Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 17. syyskuuta 2012

Myrskyvaroitus


On vaarallinen olo, niin vaarallinen olo. Lääkkeet himottaa monetta päivää, tekee mieli vain niellä ne, kylmästi niellä ne kaikki. Yritän pitää katseen tulevassa, jossa ei ole oikein muuta kuin se, että Katie saattaa tulla syyslomallaan käymään Lahessa. Sitä odotan kovasti; eihän mulla paljon muuta odotettavaa ole. Elämä oksettaa, minä oksetan. Elämä ahdistaa, minä ahdistan.

Päiväpolilla keskusteltiin ahdistuksenhallintakeinoista ja olen sitä mieltä että shaibaa. Tai siis. Eivät toimi mun kohdalla, eivät ainakaan vielä. Oon liian rakastunut tähän ahdistukseen, liian kiinni siinä.

Ajatukset huutaa, käskee, haluaa, että otan "vielä vain kerran" muutaman ylimääräisen Opamoxin. Mä haraan vastaan ja en etsi niitä jonkun kassin pohjalta. Huomenna päiväpolilla mä aion kysyä onko tosiaan tyhmää kysyä jotain lääkettä tähän oloon, jotain muuta kuin bentsoja.

Oon aika peloissani. Päässä kaikuu päiväpolin hoitajan sanat: "älä unohda että osasto on aina vaihtoehto". En halua osastolle, en varsinkaan vastaanotto-osastolle. En, en, en. Se ei auta, se vain siirtää ahdistusta eteenpäin. Haluan käyttää kaikki muut keinot ennen osastoa. Kaikki.

Oon aina niin negatiivinen, vaikka onhan mun elämässä aina pari hyvää juttuakin: mustat, rusetilla varustetut ylipolvensukat (joihin juuri ja juuri sain läskit jalkani survottua) ja Emman synttärilahja, jonka hain tänään.

Hetki kerrallaan, hitaasti eteenpäin. Siinä mun kai pitää pitää ajatukset...

PS. KIITOS KAIKKI LUKIJAT ♥ 7000 TULI TÄYTEEN :3

np: The Agony Scene - Scapegoat

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti