Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 29. lokakuuta 2012

Paha vaanii, vaan ei vie

Mulla on paha olla. Taas. Viikonloppu meni mukavasti äidin syntymäpäiviä juhliessa, ja eilen kävin nukkumaan jo iltakuudelta. Tänään oon leikkinyt aktiivista ja hyvää ihmistä; käynyt kaupassa ja pessyt rottien häkin ja leikannut niiden kynnet. Nyt illalla sitten iski maailmanlopun ahdistus: haluan vain pois. En kuolla, vaan kadota johonkin kuplaan, pehmeään, lämpimään, turvalliseen. Voin oikein visualisoida sen! Se ois mun turva, mun koti, mun ikuisuus jossa ei tarvis olla mitään muuta kuin mitä on.


Perjantaina vasta rahaa, siitä menee yli puolet heti, kuten aina, mutta nyt vielä enemmän, koska olen Eetulle velkaa. Vuokrakin nousee vuoden alusta. No, onneksi mun tilaus Kiinasta on lähtenyt ja saan jonain päivänä tässä mun muistikortinlukijan! ...sit jos se vielä toimii ni \o

Olo on outo. En haluaisi olla, mut toisaalta joo. Haluun elää, ELÄÄ, mutten kuitenkaan. Ristiriidat, ah! En vain jaksaisi, se on se lopputulos joka tapauksessa. Rintaan sattuu taas, ehkä mulla on sydänvika ja kuolen "itsestään"?

Bussissa pelkäsin, että eräällä miehellä oli pommi kassissaan. Pelkäsin niin, että teki mieli jäädä pois bussista kesken matkan, vaikka järki sanoi ettei ole mitenkään todennäköistä että kassissa on pommi. Olin vain niin varma, että sydän hyppäsi kurkkuun kun mies kaivoi kännykän esille ja alkoi soittaa. Ette voi kuvitella miten onnellinen olin päästyäni bussista ehjänä.

Juuri nyt tuntuu, että kaikki mun ympärillä on hajoavaa, särkyvää, rikkinäistä jo valmiiksi. Olen vihainen, pettynyt ihmisiin. Olen ahdistunut, väsynyt itseeni. Epäonnistumiset tuntuvat seuraavan aina lopulta toisiaan; koskaan ei tule jackpottia. OLEN KYLLÄSTYNYT. Sitä se kai eniten on?

np: Viikate - Autuaat

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti