Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 19. marraskuuta 2012

No light, no hope

Väsyttää, väsyttää niin helvetisti vaikka nukuin 20 tuntia viime yönä... Oon ihan poikki. Sen lisäksi ahdistaa, luultavasti koska nukuin kevyesti aamulääkkeiden ohi enkä muistanut niitä kuin vasta nyt illalla. Tai ainakin toivon että se johtuu siitä etten ottanut aamulla Anksilonia, koska muuten oon pulassa. Tää on taas tätä tappavaa ahdistusta, joka tahtois että huudan, raivoan, revin ja tuhoan, koska mikään muu ei tunnu auttavan. No, paitsi se kuolema.


Eetu pesi rottien ylipaskaisen häkin ja mä yritin autella. Simo on kunnon apurotta, se ei pelkää enää kastua vaan pyörii mukana pesupuuhissa. Piti sen päästä kokeilemaan saippuavaahtoakin - ja ai että!, se se vasta oli jännää! Se oli päivän söpöin hetki kun Simo tökkii vaahtoa pikkutassuillaan ja naksuttaa kummissaan ja iloissaan! Huomenna pitää vielä sitten leikata poikien kynnet.

Oon suruisa. En jaksaisi elää tänään enää huomistakaan. Vaikka lupasin hoitajalle että joulun mä elän, rakkaan joulun. Oon jo hankkinut niitä lahjoja, suunnitellut enemmän. Mutta kun ajattelen joulua, ehkä mun lempipäivää koko vuodessa, tunnen suurta ahdistusta. Se on sekoitus odotusta, jännitystä ja ... surua. Mikä on mun kiinnekohta kun joulunaika on mennyt? Selviän ehkä syntymäpäiviini, mutta se onkin vaikea päivä sitten. Taas kerran vuosi sulkeutuu, olen elänyt jälleen kerran vuoden tuskaa ja ahdistusta. Tammikuun 11. 2013 mun ois pitänyt kuolla viisi vuotta sitten. Viisi pitkää vuotta... Mä en halua elää. Miksi hoitajan kanssa on keskustelu vasta keskiviikkona?


Haluaisin itkeä, haluaisin viiltää. En pysty kumpaankaan. Lääkkeitä voisin yliannostaa, mutta mitä se auttaisi? Tai siis, kyllähän se auttaisi. Veisi tän olon pois kunnes taas helpottaisi. Mutta mä en ole sen arvoinen, helpotuksen. Kukaan ei osaa auttaa mua, kukaan ei halua auttaa mua. Oon niin yksin. Niin loputtoman yksin.

Tilasin 42€:n tilauksen petshop.fistä. Ruokaa rotille, ja vähän herkkuja, ja toinen keraaminen iso kulho, jota ei saa kaadettua. Torstaina tulee rahaa, ja pitää maksaa silmälasien maksun lyhennys, Beth Ditton muistelmat ja käydä ostamassa serkuille joululahjat ennen kuin rahat on taas menneet.

Miksi mä valehtelen kaikille - itselleni? Ei musta ole tähän. Ei musta ole...

np: Swallow the Sun - These Hours of Despair

2 kommenttia :