Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

The stars are fading one by one

Viekkarit päällä, kiitos köyhyys kun estit mua ostamasta Anksilonia. No, onneks huomen pitäis tulla rahat ni ei tätä tarvi kestää kuin huomiseen. Hikoiluttaa ja ahdistaa niin saatanasti. Sydän hakkaa ja tärisyttää. Mut en viittinyt enää tähän pyytää rahaa porukoilta kun muutenkin ne maksoi jo meidän kauppareissun ja antoi rahaa kun lauantaina näin Katien ♥

Tosiaan, Katie tuli Lahteen eilen ja aluks pyörittiin vähän kaupungissa, syötiin jäätelöt, törmättiin häiritseviin ihmisiin (Glitterin myyjä ja kunnallisvaaliehdokas) ja mietittiin paljon et mitä helvettiä sitä tekis :D Päädyttiin sit meille kattomaan rottia, pelaamaan lautapelejä ja syömään köyhästi. Oli mukaisa päivä, heitettiin Katie kuuden junaan ja sinne meni ;______; Tykkäsin kun nähtiin, whihihihihihihiiii aww ♥ Katie on ehk maailman suloisin ja pienin olento, purrhurrpurr! ♥


Just nyt? Ahdistaa, se on todennäköisesti tuo Anksilonin puute, mut eipä se kivaa oo missään tapauksessa. Oon nukkunut lähes koko päivän, ja väsyttää. Haluisin lukea, mutten pysty. Haluisin valvoa, mutten jaksa. Huomen on hoitajan kans keskustelu.

Oon miettiny täs eilen illalla ja tänään mun psykoosia. Lähinnä sitä miten halusin tappaa iskän, miten mun pää vakuutti että se on läpeensä paha ja se pitää tappaa. Ja miten ainoa, ainoa, asia joka esti mua tappamasta sitä oli vankilan pelko. Olin monesti jo niin lähellä, etten hakenut sitä lihakirvestä, hakenut sitä ja iskenyt yöllä. En ajatellut edes, että herättäisin isän vieressä nukkuvan äidin kauhuun, en ajatellut mitään muuta kuin että täytyy tappaa ja että siitä joutuu vankilaan. Itkin ja huusin öisin lattialla (en pystynyt nukkumaan tässä vaiheessa enää sängyssä) pyöriskellen, kun taistelin tappohalua vastaan tukenani vain pelko lukkojen taakse joutumisesta.

Mut pelasti ainoastaan osastohoito. Kun vihdoin saatiin lääkitys aloitetuksi ja olin turvassa. Tätäkään oiretta ei oo juuri puhuttu. Mulla riitti/riittää näitä oireita nimittäin... :/ Mutta kun en osaa puhua, en kunnolla. Vähättelen ja välttelen. En osaa nytkään kertoa kunnolla. Vituttaa.

Ahdistaa ahdistaa ahdistaa ahdistaa. Oon miettinyt itsemurhaa taas. En vaan jaksais. Elämä ei oo sitä mitä mä haluan, ei voi olla. Hetkittäin on hyvä olla, mutta kun tää ei oo pysyvää. Mikään ei ole.

Pitäis kai mennä nukkumaan. Oonhan mä ollut ehkä neljä tuntia tänään hereillä? Huoh, tää ei vaan oo sitä mitä mä haluan. Ei voi olla.

np: Swallow the Sun - The Ship

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti