Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Nykyistä ja mennyttä


Heräsin tänään kamalaan oloon. Ahdistukseen, väsymykseen, itkuisuuteen. Nousin lopulta ylös kahden jälkeen iltapäivällä Eetun soitettua ja oltua kovin huolestuneen kuuloinen kun kerroin olevani vielä sängyssä. Raahauduin kauppaan, olisin halunnut itkeä. Eetu oli jotenkin hämillään vielä kotiin tultuaankin, ja on kai vieläkin, ei kai voi uskoa näkemäänsä ja kuulemaansa; että mulla on huono olo taas kerran. Että mä vajoan - taas.


Tekis mieli vaan vetää pää täyteen lääkkeitä, tää olo on niin vieras pitkän hyvän kauden jälkeen. Haluaisin vaan kadota, kadota, kadota lääkepilveen... Suloiseen, kevyeen, raskaaseen, turvalliseen lääkepilveen. Kadota. Ehkä teenkin sen.


Muistin tänään pitkästä aikaa muistoja psykoosiajoiltani. Ajoilta, jolloin istuin kaapissa, itkin ja huusin, mutten kuullut itseäni, sillä äänet päässäni olivat liian voimakkaita, ajatukset päässäni olivat liian kovaäänisiä. Ajoilta, jolloin nukuin tunnin yössä mattoni päällä, koska olin liian saastainen ja huono nukkumaan sängyssä ihmisten lailla. Ajoilta, jolloin en uskonut ansaitsevani enempää kuin sen pakollisen tunnin unta. Ajoilta, jolloin viiltelin surutta suuria, ammottavia haavoja käsiini humaltuen veren tuoksusta. Ajoilta, joita rakastan ja kaipaan - vielä, aina, silti.


Ahdistus painaa rintaa kovemmin kuin aikoihin. Paniikki hiipii selkäpiissä; koska se iskee? Tärisen. Tahdoin pois tästä, pois tästä päivästä. Pakko mennä nukkumaan, pakko unohtaa ja toivoa parempaa, vaikka en jaksa tämän päivän jälkeen uskoa enää, en jaksa, en jaksa.


I took 60 milligrams of Opamox and Tenox
to haze and hide this misery, anxiety and pain inside
- and it's not working.


Would anyone notice if I'd be gone?

2 kommenttia :