Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 3. toukokuuta 2012

Jakomielitauti

Huonoja asioita: mun rastakuidut ovat kadonneet = en saa kuiturastoja päähän eikä mulla oo varaa uusiin ja ostin ne perkeleen kiinnitysklipsitkin jo, en oo syönyt lääkkeitä juuri ollenkaan, ahdistaa tää sotku, ahdistaa muutenkin vähän, jotenkin epämääräinen olo.

Hyviä asioita: mamma värjäs mun hiukset taas koko(sini)mustiks, mulla on huomenna hiustenleikkuuaika ja hinta vain 20€, mulla on kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvä olla, löysin mukavaa uutta musiikkia (taas; Hannah Fury ja Florence + The Machine), rotat on söpöjä, löysin yhdet mun kateissa olleista aurinkolaseista, jaksoin pestä pyykkiä / pyyhkeitä.


Juteltiin hoitajan kanssa pitkään ja syvällisiä. Puhuttiin mun lapsuudesta ja siitä mitä traumoja siel mahdollisesti on. Puhuttiin mun sairaudesta, elämästä, tulevaisuudesta, toiveista. Yhtäkkiä se kysyi, että haluanko mä koskaan lapsia. Tietty haluan! Oon aina halunnu, ja haluan edelleen. Haluan kokea sen kaiken, nykyään vielä enemmän ko ennen. Ehkä se on tää ns. aikuistuminen? Selvitettiin, miten mun lääkityksen kanssa pitää toimia sit kun alan suunnitella lapsia. Abilifya ei voi jättää listalle menemään, Cipralexkin ois hyvä jättää pois, Deprakinea taas voi käyttää, mutta riskinsä siinäkin. Puhuttiin, että sit kun sen aika on niin pyrin siihen et ainoastaan Deprakine jäis ja sekin nykyistä pienemmällä annoksella. Aaaa, mul on kyl paras omahoitaja ikinä :3! Se lupas viel kysellä tosiaan siitä skitsoaffektiivisen häiriön mahdollisuudesta lääkäriltä kun oli nyt unohtanut. Eli se tietää luultavasti lääkärintapaamista, jos aihetta katsotaan olevan.

Tavallaan vois olla hyvä että mulla vaihtuis diagnoosi. Se on vähän "helpompi" sairaus, jos näin voi sanoa, joten se vois antaa mullekin tiettyä toivoa? En tiedä, mut onhan se mahdollista? Puhuttiin myös eläkkeestä ja siitä kuin se ei oo ehkä kuitenkaan se vaihtoehto vielä ainakaan. "Sinne eläkkeelle ehtii kyllä", sanoi hoitaja, ja oon kyl tavallaan samaa mieltä. Samoin kuin siinäkin, et se saattais vaan lannistaa mua. Puhuttiin ammateista ja mua kannustettiin kovasti ettimään ehkä enemmän sellasta duunia, missä tehään yksin, rauhalliseen tahtiin ja jotain luovaa. Oon joskus itekkin (mielenhäiriöissäni haha) miettinyt jotain floristia tms., täytyypi ottaa enemmän selvää. Ehkä hyökkään kohta ammatinvalintakoneen kimppuun? :D


Oon jotenkin täynnä toivoa? :3 Ehkä musta vielä joskus tulee jotain - ihan oikeasti! Sitä odotellessa ei voi kun... odottaa ja ihmetellä :D

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti