Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Lyhyesti, tiivistäen (ja paskat)

Olen kirjoittanut tänään jo livejournaliin pariin otteeseen, nyt vielä tänne. On kirjoitusfiilis - eikä sellainen hyvässä mielessä, koska olo on paha. Ahdistaa, oksettaa, ahdistaa. Pää on huutanut taas voimistuvalla volyymilla "TAPA ITTES, NYT, HETI!" ja mun on vaikea vastustaa. Kai se on huomenna tekstattava Vakuun että tarvin sittenkin ajan ennen elokuun alkua. Pakko nöyrtyä, tää meni tänään nimittäin siihen pisteeseen, etten tiedä enää mitä teen. 

Mulla on apteekissa ihan liikaa lääkkeitä haettavana - ei rahallisessa vaan itsetuhoisessa mielessä. Toisaalta ei taas tekis mieli syödä normaaleja lääkeannoksiaan... Ei ole helppoa elämä - muttei kuolemakaan, muuten en olis enää tässä. 

En jaksais. En vaan millään enää jaksais. Hetkeksi kaikki katosi, kun pelasin COHia Eetun kanssa (hävittiin), mutta nyt kaikki on palannut takaisin. Olen hämmentynyt. Tästä olosta. Miksi haluan kuolla, kun kaikki on hyvin? (Onko kaikki hyvin? En tiedä.) 

Rotat lyhentelee hampaitaan järsimällä mineraalikiveä, oon tyytyväinen niihin. Niillä on meinannut toi homma jäädä ja pelkäsin jo yhdessä vaiheessa, että niiden hampaat kasvaa aivoista läpi (nam)! Mun pikkulapset. Haluisin pystyä itkemään, kun ajattelen et Eetu joutuis hoitaan niitä yksinään jos menisin pois, mutten pysty. En mä pysty itkemään, en mitään, pari säälittävää kyyneltä sain väkerrettyä aiemmin illalla Eetun kauniiden sanojen edessä, mut en vain saa varsinaisesti itkettyä.

Okei, on mulla jotain kivaakin: nää uudet lasit, jotka saapuivat JO torstaina! Rakastan, vaikka aluksi niin kovin pelottikin :) Nää on kivat, ja oon saanu paljon kehuja. Jaksan taas vähän aikaa hymyillä peilikuvalle, kunnes totun ja kyllästyn. Pyhpah.


Muttamutta. Elämä on. Paskaa. Odottelen syksyä (vaikkei saisi); kirkkaita värejä lehdissä, sadetta, kylmyyttä, villasukkia ja huiveja, tummia värejä vaatteissa, melankoliaa, kynttilöitä, lähestyvää joulua... Jos elän niin kauan. Tänään en usko siihen, ehkä huomenna taas, ken tietää... Loppuviikosta ehkä Eetun kanssa Jyväskylän suuntaan tekemään airsoft-asekauppaa! Autoretki kivaretki, vaikka vaihdossa tuleekin "vain" aseita eikä kaipaamaamme rahaa :) No, tuleepahan lähdettyä kotoa ja katseltua maisemia :)! On aina kiva lähteä vähän jonnekin kauemmas. Loppukuusta (ellei porukat peru rahalahjoitustaan) suuntaan ensin Tampereelle, jossa vietän yön, ja siitä Hankasalmelle. On mukava nähdä kavereitaystäviä kun asuvat perkele niin kaukana kaikki :P ♥

Että jos sinne asti hengissä selviäisi... Huoh.

np: Before the Dawn - Wreith

2 kommenttia :

  1. Mulla tulee niin usein sama tilanne, se itsetuhoisuus vaikka kaikki on hyvin, vaikka kaikki ei tällä hetkellä olekkaan parhaimmillaan. Tää tuskin lohdutti sua yhtään. Muttamutta, näytät erittäin somalta noissa laseissasi (<3) ja mäkin oottelen syksyä vaikken kuitenkaa koulun alkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :3
      ja hei, voimia sinnekin jos kerran on vaikea hetki tms. ♥

      Poista