Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

tiistai 31. joulukuuta 2013

Alone in the crowd

Tekisi mieli niellä patteristo nappeja ja nukkua koko päivä. Ei ahdista mitenkään ylipaljon, mutta se jäytävä ahdistus on aina vain läsnä. 

Kun veli tuli meille, se halas pitkään ja kysyi onko kaikki hyvin. Pyöritin päätä, ja se halas lisää. Teki mieli itkeä. 

Päivitän tänään varmaan miljoona kertaa (tylsyyteeni, ahdistukseeni, oloihin, kaiken takia). Tai sitten en. Kukaan ei tiedä. Ei vielä, ei ennen kuin ... se tapahtuu. Tää päivä on yksinäisyyden päivä. Pärjäilkää, tärkeät.


np: Avicii - Hope There's Someone

Mitä tapahtui vuonna 2013?

TAMMIKUU


Tammikuun ensimmäisinä päivinä tahdon kuolla: oon väsynyt - kaikkeen. Sitkeilin vuoden ekat päivät kunnes tapasin hoitajani, joka laittoi mut tekemään BDI-testin: sain 32 pistettä ja tän seurauksena lääkityksessä tapahtui vaihto Cipralexista Venlafaxineen. Täytin myös 23 vuotta - ihme ja kumma sinänsä. Oli myös rottia, parempia päiviä ja ale-shoppailua vähän. Taisin myös tavata Milkan ensimmäistä kertaa ikinä! Mau!

*tammikuun kuunnelluimmat TOP3:
Pintandwefall, Placebo & Haste the Day

HELMIKUU


Oli hetken parempi fiilis, oli hetken huonompi fiilis - ja tätä aina vain. Oli Annun syntymäpäivä, oli päivä jona Eetusta tuli psykiatrian asiakas. Bloggailen, tuntuu tekstien perusteella menevän keskimääräistä paremmin?

*helmikuun kuunnelluimmat TOP3:
Coheed and Cambria, CMX & Placebo

MAALISKUU


Maaliskuussa kirjoitin, että hoitajani sanoi "Elina nyt vain nauti tästä jaksosta elämässä". Meni suht lujaa, tai no, kai sitä vois sanoa että hyvin. Siksi sitä kai normaalit sanoo :D Sivoska kävi meillä useampaan kertaan(?), olin pitkästä aikaa oikeasti kipeäni ja loppua kohden vauhti kyllä tais hidastua hieman, ja ne tutut ja turvalliset ahdistusmasennukset palasivat jossain muodossa.

*maaliskuun kuunnelluimmat TOP3:
Bastille, Bring Me the Horizon & Redrama

HUHTIKUU


Mm. itkin yksinäisyyttäni, halusin kuolla, viilsin, viilsin kai lisääkin, itkin lisää, aaltoilin, epävakaata, lohdutonta. Hoitaja soitti jossain vaiheessa, ja totes mun äänen kuullessaan et mulla taitaa mennä taas huonosti. Puhetta lähetteestä osastolle, sinne en kuitenkaan päädy.

*huhtikuun kuunnelluimmat TOP3:
Marina & the Diamonds, Bring Me the Horizon & Haloo Helsinki!

TOUKOKUU


Oli hymyjä, oli suruja, Hanski-rotta ja rotanpurema käsi. Ahdistusta, lisää ahdistusta, aina vain ahdistusta. BDI:stä taas vakavan masennuksen pisteitä. Avauduin kahdentoista kappaleen verran syömishäiriöisestä käyttäytymismallistani. Oli lopulta paha olla.

*toukokuun kuunnelluimmat TOP3:
Gossip, Placebo & Shade Empire

KESÄKUU


Varasin ajan tatuoijalle (ajan, jonka peruin). Öitä, jolloin en saanut unta (koska haaveilin kuolemasta). Verta. Viiltoja. Pahoja oloja. Lopulta mietintöjä hoitajan kanssa eläkkeestä. Ja hoitaja jäi lomalle.

*kesäkuun kuunnelluimmat TOP3:
Herra Ylppö & Ihmiset, Skunk Anansie & Gossip

HEINÄKUU


Heinäkuun ensimmäisenä päivänä kirjoitin, että "ahdistus on nykyään ainoa kunnon tunne mitä tunnen". Verikoe, haastattelu dkt:hen. Oli myös näköjään kivoja päiviä ja bändi nimeltään Pää Kii. ENSIMMÄINEN VIDEOPOSTAUS, voi luoja. Yliannostus, tahdoin kuolla, selvisin hengissä. Puhetta osastosta, ehei, en mennyt taaskaan, sen sijaan päiväpolia kehiin.

*heinäkuun kuunnelluimmat TOP3:
Pää Kii, Charli XCX & mind.in.a.box

ELOKUU


Lisää vaikeita öitä (valvon siis). Fyysistä kipua aiheuttavaa ahdistusta, pelkoja, lisää ahdistusta. Hanskin lopetus. Kenkiä, kipeitä asioita, surua, ahdistusta. Simokin jätti meidän laumamme. Lisää surua. Ja ahdistusta.

*elokuun kuunnelluimmat TOP3:
Placebo, Radiohead & Alice in Videoland

SYYSKUU


Aika laimea alku, sitten Toivo saapui luoksemme, hymyilin ainakin silloin? Valvoin, toivoin kuolemaa, pelkäsinkin, dkt alkoi (vai alkoiko se jo elokuussa, nyt en tiedä, enkä jaksa tarkistaa). E ♥E 3v. Laskin montako milligrammaa mitäkin lääkettä mulla on kotona. Seppo kuoli. Lopetin dkt:n.

*syyskuun kuunnelluimmat TOP3:
Enter Shikari, Herra Ylppö & Ihmiset & Avery Watts

LOKAKUU


Käytiin Tampereella Sivoskan luona. Itkin salaa vessassa, mietin helpointa tapaa tappaa itsensä, olin yksinäinen. Hoitajani vaihtui, jouduin jättämään hyvästit tutulle ja turvalliselle. Yritin kadota. Itsemurhahaaveita. Ahdistusta, aina vain. Paljonpuhuttu(?) värssy. Jouduttiin sanomaan hyvästit Tanelille. Eetu lähti osastolle.

*lokakuun kuunnelluimmat TOP3:
Jenni Vartiainen, Before the Dawn & Three Days Grace

MARRASKUU


Eetu palas osastolta aivan liian pian - siis hoidon puolesta. Otin nenään lisää rautaa. Oli aaltoja ja myrskyjä ja Pasin lopetus ja Toivon muutto pois. Ahdisti, välillä vähemmän, usein enemmän. Eetu lähti takaisin osastolle.

*marraskuun kuunnelluimmat TOP3:
Apulanta, Lana Del Rey & Placebo

JOULUKUU


Kävin Turussa Nooran luona, oli kivaa. Eetu palas osastolta liian nopeasti - vaikka ois halunnut olla siellä vielä. Ahdistus paheni. Halusin viiltää, viilsin. Opamoxia oikeaan käyttötarkoitukseensa. Joulu. Puheluita lääkäriä tavoitellen, neuvotteluja lääkityksestä. Pahoja, pahempia, pahimpia(?) oloja. Ja tästä pitäis jatkaa?

*joulukuun kuunnelluimmat TOP3:
Linkin Park, Hollywood Undead & Marina & the Diamonds

vuoden top10 artistit
1. Placebo x457
2. Pää Kii x403
3. Marina & the Diamonds x312
4. Lana Del Rey x293
5. Bring Me the Horizon x258
6. Coheed and Cambria x246
7. Linkin Park x228
8. Gossip x223
9. Haloo Helsinki! x215
10. Stam1na x197

( *musiikkitilastotiedot lisätty jälkikäteen 2016 omaksi iloksi )

np: Hollywood Undead - Bullet

maanantai 30. joulukuuta 2013

Mä varoitan teitä :)))))))))


Kamala video. Mun naama on kamala, kuulostan kamalalta, ja oon vielä niin tyhmä että julkaisen tän :))))))) Jeeeee :)))))))) Mua hikoiluttaa ja kuumottaa koko ajan, varmasti johtuu siitä etten oo ottanut yhtään Opamoxia tänään → viekkarit, win. Tekee mieli sipsejä, asiaa pahentaa se et niitä on huomista varten keittiössä. Vitun läski :))))))))

Ahdistus on alkanut tässä pikkuhiljaa hiipiä kehoon ja mieleen. Pitäis kai syödä jotain ja mennä nukkumaan, mut eihän se käy jos ja kun on idiootti-Elina :)))))))) Vihaan. En edes tiedä tarkalleen mitä, kunhan vihaan. Kaikkea, ainakin tänään :))))))))) Should I sink or swim, or simply dissappear? Kun tietäis :)))))))))

Kaikennäköiset oireilut tuntuu pahentuvan päivä päivältä. Teen netissä testejä, jotka ohjaavat mua hakeutumaan avun pariin, soittamaan apua, menemään päivystykseen... Mut this is my life :))))))))) Oon tottunut kai tähän, että oon down and depressed, anxious and suicidal, always living on the edge. Lolz. Että näillä eteinpäin, vittu :)))))))))

np: Bring Me the Horizon - Chelsea Smile

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vauhdilla kohti terässeinää


Mua ahdistaa. Pitäis olla yrittämässä nukkumista, mutten pysty. Ja enää tähän aikaan en kehtaisi pakottaa ketään lähtemään viemään mua sinne päivystykseen. Huimaa ja kuumottaa kasvoja, hengittäminen sattuu ja rintaa painaa. Mietin liikaa, kaikennäköistä.

Esimerkiksi sitä, et ketäköhän kaikkia tänkin blogin lukijoihin mahtuu, siis niihin anonyymeihin lähinnä. Okei, en oo mikään superbloggari jonka sivulla on miljoona käyntiä tunnissa, mut mulle päälle kaksisataa kävijää päivässä on paljon. Jos laskis siis, että jokainen lukija kävis kerran päivässä mun sivuilla niin jossain siellä näyttöjen takana olis vielä ne teoreettiset toiset sata lukijaa. Mietin, pitäiskö mun lopettaa oman naaman käyttö, muuttaa blogi salaiseksi tai aloittaa uusi, kadota vain kuten niin monet muutkin. Ei sen takia, että saisin hatemailia, vaan siks, että paranoia iskee ajoittain.

Mietin myös et kauan mä jaksan tätä elämää tällaisena. En voi oikeesti elää montaa viikkoa niin, että syön kolme Opamoxia päivässä. Mä en jaksa kantaa huolta ees itsestäni, ja mun pitäis hoitaa myös Eetu koska sairaanhoito ei näköjään voi sille mitään(?). Mä oon lopussa. Mietin epätoivoisia; kuolemaa, viiltelyä, lääkepilveä, mitä vain mikä veis tän hetkeks pois. Ja siis kun yksin vielä pärjäisin jotenkin, ehkä, kai, mutta kun tuntuu ettei sairaanhoitojärjestelmä ota minkäänlaista vastuuta Eetusta, tai jos yrittääkin ottaa niin se on pompottelua paikasta toiseen, ja mun pitäis jaksaa, pystyä jne. Mä en jaksa, en pysty. Piste.

Nyt vielä senkin päälle oudot fiilikset, että iltalääkkeet napattu, viimeyö nukuttu huonosti ja jos pitäis mennä päivystykseen niin varmaan luulisivat et oon kännissä tai jotain. Fiksuintahan tässä ois nyt mennä ... kun näkisitte mitä sivuja netissä selaan. Tuntuu vain siltä et oon vaivaks vanhemmille jos yhen aikaan yöllä pyydän kyytiä sairaalaan, jotta jonotan ainakin kaks tuntia, että pääsen juttelemaan, että voin odottaa lisää ja ehkä vieläkin lisää ja saan palkkioksi pari hassua namia.

Sanonpahan vaan että vittuperkele. Oon yrittänyt lukea Murakamia, oon yrittäny nukahtaa, syödä pähkinöitä ja lukea, lukea lisää (Murakamia) jne. Ei onnistu. Tää on en muista mones yö, jolloin unisekoilu jatkuu. Oispa veli kotona, se lähtis mun kanssa päivystykseen ilman et tarvis herättää ketään koska se ois hereillä tähän aikaan. Mut se on sen naisen luona, ja... Ei. Vielä kun puoliks lupasin äidille et katotaan huomenna. Koska on tarpeeks myöhä, mennyt tarpeeksi aikaa, et uskallan herättää ja sanoa et tää ei mee ohi? Koska äiti voi aina käskeä tuttuun tapaan: "mee takas sänkyyn, yritä, kyllä se uni sieltä tulee ja ahdistus menee pois" - ja paskat. Oon umpikujassa, apua, auttakaa.

np: - (nothing)

lauantai 28. joulukuuta 2013

Arvaa päivän sana

Viime yönä nukahdin ahdistukseltani joskus neljän aikaan. Tääkin päivä - jälleen sumussa. Ei ahdistusta täysillä, ei vielä, vain ajoittaisia kohtauksenomaisia häivähdyksiä - kuten nyt juuri. Karkasin eilen porukoille, en muista mitä olen kirjoittanut viimeksi, täytyy tarkistaa. No, en siis ainakaan tästä. En mennyt eilen päivystykseen, en tänäänkään. Tekisi mieli soittaa sinne ja kysyä, onko edes mahdollista että lääkäri / psykiatri voisi määrätä mulle jotain muuta rauhoittavaa, tai antaa mukaan jotain. Mut kuitenkin ovat vain vihaisia mulle siellä. Ääh. Pelottaa.

- -

Otin päivän ekat Opamoxit, kaks, ja nyt pitää se tunti sinnitellä ennen vaikutusta. Pitkälle mä selvisinkin ilman tänään. Vituttaa. Täytyy kattoa mitä teen. Aaaa. Tavallaan tekis mieli mennä sinne päivystykseen, sais hetken ehkä puhuttua ja tolleen, mahdollisesti jotain muuta lääkettäkin. Mut. ://// Pelottaa. No, katsotaan mitä tapahtuu.


Ostin mä kuitenkin kauniin mustan laukun, jota olin katellut, ja Haruki Murakamin 1Q84-trilogian vikan osan. Materialismionnellisuus on parasta, mut ei auta tähän oloon näköjään. Ahdistus on ja pysyy. Ei hyvä, ei kiva, ei bra. ... Nyt mä meen tästä... olemaan ahdistunut. Satan666.

np: - (nothing)

perjantai 27. joulukuuta 2013

Hello Kitty

Mä istuin pyöritellen puhelinta varmaan viisitoista minuuttia. Sit katsahdan siihen ja perkele, se soittaa itsekseen (eli painoin vahingossa soittonäppäintä) näytöllä hehkuneeseen Tukipisteen numeroon. Ainakaan ei tarvinut tehdä itse päätöstä. Puhelimeen vastaa rauhallinen, vanhempi naisääni. Alan itkeä lähes välittömästi. Puhumme ahdistuksestani, "sä taidat olla aika nuori ja mä kuulen kuinka paha sulla on olla", ja siitä et selviänkö. Multa kysytti Sain lopulta ohjeistuksen ottaa vika Opamox ja soittaa uudestaan puoli kymmenen aikaan. Jos mun olo on vielä silloin kamala, niin lähden päivystykseen. Soitin vielä äidille ja kysyin lähteekö se mun mukaan päivystykseen jos tarvii. Lähtee.

Kun soitan uudestaan Tukipisteelle, ajattelin kysyä et kannattaisko mun käydä joka tapauksessa päivystyksessä moikkaamassa psykiatria. Et oisko mahdollista et se määräis mulle jotain muuta lääkettä, koska tiedän et 99,9%:n todennäköisyydellä huomenna aamulla kun herään, tää alkaa alusta. Vai pitääkö mun sinnitellä sinne 2.1. asti tai odottaa et tää menee niin mahdottomaks että on vaan PAKKO mennä päivystykseen kun muita vaihtoehtoja ei vain ole. Kun en minä tiedä miten nää toimii.

Helpotti hieman tuo soitto, mut pelottaa silti. Kauan jaksan tällasta? En ees muista tarkkaan kauan tätä on nyt pahenevassa määrin jatkunut. Tuntuu ikuisuudelta. Tuntuu taas, etten oo elämässäni nähnyt yhtään hyvää päivää. Masennus iskee. Ahdistus painaa. Mä en halua elää tällaista elämää.


np: Destroy Rebuild Until God Shows - Graveyard Dancing

Burn, burn baby, burn

Toissayönä valvoin, viilsin ja olin hajoamispisteessä. Eilinen meni jossain sumussa. Nukuin reilut kahdeksantoista tuntia viime yönä. Ja nyt ahdistaa. Olen jälleen hajoamispisteessä. En tiedä tai muista onko mun hoitaja töissä, tuskin, lääkäri ei kai ainakaan ole. Pitäis ottaa Opamoxia, pitäis, mut mulla on kaks syytä olla ottamatta, yks hyvä ja yks huono. Huono on et haluun kiduttaa itteeni. Hyvä on et pelkään miten selviin loppupäivän ko en saa ottaa ko sen kolme päivässä. Mut kai se on pakko ottaa, pakko etten yritä tehdä mitään tyhmää.

Oon syönyt liikaa (suklaata ja kaikkea) ja oksetan itseäni. Oon lihavampi kuin koskaan ja en jaksa tehdä asialle mitään. Mulla ei mee hyvin. Pelkään psykoosin uusiutumista enemmän kuin koskaan, ja lähinnä koska luin liikaa netistä oireita, jotka saattavat olla merkkejä skitsofrenian / psykoosin uusiutumisesta. Mun unirytmi on sekava. Oon ärtynyt. Mua mieliala aaltoilee ja nyt se on lähtenyt syöksyyn. Oon kokenut psykoottisia läpilyöntejä. Mua tosiaan ahdistaa ja oon jännittynyt, ajoittain paniikissa ja. No, vittu, liikaa ennakko-oireita päällä. Okei, ne on yksilöllisiä, ja mulla ei oo koskaan vielä pamahtanut toista psykoosia päälle, mut.


Nyt otin ne kaks Opamoxia. Mulla on vasta toinen päivä tammikuuta tapaaminen. Viikko pitäis sinnitellä. En tiedä miten selviän. Mä haluaisin viiltää, mä haluaisin yliannostaa, mä haluaisin tehdä mitä vaan mikä satuttaa mua mut joka tavallaan helpottais. Mut helvetti, mä en tee. Mä en voi. Mun kädessä ei oo oikeastaan tilaa enää arville ja... En tiedä. Mä yritän parhaani selvitä, vaikka en haluaiskaan.

Oksettaa. En pysty ajattelemaan selvästi. En tiedä mitä teen, en tiedä mitä teen. Niin kovasti haluaisin rauhoittua, rentoutua - siis viiltää. En pysty ajattelemaan selvästi. Pelottaa. Mä haluan jotain muuta lääkettä kuin Opamoxia, mut se vieras lääkäri ei suostunut vaihtamaan, ja epäilöen vahvasti et muistan oikein kun muistan et mun oma lääkäri on vielä lomalla. Ehkä mä vain vaellan epätoivoisena ympäri kämppää ja valitan oloani. Ehkä mä katoan viiltämään ja toivon ettei mua keskeytetä. Ehkä, ehkä, ehkä mä selviän? Ehkä, vaik tää olo haluais, että huudan, riehun ja tapan itteni. Mut ehkä, ehkä mä selviin. EHKÄ. Mä en jaksa enää.

np: Linkin Park - Forgotten

torstai 26. joulukuuta 2013

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Kädet tärisee

Eilen oli jouluaatto, muistaakseni. Vietimme sen porukoilla, jonne mun isovanhemmatkin tulivat - siis ne ihanat, ei ne kamalat. Mun muistikuvat on hieman heikkoja, mut en mä ollutkaan kovin paljon eilisestä hereillä. Ahdisti, olin levoton ja muutenkin down jne. Nukuin joka välissä, mut ehdin silti päivän aikana käymään hautausmaalla, syömään kolmeen kertaan ja leikkimään tonttua eli jakamaan lahjat. Muuten mä aikalailla oikeasti nukuin. Ei ollut kovinkaan joulumielinen fiilis tai mitään. Ja nyt mun kädet tärisee helvetillisesti. Apua.

Tuli niitä lahjojakin - saatua ja annettua. Vaik tiesin oikeastaan kaikki lahjani niin olihan se. Ihan mukaisaa. Sain yhteensä bootsimalliset nilkkurit ketjuilla, liikaa suklaata, takin, yöhousut (\o/), 70€ ja 6€, jotka voitin neljästä arvasta, kaks leffalippua, Lanan Born to Die: The Paradise Edition - CD:n, Juicy Couturen Viva La Juicy Noir -hajuveden ja kolme kirjaa: Leena Krohnin Hotel Sapiensin, Pasi Ilmari Jääskeläisen Taivaalta pudonneen eläintarhan sekä Sarianna Vaaran Huomenkellotytön + tietty ystäväisiltä saadut lahjat. Ja olihan Eetu ostanut mulle nää nostrilit jo aikaisemmin. Mut ehkä paras lahja kuitenkin tuli veljeltä, joka myöhään eilisiltana kysyi et mikä se peli oli jonka olin maininnut aiemmin, ja PIM, kotona Steamissa odotti Universe Sandbox. Ja paras siksi, koska Otto ei ostele lahjoja kellekään. Ikinä. Koskaan :D ♥

Tänään käytiin Eetun äidin luona, ja selvisin ilman suurempia ahdistuksia. Eetu kävi saunassa, mut mä jäin pelaan Eetun pikkusiskon kanssa laivanupotusta. Huomenna viel se paras puoli sukua kokoontuu mun isovanhemmille syömään. Mut just nyt en pysty ajattelemaan sitä, sillä oikeasti; mun kädet tärisee. Helvetisti. Tän kirjoittaminen on ollut yhtä tuskaa, sillä mä tätätätätättätätätärisen. Ahdistus tekee kai tuloaan. Vittu. Pitäis kai keskittyä tohon Universe Sandboxiin. Tai mennä nukkumaan (oi kyllä). Tai helvetti, taidankin pelaa Simssiä :DDDDD Ja ottaa pari rauhoittavaa, ei tästä tuu muuten mitään.

Pelkään vain niiiiiiiin jääväni taas koukkuun. Mut onko mulla vaihtoehtoja, kun jos jätän ottamatta ajaudun epätoivoisiin tekoihin ja jos otan niin riippuvuus on oven takana? ONKO? En tiedä mitä tehdä, toivottavasti lääkäri ottaa kantaa asiaan heti niin pian kuin palaa takaisin töihin. Toivon todella. Todella. Todella. Koska nyt vain tahtoisin viiltää ja yliannostaa. Mut mä tiedostan, pakko tiedostaa, ei saa tehdä niin, ei enää, ei enää, pakko ottaa vain lääkettä. Miten voi yhden tekstin aikana mieliala laskea näin vauhdilla ja näin paljon? Apua. Mut ei täs kai voi mitään. Ei voi mitään. Ota nyt jo se lääke, Elina.


np: Lana Del Rey - Cola

maanantai 23. joulukuuta 2013

Juoltuervedhys


Joo, niin se meni taas tää yö vain ollessa ja hengaillessa. Saatana. Puol kahen jälkeen totesin et fuck theis shit (and the police) ja hyppäsin takas kiertoon, samoilla silmillä. Istuin sit koneella pelaamassa Civilization V:sta ja kuuntelemassa musaa (hävisin muuten koneelle ekan kerran IKINÄ tossa Civissä; vähänkö ottaa päähän, koko yön peli hukkaan, ja vain siks et muutin taktiikkaani normaalista :C).

Just nyt on hyvä olo, mitä niskat dataamisesta kipeet. Puolen tunnin päästä soi Eetulla herätys (vittu mun takia sekin nukkui päin persettä ;____;) ja munkin on kai jossain vaiheessa sitten soiteltava sille hoitajalle noista Opamoxeista, jos sais jonkun lääkärin edes kiinni ettei joulu menis ihan vituiks vaan tän takia. Kun ei voi koskaan tietää, eihän? Ja joo, tietty nyt kun sitten rupean ajattelemaan et pitäis soittaa niin ahdistus iskee. Vittu. No, toisaalta, onpahan helpompi muistaa miltä se tuntuu?

Kelailin et pitäiskö juosta kaupassa, koska ei ole ees leipää kaapissa ja söin yöllä vikat tonnikalatkin :D En oo varmaankaan ikinä käynyt kaupassa aamukasilta? :DD Oishan se kerta se ekakin... Mietin vaan et ehkä meen kuitenkin sit ko Eetu on herännyt ettei se herää kun rymistelen lähtiessäni / havahdu siihen ko ei kuulukaan enää mitään ääniä. Joo, vähän oon liian kiltti, mut ääh, en haluis ite herää niin ni. Eiks se mee et silleen pitää tehdä toisille ko haluis niiden tekevän sulle ja voi kuin lässynlässyn ällösöpön lähimmäisrakasta.

Mut koska en varmaan kauheesti hengaa koneella nyt joulunaikaan (koska mehän siis vietetään koko joulu mun / Eetun porukoilla tjsp ja silleen), tänäänkään illalla esim., tai huomenillalla, niin aion nyt toivottaa oikein makoisat, rauhalliset ja mukaisat joulut itse kullekin ♥ Viettäkää elämänne paras joulu - siis tähän mennessä - eiks? :3 Ääääääh, mulla on nyt joku ihmeellinen tila päällä, älkää välittäkö, mut varmaan haluisitte elämänne parhaan joulun ni kai sitä saa toivoa tältäkin puolelta ruutua? :3 Mä taidan mennä kiskoon päivävaatetta niskaan, oottelen et herran kello hälyyttää ja karkaan kauppaan! Se on adi... hyvät joulut siis! :3

PS. Toi otsikko / aihe / mikä onkaan VAIN SEN TAKIA koska ei yöunta ja mulla on huono huumorintaju tai jotain hihi :3 En ole kännissä.

np: Lauren Aquilina - Fools

"And you think I'm crazy"

"- - Maybe I need a straight jacket, face facts
I am nuts for real, but I'm okay with that
It's nothing, I'm still friends with


The monster that's under my bed
Get along with the voices inside of my head - -"

np: Eminem - The Monster (feat. Rihanna)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Anxiety VS. peace

Yöllä kahdentoista aikaan herään jäätävään paniikkiin; ahdistukseen, joka ei mee pois vaikka koetan hengitellä syvään, koetan tiedostaa itseni, koetan vittu kaikkia keinoja mitä tiedän, paitsi en viiltelyä, sillä oon porukoilla ja veli on hereillä ja ja ja ja mä pelkään sitä nykyään lähes yhtä paljon kuin kaipaan. Kaipaus ei tällä kertaa voittanut, vaan Opamox, joita olisin halunnut kiskoa paketillisen naamaan - tyydyin kahteen. Täristyäni, panikoituani, ahdistuksissani pyörittyäni ympäri kämppää ja vietettyäni ajatusten sekamelskan keskellä kolmisen tuntia, silloin otin Opamoxit, ja nukahdin reilu tunti sen jälkeen.

Musta on kamala sanoa, mutta musta tuntuu ettei Opamoxit auta tarpeeksi. Mutta tuntuu joltain lääkenarkilta soittaa lääkärille (tai edes hoitajalle) ja pyytää jotain toista - varsinkin kun puhuttiin tästä lääkärin kanssa ja se vakuutti ettei tarvetta uudelle lääkkeelle ole. En tiedä mitä teen.


Päivätkin kuluu ahdistuksessa ja ajoittain jopa tuossa paniikinomaisessa tilassa. Pahinta tässä on, että tää ei juuri kai näy päällepäin kuin ehkä ajoittaisena vaelteluna ja levottomuutena. Ja sisällä kiehuu, porisee ja riehuu. Ahdistus painaa, kaivelee ja polttaa. Hereilläolo on silkkaa tuskaa, mutten pysty nukkumaan. Mitä helvettiä tämä on? Tarvin ympärille koko ajan runsaasti ärsykkeitä etten voi keskittyä täysillä olooni, mut toisaalta ärsykkeet ahdistavat lisää. Suoranaista paskaa.

Ja pitäis olla joulu ylihuomenna ja pärjätä. Mulla ois vielä huomenna mahdollisuus soittaa esim. hoitajalle ja valittaa tästä olosta mutten tiedä onko mussa miestä tekemään sitä. Ja just nyt, koska en halua viiltää, en nyt jouluna, haluan niin kovasti pidättäytyä siitä, niin tekis mieli vetää muutama Tenox tai jotain että sais hetken rauhan. Eiks joulu vittu oo jonkinlainen rauhan juhla, saatana? Ja jos se helvetin joulurauha pitää kaivaa itsestään ni no can do this time. Vittu.

np: Placebo - Kitty Litter

lauantai 21. joulukuuta 2013

Yöllisiä keskusteluja kaikuvien äänten kanssa


Siis niin vittumaista. Niin perseestä. Tämä ahdistus, joka vain jatkuu, iskee kohtauksina päälle milloin sattuu, väistyy yhtäkkiä ja iskee taas ilman syytä, jonka keksisin, havaitsisin, löytäisin. Liikun rajalla, liikun heikoilla jäillä. Ja joulu on tulossa. En haluaisi ottaa Opamoxia taas (haluaisinpas), mutta en tiedä saanko untakaan, koska olen niin levoton, tuskainen, ahdistunut.

Sleep Dealer kaikuu korvissa, ja samoin ajatukset. Oksettaa. Jos mulla ois voimaa iskisin veitsen läpi kädestäni, tai jotain muuta yhtä inspiroivaa. Jälleen kerran terävät esineet pistävät silmään, ja verkkokalvoilla vilisee kuvia verestä ja muusta goresta. Haluaisin pystyä, haluaisin voida, mut mun käsivarressa ei oo enää juuri tilaakaan; vanhoja arpia ei saa pilata uusilla.

En jaksa liikkua ja samalla levottomuus hakkaa jaloissa; "juokse, juokse!". Tää ei oo erityisen mukavaa. Yritän rauhoitella itseäni, mut se on vaikeaa kun en tiedä miltä mä rauhoittelen. Itseäni. Ahdistukselta, okei, mutta syy = epäselvä. En hallitse mitään hienoja rentoutumiskeinoja, sillä ne ahdistavat lisää, varsinkin sellaiset missä pitää tulla tietoiseksi itsestään. En osaa hengitysharjoitusten salaisuuksia, tai liiku pois olojani. Mä "vain sinnittelen", kuten lääkäri - ja kaikki muutkin - aina sanovat. Sinnittelen, sinnittelen, kunnes en pysty, jaksa, enää. Haluaisin vain paeta tältä, paeta, loppua, kadota. Aina ja ikuisesti, sitä vain.

np: Sleep Dealer - Away

torstai 19. joulukuuta 2013

Niin, joka päivä on kai liikaa


Ahdistaa. Taas ja edelleen. Otin tossa tunti sitten Opamoxin; hetkellinen helpotus tapahtui, mut nyt ollaan pahemmassa pisteessä kuin mistä lähdettiin liikkeelle. Taas siinä pisteessä, että tahtois vetää sen paketillisen mitä vain, jotta tää menis ohi, pois, katoais. Suotana sentään kun ei osaa enää edes viiltää. Se on kai vähän turvallisempi vaihtoehto kuin lääkkeiden yliannostaminen - tai miten sen haluaa ottaa.

"Mul on vaikea, villi mieli, joka pannan tarvitsee 
Mä painin sen kanssa, kunnes se itkee ja häpee 
Siis kaksi syytöntä syntymässä; minä ja mun pää 
Tuomittu samaan selliin, kunnes henki riistetään"

Tässä kohtaa aivot teki tenän ja kadotin ajatukseni jonnekin aivojen tyhjyyksiin. Pitäis kai mennä nukkumaan. Joo. Musta irtoais kyllä angstia vaikka millä mitalla; ahdistusta, itkemättömiä kyyneliä, verta ja lääkehuuruja, mut who gare's.

"Oon ystävä mustelmien 
Tarpeeksi niistä saa mä en"

Hyvää yötä maailma, hyvää yötä. Huomenna mä herään taas ahdistukseen, taas tuskaisuuteen ja levottomuuteen. Mut edelleen; who gare's? Mun kohtalo, mun elämä, ei sille mitään kai voi.

np: Chisu - Yksinäisen keijun tarina

Elämä on taidetta, vittu, niinko mäkin

Olo taas tätä samaa paskaa; ahdistusta ja ahdistusta sekä levottomuutta potenssiin ainakin, no, en tiedä. Jalat tärisee ja kädet tärisee ja minä tärisen ja rintaa painaa. Ei tästä mitään tuu. Mut silti oon yllättävän positiivisella mielin, suht sairasta. Yritettiin kattoa Hobitti -trilogian ekaa osaa, joka oli jäänyt kesken jo aikaisemmin, mut en pystynyt nytkään keskittymään kuin reilut puol tuntia. Haluisin pois kotoa, vaikka moikkaamaan äitiä ja iskää ja Joonaa. Mut tuntuu et oon siellä joka vitun päivä ja asd Eetukin tarvis mua. Mut nou hätä, en edelleenkään aio omaishoitajaks, sen takiahan mä haluisin pakoilla.

Huomenna pitäis maksaa laskuja, asd, mut ainakin tilasin tosiaan eilen sitten kaikesta huolimatta sen värinpoistosettisysteemijutun. VITTU. Joo. Siis toi oli vain hallitsematon kiroaminen. Johtuu ahdistuksesta. Pitäis ripustaa koht pyykit ko kone on valmis ja. Jos sitä yrittäis änkeä taas porukoille tai jotain vaikka niitä varmaan vituttaa ko oon siellä aina ja ihanihankohta on joulukin ja sittenkin oon siel ja voihan vittu. Ei mul kai muuta mut siis tää seuraava kuva on taidetta:


PS. Oho, veli ilmottikin että ehkä voitais pelaa Eetu, minä, se ja sen nainen niin Bang!ia ;O Joten mullahan ois jopa syy änkeä porukoille, ja jotain tekemistä. Vitut maailma on mun puolella jeah (kohta tulee tietty viesti et no can do, eli epäilen maailmaa joka tapauksessa tai jotain vittu nyt en vittu tajua vittuakaan vittu mistään enää vittu :3). ... NO NYT SE VIESTI TUL... okei se olikin vain äiti nyt menee idiootiks tämä homma lopetan moi.

np: BANKS - Fall Over

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Viestillä ei ole otsikkoa

Puhuin eilen pitkään lääkärin kanssa puhelimessa. Puhuttiin mahdollisuuksista vaihtaa Opamoxia muuhun, puhuttiin siitä voinko saada sitä ollenkaan käyttööni, puhuttiin siitä oonko valmis ottamaan vastuun lääkkeistäni jnejnejnejne. No, tässä ollaan, kolmekymmentä Opamoxia "rikkaampana". Pelottavaa, helpottavaa ja jännittävää. En tiedä mitä tästä taas tulee, mut toivon et osaisin pitää itseni aikuisena tän asian suhteen, kuten lääkärille lupasin. Se sanoi luottavansa muhun... ... ...apua?

Ahdistus on jälleen läsnä, ja en tiedä pitäiskö mun nyt sit sortua Opamoxiin... Ymmärrän, ettei niitä saa tosiaan käyttää joka päivä, mut toisaalta lääkäri sanoi et jos sen ottaa liian myöhään ni siitä ei välttämättä oo silloinkaan kovin suurta helpotusta. Joten. Millä vitulla mä tiedän/opin tietämään KOSKA on AIKA? Liian vaikeita kysymyksiä. Ja kun mä en tätä Anksilonin määrää haluis kasvattaa, maksaa jo ihan tarpeeksi (edelleen) tää 2 x 2 tabl.

Tärisen ja oon levoton, ajatus juoksee ja toisaalta taas ei. Joten kai tää ois se hetki kun sen sais ottaa; kun rintaa painaa ja olo on sekava. No, katson vielä hetken. Ehkä. Joo.

Mul on taas joku ulkonäkökriisi. Haluisin vaan jo vaalentaa hiukset, ehkä mä kohta pakotan Eetun laskemaan mun kanssa meidän rahavarainnot ja sit jos Eetun äidin antamat joululahjarahat ei mee pelkästään laskuihin ni vittu se väri lähtee tilaukseen. Ja sekin pelottaa, jos hiukset tippuu päästä tai oon vittu joku törkee oranssi voihan luoja. Lisäks oksettaa nää läskit, oksettaa naaman punaisuus, oksettaa elää ja olla vankina tässä kehossa. No, näitä päiviä on kai (liikaa) kaikilla :/ Oiskin vain mun ongelma trollololol. Ja vittu osa-aikainen.

Kaikesta paskasta huolimatta mul on jossain hyvin syvällä toiveikas mieli? Tosin pelkään, et kesällä mut todetaan "liian" terveeksi, ettei Kela myönnä mulle enää kuntoutustukea vaikka oisin ite valmis jäämään jo kokonaan eläkkeelle. Se lois turvaa, helpotusta... Jännittää kukakohan mun uus lääkäri on, onko se yhtä ymmärtäväinen ko tää entinen. Pelkään et jos mut joskus julistetaan terveeks. En mä osaa elää kuin "normaali", kuin "terve". Njoo. Loppuun runo Emiltä saadusta runokirjasta. Ja kuva pärstästä, yli-iloinen.


Käyn vuoropuhelua elämän kanssa.
Ja kuoleman.
Puolikielinen.
Älkää tunkeko tulkiksi
sivulliset.
Tahdon itse
saada selvyyden,
löytää päästinsanan,
portit avaavan.

- Maaria Leinonen: Silmissä uudet unet -


np: BANKS - Change

maanantai 16. joulukuuta 2013

!! Satan(en) !!


Apua, joskus oon haaveillut salaa siitä, et pääsisin "sataskerhoon", mukaan bloggareihin, joilla on se sata ja yli lukijaa. Onhan se jonkinlainen merkkipaalu? Ja nyt se tapahtui! Satanen tuli täyteen ja oih, tuntuupa hassulta :D Että mun blogi kiinnostaa (?) noin montaa ihmistä, ois hauska tietää vielä monta anonyymia siellä piilotteleekaan? Ja mähän vain jauhan paskaa... :D:D::D:D Joten kiitän ja kumarran; vaikka tää on kulutettu klisee niin lukijathan tekee tästä tekemisen arvoista :3

Mutta muuta? Heräsin tänään noin 9:15 tajuten, etten ollut illalla laittanut ollenkaan herätystä soimaan koska olin niin väsynyt (en saanut unta koko la-su yönä, ja nukuin sunnuntaina vain pari tuntia päivällä), ja että mulla oli se 15 minuuttia aikaa lähtöön. Olin onneks mennyt porukoille säästämään bussirahaa ja kävelin siirtokeskusteluun, mut sain vain muutaman minuutin anteeksi aikataululta, sillä tajusin ulos katsoessani et maailma oli pelkkää jäätä. Ehdin kuitenkin, liukastellen, ajoissa perille. Olin väsynyt, vittuuntunut ja ahdistunut. 

Keskustelussa oli läsnä nykyisen hoitajani lisäksi kaksi uutta, joiden luona alan käymään tammikuun puolessa välissä. Siihen asti, eli pari kertaa, käyn vielä tällä nykyisellä hoitajallani. Keskustelu oli... mitäänsanomaton? Mitään ei tapahtunut. Vastailin pariin ihan peruskysymykseen, mutta ei tarvinut alkaa selitellä mitään vaikeita (vielä...). Olivat huolissaan, miten saavat järjestettyä mulle aikoja kun normaalisti oon käynyt oikeastaan aina kerran viikkoon ja se on ollut se mun kantava voima, tieto keskustelusta suht lähiaikoina aina. Yleensä jos ollaan harvennettu kahteen kertaan viikossa mun vointi on lähes aina huonontunut. Mut joo. Sellanen keskustelu, ei ihmeitä. Nykyinen hoitajani käski soittaa itse lääkärille ja kysyä niistä rauhoittavista. Kuumottaa, mut kai mä huomenna soitan...

Sit palasin bussilla porukoille, koska en halunnut liukastella enää yhtään ylimääräistä metriä. Takaisin sänkyyn ja heräsin puoli kahdelta kun äiti ilmoitti palaavansa töistä. Keittelin sille kahvit, ja lopulta päädyttiin laulamaan joululauluja :D Oli mukaisaa, äidin kanssa on hauska laulaa, ja muutenkin. Viideksi äiti heitti mut kaupunkiin ja näin Milkan, jolle annoin sen joululahjan kauniisti paketoituna (gotta love Ibumax-paketti :3 ♥), ja joka lupas auttaa mua vaalentamaan´mun hiukset!! Jännittää niin perkeleesti toi vaalennus, entä jos näytänkin tomaatilta valkoisilla hiuksilla? :| Mut oli kiva nähdä, löydettiin kaikkea kivaa mitä ois PAKKO ostaa... :D:D::D Ne olkapoletit... ;_____; Gotta have!

Sit palailin kotiin, jossa odotti joulukortti Iidalta ja joululahja Emiltä, oivoi, se on ihana! ♥ Ja, no, niin, sen jälkeen oon vaan hengannu, käyny suihkussa ja... nothing interesting has happened plaah. Tekis mieli tilaa tuo vaalennussysteemi jo nyt, mutta kun en tiedä rahoista... Ja aaaa tahdon jo joulun en malta odottaa sitäkään! Huomaako edes että oon malttamaton tännekaikkihetinyt -tyyppi? Njoo. Loppuun suuri kysymys:

HALUATTEKO TE TÄMÄN SUUREN 
MERKKIPAALUN KUNNIAKSI JOTAIN 
ERIKOISTA TÄÄLLÄ BLOGIN PUOLELLA?
Jotain pientä voisin ehkä järjestää, ainoa rajoitus et päivääni en ala kuvaamaan,
siinä oon huono kun vihaan muutenkin videonmuokkausta yms. Mutta siis. Ehdottakaa!

np: Mana Mana - Totuus palaa

lauantai 14. joulukuuta 2013

Yksin usvassa

Tää päivä on ollut unta ja ahdistusta. Jossain välissä Eetun äidillä syömässä. Niin. Eetu pääsi eilen pois osastolta. Aivan liian aikaisin, jos multa kysytään. Mutta joo. Sille ei voi mitään, mut jos Eetu menee samaan kuntoon kuin ennen tätä äskeistä osastoreissua niin ehkä ammun itseni. Multa loppuu jaksaminen kun toisen jaksaminen on sitä tasoa että kaikki pitää tehdä sen puolesta. Mutta eksyin aiheesta?

Tosiaan nukuin tänään aivan liikaa, mutta se oli mun ainoa keino sietää ahdistusta. Ei mulla ole juuri muita, varsinkaan kun väsymys oli niin massiivista että ei olisi jaksanutkaan tehdä asialle mitään. Ahdistus on paksua, painavaa ja kaikenkattavaa. Mietin miten selviän huomisesta, jos sama jatkuu. Maanantaina aamusta kuitenkin olisi siirtopalaveri ja voisin jotenkin ehkä saada apua. Harkitsen jo päivystystä, mutta siihen menis ens viikoks varatut bussirahat, eikä ajatus innosta muutenkaan; yksin bussissa, yksin päivystyksessä, yksin. Ja kun pelkään, että jos menen yksin niin mut on helpompi heittää osastolle. Mietin jo tyhmyyksiä, sitä että pyydän Eetulta lupaa viiltää tai että yliannostan, mutta kai mun pitää olla vahvempi?

Levoton olo. En tiedä kauan jaksan tätä oikeasti. Tiedän, että rauhoittavat eivät ole pitkän aikavälin ratkaisu, mitä sitten, pitääkö nostaa Anksilonia ja köyhdyn entistä nopeammin? En oo valitettavasti/onneksi lääkäri. Ääh, kuulostaa että vain toistan itseäni vuodesta toiseen. Tuntuu ettei ketään kiinnosta, ei kai muakaan enää. Haluaisin vain helpotuksen.


np: Apulanta - Armo

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kauniiseen, hallittuun hulluuteen

"Kaikesta kauneudesta on puolet itsetuhoa." Aaaa. Tekee mieli viiltää. Hirveästi ja pitkästä, pitkästä (?) aikaa. Mulla ois kaks Opamoxia jäljellä, mutta pelkään mitä tapahtuu kun ne loppuvat? Kun ei ole enää mitään, millä rauhoittaa itseään? Mussa on se paha, kun musta ei näy kovin helposti ulospäin kuinka paha mulla on olla, joten kukaan ei nytkään huomaa ellen sanoisi. Enkä mä osaa sanoa. Ääneen. Ja kun kaikki luulevat et oon jo hyvin päässyt yli tästä. Tärisen vain hieman ja ajatukset juoksevat levottomina; haluan nähdä verta ja rasvakudosta, tahdon. 

Mietin jo eilen mun viiltojen vakavuutta ja mua häiritsee kun kukaan ei oo koskaan puhunut että kuin vakavia ne on. Että millaiseen haavaan pitäis laittaa tikit jne. Mä en tiedä. Mulle haava ei oo tarpeeksi hyvä kovinkaan helposti? En tiedä. Ois pitänyt puhua tästäkin hoitajan kanssa, mut oli muuta. Puhuttiin pakko-oireistani ja uskomuksistani, jotka ovat läsnä ja ajoittain häiritsevätkin. Että mitä näitä nyt on. Numerothan on niitä pahimpia, hyvät (esim. 4, 9, 21, 49 ja 81) ja pahat (esim. 3, 5, 7, 8 ja 13); pitää tehdä asioita tietyn monta kertaa, laskea askelia, vältellä tiettyjä numeroita jne. Muita esimerkkejä: kierrä betoniporsas tietyltä puolelta tai kuolet, älä astu kaivonkansille tai kuolet, älä hengitä muiden ihmisten hajua sisääsi tai kuolet jne.

Tärinä pahenee, se sijaitsee jaloissa, lähinnä oikeassa. En muistanut vieläkään pyytää sitä siirtopaperia, jos maanantaina siirtopalaverissa? Ja jos uskaltaisin ehdottaa että jos kuitenkin saisin yhden paketin Opamoxia tai jotain, mulla kun toi viimeinenkin on kestänyt kaikesta huolimatta varmaan reilun vuoden? Todellakin voisin pyytää jotain muutakin, onko niissä eroja, auttaisko joku muu paremmin sellaiseen paniikinomaiseen pakkoajatusahdistukseen? Kun tietäis. Taidan vetää ne loput kaks Opamoxia ja laskea toivoni siihen että mä saan jotain tilalle. Eihän ne voi vaan jättää mua ilman? Eihän?


np: PMMP - Onni

torstai 12. joulukuuta 2013

Minä en unohda sinua koskaan

Ei pitäisi aloittaa näin. Mulla on ollut kolme mahtavaa päivää Turussa. Mutta nyt olo on levoton, ahdistunut, levottomampi ja ahdistuneempi. Mut jos yrittäisin silti siitä Turusta? Ihan vaan koska tiedän että kaikkia kiinnostaa. Joten.

Maanantaina aamulla klo 10 nousen Lahti-Turku -bussiin. Edessä kolme ja puoli tuntia perseenpuudutusta. Selvisin silti siitä, vaikka vaapuin aika huolella ko nousin bussista... Sit löysin Nooran ja käveltiin sen upeelle kämpälle. Tiettekö. Puutalo. Vanha. Magee niiQ. Okei vähän viileä mut haittasko toi? Ei. Käytiin sit keskustassa ja kahvilla (ei juotu kahvia kahvi on pahaa) ja Kauppahallissa. Pyörittiin myös kaupoissa vähän. Palattiin Nooralle, syötiin pitsaa ja tehtiin muffinsseja. Ja sit vähän... datailtiin. Ei siitä enempää ::D:D:D:D

Tiistaina oli Eetun synttärit, soitin sille ja onnittelin kun olin herännyt. Mulla oli treffit erään ihanan bloggarin kanssa myöhemmin päivällä, joten hengailtiin Nooralla about kahteen asti. Sit Noora lähti tenttiin ja mä keskustaan, jossa kohtasinkin yhden sijasta kaksi ihanaa bloggaajaa! ♥ Puhuttiin paljon ja mielestäni vielä asiaa, oli mukaisaa, vois melkeen jopa sanoa että oli oikein rentouttavaa jopa koska sai purettua ja puhuttua sellaisista aiheista jotka mua aina puhututtaa :3

Nooran tentti loppui ja siirryimme Nooran toiveesta Alepubiin, sillä Nooran mielestä mun oli pakko nähdä se ja tavata yks Nooran kaveri. No, siellähän ilta meni rattoisasti. Jäin jopa juomissa plussalle: join kolme joista maksoin yhen, trololololoo! Paluumatka huoltoaseman kautta Nooralle ei sit ollutkaan enää niin mukaisa: Turku näytti meille peilijäisen puolensa ja mun kengät oli tietty niin liukkaat kuin vain voi olla. Meinasin itkeä ja huutaa ja parkua koska pelkäsin niin paljon, mut onneks selvittiin molemmat ja mätettiin sit Nooralla (taas) pitsaa ja sipsejä :D

Keskiviikkona sit oli muuta kuin pitsaa: tein meille pastaa ja sen kanssa jauhelihakastiketta paseeratusta tomaatista ym. Olin hyvin iloinen kun Noora sanoi pitäneensä siitä :3 Vielä ennen lähtöä ehdin tavata jälleen yhden uuden tuttavuuden, joka sattui olemaan myös bloggaaja. Harmi kun tämä tapaaminen jäi niin lyhyeksi ;____;! Sit pyörittiin hetki Nooran kanssa keskustassa (taas...), palattiin hakemaan mun kamat ja hups! olikin aika nousta bussiin. Samat kolme ja puol tuntia taas istuin bussissa, joka ajoi törkeän sumun läpi pilkkopimeässä.

Bussissa muhun iski järkyttävä ahdistus ja paranoia. Olin varma, et mua tarkkaillaan. Olin hyvin levoton niin mieleltäni kuin motorisestikin (minkä nyt bussissa pystyy). Oli pakko vetää kaks Opamoxia, mutta nekään eivät auttaneet tai rauhoittaneet mua. Pelkäsin kameroita, pelkäsin muita ihmisiä, halusin vain kuolla nopeasti -tai lähinnä uskoin et kuolema on tulossa. Pelkäsin bussin suistuvan tieltä, äänet kaikuivat ja ajatukset kuuluivat normaalia kovempaa. Olin oikeasti niin varma että kaikki hajoaa. Ja pahinta tässä on että tää ei oo ensimmäinen kerta näinä aikoina. Pakko huomenna tapaamisessa sanoa tästä. Että oon viime aikoina kokenut pahenevia psykoottistasoisia kokemuksia. Eihän niille tehdä mitään, uskon, mutta kai niistä on hyvä sanoa.

Nytkin tosiaan oon niin levoton ja ahdistunut että tekis mieli vetää mun kaks viimeistä Opamoxia. Tää levottomuus, siis ihan fyysinen/motorinen/jotain, on pahinta. Kun jalat heiluu enkä tahdo pystyä istumaan paikallani. Lisäksi ajatus juoksee, ja ne kaikuvat ajoittain. En tiedä mitä tää on, ja mistä tää tulee. Eetu on lomilla ja se ja Simo pelailevat tossa vieressä Flames of Waria, joten ainakin oon jotenkin turvassa. Huomenna onneks tosiaan hoitajan tapaaminen, ja jos jaksais venailla kaupungilla ja/tai porukoilla viiteen niin näkisin Milkan myös.

Aashighjoagsd. Joo. Mut voisin loppuun heittää teitä parilla kuvalla siitä mitä jäi Turusta käteen ihan kirjaimellisesti, koska mähän en koskaan selviä tyhjin käsin mistään... Muuten olin laiska kuvaamaan, eikä harmaa ja jäinen Turku ollut oikeen seksikäs ees. Mut joo. Nyt ne kuvat.


(porno)mekko Cubuksesta, ja huonosti näkyvä vyö


alekoru Indiskasta


...ja Turusta ei voi selviytyä kotiin ilman kirjaa!
(kiitos huonolaatuinen kuva ♥)

Muttamutta. Ehkä mä selviän huomiseen. Puhun (paskaa ♥) facebookissa Nooran kanssa ja kuuntelen musiikkia pitkästä aikaa. En murehdi satasen sähkölaskusta, en vähistä rahoista, en siitä et Eetu aiotaan kai heittää puolkuntosena pois osastolta ja siitäkin tulee helvetillinen lasku. Yritän selvitä ilman Opamoxia ja yritän rauhoitella itseäni. Nyt lisää Pepsi Maxia. Ääh.

np: Pariisin Kevät - Saari

perjantai 6. joulukuuta 2013

Haluaisin jo nukkumaan

Ilta-ahdistus on täällä taas. Se kourii syvällä rintakehässä, oksetuksen tunne pyörii mahassa ja on vaikea hengittää. Mietin itsemurhaa, aina ja aina vain itsemurhaa. Mulla on enää neljä Opamoxia jäljellä enkä saa niitä kai lisää vaikka pyytäisin, joten en uskalla käyttää niitä vaikka luultavasti pitäisi. Pitää säästää ne Turkua varten, jos jokin menee pieleen ja ahdistun. En halua pilata reissua ahdistuksella.

Oon ollut tänään väsynyt ja ärtyisä. Äksyillyt kaikille, vittuillut ja vihannut. Nukkunut puolet päivästä ja nyt tämä ahdistus. Loputon, määrätön ja jäytävä ahdistus. Tää on se mitä mä en kestä. Tää on se mihin ei oo lääkettä. Tää on se minkä takia mä en haluaisi elää, tätä mä en halua kokea - ikinä enää. Musta tulee aina vaan herkempi tän ahdistuksen suhteen; helpommin ja helpommin ja oon valmis luovuttamaan. Kun mulla on perjantaina 13. päivä seuraavan kerran hoitajakäynti niin on pakko kysyä eikö lääkäriä voisi ylipuhua siihen, että saisin ahdistuslääkettä. Tai jos oon tosi rohkea soitan jo maanantaina. Oishan mulla hyvä "tekosyy" kun lähden Turkuun. Kun en todellakaan halua pyöriä iltoja ahdistuksessa. Pelkään.


np: Alanis Morrisette - Ironic

torstai 5. joulukuuta 2013

Ehkä sata vuotta vankeutta

Vanhemmilla koiranvahtina. Huomenna noudetaan veljen kanssa Eetu joskus puol kympiltä aamulla osastolta lomille. Oon pakannut kaikki lahjat oikeastaan, jos Turusta löytyy jotain pientä vielä niin ne pitää sitten pakata. En tajua jotenkin että lähden maanantaina. Oon oottanut sitäkin syyskuusta(?) jo! Ja kiitos kun muistutitte!! Munhan pitää tulostaa ne bussiliput, omg! Teen sen nythetihetinyt! ... Noin. Pitää tänään varmaan vielä käydä nopeen himassa kunhan veli tulee töistä niin hakemassa lisää lääkkeitä. Tärkeimmät ♥

Mut vaik päivät kuluu enimmäkseen ok, niin aamuisin ja iltaisin kohtaan ajoittain suurta ahdistusta. Eilenkin mietin miten selviän tästä illasta jos veli onkin töissä eikä kotona. Kertailin jo mielessäni missä sijaitsevat äidin Panacodit, missä muut lääkkeet, missä amme ja missä kuolema. Pyörin varmaan normaalin tunnin sijaan kaksi sängyssä kunnes nukahdin levottomaan uneen, jossa varastettiin iskän kanssa R-kioskilta sipsiä, ajettiin poliisia karkuun ja lopulta iskä räjäytti meidät molemmat. Sit heräsin, onneks oli aamu ja veli keittämässä kahvia (hyi).

