Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

I’ve got a way to work this out; I’ve got a way and you know how

Päivä meni huisssss nopeasti. Herättiin kahdentoista pintaan, puol kaks oltiinkin jo porukoilla, ja syötiin kanaa, riisiä ja paistettuja ananasrenkaita yms. Oli meinaan hyvvää! ♥ (Huomatkaa: ei salaattia Elinalle! Hyi, se on pahhaa!)


Sit siinä hengattiin hetki, äiti ja Eetu joi kahvia ja kateltiin telkkaa, kunnes joskus ennen puol kolmea hypättiin autoon ja ajeltiin Vääksyn suuntaan serkuille. Alisa oli kaunis as usual, ja lahjottiin sitä. Se tais tykkää lahjastaan; Paris Hiltonin CanCan -hajuvesi (ostettiin se sille Emman kanssa, mut Emma tais olla vähän huonossa hapessa eikä oikein ehitty ko morjestamaan :D pus vaan Emmallekin!). Ja paikalla oli serkkujen, kummieni (= serkkujeni vanhemmat), porukoiden ja isovanhempieni lisäks myös serkkujen Hilma, ehkä maailman iloisin koiraneiti!


Okei, tässä se ei oo kovin iloisen näköinen vaan väsyneen :D


Hilma-neiti ja komeet hampaat! :D

Pelattiin me Eetun ja Alisan kanssa viel Bang!iäkin, Alisa hakkas mut ja Eetun ko ei oikeen hallittu kokonaiskuvaa XD Voi meitä konkaripelaajia ko hävittiin amatöörille XD


Kaikessaan mukaisa päivä! Unohtu taas kaikki murheet ja muut, tuntui hyvältäkivalta ja oli hauskaa. Huomenna jatketaan vähän samalla linjalla, mennään nimittäin taas porukoille - tällä kertaa saunomaan - ja jäädään ehkä yöksikin. Suunniteltiin et vois vappuna käydä ehkä oikein terassillakin, mut ei sitä tiedä. Voi olla et käydään ehkä isovanhemmillakin...? Mitä nyt jaksaa/ehtii/pystyy/haluaa :D

Huomen pitäis ekaks mennä kai toimintakeskuksen vappuun, mutten tiedä jaksanko sittenkään. Jos huomen pitää viel käydä kaupas, ja mennä porukoille suht aikasin ni... Huhhuh, en jaksa herätä niin aikasin XD Eikä kyl Eetukaan. Et taidan jättää väliin. Toivottavasti mulle ei suututa, mutko se ois taas sitä itseään suomeks sanottuna. Että taidan vaan vaihtaa vappuvapaalle jo nyt (enkö muka oo jo? :D)! Oon aina vapaal lol.

Ja jos en ehdi enää kiusata teitä uudella postauksella niin

HYVÄT VAPUT KAIKILLE :) ♥

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Varaslähtö vappuun

Otettiin tosiaan varastlähtö vappuun ja käytiin tänään porukoilla syömässä ranskalaisia, nakkei, lihapullia, peruna- ja punajuurisalaattia yms. sekä niitä munkkeja! Joona oli ihan uninen eikä malttanut oikein olla kuvattavana, mut sitkeesti yritin ottaa siitä muutaman kuvan :D Muut ei sitten suostuneetkaan kuvattaviksi, hö, joten saatte tyytyä muhun, Joonaan ja yhteen kuvaan rotista, minkä otin ko päästiin kotiin :)


Wappupöytä


Venyttelevä Joona


Torkkuva Joona


Elina on viel ihan hereil :D


Joonaa väsyttää partsillakin :(


JA NE MUNKIT! ♥


Lopuks rottia, aww ♥

Huomenna serkun synttäreille, sitä ennen käydään viel porukoilla syömässä - vaihteeks. Mut hei, ilmasta ruokaa ja seuraa ;D! Siitä sit porukat hyppää mein kyytiin ja ajetaan Vääksyyn bilettämään hehe. Näkee varmaan isovanhempiakin! Mein pitäiskin mamman kanssa ens viikolla värjätä nää mun hiukset... Huh, ens viikko täynnä ohjelmaa, jotenki tuntuu siltä? En sit tiedä :D

Nyt vois tehdä iltapalaa ja hakea juomista. Ja vois mennä ajoissa tänään nukkumaan (joojoo, katotaan, sen ko näkis :D). Hyvät yöt siis kaikille :)!

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Aikamatka

Ajattelin tehdä postauksen siitä, miltä oon näyttänyt viimeisen viiden vuoden aikana! Näette vähän naaman perusteella miten oon lihonut... Joten, ottakaa mukava asento ja yrittäkää nauttia, eh :3

2008


kun olin emo :3


kesärastat nro. 1 (tuol nutturalla)

2009


arvet ovat vielä vähäisiä

2010


ekat lävistykset!!

2011


(huonosti näkyvä) sivukalju :)


kesärastat nro. 2

2012


Ja tässä sitä ollaan. Kesärastat nro. 3 to come...

Perhosvaikutus

Ei tuonut posti mitään kivaa; ainoastaan S-ryhmän asiakasomistajalehden ja tiedon, että oon käyttänyt viime kuussa S-ryhmän kauppoihin lähes 250€. Sais Eetu olla tyytyväinen, sillä noi taitaapi olla oikeestaan kaikki pelkkää ruokaa :D

On kuuma, väsyttää, nälkä. Eikä mitään tekemistä kun se postikin petti. Onneks huomen pääsee porukoille syömään munkkia, ja eiköhän se jo maanantaina pitäis ilmestyä kivaa postia - vihdoin. Maanantaina pääsen myös hakemaan klipsit postista kun ovat jo sinne tulleet, ja joku päivä voi sit ommella rastoja kiinni niihin! Odotan innolla! Posti on vaan vammanen tääl Ahtialassa, on pirun kaukana et pitää aina mennä bussilla tai autolla = autolla tässä tapauksessa, en jaksa mennä bussilla ko siinä menis niin helvetisti aikaa. Harmi siis kun ei kuuluta keskustan postiin, se ois helpossa paikassa Triossa ja sinnepäin tulee mentyäkin :D Toi mein posti kun on ihan väärässä suunnassakin!

Kameran akun laturi on JOSSAIN, ärsyttää kun en löydä sitä. Sain postcrossing-kortin, jossa luki et "enjoy the wind". Rotat nukkuu sievästi häkissään. Taidan mennä ottaan nokoset siksi aikaa kunnes Eetu tulee kotiin, bye!


“Butterflies can’t see their wings. They can’t see how truly beautiful they are, but everyone else can. People are like that as well.”

Pieniä muutoksia

Ulkoasu taitaa olla vihdoin sellainen että olen siihen tyytyväinen :) 
Nimeni muuttui tämän kaiken mukana; kerran olen jo itseäni elinaliceksi 
nimittänyt, ja nyt se on sitten "virallista"! :D

Blogi kuitenkin on ja pysyy samana paskana kuin ennenkin, iloitkaamme... :)!


Kiitän ja kuittaan, ehkä ois vihdoin aika unelle...?

Somewhere I belong

Tää tyty on rakastunut, tää tyty on onnellinen. Tällä tytyllä on paras Eetu, parhaat rotat, parhaat kaverit, paras perhe. Jotenkin mä oon täynnä onnea! Eetu sanoi et mussa taitaa olla kevät sisällä - ehkä mussa onkin! Ehkä mä vihdoin herään talviunesta, ehkä mä vihdoin nousen! Haluan uskoa.


En oo viillellyt sitten joulukuun. En ole en ole EN OLE! Ajatellut olen, tahtonut olen, pystynyt en ole. Olen voitolla. Terä on kyllä tallessa, mutta vielä jonain päivänä mä ojennan sen hoitajalle - ehkä jo tänä kesänä?

Eetulla on alkanut kesäloma, mut sillä ei vaan oo kesätöitä. Se tietää sossun luukkua ens kuussa, ja tiukkaa elämää, tiukempaa jos sossu on ilkeä eikä annan rahaa. Mut mä haluan uskoa et me selvitään, onhan meil perheet ja ennen kaikkea toisemme.


Kuuntelen Linkin Parkin Meteoraa ja hymyilen - tätä ei oo tapahtunut aikoihin, yleensä oon itkeny. Tää on vaan jotain parasta musiikkia, tääkin! ♥

Tänään mulla on tunne että mä löydän paikkani, tänään mulla on tunne että mä kuulun jonnekin - ja se jokin paikka on just täällä, just tässä paskasessa ja sotkuisessa kämpässä just ton miehen kanssa ja just näiden rottien kanssa jotka kusee mun villapaidalle ja sohvalle ja juoksee nytkin iloisina pitkin olohuonetta (ja terrorisoi Eetun käskevästä äänestä päätellen jotain :D)!


Tänään tuli postia, ja toivottavasti huomennakin. Tän päivän posti oli K-18, mut huomen pitäis tulla LAULUpeli Wiille! ♥ Ja alkuviikosta pitäis tulla hiusklipsejä, joihin Annun kanssa ommellaan mun kuiturastat ja TADAA, kesärastat are back!

Mulla oikeen oo mitään varsinaista asiaa... On vaan helvetin hyvä olo! En tiedä miten saan nukutuksikaan tässä olossa, ehkä yritän silti :D Toivottavasti teil on ees puoliksikin mahtava fiilis, koska se on jo yksistään mahtava!


Have a happyhappy greatgreat tomorrow, darlings! ♥

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Värikuvina yks mustavalkoinen tyttö ja elukat


KeNkät ja ne kuuluisat isoisoäidin housut!


Asumme laatikossa.


Elina autossa.


Oon taiteellinen... :::::DDDD


Ulkona oli kukkia, perhosii ja kimalainen!


Ja perillä yks Emma-koira!


Ja kotona yks "vihanen" läski-Simo!


Ja auringon sokaisema Seppo!

PS. Blogin ulkoasussa tapahtunut muutoksia, mitä mieltä olet?
Missä ois vielä parantamisen varaa? Ehdotuksia? ♥ :3

Little miss sunshine


Näin alkuun terveisiä eiliseltä  t. blingbling-Seppo

Eilen käytiin juhlimassa Oton tänään olevia synttäreitä; syötiin kalliisti Santa Féssä ja oli meinaan hyvvää! Kohta ollaan lähdössä Eetun äidin perheen luo katsomaan niiden Emma-koiravauvaa. Pitää muistaa ottaa kamera mukaan niin saan kuvia ehkä tännekin (huom. EHKÄ, koska oon huonoin kuvaamaan mitään mikä liikkuu :D)!

Ulkona on lämmin, oikein melkeen kesälämmin! Ainakin tuntee jo kesän saapuvan. Odotan kesää, pääsee isovanhempien mökille, on juhannus ja sukulaiset, juhlia... On aina liian kuuma, hiki valuu selkää pitkin, ahdistaa... Kannattaa olla läski! B) Mut kesä on silti ihan jees!

Paljon on taas tapahtunut, ja ei mitään. Juttelin edellisen merkinnän aiheista Vakussa, mut otettiin vakavasti ja asiaa pohditaan nyt. Puhuttiin ihan eläkkeelle jäämisestäkin, ja ihan hoitajan toimesta. Täytyy tähän palata vielä sen kanssa kun aihe jäi jotenkin vain roikkumaan ilmaan. Olo on ollut suht tasainen ja iloinen. Tiedä johtuuko siitä, etten ole napsinut ihan täysiä annoksia Deprakineä... Mut hyvä olo ollut kuitenkin. Päätin jättää Pallo haltuun -kurssin kesken, ja samoin pitäis vielä ens viikolla ilmoittaa, etten oo tulossa pääsykokeisiin. Helpotti huomattavasti mun oloa nää ratkaisut.


