Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kuplin ja aaltoilen

Kuplin ja aaltoilen; sisällä kiehuu ja vaahtoaa. Ahdistaa, itkettää, tekee mieli huutaa. Flunssa on mennyt taas vähän pahemmaksi, sillä kurkku on kipeä ja jäseniä särkee. Toista päivää haluan päätoimisesti kuolla. Elämä tuntuu niin raskaalta ja turhalta. Kiedon itseäni sairauden tummaan ja turvalliseen viittaan; se on lämmin ja kylmä samaan aikaan, mutta tuttu, ah, niin tuttu. Rakastan sitä.

Kuolema, kuolema... Miksi se tuntuu niin turvalliselta? Miksi kaipaan sitä? Havahdunko lopulta vasta kuoltuani? Ja mihin muka havahdun? Miksi kuolemaa pidetään automaattisesti huonona vaihtoehtona?

Ehkä olen tyhmä, ehkä heikko, ehkä molempia. Olen pieni ja eksyksissä - niin kovin. Ja niin väsynyt. Kaikkeen, elämään. Henkisesti ja fyysisesti.

Käyn päiväosastolla nyt kolmesti viikossa keskusteluissa ja rentoutusryhmässä. Saan viettää siellä aikaa muutenkin jos haluan, näin käsitin. En tiedä miten osaan puhua vieraalle ihmiselle näistä kaikista häpeällisistä tunteistani. Palelen.

Mulla on ikävä, mutten tiedä mitä. Ehkä viattomuutta, ehkä ihmisiä. Ehkä elämää, ehkä kuolemaa. Tiedän vain, että ikävöin, mutta epäilen, että kellään ois mua ikävä - vaikka katoaisin. Sanoinko jo et oon niin väsynyt?

Kuvia viikonlopulta:


Porukoiden pihassa vaahtera / tekotaide.


Leivoin porukoilla suklaa-maapähkinävoi muffinsseja !



Joona


Kuka esittelee mahanalustaa?? :'3



Etsi koira? + Eetu



Ostin påpåt! ♥ Rakastan.

Elämä on ja mä en. Pitäis jaksaa tehä itelleen lämmintä mehua ja hakea mansikka-Strepsils. Saatiin omenoita Eetun äidiltä, syötiin tänään taas (...) itsetehtyä pitsaa, oli hyvää, ja pakastimessa on ylihinnoiteltua mango-sorbettia. Elämän pitäis hymyillä, mut mä en jaksa nostaa suupieliä siihen "parempaan" asentoon. Huh-huoh.

np: Jessie Ware - Running

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti