Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Nimetön

Söin sitten eilen 225mg Opamoxia (kun ei ollut enempää), 40mg Tenoxia (kun ei ollut enempää), 160mg Zeldoxia sekä tavalliset iltalääkkeeni.

Tänään nukuin oikeastaan koko päivän. Olen elossa, olen elossa. En tiedä tahtoisinko olla. Ahdistaa taas. Edelleen. Vieläkin. Viiltämään en enää pysty, en halua, en voi. Lääkkeitä ei enää ole. En tiedä miten tätä lievittäisin. 

En muista eilisestä juuri mitään. Enkä tästäkään päivästä, koska nukuin. Jostain syystä en haluaisi tuntea mitään, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. En halua myöskään nukkumaan.

TAHDON KADOTA, TUHOUTUA, POISTUA, HÄVITÄ, LOPETTAA OLEMISEN. Piste.

En tiedä mistä tämä johtuu, mutta siltä nyt tuntuu. En halua syödä lääkkeitä, haluan vajota. Pudota. Kadota. Oksettaa, ahdistaa.

Jotain positiivista: posti toi mulle tänään kaksi kirjaa. Sylvia Plathin täydelliset päiväkirjat ja Ken Steelen The Day the Voices Stopped -omaelämänkerran.

Perkele, ei tästä tuu mitään. En osaa ees kirjottaa enää. Päästäkää mut pois täältä. Oon niin jotenkin yksinäinenkin taas. Itkettäis, mut itku ei tuu. Ehkä turrutan itteeni vaan tääl internetin maailmassa jotta maailma katoais...


np: Shade Empire - Silver Fix

1 kommentti :

  1. Tuu Lellu joskus pariks päiväks mun luokse nyt kesällä kylään! :))

    VastaaPoista