Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 30. marraskuuta 2012

Päästäkää minut tästä

Illalla puoli kahdeksan sänkyyn. Väsyttää, en saa unta. On kylmä, on kuuma, särkee hammasta, flunssattaa ja on huono olla. Nukahdan yhden, kahden aikoihin napattuani Ibumaxia kaikenlaisiin särkyihini. Edellisen yön valvoin myös myöhään vaikka menin aikaisin nukkumaan. Olin porukoilla yötä, mutta yläkerran yli 90v. mummo katsoi televisiota puoli yhteen täysillä, ja aamulla tajusin etten ollut edes ottanut lääkkeitä, mikä aiheutti hikoilua ym. kivaa, jonka takia en saanut unta kuin pyörittyäni kuusi tuntia vanhempieni sohvalla.


Eilen sorruin, romahdin. Soitin Tukipisteelle, se on syntini. Puhuin reilut puoli tuntia puhelimessa maailman mukavimman naisihmisen kanssa ja itkin. Itkin kyllä vielä puhelun jälkeenkin toiset reilut puoli tuntia, mutta kiitos siitä tuolle naiselle. Itku puhdisti. Vähän. En osannut sanoa juuri muuta kuin että olen niin väsynyt, niin lopussa, etten tiedä millä jaksaisin elää. Pian 23-vuotias ja valmis kuolemaan. Säälittävää. Mutta se nainen, se jaksoi puhua ja lohduttaa. Kyseli rotista paljon ja yritti vakuuttaa että mulla on vielä paljon elettävää, että mulla on paljon hyviä asioita elämässäni. En tiedä uskoinko, mutta selvisin eilisillasta elossa.


Tänään sataa lunta, sataa paljon kaunista valkoista, puhdasta lunta. Ja mulla on paha olo, edelleen, aina vain. En tajua mistä mua rangaistaan tällä, mitä olen tehnyt väärin ansaitakseni tämän hitaan tavan kuolla henkisesti. Teen sisäistä kuolemaa, vain ruumis jää tänne. Näin kai ne zombiet syntyvät?


Väsynyt, väsynyt, väsynyt, väsynyt. Kuollut, kuollut, kuollut, voi kuolema tule jo! "Olen sairas, niin väsynyt..." En jaksa enää. Oikeasti. Ihan, ihan oikeasti. Auttakaa perkele joku.

np: Psyclon Nine - So Be It

PS. Yli 9000 käyntiä, kiitos kaikki ♥ On lohdullista tietää, että edes joku lukee näitä sekavia tekstejäni :C

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti