Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 3. marraskuuta 2012

All I need is someone to save me cause I am going down

Tänään mammalla ja ukilla syömässä, kahvilla ja pelailemassa DiXitiä. Paikalla porukat, serkut ja kummit ja me Eetun kanssa. Ja Joona :3 Söin ko sika, kamalaa. Vaaka kiittää. Oli mukaisaa, vaikkakin me nuoret vähän koomassa, mut oli ihana nähdä mamma ja ukki neljän viikon tauon jälkeen kun perkele olivat karanneet Turkkiin. Saatiin tuliaisiks karkkia (jeah) ja höpsöt turkkilaisen mummon tekemät tossukat :D:D:D::D:D! Ja mamma lupas antaa mulle ja Emma-serkulle molemmille 20€ jos/kun lähdetään käymään Amarillossa :D

Huomenna pitäis lähteä Anjalaan. Ei kiinnosta vittuakaan, mutta koska on epäkohteliasta olla menemättä niin meen ja toivon etten itke tai raivoa tai vittuile. Siel on vaan vanha pappa, sen vaikeasta Alzheimerin taudista kärsivä vaimo ja Eetun isä (toivottavasti ei muita)... Okei, ne on ihan jees, mut pelkään niitä kaikkia. Ja ahdistun siel. Mut Eetu suuttuu vitusti jos en mee joten. Toivottavasti ei kuin vaihdeta Puntoon renkaat ja sit syödään ja takas. En kestä montaa tuntia siel ko en uskalla puhua ko meiän suku on niin avointa ja rentoa ja noi tollasia kalkkiksia ja jäykkiksiä - anteeksi vain - ni en osaa käyttäytyä jos avaan suuni. Eetun äidin porukat nyt vielä menee, ne ei ota niin vakavasti tikku perseessä kaikkea.

Kotona ahdistaa taas. Tein suuren ajatustyön (...) ja tajusin vihdoin et mua on AINA ahdistanut eniten kotona - oli se sit ollut missä vain. Se paikka mis rentoudun eniten on mulle pahin vankila, pahin vihollinen. Siel kaikki paha aina tapahtuu. Vituttaa kun ahdistaa koska se vetää mut aina neuvottomaks ja pienikin ahdistus on mulle aina massiivinen enkä tiedä mitä tekisin. Ja ainoana vaihtoehtona näen aina vain päivien päättämisen, koska jokainen pikkuruinenkin ahdistus on ylitsepääsemättömän tuntuinen. Joten, kotona on aika helvettiä - varsinkin iltaisin.


Somebody mixed my medicine laulaa The Pretty Reckless. Haluaisin et joku would mix my medicine too so I could sleep forever. Mua pitää hengissä pienet odotettavat asiat just nyt. Tyyliin joulu ja... joulu? Oon ostanu lahjoja jo ja pelottaa miten saan rahat riittämään kaikille. Ei sillä et ois pakko, mut haluan. Jäljellä ois viel Nooran, Emma ja Alisan, ukin, iskän ja äidin lahjat. Noihin menee ainakin satanen vaikken mitään isoa ajatellut ostaakaan, mutko äidillekin kirja ja ne ei oo halpoja :D Ja vielä kun menin tilaamaan ehkä mahtavimman paidan itselleni (tosin se maksoi vain 15€... seliseli) enkä ole ees varma mahtuuko se mulle vaikka otin XL:n. Koska jos ne on ns. naisten t-paitakokoja niin nounou.

Onneks on rotatkin. Mut surullista kyllä mä en jaksa ajatella niitäkään. On niillä Eetu. Maanantaina 10.30 Vaku, toivottavasti jaksan herätä. Keskiviikkona klo 16 Tukipisteelle tutustumaan, torstaina kässäryhmä Vesculla klo 13. Perjantaina kai värjätään mun hiukset porukoilla vielä ko meil on niiden iso kylppäri käytössä ni mamman kans (noloo ko en osaa/uskalla värjää ite hiuksiani lol pelkään jo tän takia sitä päivää ko mamma kuolee ;_______;).

Ja apua, maanantaina pitää muistaa soittaa yhestä kämpästä. Pelkään pahoin et se on jo mennyt ja se mainos on vaan unohtunut oikotiehen, mut toivon silti parasta. Se ois tos vähän matkan pääs mut paremmalla alueella ja kuluissa 60€ halvempi. Ja vuokratakuukin vain 400€, jossa mamma ja ukki lupas avustaa jos saatais toi! En sais innostua mut tekee mieli innostua... Se on pahasta. :( Mut joo, toivokaa parasta kans. Voihan se jäädä noista rottasistakin kiinni koska siel luki (kuten lähes aina) ettei lemmikkejä :/

Njoo nyt tuli kilometrientry. Toivottavasti teitä ei ahdista tai muuten jotain paskaa fiilistää oo ilmassa. Mä oon ihan ahdistuslamassa, onneks on Noora joka pitää mut jotenkin toiminnassa mesen kautta :3 ♥

np: Bat For Lashes - A Wall

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti