Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 27. syyskuuta 2012

Unbreakable today


Tää kuva saa mut kaipaamaan pitkiä hiuksia ;________; ♥

Hyvä päivä! Päiväpolin ja Vakun yhteistapaaminen meni ihan jees, jään vielä kahdeksi viikoksi päiväpolille, jonka jälkeen palaan Vakuun ja kai toimintakeskuksellekin. Kävin moikkaamassa äitiäkin, kotona syötiin Eetun kanssa metripitsaa ja leikin pitkään rottien kanssa.

Parasta tässä päivässä oli kuitenkin se, että mä taidan lähteä 5.10. Turkuun Nooran luo ♥ AAAAAAA ihanaa! Ja sit viikolla 43 Katie tulee kai Lahteen! Lisää kivaa siis ♥ Purr!

Oon ollut onnellinen, iloinen, jaksava tänään. Sain Eetulta kiitosta ja umm "kehuja" että oon ollu koko viikon tosi aktiivinen. Toivon että näitä päiviä ois lisää, ja ettei ne polttais mua loppuun, koska mä haluisin oikeesti voida ja jaksaa tehdä asioita mitä muutkin.

Ens kuussa tulee menemään rahat taas tiukille, mut ei voi mitään. Rottalapset saapuu myös ens kuussa, ja sähköl- sekä puhelinlasku ja Eetulta lainaamani 20€ odottavat maksajaansa. Ruokaakin pitäis saada, enkä aio vaan istua syömättä ja juomatta Nooran luonakaan! ÄÄH, en malttaisi odottaa! En oo käyny Turussa ko joskus lapsena ja sillonki vaan menny laivalle.

Mut joo. Nälkä. Pitää kai hakea ruokaa :3 Hauskaa illanjatkoa ♥

np: Before the Dawn - Exile

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Päiväni kuvina


Tällä aloitin aamuni.


...ja tällä. 
(PS. älkää ikinä ostako näitä Pirkan halppis-rasvattomia,
oksettava koostumus ja maku!!)


Tässä oon jo bussipysäkillä tulossa takaisin päiväpolilta.


Lahti.


Bussissa (ei ollu Nooran iskä ratissa yhyy).


Vuoden taidekuva.


Back home!


Jätkien airsoft-tilaus Kiinasta oli saapunut ;O!


Gonarottaa ei kiinnosta :(


WTF? Nomnomnom. Valmisteltiin ruokaa itellemme ja Emmalle;
kanaa, ananasta ja riisiä.


Emma saapui ja ruokittiin rotat (YORKSHIREN TERRIERIÄ ROTILLE!!).


HerQserQ syö kiltisti omenapiirakkaa vaniljamömmöllä :3


Pelattiin Dominionia.


On saleen hyvät kortit ko pitää noin virnistää...


Nomnomnom?


Iltapala.

Tuli vähän pitkä postaus. Anteeksi :( Innostuin enkä osannut valikoida minkä (paskan) kuvan jättäisin pois >:) Oli mukaisa päivä kun Emma kävi :) Huomenna päiväpolin ja Vakun yhteistapaaminen, varmaan vielä jatkan päiväpolilla jonkun pari viikkoa? Vähän silti jännittää, saa toivottaa onnea :C

Ihan just nukkumaan, väsyväsy. Että hyvät yöt teillekin :3

np: Swallow the Sun - Hope

tiistai 25. syyskuuta 2012

Vastauksia

Kyselin jo aikoja sitten (?) teiltä edes paria kysymystä, ja pari mä sain! Aion nyt tehdä yllättävästi ja vastata niihin. :)


1. Mitä opiskelen?
En opiskele mitään, olen kuntoutustuella/eläkkeellä. Lukio on suoritettu, ammattia ei löydy. Ehkä joskus tulevaisuudessa haluaisin opiskella sosionomiksi tai joksikin muuksi ihmisläheisessä työssä työskenteleväksi.

2. Mitkä on mun tulevaisuuden haaveet?
Kuulostan jotenkin tyhmältä omiin korviinikin kun sanon, että perhe ja koulutus, mut näin se kai on. Niitä mä toivon. Ja pitkiä, parempia kausia tän sairauden kanssa :) Aika laimeeta, eiks?

3. Onko rottien omistaminen työlästä?
Onhan siinä oma hommansa. Häkki on pestävä kerran viikkoon noin about ja se on tollain about kuution tilaa vievä kaveri että. Ei mikään pikkuhomma? Sit samalla ainakin meillä pestään rotat, leikataan niiden kynnet ja rasvataan hännät. Rottien tulisi lisäksi päästä mielellään joka päivä ulos ainakin tunniksi leikkimään. Lisäks ruoka- ja juomapuoli pitää pitää kunnossa. Että en tiedä onko nää loppujen lopuksi kovin paljoa helpompia kuin koirakaan? Ainoa ettei tarvi lähteä vaikka näin syksyllä ulos sateeseen :D Nää on kovin seurallisia kavereita ja kaipaavat omiensa lisäks myös ihmisen huomiota, ja jos joutuvat olemaan kahdestaan pitkään niin stressaantuvat. :/ Että on näissä hommaa!

4. Mun lempparikengät?


Ne on nää, vaikka valinta olikin vaikea. Eli nimi kuuluu: Dr Martens: Getta Grip 2A77 10 eye, ainakin näin lukee brandos.comissa ;) Rakastuin näihin jo pari vuotta sitten ja hyvin ovat palvelleet ♥ Sry kun ei tullut ihan "aitoa" kuvaa, mutta nää on olleet toistaiseksi vielä varastossa odottamassa syksyä/talvea, nyt ois kai oikea aika kaivaa nää esiin!!

5. Tee vai kahvi?
HYI HELEVETTI EI KUMPIKAAN :))):):):))))::)) !!

6. Minkä kameran omistan?
Tuo on tuollainen Canonin SX30 IS PowerShot, ihan siedettävä kaveri koska en hienompaa osais luultavasti käyttää :D

7. Varhaisin lapsuusmuistoni?
Varmaan se kun joskus kaksvuotiaana istun äidin kanssa mein silloisen kodin eturappusilla ja tehään "hautakiveä" meidän auton alle jääneelle Kulkuri-koiralle. Äiti kirjotti jotain tussilla isoon kivenmurikkaan, mä taaperotöhersin toiseen tajuamatta mitä tapahtui. Ne kivet on kai paikallaan vieläkin, tosin tekstit on kuluneet jo aikoja sitten pois.

8. Jos mein rotat ois ihmisiä, millasia ne olis?
Voi Sivoska minkä pistit! Apua. Seppo ois selkeesti sellain vanhemmanpuoleinen, vähän omituinen ja yksinäinen herrasmies, jolla on silmälasit ja joka tykkää merestä ja lukemisesta. Simo ois 15-vuotias mopopoika, joka on VITU KOVIS, sellanen joita pyörii tos meidän lähiostarilla (ja luultavasti kaikilla muillakin). :DDD En mie osaa tarkemmin/paremmin kuvata, nää oli ekat mitä tuli mieleen :DD JA ETTE SAA KUVIA :D

np: It Dies Today - Nihility

Jumanstuikula sentään mikä päivä!


Tänään heräsin liian aikaisin koska Eetu herätti valittamalla et oon hävittänyt sen hammaslääkärilapun. En sitten saanut enää unta, joten nousin ja söin Pirkka-merkkistä rasvatonta jogurttia, jonka koostumus on suoraan sanottuna oksettava. Juttelin kuitenkin heti aamusta Nooralle ja Annulle pari sanaa ja vähän pääsin käyntiin, vaikka jopa viiltely kävi mielessä kun niin ahdisti. Selvisin kuitenkin.

Bussipysäkillä törmäsin Miksuun, jolta oli jalka paskana. Kaupungissa oli puoli tuntia ylimääräistä aikaa koska lähdin tahallani liian aikaisin, joten tuhlasin ja ostin lärvikuvassakin näkyvät roikkuvat korvikset H&M:ltä. Alla parempi (köh, vitut parempi, toinen paremminkin) kuva niistä; ruma muokkaus kuuluu asiaan koska en löytänyt hyvää taustaa noille ja tuo lakana näytti ihan kamalalta ja yritin epätoivoisesti pelastaa kuvan lisäämällä siihen harmautta ja voi vittu perseelleenhän se meni XDDDDD Apua. Anteeksi.


Mutta tykkään näistä ♥

Kävin katsomassa äitiä päiväpolin keskustelun jälkeen ja ahdistuskin laantui. Opetin sitä tekemään eilen oppimani ryijysolmun (tai lähinnä varmistin että se osas sen) ja syötiin omenapiirakkaa ja marjapuuroa. Juteltiin hetki kunnes Eetu haki mut kotiin. Syötiin ja ajattelin kauhulla että pitää alkaa siivota kun rakas serkkuni Emma, joka on saanut ajokortin, onnea!, tulee huomenna käymään täällä. MUTTA. Meninkin koneelle hetkeksi (tai näköjään useammaksi...) ja blogimerkintöjä selatessani törmäsin TÄHÄN (←klikklik)!! 

Herranjumala, minä, voittanut jotain!! Oon onnesta ja yllätyksestä soikeena ja en meinaa nyt ainakaan saada aikaseks siivota ko fiilistelen :DDDD Aivan ihanaa, kiitos vielä We Love It -blogin pitäjät ♥ En oo varmaan oikeesti voittanu KOSKAAN mitään ;_______; Tää on hienointa pitkään aikaan, aww!

Nyt siis soikeana alan pyöriä ympäri kämppää ja vähän laittaa kamoja kasaan ettei Emma ihan vallan pyörry. Mut toivotaan et tällä mentäis eteenpäinkin, en kaipaa ahdistusta yhtään! Toivotaan parasta, toivotaan, toivotaan.

AAAAAAAA OOTTE IHANIA KAIKKI!!
Tää päivä on aiheuttanut mussa AWWWW-oireyhtymän ja rakastan kaikkia ♥
Kiitos jokaiselle lukijalle erikseen, ja ystäville ja perheelle. Kiitos!

np: Little Boots - Magical

Meitä on kaksi...


E ♥ E
kaksi vuotta seurustelua takana
R A K A S T A N

maanantai 24. syyskuuta 2012

Niin väsynyt (elämään)


Painan rottaa tiukasti rintaani vasten ja kuiskaan sen 
pieneen korvaan; "kuuntele, äidin sydän sykkii vielä". 

Haluaisin itkeä, mutta itku ei tule. Ruoka ei maistu, ahdistus ei laannu. Nykyisin se alkaa aamulla ja jatkuu iltaan yhtäjaksoisesti. Olen neuvoton, kädetön ja väsynyt elämään.

Ahdistus syö mua aamusta iltaan. Se syö ja juo musta, mun pimeästä sielusta, kunnes mä en enää voi vastustaa. Mä en vain jaksaisi enää, en jaksaisi. Huomenna päiväpoli ja en tiedä mitä tapahtuu. "Ootko miettinyt osasto-vaihtoehtoa?", multa kysyttiin tänään puhelimessa kun soitin sinne. Torstaina tapaan sitten omahoitajan ja lääkärin päiväpolin hoitajan lisäksi. Pelkään; en tahdo osastolle, tahdon ihmelääkkeen.

Taustalla soi Hurts ja Wonderful Life. Levy toistossa ja toista kierrosta. En tiedä miksi. En tiedä mistään enää mitään. Pitääkökään?

En tajua mistään mitään en tajua mistään mitään en tajua mistään mitään en tajua mistään mitään en tajua mistään mitään en tajua en tajua en tajua en tajua. Voih.

Olen niin väsynyt.

np: Hurts - Wonderful Life

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Oksennusahdistusperkelesaatana


she wants to hurt, hurt, hurt, hurt herself to death

Itku parku ja vinkuvonku. Mulla on niin paha olo, haluan vain pois. En kestä. Anksilon ei tietenkään vielä auta (jos auttaa ollenkaan) ja mun suunnitelma on ottaa viisi Opamoxia tänään, kohta, jotta vain nukun tän pois, ja loput viisi huomenna illalla, jotta nukun tiistaihin ja päiväpolin aikaan. Tosin huomenna PITÄISI soittaa sinne, koska olo on näin kaamea. Pitäisi, mutten tiedä pystynkö/osaanko.

Huomenna pitäisi herätä puoli kahdeksan jotta ehdin hammaslääkäriin, joka pelottaa, koska en minä ole jaksanut pitää huolta hampaistani. Pitäisi vielä etsiä ne laput jotka sain kun kävin kesällä päivystyksessä näyttämässä hammastani.

Oksettaa. En jaksa vaan enää. En enää - en milloinkaan? Kohta otan ne viisi Opamoxia, nukun ja toivottavasti herään ajoissa ettei tarvi maksaa tyhjästä. Se on meinaan 33,90€ jos en mene. Ja meneminen maksaa kai about kympin. Pienet paineet.

np: Herra Ylppö & Ihmiset - Hamartia

lauantai 22. syyskuuta 2012

Aina vain alaspäin

Pääni huutaa jatkuvalla syötöllä TAPA ITSES enkä pääse siitä. Yöt on pahimpia, illat, yöt, illat, pimeä. Tahdon kuolla, loppua, olla olematta. Olen niin väsynyt. Kaikkeen. Itseeni varsinkin.

On vaikea ottaa iltalääkkeitä vain sallittua määrää. Varsinkin lasipurkissa helposti käteen ja siitä kurkkuun kaadettavissa olevien Anksilonien kanssa on vaikeus. Samoin vielä yksi jäljellä oleva liuska Opamoxeja, mmm, se niin houkuttaa. Kaikki lääkkeet houkuttaa mua, en kestä, en kestä, en kestä.


Mun on ihan vitun paha olla.


...and I am. And it's not going to end, I know.

np: Graveworm - Hateful Design

perjantai 21. syyskuuta 2012

Lyhyesti; parempaa?

Parempi päivä? Vaikka pelkäänkin; tässä on vielä aikaa ahdistukselle... Oon ollut tänään kuitenkin sen verran hengissä, että oon saanut pestyä rottien häkin (asia jota en oo jaksanut tehdä varmaan ainakaan kahteen kuukauteen?). Lisäks kävin kaupungissa ja ostin läpinäkyvät muovihelmet ja viininpunaiset housut/farkut.

Äsken kun kävin kaupassa ulkona oli pimeää ja tuoksui syksy.

Väsyttää. Voisin jopa läpällä mennä aikaisin nukkumaan. Sitä ennen kuitenkin mainostan tän päivän rakkauttani: musiikkiprojekti nimeltään Noradrenaline ♥ Kuunnelkaa ihmeessä, mä tiedän ainakin mihin käytän rahaa ens kuussa: ostan noi biisit itselleni! →→→→ http://noradrenaline.bandcamp.com/


HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE :3 ♥

torstai 20. syyskuuta 2012

Elossa

Oon edelleen elossa, vaikka oli pelottava paritapaaminen. No, ainakin sain sanottua että tarvin lääkettä ahdistukseen ja nyt sitä on tarjolla Anksilonin muodossa. Saa nähdä onko se yhtä tyhjän kanssa, kuten oli paritapaaminen ja kuten koko päiväpoli on ollut. :C Opamoxia pitäisi kuulemma edelleen käyttää pahoissa tilanteissa siihen asti kun (/jos) Anksilon alkaa vaikuttaa. Opamox... niin. Tekisi mieli vain tempaista koko loppusatsi nassuun. Nyt.

Näin Nooraa. Käytiin Rossossa pitsalla, pyörittiin kaupungissa, ryssin tyylikkäästi selälleni Suomalaisessa, juotiin kaakaot Amarillossa ja Noora ihastui sulkapantaan Glitterissä. Siinä se aika meni mukavasti, en ees muistanut että ahdisti. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Lupailin vähän että jos viimeistään lätkän MM-kisojen aikaan saisin raahattua itteni Turkuun... AAAA. Eetu tuli hakemaan mut kuudelta, käytiin Yliopiston Apteekista Anksilonit ja nyt oon kotona. Kaupassa käyty ja syöty. Kaikki kunnossa? Not.

Just nyt paniikinomainen ahdistus etsii tietään pintaan. Tunnen kuinka se kaivautuu läpi rintakehään asti ja alkaa puristaa, kuristaa, ahdistaa. Tiedän et mä sorrun taas. Tiedän, koska mä haluan. Mitä sitä salaamaan? Mä haluan sortua, nukkua unta rauhallista. Uni on turvasatama johon mä aina kaipaan. Uni on rauha.


