Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Toivon kysymyksiä!

Hei kaikki kivat :) Mulla on tylsää, voisiko joku ystävällisesti heittää kysymyksellä tai parilla? Ihan mistä vain, vastaan melkein mihin tahansa! Olisin iloinen ja kiitollinen ♥


Huomenna Vaku, joku vieras työntekijä. Samalla käyn kai varaamassa ajan sinne hiustenlyhennykseen, jäiks! En todellakaan tiedä mitä tästä tulee, mut toivon parasta.

Outo olo. Joka paikka kutisee, on kuuma ja hiki vaikka vasta tulin suihkusta. Tosi epämukava olo. Ehkä meenkin kohta nukkumaan, ja oikeestaan pakko, koska Vaku on jo kymmeneltä aamulla.

Noora tulee perjantaina meille illasta. Sunnuntaina Silta. Maanantaina 13:06 lähtee junani Tampereelle. Odotan.

Ei mulla muuta. Hyvät yöt.

np: Poets of the Fall - Fragile

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Odotettavissa muodonmuutoksia



Tajusin tänään taas miten, miten hurjan paljon mä rakastan Eetua. Kaikkea siinä, ja kaikkea mitä se on tuonut mun elämään. Vaikka se on välillä paskapää ja vittunaama, ni se on parasta mitä mulla on ♥ Ja tärkeintä!


Aion leikata hiukset lyhyeksi heti kun saan rahaa. Mua ei estä enää äiti, ei isä. Vaikka kyselinkin lupaa jo lähes kaikilta, niin mä aion tehdä sen. Eetu sen hyväksyy, vain sillä on merkitystä. Ja Noorakin oli sitä mieltä että that's the way to go! Joten. Hiukset läks, napsnaps, uusi lyhyempi tuGGa tilalle :)! En tiedä vielä tarkkaan millainen, inspiroivia kuvia on löytynyt (ja niitä saa jakaa mun kanssa!!), mutta jotain pörröistä ja no, mustaa, on tulossa? :)


PS. Tahdon myös tällaisen paidan, ehkä sellaisen toteutankin tässä syksyllä! ♥

np: Melody Gardot - Love Me Like a River Does

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Alive and kicking

Kävin Sillassa lauantaina ja tänään sunnuntaina. Olo parani jo lauantaina huomattavasti, ja tänään oon ollut "vain" väsynyt, enkä viipynyt Sillan keskustelussakaan kuin kymmenisen minuuttia - ei meillä ollut mitään puhuttavaa; olin hengissä, iloinen ja en edes ahdistunut - psykoottisista oloista puhumattakaan. Mä selvisin!


Mä tosiaan selvisin?! En jaksa uskoa sitä, mutta näyttää siltä että tää romahdus meni ohi helpolla, vaikka suht rankka se olikin. Alive and kicking on päivän sana!? :D

Jos saan siirrettyä/peruttua huomisen Vakun niin lähdetään ajelemaan ensin Jyväskylän suuntaan ja siitä Mäntän suuntaan, ja viedään myytyjä airsoft-aseita perille ja haetaan yks tilalle :D Kesäreissu! \o

Ääh, ei synny mitään järkevää tekstiä. Pointti on se, että oon taas (jokseenkin) kunnossa, mulla on junaliput 30.7.-1.8. -reissua varten ja kaikki näyttää järjestyvän :) Eli musta ei tarvi (hetkeen) huolia :) Hieman yksinäinenhän mä olen, ikävöin varsinkin Nooraa ja Pinjaa ja uusia tuttavuuksia joita en ole vielä tavannut? Mutta. Enää viikko niin oon jo melkeen lähdössä! Kuulostaa liian parhaalta ollakseen totta :) YAY! Sit näen ihmisiä taas ♥

Mut joo. Hyvät viikonalut kaikille :) Mäkin yritän selvitä taas eteenpäin! Pus ♥

np: Five Finger Death Punch - Succubus

lauantai 21. heinäkuuta 2012

"Escape"' is one of my favourite words

Päivystyksestä sain silloin kolme Opamoxia, jotka söin kaikki kerralla. Seuraavana päivänä lääkäriltä resepti: 30 x 15mg Opamox. En ole syönyt yhtäkään, en uskalla, tiedän ottavani liian monta. Juuri nyt houkuttaisi, houkuttaisi niin paljon, mutten uskalla. Pelkään.

Tänään tuli rahaa. Maksoin sähkölaskun ja ostin tavaraa alennusmyynneistä. Kellokaulakorun, jossa on helmiä ketjussa. Punaisen, pehmeän ja ison villapaidan. Mustan mekon, jossa selässä vähän pitsiä. Violetin mekon, joka on silkkiäsatiiniasilkkiä, ja jossa on vyö. Mustan pitsineuleen. Hetken hymyilin.

Olen lihava, LIHAVA, oksettava.

Soitin Vakuun, "oletko varma että pärjäät kotona?", sain lauantaille ajan Siltaan, jossa katsotaan, tarvinko sunnuntaillekin ajan. Maanantaina sitten Vaku. Pelottaa, että joudun osastolle. En halua. En halua sinne tyhjyyteen ja tylsyyteen. Yksinäisyyteen ja tekemättömyyteen. En varsinkaan vastaanotto-osastoille. En.

Olen väsynyt, jälleen. Ja ahdistunut. Tänään tosin oli hieman helpompi päivä. Pelottaa. Ehkä menen vain nukkumaan, herään huomenna, ja kaikki on hyvin? Ehkä.


np: Explosions in the Sky - With Tired Eyes, 
Tired Minds, Tired Souls, We Slept

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Anxiety (once again)













Taidan lähteä bussilla päivystykseen. Jos saisin vaikka lääkettä?
Toivottakaa onnea, en halua joutua osastolle tai mitään.
Haluan vain selvitä huomiseen että voin soittaa Vakuun.

np: Ladyhawke - Blue Eyes

Lyhyesti, tiivistäen (ja paskat)

Olen kirjoittanut tänään jo livejournaliin pariin otteeseen, nyt vielä tänne. On kirjoitusfiilis - eikä sellainen hyvässä mielessä, koska olo on paha. Ahdistaa, oksettaa, ahdistaa. Pää on huutanut taas voimistuvalla volyymilla "TAPA ITTES, NYT, HETI!" ja mun on vaikea vastustaa. Kai se on huomenna tekstattava Vakuun että tarvin sittenkin ajan ennen elokuun alkua. Pakko nöyrtyä, tää meni tänään nimittäin siihen pisteeseen, etten tiedä enää mitä teen. 

Mulla on apteekissa ihan liikaa lääkkeitä haettavana - ei rahallisessa vaan itsetuhoisessa mielessä. Toisaalta ei taas tekis mieli syödä normaaleja lääkeannoksiaan... Ei ole helppoa elämä - muttei kuolemakaan, muuten en olis enää tässä. 

En jaksais. En vaan millään enää jaksais. Hetkeksi kaikki katosi, kun pelasin COHia Eetun kanssa (hävittiin), mutta nyt kaikki on palannut takaisin. Olen hämmentynyt. Tästä olosta. Miksi haluan kuolla, kun kaikki on hyvin? (Onko kaikki hyvin? En tiedä.) 

Rotat lyhentelee hampaitaan järsimällä mineraalikiveä, oon tyytyväinen niihin. Niillä on meinannut toi homma jäädä ja pelkäsin jo yhdessä vaiheessa, että niiden hampaat kasvaa aivoista läpi (nam)! Mun pikkulapset. Haluisin pystyä itkemään, kun ajattelen et Eetu joutuis hoitaan niitä yksinään jos menisin pois, mutten pysty. En mä pysty itkemään, en mitään, pari säälittävää kyyneltä sain väkerrettyä aiemmin illalla Eetun kauniiden sanojen edessä, mut en vain saa varsinaisesti itkettyä.

Okei, on mulla jotain kivaakin: nää uudet lasit, jotka saapuivat JO torstaina! Rakastan, vaikka aluksi niin kovin pelottikin :) Nää on kivat, ja oon saanu paljon kehuja. Jaksan taas vähän aikaa hymyillä peilikuvalle, kunnes totun ja kyllästyn. Pyhpah.


Muttamutta. Elämä on. Paskaa. Odottelen syksyä (vaikkei saisi); kirkkaita värejä lehdissä, sadetta, kylmyyttä, villasukkia ja huiveja, tummia värejä vaatteissa, melankoliaa, kynttilöitä, lähestyvää joulua... Jos elän niin kauan. Tänään en usko siihen, ehkä huomenna taas, ken tietää... Loppuviikosta ehkä Eetun kanssa Jyväskylän suuntaan tekemään airsoft-asekauppaa! Autoretki kivaretki, vaikka vaihdossa tuleekin "vain" aseita eikä kaipaamaamme rahaa :) No, tuleepahan lähdettyä kotoa ja katseltua maisemia :)! On aina kiva lähteä vähän jonnekin kauemmas. Loppukuusta (ellei porukat peru rahalahjoitustaan) suuntaan ensin Tampereelle, jossa vietän yön, ja siitä Hankasalmelle. On mukava nähdä kavereitaystäviä kun asuvat perkele niin kaukana kaikki :P ♥

Että jos sinne asti hengissä selviäisi... Huoh.

np: Before the Dawn - Wreith

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Yhtä sokea kuin köyhä

Kävin eilen näöntarkastuksessa. Huonontunuthan se näkö oli, oikein olan takaa! Ennen olin miinus nelosen kastissa, nyt on oikea silmä -5.25 ja vasen -5.75. Piilokarsastus oli entisellään?? Että huhhuh, linssit senkun paksunee! Kysyihän se optikko vielä että oonko mä kasvanut pituutta viime aikoina ko on huonontunut näkö niin paljon. Olin silleen WHAT OON KAKSKYTKAKS! En oo kasvanu enää vuooooosiiiiiin :D

Että tää tietää rahanmenoa, yritän tänään käydä kyttäämässä jostain uudet lasit tilaukseen ja hyvän osamaksusopimuksen. Haaveilen punaisista kehyksistä vaikken ole edes varma sopisivatko ne mulle. Vai pitääkö tyytyä mustaan jälleen kerran. Synsamilla on ainakin hyvä ja ihana palvelu, ihania laseja ja käsittääkseni jopa 12 kuukautta korotonta maksuaikaa. Taidan suunnata sinne ensin vaikka onhan se aika hinnakas paikka mutta... Plussat vie, plussat vie.


Eetu lähtee isovanhemmilleen töihin, minä ruokin rotat ja lähden porukoita vaivaamaan. Laitettiin myös pari airsoft-asetta myyntiin - puolet niistä tosin Eetun veljen - mutta jos niistä irtoais ees muutama penni?

Mut nyt peseen rottien ruokakippo johon olivat ... paskoneet. Sit ruokaa kuppiin, kamat kasaan ja kohti uusia taistoja taas kerran! \o

np; Billy Talent - Cut the Curtains

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

It's not just me, it's my whole generation

Rahahuolet kaatuvat niskaan. Mua ahdistaa, mulla on paha olla, en jaksa tätä enää. Ei ole edes lääkkeitä joita ottaa liikaa. Mutta ei, mä en lähde päivystykseen, siihen menis taas vaan lisää rahaa jos laittaisivat mut osastolle. Ei olisi hyvä se. Keskiviikkona Vaku ja lääkäri, koska omahoitaja on sairaslomalla.

Huomenna meen hakeen jo maaliskuussa tilatun Wintergirlsin Suomalaisesta, jonka toimitus VÄHÄN venyi, ja yritän päästä näöntarkastukseen, sillä en näe tietokoneen näyttöä kunnolla ja muutenkin vähän taas huolettaa. Lisäks ois muutenki mahtavaa saada uudet lasit, haluisin punaset "kakkoslasit", mutta mistä rahat? Ollaan muutenkin tyyliin niin peeaa ko voi olla.


Rotat touhuaa vapaana, niistäkään ei riitä tänään(kään) mulle iloa, mua vaan oksettaa. Tekee mieli huutaa ja riehua. En kestä enää. Ei oo ees oikeen lääkkeitä mitä yliannostaa, ei rauhoittavia, ei unilääkkeitä, ei kuin pelkkiä neuroleptejä. Ahdistaaaaaaa. Perkele. Itkettääkin. Huippaa. Stressaa. Pelottaa. Oksettaa. Ahdistaa. Itkettää.

Iskä ja äiti on onneks luvanneet maksaa mulle junamatkat kun toivottavasti lähden elokuun alussa seikkailemaan Suomeen. Hävettää, nolottaa ja ahdistaa sekin. Tuntuu väärältä että mä meen ja Eetu jää, mutta a) se ei haluis mun mukaan ja b) sen mielestä se ois vaan rahan tuhlausta joten parempi ehkä että jää oman mielenterveytensä takia... Mutta että mulla on odotettavissa jotain muuta ajateltavaa kuin tää ainainen paska.

HALUAN POIS TÄSTÄ.

np: Bullet For My Valentine - Tears Don't Fall

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Nimetön

Söin sitten eilen 225mg Opamoxia (kun ei ollut enempää), 40mg Tenoxia (kun ei ollut enempää), 160mg Zeldoxia sekä tavalliset iltalääkkeeni.

Tänään nukuin oikeastaan koko päivän. Olen elossa, olen elossa. En tiedä tahtoisinko olla. Ahdistaa taas. Edelleen. Vieläkin. Viiltämään en enää pysty, en halua, en voi. Lääkkeitä ei enää ole. En tiedä miten tätä lievittäisin. 

En muista eilisestä juuri mitään. Enkä tästäkään päivästä, koska nukuin. Jostain syystä en haluaisi tuntea mitään, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. En halua myöskään nukkumaan.

TAHDON KADOTA, TUHOUTUA, POISTUA, HÄVITÄ, LOPETTAA OLEMISEN. Piste.

En tiedä mistä tämä johtuu, mutta siltä nyt tuntuu. En halua syödä lääkkeitä, haluan vajota. Pudota. Kadota. Oksettaa, ahdistaa.

Jotain positiivista: posti toi mulle tänään kaksi kirjaa. Sylvia Plathin täydelliset päiväkirjat ja Ken Steelen The Day the Voices Stopped -omaelämänkerran.

Perkele, ei tästä tuu mitään. En osaa ees kirjottaa enää. Päästäkää mut pois täältä. Oon niin jotenkin yksinäinenkin taas. Itkettäis, mut itku ei tuu. Ehkä turrutan itteeni vaan tääl internetin maailmassa jotta maailma katoais...


np: Shade Empire - Silver Fix

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Easier to run


Ahdistaa. Ahdistaa todella. Otin 75mg Opamoxia kymmenen minuuttia sitten, pian ne alkavat vaikuttaa. En olisi saanut, en koska a) se on väärin, b) minulla ei ole enää paljoa lääkkeitä enkä tiedä saanko niitä lisää ja c) se on vain VÄÄRIN. Rikoin uusia sääntöjäni.

Voiko nyt jo huimata? Pian ainakin huimaa, humallun, huumaudun, katoan. Olen pilvessä, lääkepilvessä, ja turvassa. Tämä ahdistus on niin vierasta nykyään, niin pelottavaa, niin... ahdistavaa!

Oon niin yksin. Niin yksin. Yksinäisyys vaivaa, ei ole ketään kelle puhua, ei ketään kuka OIKEASTI haluaisi enää kuunnella. Kaikki ovat kuulleet kaiken mitä mulla on sanottavaa. Olen säälittävä.

Olen pahoillani etten ole päivittänyt. Olen ollut lennossa, ja kirjoittanut omaelämänkertaani (josta tulee btw täysin läpimätä paska, mutta kirjoitanpa silti). Yritän parantaa tapani. :)

np: Linkin Park - Figure.09