Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 30. marraskuuta 2012

Lepää rauhassa, Annukkani ♥


"and I'm sure the view from heaven beats the hell out of mine here"

np: Yellowcard - View From Heaven

Päästäkää minut tästä

Illalla puoli kahdeksan sänkyyn. Väsyttää, en saa unta. On kylmä, on kuuma, särkee hammasta, flunssattaa ja on huono olla. Nukahdan yhden, kahden aikoihin napattuani Ibumaxia kaikenlaisiin särkyihini. Edellisen yön valvoin myös myöhään vaikka menin aikaisin nukkumaan. Olin porukoilla yötä, mutta yläkerran yli 90v. mummo katsoi televisiota puoli yhteen täysillä, ja aamulla tajusin etten ollut edes ottanut lääkkeitä, mikä aiheutti hikoilua ym. kivaa, jonka takia en saanut unta kuin pyörittyäni kuusi tuntia vanhempieni sohvalla.


Eilen sorruin, romahdin. Soitin Tukipisteelle, se on syntini. Puhuin reilut puoli tuntia puhelimessa maailman mukavimman naisihmisen kanssa ja itkin. Itkin kyllä vielä puhelun jälkeenkin toiset reilut puoli tuntia, mutta kiitos siitä tuolle naiselle. Itku puhdisti. Vähän. En osannut sanoa juuri muuta kuin että olen niin väsynyt, niin lopussa, etten tiedä millä jaksaisin elää. Pian 23-vuotias ja valmis kuolemaan. Säälittävää. Mutta se nainen, se jaksoi puhua ja lohduttaa. Kyseli rotista paljon ja yritti vakuuttaa että mulla on vielä paljon elettävää, että mulla on paljon hyviä asioita elämässäni. En tiedä uskoinko, mutta selvisin eilisillasta elossa.


Tänään sataa lunta, sataa paljon kaunista valkoista, puhdasta lunta. Ja mulla on paha olo, edelleen, aina vain. En tajua mistä mua rangaistaan tällä, mitä olen tehnyt väärin ansaitakseni tämän hitaan tavan kuolla henkisesti. Teen sisäistä kuolemaa, vain ruumis jää tänne. Näin kai ne zombiet syntyvät?


Väsynyt, väsynyt, väsynyt, väsynyt. Kuollut, kuollut, kuollut, voi kuolema tule jo! "Olen sairas, niin väsynyt..." En jaksa enää. Oikeasti. Ihan, ihan oikeasti. Auttakaa perkele joku.

np: Psyclon Nine - So Be It

PS. Yli 9000 käyntiä, kiitos kaikki ♥ On lohdullista tietää, että edes joku lukee näitä sekavia tekstejäni :C

maanantai 26. marraskuuta 2012

Too tired to even breathe

Väsyttää. Väsyttää. Väsyttää, väsyttää niin paljon. En jaksa innostua rotista tai niiden kanssa leikkimisestä. Nukun päivät, nukun yöt. Nukun, väsyttää. Odotan vain keskiviikkoa, hoitajan kanssa keskustelua. Olen alkanut vähentää Anksilonin annostusta koska ei mulla ole siihen varaa. Ei oikeasti ole. Sen takia kai ahdistaa. Ja kaikesta huolimatta vaan hymyilen. Mitä vittua tämä on.

Ihmiset ympärillä; hulluja. Maailma ympärillä; hullu. Olen niin väsynyt, niin kyllästynyt, niin täynnä tätä kaikkea hulluutta ympärilläni. Sitä on sisällä ja ulkona. Kaikkialla.


Olen niin väsynyt.

np: Lana Del Rey - Ride

lauantai 24. marraskuuta 2012

Ulkona pimenee, sielussa tummuu


Pelästyin kun Opamox-paketti oli auki; oliko joku vienyt lääkkeitäni? Tarkistanut niiden määrän? Olinko itse syönyt niitä ilman että muistaisin? Kiire tarkistaa, kiire, kiire! Ei, kaikki kunnossa, ennallaan. Helpotuksen huokaus.

Mun pitäis miettiä ensi viikon tapaamiseen vienkö lääkkeet hoitajalle lukkojen taakse vai en. En taida viedä; taidan silti kertoa että mua himottaa ikuinen uni aina vain, aina vain. En saa tapaamisissa koskaan ulos niitä oikeita, tärkeitä sanoja. Että haluan oikeasti kovasti kuolla, että mua pelottaa se ja samalla houkuttaa. Etten tiedä oikein. Mistään. Mitään. Että maailma on musta ja minun sielu mustempi, ja aina vain tummuu, kaikki.

Oon valmistellut joulua; enää muutama paketti puuttuu, muut on pakattu ja kortit kirjoitettu. Odotan. Muistan lupaukseni elää joulun yli. Muistan kuinka mua huolettaa aika sen jälkeen. Vaikka tänään on kaikki hyvin.

Pelkään että hyvä olo on taas valhetta (ja samalla toivon sitä), että tää johtuu siitä että oon puuhastellut joulua ja on ollut ohjelmaa. Että pian maksan veroja tästä kaikesta väsymyksen ja ahdistuksen syövereissä. Pelkään myös et tää johtuu Anksilonista, jonka mä aika varmasti lopetan koska en halua maksaa niin paljon yhdestä lääkkestä kuukaudessa. Ensi viikolla selviää onko lääkäri keksinyt mitään muuta, kun bentsot on poissa luvuista ja Atarax tai Ketipinor ym. eivät toimi. Ja että kun lopetan Anksilonin ahdistus palaa. Että oon ahdistunut kuolemaan asti koska mulla ei ole rahaa tarpeeksi.

Myönnän, nytkin jos tutkiskelen, tunnistan ahdistuksen kaiken hässäkän takana päässäni, rinnassa, hengityksessä, jäsenissä. Yritän olla tutkiskelematta, mutta toisaalta haluan.

Eetu on jättänyt ison terävän "zombientappoveitsensä" tuohon. Kuin valmiiksi, minua odottamaan. Tekee mieli kokeilla miltä se tuntuu iholla, miltä tuntuu painaa sitä kevyesti käsivartta vasten, miltä se tuntuisi... Melkein vuosi viiltämättä.

np: Austra - The Choke

EDIT:// Pystyinkö hillitsemään itseni? Pystyinkö viemään loppuun tekoni? Olen epäonnistuja, olen surkeuden huipentuma, säälittävä. Pelko kiipesi niskaan ja nujersi halun. Muutama pisara punaista onnea, siinä kaikki.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Everyone else can watch as their dreams untie so why can't I

Mulla hajoo maailma käsiin. Ahdistus painaa, oon niin yksin. Haluaisin vaan itkeä ja huutaa mut eihän se auta. Ois viel puol tuntia mahiksia soittaa Tukipisteelle mutten taida koska en tiedä mitä sanoisin. Se se ongelma aina on: paljon asiaa muttei sanoja.

Lisäks oon rakastunut. Mun on pakko, aivan pakko, saada Emilie Autumnin kirjoittama puoliomaelämänkerrallinen (tai jotain) kirja The Asylum for Wayward Victorian Girls. Sille jää hintaa postikulujen kanssa jotain 100€? Mutta sen mä tahdon. Luin siitä vasta äskettäin, ja rakastuin. Se on jotain mahdotonta kun tää pää päättää jotain, ja nyt se on menettänyt järkensä rippeetkin. Emilie Autumn on rakkaus, ja se kirja... Aijaijai, kun on mielenkiintoisen oloinen! Joululahjarahat, tiedän minne teidät ohjataan!

- -

Olo kamala, huutoa, raivoa, vihaa, epätoivoa, kuolemaa. Mä en tiedä kauan oikeesti jaksan enää, kauan haluan jatkaa. Mulla on kaiken lisäks vittu nälkä ja palelee ja oon niin yksin. Niin saatanan yksin. Mä en jaksa.


np: Emilie Autumn - God Help Me

Tiivistymä

Kävin juttelemassa hoitajan kanssa. Pohdittiin mun ahdistusta ja sen syitä. Mun sairasta ja tervettä puolta ja kuinka ne ei osaa ns. keskustella. Olin aika paljon hiljaa ja poissaoleva, rankasti ahdistunut ja se oikein väänsi mun kehoa. Puhuttiin, että mun pitäis tuoda lääkkeet sinne etten tappais itteäni. Jäi sekavat fiilikset ja kärvistelin ahdistuksen kanssa koko matkan kotiin, jossa heitin itteni saman tien sänkyyn nukkumaan. Nukkuminen auttoi vähän ja nyt ei ahdista enää niin paljon.


Ens kerralla saan kai (toivottavasti) tietää vaihdetaanko Anksilon pois sen hinnan takia. Sitten mun hoitaja jääkin lomalle, ja joudun käydä "tuntemattomilla" koko joulukuun. Ahdistaa. Siihen mun elämä tiivistuu; ahdistukseen. Asd.

np: Ellie Goulding - Dead In the Water

tiistai 20. marraskuuta 2012

Naked truth

Mä myönnän: en osaa käyttää kuvanmuokkausohjelmia juurikaan. Mutta mä myönnän myös niitä silti käyttäväni. Mä valkaisen punaista ihoani, muokkaan värejä noin yleensä, väännän kontrasteja ja syvyyksiä sekä terävöitä ja suttaan tarpeen vaatiessa. Ym. pientä, jotta näyttäisin "siedettävämmältä". Tänään mä julkaisen kuitenkin itsestäni kuvan, jota oon tasantarkkaan vain pienentänyt. Samasta kuvasta julkaisen myös muokatun version; sellaisen, jonka "voisin julkaista" noin "normaalisti" (ai että tätä lainausmerkkien sadetta!).

Mulla on kuvissa paskaiset/rasvaiset ylikasvaneet hiukset for real, en oo meikannu (vaikka sitä harvoin teenkään), mulla on edelleen kaksari ja kalasuihkuverho taustalla ansaitsee ainakin mun rispektit! :D:D Toi vika huomautus suihkuverhosta oli sit olennainen!

Haastajana tähän tekstiin toimi tämä blogimerkintä. Olen hyvinkin samaa mieltä tuosta muokkausasiasta ja tällaisena "isona tyttönä" (hyi vittu miten inhoankaan tuota sanontaa!) katson kauhulla kun kauppojen vaatekoot vaan kutistuvat ja teinien meikkikerrokset kasvavat. Miksi, oi miksi? Musta epäluonnollinen meikkikuminaamio on pahinta mitä ihminen voi itselleen tehdä, moninkin tavoin. Miksei voi tyytyä pelkkään ripsariin, miksi laittaa edes sitäkään? Oonko esim. mä kovin ruma vaikken meikkaa? Tiedän, en sovi kauniin muottiin moninkaan tavoin, mutta en kai mä nyt helvetti mikään susiruma ole vaikka olenkin läski ja naturel? Toivon ainakin etten ole.



Nyt aion jatkaa kaakaon lipittämistä koska en keksi enää mitään sanottavaa (vaikka en mä oikeen mitään kai tässä taas sanonutkaan, kunhan höpötin??), ja toivottaa kaikille kauniimpaa sekä luonnollisempaa tätä iltaa ja huomista päivää! Puspus ♥

np: Neurotech - Damage is Done

maanantai 19. marraskuuta 2012

No light, no hope

Väsyttää, väsyttää niin helvetisti vaikka nukuin 20 tuntia viime yönä... Oon ihan poikki. Sen lisäksi ahdistaa, luultavasti koska nukuin kevyesti aamulääkkeiden ohi enkä muistanut niitä kuin vasta nyt illalla. Tai ainakin toivon että se johtuu siitä etten ottanut aamulla Anksilonia, koska muuten oon pulassa. Tää on taas tätä tappavaa ahdistusta, joka tahtois että huudan, raivoan, revin ja tuhoan, koska mikään muu ei tunnu auttavan. No, paitsi se kuolema.


Eetu pesi rottien ylipaskaisen häkin ja mä yritin autella. Simo on kunnon apurotta, se ei pelkää enää kastua vaan pyörii mukana pesupuuhissa. Piti sen päästä kokeilemaan saippuavaahtoakin - ja ai että!, se se vasta oli jännää! Se oli päivän söpöin hetki kun Simo tökkii vaahtoa pikkutassuillaan ja naksuttaa kummissaan ja iloissaan! Huomenna pitää vielä sitten leikata poikien kynnet.

Oon suruisa. En jaksaisi elää tänään enää huomistakaan. Vaikka lupasin hoitajalle että joulun mä elän, rakkaan joulun. Oon jo hankkinut niitä lahjoja, suunnitellut enemmän. Mutta kun ajattelen joulua, ehkä mun lempipäivää koko vuodessa, tunnen suurta ahdistusta. Se on sekoitus odotusta, jännitystä ja ... surua. Mikä on mun kiinnekohta kun joulunaika on mennyt? Selviän ehkä syntymäpäiviini, mutta se onkin vaikea päivä sitten. Taas kerran vuosi sulkeutuu, olen elänyt jälleen kerran vuoden tuskaa ja ahdistusta. Tammikuun 11. 2013 mun ois pitänyt kuolla viisi vuotta sitten. Viisi pitkää vuotta... Mä en halua elää. Miksi hoitajan kanssa on keskustelu vasta keskiviikkona?


Haluaisin itkeä, haluaisin viiltää. En pysty kumpaankaan. Lääkkeitä voisin yliannostaa, mutta mitä se auttaisi? Tai siis, kyllähän se auttaisi. Veisi tän olon pois kunnes taas helpottaisi. Mutta mä en ole sen arvoinen, helpotuksen. Kukaan ei osaa auttaa mua, kukaan ei halua auttaa mua. Oon niin yksin. Niin loputtoman yksin.

Tilasin 42€:n tilauksen petshop.fistä. Ruokaa rotille, ja vähän herkkuja, ja toinen keraaminen iso kulho, jota ei saa kaadettua. Torstaina tulee rahaa, ja pitää maksaa silmälasien maksun lyhennys, Beth Ditton muistelmat ja käydä ostamassa serkuille joululahjat ennen kuin rahat on taas menneet.

Miksi mä valehtelen kaikille - itselleni? Ei musta ole tähän. Ei musta ole...

np: Swallow the Sun - These Hours of Despair

lauantai 17. marraskuuta 2012

They try to cheer me up by saying I did once live a functioning life

Uuuu, hyvä päivä! Muutettiin porukat niiden uuteen asuntoon suurimmaksi osaksi, huomenna meen vähän vielä autteleen niitä ja tolleen. :) Kivaa on myös että livejournalin jokavuotinen joululahjatoivelistaus on taas käynnissä! Tein omanikin jo, hihi. Toivottavasti ees yks lahja tipahtais munkin postiluukusta, sillä mä aion ainakin pari lähettää, jeejee :3

Huonojakin uutisia: nyt kun Anksilonin annostus on 2 x 20mg päivässä, mulla menee noita 10mg:n (jotka on muuten vahvin valmistettava tabletti ko. lääkettä) tabletteja neljä päivässä, mikä tarkoittaa et 30 tabletin purkki tyhjenee n. viikossa. Mikä tarkoittaa että mulla menee niitä purkkeja neljä kuukaudessa. Mikä tarkoittaa reilua 50€:n laskua pelkästään yksistä lääkkeistä - Kela-korvauksen kanssa. Mun on pakko keskiviikkona sanoa hoitajalle et mitä ihmettä teen, ei mulla oo varaa syödä tollasta lääkettä. :/ Mut silti tarvin jotain tähän ahdistukseen. Aaaa. Elämä on helppoo.

Jalkoihin särkee ja ahdistaavituttaa. Vedin lääkkeen väärään kurkkuun ja yskin keuhkoni pihalle. Että se siitä hyvästä päivästä... Ehkä pitäis kohta mennä ja lukea hetki, sit nukkua koska aamul pitää pestä rottien häkki, sit lähteä hakemaan Yliopiston Apteekista sitä kirottua Anksilonia ja sit porukoille syömään ja auttelemaan.


PS. Rakastan kun mun blogiin ollaan tultu hakusanalla "olin emo". ♥

np: Collapse Under the Empire - Closer

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Paint the sky // 200 + 42 + 8500

Kävin pitämässä sen esitelmän. Kai se meni ihan jees? Ainakaan kukaan ei heitelly tomaatteja. Onnistuin rusauttamaan nilkkani siinä samalla oikein kunnolla ja nyt se on kipeä. Puhuin paljon omista kokemuksistani ja toivon et se oli hyvä. Ei siinä kai paljoa kerrottavaa muuta. Sinne oli tullut jostain toisestakin psykanryhmästä kuulijoita kun olivat kuulleet et oon paikalla, olin vähän imarreltu! Psykanmaikka oli ihana ja halas. Että sellasta.

Huomenna kässäryhmä, sit porukoille hakeen mun rakkaat Sims 3:n asennuslevyt et voi asentaa ne tähän uudellekin koneelle vihdoin >:D Perjantaina joko porukoiden muuttoa ja/tai rottien häkin pesua taas vaihteeks, taidan antaa kunnian Eetulle. Ainiin ja huomenna tulee toivottavasti Beth Ditton muistelmat tai mitkä ne nyt onkaan :D ♥ Ah!


Väsytti kyllä kun tulin kotiin ja nukuin muutaman tunnin. Nyt taas on sellain outo fiilis ettei tiedä väsyttääkö vai ei. Ehkä molempia. Haaveilin tänään mm. traguksista, joulusta ja ... no, joulusta :D Tein hedelmärahkaa (banaani-ananas-persikka) vaikka olin syönyt jäätelöäkin. Mut kai rahka menee ko se on leikisti terveellistäkin? Ja hyvää. Nomnom!

On ollu ihan hyvä päivä. Ei oo ahdistanu, vaikka olikin jännää ja jännitin ja aaaa! Toivottavasti teilläkin on ollut ihan jees päivä :3 ♥

PS. 200 postausta täynnä, 42 lukijaa, päälle 8500 käyntiä, iso kiitos ♥

np: Charlotte Sometimes - Done

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kovin vähän tervettä, kovin vähän kaunista

Tulin suihkusta. Aamulla hoitaja soitti ja sanoi et voin nostaa Anksilonia +10mg illassa ja jos siltä tuntuu niin saman verran aamussa. Tein niin. Tosin tänään en ottanut ollenkaan aamulääkkeitä, koska heräsin vasta neljältä iltapäivällä enkä enää muistanut kun itseasiassa vasta nyt :D No mut illalla nyt alkaa nosto. Helvetinperkele, jos tää ahdistus vaikka viimein ratkeaisi?

Ahdistaa siis joo taas. Tosin osa tästä on jännitysahdistusta, koska huomenna meen Lahden yhteiskoulun lukion psykantunnille kertomaan skitsofreniasta. Luin esitelmän kerran läpi Eetulle ja perseelleenhän se meni, joten odotan kauhulla huomista. En oo vaan ehtinyt tai jaksanut panostaa, on ollut niin paljon kaikkea. Toivottakaa siis tsemppiä... :/


Vai oliko?

En ollut lihava, olin laiha. En ollut sairas, olin tavallinen. En ollut väsynyt, jaksoin. En ollut toivoton, odotin tulevaa. En ollut yksin, vai olinko sittenkin? Maailma on muuttunut mun ympärillä niin paljon ja ei yhtään. Kaikki on samalla tavalla ja niin erilailla. Jos huomenna ei pitäisi herätä kymmeneltä ottaisin yliannostuksen, pienen.

PS. Tilasin Beth Ditton muistelmat (Coal to Diamonds), nyt odotan että saan sen käsiini!

np: Apulanta - Puolet

maanantai 12. marraskuuta 2012

I cry just a little

Oon itkenyt tänään helpottavaa surullista epäonnisen itkua. Ei voida ottaa sitä ihanaa kämppää, koska vaikka saataiskin vuokratakuut mammalta ja ukilta me ei saatais kasaan näiden kahden kämpän vuokria. Olin jo niin varma että pääsen pois tästä paskareiästä mutta olin väärässä. Itkin aamulla, itkin päivällä, itkin iltapäivällä. Nyt ei enää itketä: tajusin et on helpompi ostaa joululahjat ja kaikki kun ei oo "ylimääräisiä" menoja.

Vaku. Puhuttiin mun ahdistuksesta, paranoiasta ja kuolemasta. Anksilonia nostetaan ehkä, saan huomenna tietää. Hoitaja yritti lohduttaa mua, että on jo paljon että haluan nähdä vielä joulun. Sanoi, et tollasilla pienillä tavotteilla voin selvitä. Oli ylpee musta jotenkin kun en oo ihan luovuttanut. Itkin. Itkettää aina kun se uskoo niin vakaasti etten oikeasti halua kuolla. Sanoin etten ole varma, haluanko elää ollenkaan. Ja silti mulle sanottiin et on hienoo et haluun elää ees jouluun. Surullisenkaunista. En tiedä mitä ajatella. En osaa oikein kirjoittaakaan tästä. Mutta musta oli oikein että hoitaja näki kuinka itkin kuolemaa ajatellessani - toivottavasti se tajusi että itku johtui siitä että oon niin peloissani et tapan itteni. Joo, en mä kai halua kuolla, haluan vain rauhan?

Sekalaista. Rotat vinkuu. Mua väsyttää ja itkettää edelleen, mut itku ei tule. Ahdistaa. Joona-basenjimme täytti tänään 5v.


Joona vetää ilmeel läpi elämän ♥

Mietin kaukaisia: miten pääsen mihinkään töihin kun on näin paljon lävistyksiä ja en haluaisi luopua niistä? Septumin saa ainakin kai piilotettua, ja voisin ehkä saada pitää jonkun yhden, tyyliin medusan. Tosin koulumaailmassa luultavasti en. Lävistykset kai menee niin kauan kun en laita niihin mitään kyrpiä roikkumaan :3 Ja siis. Eiko olekin mielipuolista että huolin tällaisista asioista samalla kun keikun sillä rajalla että tapanko itseni vai en? Haha.

Mulla on kauhea ikävä niin monia, tiedätte kyllä ketä ootte. Haluaisin olla miljonääri ja lentää jokaisen luo samaan aikaan. Ja samalla en jaksaisi nähdä ketään. Vittu mitä ristiriitaa koko elämä.

Onneks on joulu, onneks on joulu, ja keskiviikkona meen pitämään sen skitsofreniaesitelmän LYK:iin. Mä kellun pinnalla, juuri ja juuri, mut kellun.

np: Flo Rida - I Cry

Oksennus, toinen, kolmas

Oksettaa, ahdistaa. Kaikki meni hyvin, kunnes koitti taas ilta. Oli isänpäivä ja isovanhemmat porukoilla. Käytiin tsekkaamassa porukoiden uusi, ihana kämppä, johon muuttavat tässä kuussa. Sitten haettiin Emma-serkku ja pari kaveria tuli ja pelailtiin porukoiden luona Bang!ia ja Gamesia. Oli mukavaa, ei ahdistanut. Mutta kotona se iski. Väsymys katosi, ja tilalle iskeytyi silkka ahdistus. Onneksi huomenna hoitajan kanssa keskustelu, jota ennen pitäisi kuitenkin jaksaa ja pystyä soittelemaan miljoona puhelua uuden kämpän suhteen.

Aivan mieletön ahdistus. Sattuu käsiin ja rintakehään. Pakko huomenna vaatia jotain tähän, ei bentsoja. Niihin en koske kuin itsetuhotarkoituksessa, sen vannon. Täytyy myös kertoa ajoittaisesta paranoidisuudesta ja siitä kuinka tää olo vie mukanaan. Kuinka siitä ei tahdo irroittaa.

Oksettaa, oksettaa niin paljon. Olen niin ällöttävä, oksettava pallo. Ja sitten vielä tämä muu olo. Tekisi mieli viiltää, pitkästä aikaa viiltää (mieliteko ei ole uusi asia), tuntea terä iholla ja ah! Sitä ei voi ymmärtää, ellei sitä ole itse kokenut. Näen, tunnen, sen kaiken edelleen silmieni edessä. Kuinka iho repeää, millainen ääni siitä lähtee, kuinka veri kasautuu lammikoiksi ja hetken kuluttua jähmettyy, kovettuu, halkeilee.

Tekisi mieli huutaa.

Miksi olen tällainen? Miksi mut on luotu ylipäätään? Oon turhaa ilmaa, täysin turhaa. Haluaisin itkeä, mutta itku ei tule, ei kuten ei niin monina kertoina aikaisemminkaan. Mun elämä on koottu pienistä paloista, joita yritän liimata epätoivoisesti yhteen, mutta aina saadessani kaksi palaa paikalleen kolme jossain kaukana irtoaa ja pakottaa minut keskittymään niihin, sekoittaa suunnitelman, eikä työstäni tule koskaan valmista.


On mulla sentään 3,2mm septumi, jolla voin leijua.

Milloin elämästä tuli näin raskasta? Ainiin, unohdin, - se on ollut aina tällaista. Aina.

np: Garbage - Medication

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Superminikirppis

Okei, ei tätä voi kirppikseksi sanoa kun on näin vähän tarjolla. Muttamutta. Tässä nää:


14mm tunnelit
15mm plugit
14/15mm spiraali

Hinnat neuvoteltavissa, halvalla lähtee, tarjouksia otetaan vastaan!

EDIT//: tunnelit metallia, kierteillä. plugit muovia. spiraali luuta.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Päästäkää minut tästä


En tiedä kauanko enää jaksan tätä vuoristorataa. Haluan jälleen kuolla, kuolla niin paljon etten voi sanoin kuvata. En vain jaksa, en jaksa kun sattuu sisälle ja sattuu ulos ja sattuu ja sattuu. Elämä on yhtä kipua ja tuskaa ja kaunista ulkokuorta. Lääkeöverit, oi, kuinka tahtoisinkaan. Pakko soittaa huomenna ja sanoa etten kestä, tarvitsen toimivan lääkkeen, avun, jotain. Jos vain selviän sinne asti... En ole, en ole lainkaan varma jaksanko huomiseen. Kai mun on pakko, vaikka pää huutaa ja joka paikkaan sattuu - rintaan, keuhkoihin, käsiin, jalkoihin. Päästäkää minut tästä. Auttakaa, pelastakaa. Apua.


np: Shade Empire - Bloodstar

Sekavia ajatuksia

Eilen ei ollutkaan pelottavaa - oli mukaisaa, vaikkakin vähän kylmä ulkona renkaita vaihdettaessa! Oltiin joskus 15 yli 12 Anjalassa, jossa tosiaan vaihdettiin Eetun ja sen papan autoihin talvirenkaat. Syötiin hyvää ruokaa ja lopuksi pelattiin Eetun isovanhempien kanssa korttia! Oli ihana nähdä kuinka Eetun mammakin muisti ja jaksoi pelata.

Nyt kuitenkin ahdistaa. Taas. En mennyt aamulla hoitajan juttusille Vakuun, koska en yksinkertaisesti jaksanut herätä. Nukuin myöhään, liian, ja sitten soittelin asunnoista. Ollaan tosiaan etsimässä uutta kämppää, käytiinkin tuossa äsken katsomassa yhtä, joka osoittautui liian pieneksi. Huomenna vielä toiseen näyttö, toivottavasti ois parempi. Rahahuolet vaan mietityttää, muttamutta. Kai kaikesta selviää?


Tekisi mieli vain mennä nukkumaan. Nukkua, nukkua, nukkua, nukkua. Ehkä mä jos tunnin vielä jaksais... Ni sit saisin nukkua? Ajatus ei kulje, perkele, ei tästä tuu mitään. Öitä.

np: Hellogoodbye - Would It Kill You?

lauantai 3. marraskuuta 2012

All I need is someone to save me cause I am going down

Tänään mammalla ja ukilla syömässä, kahvilla ja pelailemassa DiXitiä. Paikalla porukat, serkut ja kummit ja me Eetun kanssa. Ja Joona :3 Söin ko sika, kamalaa. Vaaka kiittää. Oli mukaisaa, vaikkakin me nuoret vähän koomassa, mut oli ihana nähdä mamma ja ukki neljän viikon tauon jälkeen kun perkele olivat karanneet Turkkiin. Saatiin tuliaisiks karkkia (jeah) ja höpsöt turkkilaisen mummon tekemät tossukat :D:D:D::D:D! Ja mamma lupas antaa mulle ja Emma-serkulle molemmille 20€ jos/kun lähdetään käymään Amarillossa :D

Huomenna pitäis lähteä Anjalaan. Ei kiinnosta vittuakaan, mutta koska on epäkohteliasta olla menemättä niin meen ja toivon etten itke tai raivoa tai vittuile. Siel on vaan vanha pappa, sen vaikeasta Alzheimerin taudista kärsivä vaimo ja Eetun isä (toivottavasti ei muita)... Okei, ne on ihan jees, mut pelkään niitä kaikkia. Ja ahdistun siel. Mut Eetu suuttuu vitusti jos en mee joten. Toivottavasti ei kuin vaihdeta Puntoon renkaat ja sit syödään ja takas. En kestä montaa tuntia siel ko en uskalla puhua ko meiän suku on niin avointa ja rentoa ja noi tollasia kalkkiksia ja jäykkiksiä - anteeksi vain - ni en osaa käyttäytyä jos avaan suuni. Eetun äidin porukat nyt vielä menee, ne ei ota niin vakavasti tikku perseessä kaikkea.

Kotona ahdistaa taas. Tein suuren ajatustyön (...) ja tajusin vihdoin et mua on AINA ahdistanut eniten kotona - oli se sit ollut missä vain. Se paikka mis rentoudun eniten on mulle pahin vankila, pahin vihollinen. Siel kaikki paha aina tapahtuu. Vituttaa kun ahdistaa koska se vetää mut aina neuvottomaks ja pienikin ahdistus on mulle aina massiivinen enkä tiedä mitä tekisin. Ja ainoana vaihtoehtona näen aina vain päivien päättämisen, koska jokainen pikkuruinenkin ahdistus on ylitsepääsemättömän tuntuinen. Joten, kotona on aika helvettiä - varsinkin iltaisin.


Somebody mixed my medicine laulaa The Pretty Reckless. Haluaisin et joku would mix my medicine too so I could sleep forever. Mua pitää hengissä pienet odotettavat asiat just nyt. Tyyliin joulu ja... joulu? Oon ostanu lahjoja jo ja pelottaa miten saan rahat riittämään kaikille. Ei sillä et ois pakko, mut haluan. Jäljellä ois viel Nooran, Emma ja Alisan, ukin, iskän ja äidin lahjat. Noihin menee ainakin satanen vaikken mitään isoa ajatellut ostaakaan, mutko äidillekin kirja ja ne ei oo halpoja :D Ja vielä kun menin tilaamaan ehkä mahtavimman paidan itselleni (tosin se maksoi vain 15€... seliseli) enkä ole ees varma mahtuuko se mulle vaikka otin XL:n. Koska jos ne on ns. naisten t-paitakokoja niin nounou.

Onneks on rotatkin. Mut surullista kyllä mä en jaksa ajatella niitäkään. On niillä Eetu. Maanantaina 10.30 Vaku, toivottavasti jaksan herätä. Keskiviikkona klo 16 Tukipisteelle tutustumaan, torstaina kässäryhmä Vesculla klo 13. Perjantaina kai värjätään mun hiukset porukoilla vielä ko meil on niiden iso kylppäri käytössä ni mamman kans (noloo ko en osaa/uskalla värjää ite hiuksiani lol pelkään jo tän takia sitä päivää ko mamma kuolee ;_______;).

Ja apua, maanantaina pitää muistaa soittaa yhestä kämpästä. Pelkään pahoin et se on jo mennyt ja se mainos on vaan unohtunut oikotiehen, mut toivon silti parasta. Se ois tos vähän matkan pääs mut paremmalla alueella ja kuluissa 60€ halvempi. Ja vuokratakuukin vain 400€, jossa mamma ja ukki lupas avustaa jos saatais toi! En sais innostua mut tekee mieli innostua... Se on pahasta. :( Mut joo, toivokaa parasta kans. Voihan se jäädä noista rottasistakin kiinni koska siel luki (kuten lähes aina) ettei lemmikkejä :/

Njoo nyt tuli kilometrientry. Toivottavasti teitä ei ahdista tai muuten jotain paskaa fiilistää oo ilmassa. Mä oon ihan ahdistuslamassa, onneks on Noora joka pitää mut jotenkin toiminnassa mesen kautta :3 ♥

np: Bat For Lashes - A Wall

perjantai 2. marraskuuta 2012

And there's no antidote

Parempi fjiilis. Harmittaa vain kun Kiinan tilaus ei oo tullut vieläkään, eikä siis oo muistikortinlukijaa. Oon ollu laiska kuvaamaankin kun en oo heti saanut kuvia koneelle. Meh. No, ehk ens viikolla vihdoin? Mut mitä kivaa ens viikolla varmasti tapahtuu, niin mun ja Katien Crazy Factoryn tilaus tulee! Katielle vauvavenytys ja parit korvikset, mulle septumiin 2,5mm ja 3,2mm korut, huiiii ♥ Odotan, vatsassa pyörii bodymodification-perhonen onnessaan!

Rotat on ihania, nautin niiden katselusta. Pienet on kasvaneet hurjasti; painavat jo jonkun 200g ja melkein 300g. Lauma on rauhoittunut paljon ja ne taitaa kaikki rakastaa toisiaan haha :D Ja hei, vaikka iltaisin vaivaa paranoia ja kuolemantoiveet ni perkele, mulla on ihana mies ja ihanat rotat ja ihania ystäviä (vaikkakin Siellä Jossain) ja perhe ja aaaa ♥ Tänään oon taas onnellinen kaikesta, tyytyväinen. Ainakin täs hetkessä.

Shoppasin sinapinkeltaisen tunikan ja mustan mekon, mustan irtikauluksen kultaisilla niiteillä ja sukkia Ginalta. Ei olis rehellisesti sanottuna pitänyt, mutta toisaalta tarvin t-paitoja tms. koska en omista montaakaan, katsoin just yks päivä et mulla on kaikissa kuvissakin samat vaatteet aina :D Ja irtokaulus oli EURO VIISKYT, se oli vaan pakko saada! Ja Eetullekin löysin joululahjan, mutta siitä hyss!


Söin täs välis ja unohdin mitä piti kirjottaa. Ehkä olennaisin tuli jo selväks? Ei mulla kai mitään tärkeää kun ei mieleenkään tule :) BWEJBNAJKLSFNFAS hyvää viikonloppua ja pyhäinpäivää ja nauttikaahan olostanne ihanaiset ♥

np: Knife Party - Internet Friends

torstai 1. marraskuuta 2012

Kuollut, kuolleempi, kuollein

Paranoia vainoaa, vaivaa. Ahdistus. Kuolemantoive. Ei juuri sanottavaa. Ja silti kaikki on hyvin? Mikään ei ole. Mikään ei ole koskaan ollut. Tahdon pois. Auttakaa?


np: Mokoma - Kuollut, kuolleempi, kuollein