Huomen meen naistenryhmän kanssa keilaamaan, odotan jo! Sen jälkeen viel porukoille, jossa isovanhemmat ja kakkua Oton synttäreiden kunniaks. Torstain ja perjantain vietän sit porukoilla nekin auttaen äitiä jossain sen koulujutuissa missä pitää säätää Skypen kanssa :D Sit sunnuntaina viimeistään kait serkun synttäreille, ellei aiemmin. Ihan jees viikko tulossa, I think? Ainakin näillä fiiliksillä :)

Mut nyt taidetaan suunnata katsomaan Emma-neitiä, purr ♥ *pentusöpöily*!! 
Hyvät sunnuntain jatkot :)!

PS. Before the Dawnin uusin on jeeeeeeeeeeeees! Sen voi kuunnella ennakkoon täältä :)

tiistai 17. huhtikuuta 2012

And that's why they call me bad company

Mielialat heilahtelee suuntaan ja toiseen. Samaan aikaan oon helvetin energinen ja väsynyt, iloinen ja ahdistunut, onnellinen ja masentunut. Kaveri kyseli, oonko miettinyt että mulla saattais olla maanisuutta tai jopa skitsoaffektiivinen häiriö tän skitsofrenian sijaan. Olenhan mä miettinyt, en oo vaan koskaan tainnut sanoa sitä ääneen? Täytyy ehkä huomenna Vakussa avata suunsa. En tiedä muuttaisiko se mitään jos diagnoosi vaihtuisi. Ainakin olisin hieman pettynyt, sillä skitsoaffektiivinen häiriöhän ei ole "yhtä vakava" kuin skitsofrenia (lol), ja mun pieni pääni itkisi sitä. Tyhmä pää, tyhmätyhmä pieni pää.

Kurkku on kipeä, korvia särkee, pientä lämpöä. Toivottavasti tää menee ohi enkä saa mitään tappajaflunssaa nyt. Olo on vaan inha, blääh.

Nälkäkin, jotenkin. Vaikka söin vasta jäätelöä ihan liikaa. Ehkä voin armahtaa mahani kohta leivällä. Mistä muistuukin mieleeni taas, että olen ruma ja lihava, läski. Inhottaa, oksettaa. Katsoin äsken peiliin ja näin pullanaaman, triplaleuan (ja enemmänkin), läskimahan ja ihraiset käsivarret. En pidä itsestäni, en pidä siitä miltä näytän.

Eilen tuli kutsu pääsykokeisiin. En taida mennä, ei musta ois opiskelemaan kuitenkaan, joten miksi edes vaivautua pääsykokeisiin? Pitäisi niissäkin joko valehdella olevani terve tai sitten saada aikaan se, että saisin ikuisen leiman otsaani. Ehkä toi ei oo muutenkaan mun ala, ehkä mikään ei ole. Maybe I was just born to die. Jos joku tietää varmasti, saa kertoa. Huoh.


There's something seriously wrong with me,
but no one knows what's the matter.
There's something really sick inside me,
but no one knows how to save me. 
Click, click says the gun,
no bullets left for this dying one. 
Blood rushing through my veins,
nothing kills my pain. 
I have to set myself free somehow,
and you'll be sorry you never really
listened or understood. 
Click, click says the gun no more.
Bullet to the head and she'll be gone.
- ellie dolores '12 

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kun heräsit unesta huutoosi omaan


I FEEL SO FUCKING HORRIBLE.

Ahdistaa, oksettaa, ahdistaa. En jaksa.
En ole nukkunut kunnolla pariin yöhön.
Itsemurha-ajatukset pyörivät mielessä,
piinaavat, houkuttavat, koukuttavat.

I FEEL SO FUCKING HORRIBLE.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Ei tullut paratiisi vaikka meille siitä puhuttiin

Santen hennaväri on paskaa. Tai mun hiukset liiaksi käsitelty sille.
Se ei siis toiminut, hiukset tummenivat juurikasvusta ehkä iiiiiihan
pikkaisen, muuten ne... vaalenivat? Ei ollut hyvä tämä, taidan vetää
parin viikon päästä taas myrkkyväriä päähän :/ Harmittaa kyllä, pyh.


Mulla on CMX-maratoni päällä jo monetta päivää, kuuntelen mun
levyjä vaan uudestaan ja uudestaan läpi. Ihanaa, vaikka Eetu sanoi
että paskaa :D VieläKIN on muutama ihan vanhin CMX:n levy
kaupassa mun osalta, ei mulla oo kun kait laskujeni mukaan kymmenen
yksilöä puhdasta kultaa, ah ♥ Nyt on menossa Pedot-albumi :)


Tänään mennään Megazoneen jätkäporukalla, ja kohta lähden
kaupunkiin hakemaan yhtä kirjaa, joka on saapunut. Ihmettelevät
Suomalaisessa varmaan kun ramppaan siellä harvasen päivä :D ♥
Harmittaa vaan kun ne muut kirjat viipyvät, ja yksi oli loppunut
toimittajalta kokonaan; yritän nyt vaihtaa sen jonkin toisen toimittajan
kirjaan tjsp, toivottavasti onnistuu...


Mulla on kuuma. Ääh.

Eilen kävin ostamassa loppuvista rahoistani serkun rippijuhliin
uuden mustan, v-aukkoisen mekon ja barbienpunaisen korkkarit,
jotka on rakkaus ♥

Haluaisin korkkitaulun, johon voisin kiinnittää postcrossing-korttejani.


Aion toteuttaa rastat niin, että kiinnitän klipseillä päähän vanhoja kuitujani.
Oon innoissani, nyt vaan pitää hommata klipsit!!

Olo on tänään jotenkin inhimillinen, nukuin sekavasti mut yön paras oli kun jossain välissä mun korvaan kuiskattiin et "rakastan sua koko sydämestäni". Rahat loppuu, Eetulla ei oo kesätöitä ja se tietää että rahaa on entistä vähemmän. Huolettaa, muttei osaa juurikaan masentaa. Oon niin hullu, ettei tunnu missään, haha? Ei jaksais kyllä lähteä mihinkään, mutta kai se on pakko. Rottien häkkikin pitäis putsata, ääh. Ja ens viikolla on taas Pallo haltuun -kurssia ja seiskalta heräämisiä. VOI PERKELE. Kaikki kaatuu niskaan, kaikki pieni kasaantuu, ja musta ei tunnu miltään. Vittu.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Dreams and wishes

Istun isovanhemmilla hennaväri päässä. Epäilyttää tää lopputulos... Ihmeellistä tahnaa tää ainakin on, huhhuh :D Ei tiedä yhtään tuleeko tästä mitään vai jääkö tulematta :______D Toivotaan parasta! Mamma uhkaa jo, että jos tää ei toimi ni sit pitää värjätä "oikeella" hiusvärillä. Ääää, en haluu, haluun et henna toimis :( Pelottaa ja jännittää, hihi.

Nukuin niin huonosti, etten lähtenyt harrasteryhmään. Sen sijaan raahauduin tänne isovanhemmille ja niiden mukana kirppikselle. Kannatti! Sain kukkamummolaukun ja Risk-lautapelin ;O Se laukku on IHANA; sopivan iso, vanha ja mummo ♥ Täydellinen! Huomenna aion leipoa Eetun äidin ohjeella "aamusarvia" :D Juustoa taikinan väliin, ovat hirmuhyviä ;O Ainakin ne Eetun äidin tekemät! Jos onnistuvat multakin niin laitan ehkä ohjeen tännekin :)

Kohta pestään tää möhnä pois päästä, saa nähdä miten käy... :D


still dreaming of dreadlocks ♥

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Sekalaisia ajatuksia


Yöllä herään toistuvasti säikähtäen ääniä 
jotka huutaa nimeäni pimeyden sisästä
yöllä minä heittelehdin palavilla aalloilla
 unessani katson, kuinka miestä murhataan

 Viime yö oli pelottava, täynnä kauhua ja yninää, huutoja päässä. 
Heittelehdin sängyssä, pyörin, olin puoliksi unessa, puoliksi jossain. 
Mun on pakko saada syötyä taas lääkkeet, pakko. Onneks meen 
isovanhemmille huomenna yöks niin on silloin ainakin pakko pakottaa 
itsensä syömään lääkkeet. Ei enää painajaisia ja huutoja keskellä yötä.
Ei enää heikotusta, levottomuutta ja sekavia, juoksevia ajatuksentynkiä. 
Oon tyhmä ja sairas, inhoan, vihaan. Miksen voi pystyä, miksen!?

Huomenna ryhmän jälkeen tosiaan isovanhemmille, laitetaan hennaväripäähän ja katotaan mitä siitä tulee! Toivotaan parasta. Tekis mieli rastottaa pää, mutta ihmiset ei anna mulle lupaa, nyrpistelevät vaan nenäänsä :/ Kaipaan rastoja. Ne on niin ihanan huolettomat! Ja ne sopii mulle, perkele! Kerään kohta naapureilta nimet alle adressiin että saan hankkia ihan OIKEAT rastat. Ei enää kuituja. Ainoo mikä pelottaa on se et joudunko vetään kaljuks sit ko haluan ne pois, mut se ois sen ajan murhe? Marisen tääl ko pikkukakara.

Käytiin Eetun kanssa kattomassa Iron Sky. Sai multa kritiikkiä ja kiitosta, oli erilainen ko mitä odotin, mut ihan katottava varsinki ko ottaa huomioon että se oli suomalainen leffa. Musat oli aika mahtavat :)! Ja olihan se visuaalisestikin aika siisti. Huono puoli oli et keksin taas siitä itelleni tekosyyn mässätä :CC Paskaminä.

Kohta pitäis kai painua pehkuihin että jaksaa aamulla herätä. Eessä ois harrasteryhmä; en tiedä yhtään mitä siellä tehdään, jännittää. Toivottavasti ei mitään mihin tarvii rahaa, köyhdyin tolla leffareissulla melkeen 40€ kun maksoin kaiken paitsi limut Ärrältä. Tietty kirpparikierros ois ihan kiva, tai keilaus tai jotain. Onneks ei oo ainakaan kuntosalia ko se oli viime viikolla ko lintsasin :( Njoo, mut jos vaikka suuntais sänkyyn :) Hyvät yöt!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Intoxicated by my madness, I'm in love with my sadness

OIVOI! Kiitoksia kaikille kävijöille, neljä tonnia rikki :3 ♥
Tää saatanallinen Elinalice kiittää tääl, hihi!


Olo ollut hirveäkamalakauhea. Ahdistusta, ahdistusta, masennusta, lisää ahdistusta. Aamusta iltaan, päivästä toiseen. Ja yksinäisyys. Haaveilen matkoista ympäri Suomea tapaamaan ihmisiä, kunnes totean, että mulla ei ole varaa maksaa sitä 30-50 euroa suuntaansa bussimatkoista. Ainoa tällä hetkellä toteutettavissa oleva matka on matka Helsinkiin katsomaan Pinnistä ja Katieta... Inhottaa kun en voi millään nähdä kaikkia, ääh.

Kello on yksi yöllä. Kai sitä pitäisi mennä nukkumaan... Hyvää yötä siis kaikille!

torstai 5. huhtikuuta 2012

Ja se laulu kertoo...

Alkukeväällä 2008, sorruttuani aamulenkin jälkeen lattialle itkemään hillittömästi, anoin äitiäni viemään minut lääkäriin, "en kestä enää", vaikka pelkäsin kuollakseni, että minulle vain nauretaan. Yksityisen lääkäriaseman nuori, komea ja kaunis nörttilasipäinen lääkäri otti kuitenkin asiani todesta, kun itkien kerroin voivani huonosti ja haluavani kuolla. "Minulla on kaveri tuolla psykiatrian arviointipoliklinikalla", hän sanoi, soitti tälle kaverilleen ja järjesti minulle suht nopean ajan ko. poliklinikalle.


Noin parin viikon päästä jännitin äitini seurassa PHKS:n psykiatrian rakennuksen yläkerrassa. Halusin kuolla siihen paikkaan. Ovi avautuu, kaksi keski-ikäistä naista hymyilee minulle. "Tule sinä vain Elina, äiti voi odottaa siinä." Mitä muistan tapaamisesta? Itkun, itkun, kuinka kerroin tahtovani valella itseni bensalla ja polttaa itseni tai tappaa itseni äitini verenpainelääkkeillä, kuinka vastailin varovasti, oireitani kaunistellen BDI-kyselyyn (ja sain 33 pistettä) ja kuinka minulta kyseltiin vaikeita, joihin en osannut vastata. Muistan myös sen ison naisen, joka oli kai päivystävä psykiatri, joka tuomitsi minut psykiatrian suljetulle vastaanotto-osastolle 7. "Potilas suostui osastohoitoon vapaaehtoisesti." Annettiinko minulle edes vaihtoehtoja? Olin niin sekaisessa mielentilassa, etten tiennyt edes mitä tapahtuu. Tottakai olisin mennyt vapaaehtoisesti, mutta... Jäi se kaivelemaan, se tapa jolla asia hoidettiin. No, ehkä se oli tarpeen.

Osastolla 7 olin "hiljainen, lähes huomaamaton potilas". Mulla oli kampaajan laittamat ja isän maksamat kuiturastat, joita rakastin. Loppulausunnossa mainittiin "vaikea ahdistuneisuus ja masentuneisuus", "vainoharhaiset ajatukset" ja "aikuistumisen vaiheessa oleminen". Olin kahdeksantoista, yksin, peloissani, sairas ja ensimmäistä kertaa elämässäni lääkitty.


Minut ohjattiin silloisen asuinkuntani Hollolan eräälle lastenpsykologille jatkohoitoon. Kesän aikana aloin itse epäillä olevani vaikeammin psyykkisesti sairas, ja kerroin tälle herttaiselle nuorelle naiselle pelkääväni olevani bipolaarinen. Hän otti huoleni todesta, ja kertoi olevansa itsekin ajatellut olevansa kädetön kanssani, ja sain lähetteen taas arviointiin, tällä kertaa Paavolan terveysasemalle, jossa minut todettiin psykoottiseksi, ja hoitoni siirrettiin psykiatrian varhaiskuntoutuspoliklinikalle, Vakuun. Tässä vaiheessa oireilin jo vahvasti syömisenkin puolesta; en syönyt juuri lainkaan, huojuin, tärisin ja minua huippasi jatkuvasti. Pakkoajatukset ruoan ja laihtumisen suhteen vaivasivat; tein satoja vatsoja ja selkiä päivässä, lenkkeilin, söin vain sen verran, ettei kukaan kiinnittänyt erityisempää huomiota.

Keväällä 2009, käytyäni Vakussa puolisen vuotta, lääkitystä ei oltu saatu aloitettua yrityksistä huolimatta; en syönyt lääkkeitäni, vaan heitin ne vessanpöntöstä alas. Olin lopettanut edellisenä keväänä aloitetun Cipralexin itse kesällä, kun koin sen vain lamauttavan minua. Perhetilanne oli jo pitkään, monia vuosia ollut kärjistynyt. Vanhempani tappelivat jatkuvasti, rahatilanne oli huono. Kärsin tästä, olin kärsinyt jo vuosia. Minua oli myös kiusattu ala-asteelta lähtien. Koulussa oli oltava hyvä; kävin Lahden ns. parasta lukiota. Stressiä siis riitti.


Lopulta, tuona keväänä 2009, matkani jatkui PHKS:n avo-osasto 51:lle. Täällä minulle asetettiin vihdoin "oikea" diagnoosi: F20.9 Määrittämätön skitsofrenia. Oireistooni kuului harhaluulot, tunteet "toisesta minästä", joka ohjasi minua rankaisten ja palkiten, pakko-oireet, pelot, ahdistus, aggressiot, itsetuhoisuus ja itsemurha-ajatukset sekä monet muunlaiset psykoottiset kokemukset esim. paranoidinen luulo, että minua seurataan ja valvotaan, että ajatuksiini voidaan vaikuttaa jne.


Olin osastolla noin kolme ja puoli kuukautta. Tänä aikana aloitettiin lääkitys (Cipralex 10mg, Seroquel Prolong 800mg, Opamox) ja palasin lähes normaaliksi, mitä en ollut ollut kunnolla moniin vuosiin. Kuitenkin pian osastolta pääsyni jälkeen vointini lähti laskuun, ja sekä Cipralex että Seroquel Prolong annoksiani nostettiin, Cipralexia 20mg:aan ja Seroquel Prolongia 1000mg:aan. Tämä ei kuitenkaan auttanut, ja pian olin taas osastolla (ysillä), tällä kertaa reilun kuukauden mittaisella jaksolla. Lääkärit miettivät Seroquel Prolongin vaihtamista Leponexiin, mutta tätä ei toteutettu, sillä jälleen osastolla vointini parani hurjasti. En muista, aloitettiinko Deprakine-lääkitys tällä osastoreissulla, vai vasta myöhemmin, sitä menee kuitenkin se 900mg.

Näiden muutaman vuoden aikana olen ollut vielä kolmesti osastohoidossa; se on pelottavasti ollut tähän asti jokasyksyinen "tapa". Siirtymistä Leponexiin on mietitty muistaakseni ainakin kahdesti. Päälääkkeeni Seroquel Prolong on vaihdettu Abilify 30mg:aan, ja tasainen painonnousu lakkasi kuin seinään. Oireistoni on nyt jotenkuten ja suht hyvin oikeastaan hallinnassa. Sitä hallitsee masennus ja ahdistus, sekä ajoittainen itsetuhoisuus ja itsemurha-ajatukset. Vainoharhaisuus ja jotkut pakkoajatukset ovat kuitenkin arkipäivää; "tuo auto varmasti seuraa minua, se kääntyi taas samaan suuntaan, JUOKSE!!" ja "ravista sitä ketsuppipurkkia se kaksikymmentäyksi kertaa ihan kiltisti", sanoo mun pää. Oon siis loukussa tiettyihin numeroihin (2, 4, 9, 21, 49, 219, 666 ...) ja paranoidi. Mut mitäs pienistä?


Käyn tällä hetkellä Vakussa kerran viikossa, kuntouttavassa päivätoiminnassa pian kolmena päivänä viikossa ja olen myös sillä Pallo haltuun -kurssilla. Lääkkeet, joiden syöminen on ollut mulle vaikeaa alusta lähtien, syön useimmiten aivan oikein. Osaan tunnistaa sairaat kohtani, oireeni ja tapani, ja elää niiden kanssa - ainakin jotenkuten. Olen vielä niin kovin alussa, mutta ilman alkua ei voi olla loppua - joka tässä tapauksessa tarkoittaa tasapainoisempaa elämää.

~

En nyt osaa kertoa tämän enempää sairaudestani ja sen kulusta, kysykää toki tarkentavia kysymyksiä :)!
Ja muutenkin saa kysellä kaikenlaista!

Nyt, hyvää pääsiäistä kaikille :3!! ♥