Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 14. joulukuuta 2012

Huomenna, hyvästit


Oon porukoilla. Huomenna hautajaiset pienessä piirissä. Mutkin on kutsuttu. Matka siis Joensuuhun. Oon harjoitellut lukemaan kukkavihkoon tulevaa muistovärssyä, ja vielä se ainakin menee ilman itkuja. Huomisesta ei tiedä. Odotan jännityksellä millainen kukkavihkoni on, en oikein osannut päättää tai selittää mitä haluan, kaikki tapahtuikin lopulta niin yllättäen, että hyväksyin kiltisti kukkatädin ehdotukset. Kai se parhaiten tietää, ja tuolta samasta paikasta on saatu ennenkin aivan ihania kukkavihkoja.

Eräs ystävä oli käynyt katsomassa Annua. Arkussa kuulemma valkoinen ruusu ja koruja. Liikutuin noille koruille. Rakas ystävämme sen sijaan ei ollut kuulemma kaunis oma itsensä... Ei mennä inhorealistisiin yksityiskohtiin tässä. Olen kuitenkin kiitollinen, että sain tietää tämänkin, koska ehkä se auttaa tajuamaan hieman paremmin että Annu on nyt mennyt. Ja ehkä sen huomenna tajuaa... Ehkä, toivottavasti.

Mulla on yksi adressi toimitettavana Annun vanhemmille, toivottavasti muistan ja löydän sopivan tilaisuuden. En tiedä saanko nukuttua, tai ainakaan käytyä tarpeeksi aikaisin (= kymmeneltä) nukkumaan koska aamulla on aikainen herätys. Thank gosh en meikkaa. Musta pitkä hame, check. Musta mekko, check. Musta neule, check. Mustat helmet, check - sain ne Annulta. Takki ei oo musta, mut maiharit on. Ja ne sukkahousut.

Okei, kello on jo tässä melkein kymmenen ja mä pirteä kuin peipponen. Mitenköhän huomenna selviän...? Jännittää. Tyhmää jännittää hautajaisia? Jännitän silti. Nää on mulle ekat tärkeät hautajaiset kuitenkin. 

Ääh, puol kasi herätys. Stressaan, stressaan kaikkea mikä menee oikein ja mikä voi mennä vikaan. Auto räjähtää matkalla, alan nauramaan arkun äärellä kun pelottaa niin, annan adressin väärälle henkilölle, kaadun arkun päälle... En halua pilata yhden läheisimmän ystävän hautajaisia, voihan... Tää alkaa jo mennä surkuhupaisaksi, ehkä lopetan. Aihe on kuitenkin vakava, älkää ymmärtäkö että oisin epäkunnioittava tai jotain. Huomiseks tarvin kuitenkin voimia - samoin kuin kaikki muutkin läheiset. ♥

2 kommenttia :

  1. Jokainen suree eri tavalla, vaikka nauraisit siellä, niin ei se olisi paha asia. Nauru ja itku on kuulemma melko lähellä toisiaan. Hyvin se menee varmasti, vaikka jännittäisikin. Ja Annu varmasti antaisi anteeksi kaikki ne asiat, joita pitäisit "virheinä" ja nauraisi mukanasi :>

    VastaaPoista