Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

"Strangle her now!"


Still feeling horrible. TAHDON LÄÄKKEITÄ, PALJON LÄÄKKEITÄ. Rauhoittavia mieluusti. Tahdon pääni sekaisin - mutta en tällä tavalla kuin se nyt on. Kurkkua kuristaa, rintaa painaa. En ole saanut mitään aikaiseksi.

Nousin sängystä puoli kahden aikaan(?). Istuin koneelle, ja tunsin ahdistuksen nousevan sieluni syvyyksistä. Taistelin itseni kanssa puoli tuntia, jotta sain itseni itkuisena suihkuun. Suihkussa huomasin, ettei minulla ollut hoitoainetta pahasti takussa olevaan hiuspehkooni, ja itketti lisää.

E lähti jo aamusta isovanhempiensa luo, ja jääkin yöksi Kotkaan isänsä luo. Mä kulutin iltapäivän porukoilla, jossa Madeiralta palanneet isovanhempani olivat myös. Juteltiin henkeviä äidin ja mamman kanssa, oli ihan kivaa, ja unohdin hetkeksi kuinka paljon mua ahdisti, vaikka olinkin fyysisesti levoton ja henkisesti rauhaton.

Nyt yksin kotona. Koko yön. Missä mun bentsot kun niitä tarvittaisiin? Määrätäänkö niitä enää mulle jos pyydän? Pitää kait huomenna kokeilla, kun menen perhetapaamiseen, jossa vanhempani ja hoitaja ja psykologi.

Olo kamala. Kamala olo. En tiedä miten kestän tätä. Tekee pitkästä aikaa mieli viiltää taas...

En tiedä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti