Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 29. maaliskuuta 2012

Oksetus


Tältä musta tuntuu. Sisällä velloo ja ulkoapäin kääntää. Oon ruma, läski ja
erityisesti lihava. Oksetan itseäni. En koe olevani edes vähän nätti, en mistään
kohtaa, en sitten millään. Olen pahoillani, tällaista tänään :(

En oo jaksanut/ehtinyt/pystynyt päivittämään. Jaksanut koska... no. Ehtinyt koska... no. Pystynyt koska tuhosin kai oman koneeni verkkokortin? No. Olen kuitenkin hengissä, olkaa tekin. Sellaista siis tänään.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

"Haluan vain ihmisarvon"

Mulla on kamalat fiilikset. Muistot psykoosista, vaikeimmista masennusajoista, itsetuhosta, ahdistuksesta ja muusta sairaasta puskevat esiin. Ahdistaa. Ahdistaa pirusti. Haluaisin kadota vain lääkepilveen. Pois täältä, pois. Syön suklaata ja tunnen itseni läskipossuksi, niin oksettavaksi, kamalaksi. Inhottaa.


Leikittiin rottien kanssa hetki, olo parani hieman, mutta se taitaa olla vain väliaikaista. Huoh. Opamoxit houkuttavat, houkuttavat niin. En tiedä otanko niitä, tuskin. Yöksi on pakko ottaa Tenoxi, en osaa taas nukkua ilman. Huomenna Vaku; pitää pyytää että Tenox-resepti uusittaisiin ja kysyä hoitajalta jos saisin papereita itsestäni (virallisen diagnoosin yms., kiinnostaa lukea mitä ne lääkäritädit on musta kirjoittaneet aikojen saatossa).


No nyt meni 75mg Opamoxia alas kurkusta, en kestänyt enää. Vittu oon heikko. Itkisin jos vaan perkele pystyisin.


Huomenna myös naistenryhmä. Myöhästyn hieman, koska oon buukannut tuon Vakun juuri siihen päälle; täytyy muistaa ilmoittaa Vesculle että tuun hetken myöhäs. En oo oikeesti jutellu hoitajan kans varmaan melkeen puoleentoista kuukauteen? On käynyt kaikenlaista, oon unohdellut ja hoitsu ollut kipeenä ja sit oli toi Pallo haltuun -kurssi ja kaikkea. Ois niin paljon kerrottavaa etten tiedä mistä aloittaisin huomen. Onneks se on jo huomenna, huh! En kestäis enää kauempaa. Haluan kertoa et alamäki on täällä taas, että mua väsyttää, että mua ahdistaa, että mä en jaksa enää tätä paskaa. Epäilen että saan kerrotuksi. Jotenkin siellä käynti silti helpottaa - useimmiten.




Mä oon niin kyllästynyt kaikkeen. Lääkkeet alkaa hiljalleen vaikuttaa, olo muuttuu pöhnäiseksi pilveksi. Ajatus ei kulje ja kulkee silti selkeästi. Heilun kummissa asennoissa kasvot tyhjinä. Silmät painuvat kiinni. Kohta taidan napata 80mg Tenoxia ja toivoa et herään aamulla ees joskus. Aivot käy jo niin hitaalla että. Taitaa olla aika lähteä tutimaan jo nyt.




Heitelkää edelliseen postaukseen kysymyksiä, oisin onnellinen :) Kiitos ♥

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Avaa mielesi, kysy, niin minä vastaan

Kysy mitä mieleesi juolahtaa, mitä olet halunnut tietää jo pidemmän aikaa,
mikä sinua juuri nyt mietityttää, mikä olisi mielenkiintoista tietää minusta.

Kysy, niin minä vastaan.


Niin hyvää puuta !!


Santa Maria Original American BBQ Sauce saved my life!
...mitä? No se on vaan törkeän parastahyvää!

torstai 8. maaliskuuta 2012

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Nykyistä ja mennyttä


Heräsin tänään kamalaan oloon. Ahdistukseen, väsymykseen, itkuisuuteen. Nousin lopulta ylös kahden jälkeen iltapäivällä Eetun soitettua ja oltua kovin huolestuneen kuuloinen kun kerroin olevani vielä sängyssä. Raahauduin kauppaan, olisin halunnut itkeä. Eetu oli jotenkin hämillään vielä kotiin tultuaankin, ja on kai vieläkin, ei kai voi uskoa näkemäänsä ja kuulemaansa; että mulla on huono olo taas kerran. Että mä vajoan - taas.


Tekis mieli vaan vetää pää täyteen lääkkeitä, tää olo on niin vieras pitkän hyvän kauden jälkeen. Haluaisin vaan kadota, kadota, kadota lääkepilveen... Suloiseen, kevyeen, raskaaseen, turvalliseen lääkepilveen. Kadota. Ehkä teenkin sen.


Muistin tänään pitkästä aikaa muistoja psykoosiajoiltani. Ajoilta, jolloin istuin kaapissa, itkin ja huusin, mutten kuullut itseäni, sillä äänet päässäni olivat liian voimakkaita, ajatukset päässäni olivat liian kovaäänisiä. Ajoilta, jolloin nukuin tunnin yössä mattoni päällä, koska olin liian saastainen ja huono nukkumaan sängyssä ihmisten lailla. Ajoilta, jolloin en uskonut ansaitsevani enempää kuin sen pakollisen tunnin unta. Ajoilta, jolloin viiltelin surutta suuria, ammottavia haavoja käsiini humaltuen veren tuoksusta. Ajoilta, joita rakastan ja kaipaan - vielä, aina, silti.


Ahdistus painaa rintaa kovemmin kuin aikoihin. Paniikki hiipii selkäpiissä; koska se iskee? Tärisen. Tahdoin pois tästä, pois tästä päivästä. Pakko mennä nukkumaan, pakko unohtaa ja toivoa parempaa, vaikka en jaksa tämän päivän jälkeen uskoa enää, en jaksa, en jaksa.


I took 60 milligrams of Opamox and Tenox
to haze and hide this misery, anxiety and pain inside
- and it's not working.


Would anyone notice if I'd be gone?

torstai 1. maaliskuuta 2012

Melancholy town where we never smile


Hain tänään ammattikouluun yhteishaussa. Suuntana ois toivottavasti sitten ens syksynä 
Orimattila tässä lähellä ja nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan koulutus. Toivotaan parasta 
tosiaan, pelkään että kaatuu koko homma hakuhaastatteluissa jos saavat selville että oon 
hullu - koska mähän en osaa valehdella jos multa kysytään suoraan. 

En oo jaksanu oikeen päivitellä; ei oo toisaalta ollut paljon asiaakaan, vaikka on tapahtunut
suht paljon? Mutta kaikkea tylsää ja tavallista vaan, siks ei oo innostanu kirjoittaa. Oon 
shoppaillu vähän (pitsipaitoja, toppeja) ja haaveilen ihanista keväthousuista ja mokkasiineista!
Jotain inkkarihippikevätunelmapaitoja pitäis saada myös!! Eli kaikkea turhaa siis...

Rotat kasvaa huimaa vauhtia, äiti ja isovanhemmat kävivät tänään katsomassa niitä. Äiti oli
jo edellisestä kerrasta ihan myyty, ja mammakin taisi menettää osan sydämestään noille 
palleroille! Juotiin kahvit ja syötiin dallaspullaa ja mansikanmakuisia Domino-keksejä, ja ah,
parasta oli kun äiti ja mamma tiskasivat meidän tällä kertaa suht pienen tiskivuoren ♥!

Ulkona oli tänään parhaimmillaan muistaakseni seitsemän astetta lämmintä. Huimaa, jos saan
sanoa. Taitaa tulla kevät, ja kesä. Viime kesä tais olla ensimmäinen kesä, jota odotin vuosiin.
Ja nyt on sama fiilis, oon ihan fiiliksissä :)! Toivottavasti tää kevät ja kesä menis yhtä hyvissä
merkeissä ko tää alkuvuosikin on mennyt, sit oisin happyhappy!

Tän viikon keskusteluaika hoitajan kanssa peruuntui tänään viime hetkillä, ääh, harmittaa
kun viime viikolla unohdin mennä. Nähdään seuraavan kerran varmaan tiistaina kun mulla
on haastattelu Pallo haltuun -kurssille. Se ois tän kevään ohjelma jos sinne pääsen ;O
Sekin jänskättää kovasti, mut samalla odotan sitä!

Mulla on nyt niin hyvä fiilis kaikesta! Suunnitelma keväälle, suunnitelmia syksylle, suunnitelmia!
Ja halua ja voimia(?) toteuttaa ne! Ah, tää on outoa, uutta, ja niin mahtavaa! Mä HALUAN
tätä! Haluan voida hyvin, haluan parantua, haluan opiskella ja valmistua ammattiin! Haluan!
Musta tulee joku päivä vielä jotain - sittenkin :)!