30mg Abilify 
20mg Cipralex 
900mg Deprakine 
400mg Seroquel Prolong 
(2 x 15mg Opamox) 
2 x 10 mg Anksilon


np: Cradle of Filth - Nymphetamine (Overdose)

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Meds


Jokin naksahti päässäni. Löysin itseni kaivamassa lähes maanisena laukkujani, jotta löytäisin etsimäni: lähes täyden paketin Opamoxia. Ja tuossa se on, edessäni. 330mg unohdusta, 105mg enemmän kuin viimeksi. Pelkään, tärisen, korvissa humisee. Jokin sisälläni käskee syömään ne kaikki. Pieni osa sanoo, että yliannosta vain muutama jotta saat unta. Osa huutaa, että tuhoa ne kaikki, vedä vessasta alas. Ja mieluiten ottaisin ensimmäiseksi mainitun. Kukaan ei voi auttaa, minun on itse taisteltava taisteluni, olen kaiken avun ulottumattomissa vaikka huudan apua keuhkojeni pohjasta.

EDIT: tein kompromissin: otin 90mg lääkettä ja jätin loput rauhaan. tabletit tuntuivat niin kovin pieniltä kielelläni, suussani. maistuivat jauholle, unohdukselle. huomenna en muista kai tästä mitään.

np: Placebo - Passive Aggressive

Drowning in my anxiety


Ahdistaa. On levoton olo. En kestä, haluun repiä pääni irti. OIKEASTI NYT JUMALAUTA. Huomenna on paritapaaminen päiväpolilla, pakko saada sanottua - vaikka hoitajat on vieraita eikä mun oma - että tarvin nyt heti jotain apua tähän EIKÄ se apu saa olla bentsoja, ei sitten ei vaikka pienellä määrällä. Mä en halua enää koskea bentsoihin. En. En. En.

Nukuin tossa viime "yönä" pikkasen, eli eilisestä iltapäivästä kello viidestä tän päivän iltapäivä yhteen. Melkein 24 tuntia, hui. Kai vähän väsytti, ja kai vähän halusin paeta tätä maailmaa?

Tää päivä on ollut yhtä kusta ja paskaa, samoin eilinen. Mitään erikoista ei oo tapahtunut, mutta kaikki on silti mennyt vituilleen. Puurot palaneet pohjaan ja puolet tavaroista unohtuneet kotiin. En kestä tällaisia pieniä vastoinkäymisiä, ne ahdistavat.

Haluan jo huomisen, haluan jo lääkeapua tähän oloon. Toi Seroquel Prolongin nosto ei oo auttanut ahdistukseen. Ja pelkään etten saa taaskaan sanottua mitään tapaamisessa. Onneks Eetu on tukena(?), voisin yrittää pakottaa sen muistuttamaan asiasta niin että mun ois vaan pakko sanoa siitä. Koska näin ei voi jatkua, mä en kestä tätä oloa, en kestä enkä halua kestää. Helvetinperkele.


naama.

PS. Tein päätökseni niiden kenkien suhteen :3 Haluan ne mustat, vaikka rakastan niittejä yms., mutta ne mustat on, kuten monet sanoivat, helpommat yhdistää erilaisiin tyyleihin jne. Nyt vaan toivotaan että joulupukki ois armollinen... :)
PPS. Edelliseen merkintään lisää kysymyksiä kiitos? :3 ♥

np: Helalyn Flowers - Don't Wake Me Up

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kaipaan apua + kysymyspostaus

Selailin ilokseni (kyllä, tää vähän piristi) ja aikani kuluksi kenkäsiä internettisen ihmeellisestä maailmasta! Rakastuin Jeffrey Campbelliin, mutta totesin että rahat ei riitä vaikka söisin koko talven lunta tai jotain. Mutta. Kahdet ihanaiset jäivät silmääni kiinni, ja ajattelin ehkä uskaltaa pyytää toisia joululahjaksi, jos se vain suinkin sopii porukoille. Ja nyt, rakkaat lukijat, kaipaisin teidän apuanne: kummat ovat kivemmat? :3


VS.


Siinäpä he. Eetusta aivan samannäköiset, ja samanlaiset kuin mun entiset, mutta mä ehkä näen sitten näiden kenkien SIELUN koska musta nää on ihan erilaiset yksilöt :3
Molemmat löysin nelly.comista, jos jotain se kiinnostaa :)


LISÄKSI HALUAN JULISTAA KYSYMYSPOSTAUKSEN!
Nyt, kyselkää rohkeasti vaikka anonyyminä ihan mitä vain!
Kaipaan tekemistä tylsään elämääni, ja on aina kiva vastata
kysymyksiinne :) Joten please, pari kyssäriä ees? Kiitokseni.

Myrskyvaroitus


On vaarallinen olo, niin vaarallinen olo. Lääkkeet himottaa monetta päivää, tekee mieli vain niellä ne, kylmästi niellä ne kaikki. Yritän pitää katseen tulevassa, jossa ei ole oikein muuta kuin se, että Katie saattaa tulla syyslomallaan käymään Lahessa. Sitä odotan kovasti; eihän mulla paljon muuta odotettavaa ole. Elämä oksettaa, minä oksetan. Elämä ahdistaa, minä ahdistan.

Päiväpolilla keskusteltiin ahdistuksenhallintakeinoista ja olen sitä mieltä että shaibaa. Tai siis. Eivät toimi mun kohdalla, eivät ainakaan vielä. Oon liian rakastunut tähän ahdistukseen, liian kiinni siinä.

Ajatukset huutaa, käskee, haluaa, että otan "vielä vain kerran" muutaman ylimääräisen Opamoxin. Mä haraan vastaan ja en etsi niitä jonkun kassin pohjalta. Huomenna päiväpolilla mä aion kysyä onko tosiaan tyhmää kysyä jotain lääkettä tähän oloon, jotain muuta kuin bentsoja.

Oon aika peloissani. Päässä kaikuu päiväpolin hoitajan sanat: "älä unohda että osasto on aina vaihtoehto". En halua osastolle, en varsinkaan vastaanotto-osastolle. En, en, en. Se ei auta, se vain siirtää ahdistusta eteenpäin. Haluan käyttää kaikki muut keinot ennen osastoa. Kaikki.

Oon aina niin negatiivinen, vaikka onhan mun elämässä aina pari hyvää juttuakin: mustat, rusetilla varustetut ylipolvensukat (joihin juuri ja juuri sain läskit jalkani survottua) ja Emman synttärilahja, jonka hain tänään.

Hetki kerrallaan, hitaasti eteenpäin. Siinä mun kai pitää pitää ajatukset...

PS. KIITOS KAIKKI LUKIJAT ♥ 7000 TULI TÄYTEEN :3

np: The Agony Scene - Scapegoat

torstai 13. syyskuuta 2012

Shakkia kuoleman kanssa?

Kun hullu sanoo, että sillä menee paremmin - älä usko.


Hyvin paha olo. Hyvin vaikea olo. Hyvin paljon tekee mieli niellä kaikki mahdolliset lääkkeet tästä taloudesta. Löytäisin ainakin 7-8 eri lääkeainetta. Ainakin. Pelottaa. Miksi, milloin musta tuli taas tällainen? Miksei mun pää voi olla hiljaa näistä asioista?

np: Ghost Brigade - Divine Act Of Lunacy

Parempaa?

Tänään ollut vähän helpompi päivä. Ainakin tähän mennessä. 

Käytiin äidin kanssa ostamassa mulle uus takki ♥ Cubuksesta sellainen Soho-niminen parka, ihana. Sitä ennen olin myös käynyt päiväpolilla juttelemassa. En muista kirjoitinko siitä, kun mulle lisättiin lääkitykseen 200mg Seroquel Prolongia? Nyt sitä kuitenkin nostettiin 400mg:aan, jos auttaisi ahdistukseen ja lievästi pahentuneisiin psykoottisiin oloihin.


Haluun tällasen tatskan kans! IHAN PAKKO ♥ Rakastuin.

Särkee paikkoja ja päätä. Joku ihmeflunssa edelleen. Marraskuussa meen pitämään LYK:iin lukion psykantunnille esitelmän skitsofreniasta (again), pitäis alkaa kohtapuoleen jo vähän valmistella koska oon hävittänyt vanhan esitelmän... OOPS, mut oon innoissani!!

Vaikka maha on iso ja reidet läskit, vaikka pää on sekaisin ja sitä särkee, vaikka väsymys painaa ja ahdistaa, niin tänään oon vähän hymyillyt ja nauranutkin.

np: Linkin Park - Somewhere I Belong

tiistai 11. syyskuuta 2012

Suru

Itken ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Mä en osaa enää puhua rehellisesti kuin blogeille ja ainoastaan yhdelle ystävälle jotenkuten, ja hänkin on 15-vuotias - liian nuori kaikelle tälle paskalle mitä mustakin ulos tulee. Itku kouristaa, ja veljen ystävä, jolle epätoivouksissani yritän avautua täysin idiootisti koska mitä tää sille kuuluu, sanoo, että joskus ihmiset vaan lähtee eri teille. Itkettää vielä enemmän. Ajattelen: mäkin haluan kuolla. Ajattelen: päästäkää pois. Ajattelen: en jaksa enää, en jaksa enää, en jaksa enää. Loppu.



Huoh.

np: Woods of Ypres - Suicide Cargoload (Drag That Weight)

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kuplin ja aaltoilen

Kuplin ja aaltoilen; sisällä kiehuu ja vaahtoaa. Ahdistaa, itkettää, tekee mieli huutaa. Flunssa on mennyt taas vähän pahemmaksi, sillä kurkku on kipeä ja jäseniä särkee. Toista päivää haluan päätoimisesti kuolla. Elämä tuntuu niin raskaalta ja turhalta. Kiedon itseäni sairauden tummaan ja turvalliseen viittaan; se on lämmin ja kylmä samaan aikaan, mutta tuttu, ah, niin tuttu. Rakastan sitä.

Kuolema, kuolema... Miksi se tuntuu niin turvalliselta? Miksi kaipaan sitä? Havahdunko lopulta vasta kuoltuani? Ja mihin muka havahdun? Miksi kuolemaa pidetään automaattisesti huonona vaihtoehtona?

Ehkä olen tyhmä, ehkä heikko, ehkä molempia. Olen pieni ja eksyksissä - niin kovin. Ja niin väsynyt. Kaikkeen, elämään. Henkisesti ja fyysisesti.

Käyn päiväosastolla nyt kolmesti viikossa keskusteluissa ja rentoutusryhmässä. Saan viettää siellä aikaa muutenkin jos haluan, näin käsitin. En tiedä miten osaan puhua vieraalle ihmiselle näistä kaikista häpeällisistä tunteistani. Palelen.

Mulla on ikävä, mutten tiedä mitä. Ehkä viattomuutta, ehkä ihmisiä. Ehkä elämää, ehkä kuolemaa. Tiedän vain, että ikävöin, mutta epäilen, että kellään ois mua ikävä - vaikka katoaisin. Sanoinko jo et oon niin väsynyt?

Kuvia viikonlopulta:


Porukoiden pihassa vaahtera / tekotaide.


Leivoin porukoilla suklaa-maapähkinävoi muffinsseja !



Joona


Kuka esittelee mahanalustaa?? :'3



Etsi koira? + Eetu



Ostin påpåt! ♥ Rakastan.

Elämä on ja mä en. Pitäis jaksaa tehä itelleen lämmintä mehua ja hakea mansikka-Strepsils. Saatiin omenoita Eetun äidiltä, syötiin tänään taas (...) itsetehtyä pitsaa, oli hyvää, ja pakastimessa on ylihinnoiteltua mango-sorbettia. Elämän pitäis hymyillä, mut mä en jaksa nostaa suupieliä siihen "parempaan" asentoon. Huh-huoh.

np: Jessie Ware - Running

lauantai 8. syyskuuta 2012

Six feet down below









Sekavaa, niin sekavaa. Raskasta, niin raskasta. Enkä edes tiedä missä mun Opamoxit on. Tekisi mieli yliannostaa. Kaikki arvostais. Mutta väliäkö sillä; olo helpottuis. Huomenna pitää kuitenkin mennä vanhemmille syömään; aion pukeutua uuteen maxihameeseeni ja olla niin nätti kuin tällainen ruma läski voi olla. Ja mä vain tahtoisin kuolla...


np: Entwine - Twisted