Lauantaina meen viemään joululahjoja postiin, hihi, että ehtivät varmasti. Samalla reissulla pitää hakea varmaan yks lahja joka on saapunut - nimittäin mulle, mut enhän mä tiedä mitään, toimitan sen isovanhemmille ja ne pakkaa sen ja sit oon yllättynyt jouluna :3 Samoin kävi yhden toisenkin lahjan kanssa, kävin ostamassa sen eilen ja Eetu saa pakata sen parhaaksi katsomallaan tavalla huomenna :D:D:D:D

Pelkäsin mitä mun tili näyttää kaikkien laskujen, lahjojen ym. jälkeen, mut onneks ei näkymä ollutkaan niin paha kuin luulin. Selviän siis Turussa enkä kuole nälkään :D::D Aaaa ja vielä joulusta höpinää (koska se on vaan niin kivaa!); toivottavasti saan sen verran rahaa että pääsen tosiaan käymään Porissa ja se tatuointi ♥ Ja aivan! Tää on aika epätodennäköistä, mut periaatteessa mahdollista: voi olla että vietetään joulu isovanhempien mökillä ;O Tällaista unelmoitiin, ukki ei vaan kamalasti syttynyt kun mökkiä pitäis käydä lämmittämässä tyyliin viikko etukäteen ja kaikkea. Mut saahan sitä haaveilla? :3


Joo, ei täs kai muuta. Paitsi et haaveilen olevani kunnolla valkonaama enkä tällainen vaaleanpunainen possu. Ja laiha. Ja kaunis. Ja omistavani pastellihiukset. Pitkät sääret. Pitkät sormet. Ääh, olevani ees vähän täydellinen. Joo, tätä ikuista samaa "en kelpaa edes, enkä varsinkaan, itselleni" -paskaa. Mut minkäs sille voi?

Haluisin jo vaalentaa näitä lisää. Kertokaa ihmiset et onko se kotivärinpoisto automaattisesti oranssinkeltaiset hiukset? Vai että kannattaako mun tehdä vain tää vaikeimman kautta ja värjätä aina pari astetta vaaleammalla jnejnejnejne. että nää JOSKUS vaalenee edes vähän? :D:D:D::D Vai kannattaako suoraan uhrata ja mennä kampaajalle? Apua mä oon niiiiiiiiiiin huono näissä :D::D:D :(((( Mut joo. Ehkä mun pitää rauhoittua nyt. Veli tulee varmaan än-yy-tee-nyt töistä ja noin. Ja koira tahtoo iltaherkkunsa :D:D::D Tähän on siis hyvä lopettaa :3

Ja hyvät itsenäisyyspäivät kaikille teille ihanille purrr ♥ Ja ne, jotka kaipailevat lisää toista Elinaa: ei valitettavasti oo tulossa kuin ehkä korkeintaan lauantaina/sunnuntaina (jos muistanehdinjaksan), koska tekstit on koneella (muistuttakaa mua: tarvin muistitikun että voin tallentaa sen sinnekin ettei se katoa omg nyt alkoi pelottaa :D::DD)! Joo. Silleen :)

np: Stella - Puolet sinusta

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

45%

Anteeksi, en nyt hetkeen pysty kirjoittamaan säännöllisesti. Koska olen karussa, poissa kotoa, vierailulla milloin isovanhemmilla milloin porukoilla. Ja mä en vaan osaa kirjoittaa muualla kuin kotona. Joten antakaa anteeksi hiljaisuus. Yritän kuitenkin ees joskus kirjoitella, muuten pää räjähtää. Ja en osaa tosiaan sanoa kauan tätä kestää, vaikea tietää koska Eetu pääsee edes lomille. Ensi tiistaina lääkärintapaaminen osastolla, siis Eetun. Mutkin kutsuttiin siis, ja tavallaan odotan että ne lätkäsee siellä sen oikean diagnoosin vihdoin naamaan? Jotenkin sellainen tunne.

Mulle kuuluu ihan hyvää, stressitaso laskenut ja samoin käynyt ahdistukselle kun Eetu on päässyt turvaan ossalle. Tiedä sit onko tää totta vai valhetta, mut. Onkohan sillä niin väliäkään jos tää ei vie mun voimia? Illalla pelaamaan lautapelejä, kohta ruokaa. Odotan joulua intopiukeena. 9. päivä lähen vihdoin Turkuun, pitäis varata bussiliput. Taidankin tehdä sen nopeesti ennen ruokaa.

Pärjäilkää ihanat ♥

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Raskas, raskaampi, raskain aika

Huomenna kaikki taas muuttuu. Eetu lähtee osastolle, mä jään kotiin. Tai no, pakenen isovanhemmille ja porukoille. Nyt on toivottavasti edessä pidempi osastoreissu. Pystyn hengittämään vain hyvin pinnallisesti ja oon koko ajan hengästyneen oloinen tän ahdistuksen takia. Mua on usein heikottanut, tärisyttänyt ja pyörryttänyt viime aikoina. Tää koko homma käy fyysisesti raskaaks. En saa öisin unta ja pyörin ahdistuksissani. Näen myös liikaa unia. Haluaisin jonkun tarvittavan tälle ajalle mutta kun en saa. Tietty voisin soittaa suoraan lääkärille ja rukoilla. Mutta tuntuu jotenkin väärältä ruinata apua kun saatan sitten kuitenkin myös väärinkäyttää myöhemmin lääkettä. Vaikeaa.

Perjantaina on vuosi Annun kuolemasta.

En tiedä. Väsyttää mutten saa unta. En tiedä en tiedä en tiedä. Mistään mitään.


Ees jotain positiivist: Klaudia kertoi mulle (oliko se...) eilen haluavansa antaa mulle yhden kaikkien aikojen parhaista joululahjoista (kai tän sai kertoa?? :D)! Eli oltiin suunniteltu että Klaudia tekee mulle tatuoinnin ens vuoden aikana ja nyt tuo ihana tyty sanoi antavansa sen mulle lahjaksi! ;_____; Kyynelehtien lipsautin asian äidillekin jonka reaktio oli MITÄ TATUOINTI EI!! mutta jaksoinko välittää näin ihanan uutisen jälkeisissä liikutuksensekaisissa tunnelmissa? NO EN! Nyt mulla on siis jotain mitä odottaa todella innolla. Ihana tyty tuo Klau, tää ei voi kertoa kuin siitä et ihmisellä on sydän kultaa ♥ Näinä synkkinä aikoina uskoni ihmiskuntaan kasvoi hiukkasen :3

np: Kuolemanlaakso - Ikiuni

maanantai 25. marraskuuta 2013

Hyvin lyhyt oppimäärä

Oksettaa. Ahdistaa. Vituttaa. Kaikkea negatiivista, ja oon valmis hajottamaan kaiken eteeni osuvan ja itkemään samaan aikaan voimattomana lattialla. Haluaisin vain nukkua, Eetukin nukkuu. En jaksa mitään, voimattomuus tarttuu, ja väsymys. Olo kamala. En jaksais. Plääh.


Ei muuta, se siitä. Piste.

np: Sanni - Prinsessoja ja astronautteja

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Vituikshan se menee, aina (turha)

Se kämppä. Jota käytiin katsomassa. Oli samassa talossa kuin missä Milka asuu. Ja aivan kamala. Eli siis ei tarvinut tehdä vaikeita päätöksiä: kunhan vain käveli tapahtumapaikalta pois. Nyt ymmärrän miksi siitä ei ollut kuvia.

Oon unohtanut ottaa kuvat yhdestä häkistä yhdelle ihmiselle ja se varmaan tulee kohta kirveen kanssa ovesta sisään. Oon myös paennut eilen vanhemmille ja nukkunut siellä yhden yön maailmaa paossa. Oon ollut ahdistunut, pakannut joululahjoja ja halunnut itkeä. Löytänyt muistoja mielen syövereistä ja ihan fyysisestikin, mm. parhaan piirrustukseni ikinä - eli auki viilletyn käsivarren. Nam, mutta se on kaunis, niin kaunis... Muistoista sen verran, että muistin vuosien takaa miten ala-asteikäisenä kirjoitin isän läppärillä salaista päiväkirjaa ja tallensin kaiken korpulle. Se korppu on varmastikin vieläkin olemassa. Jossain. Mutta muistan sen tunnelman. Synkän. Salailevan. Epäluuloisen. Kirjoitin silloin ensimmäistä kertaa kameroista.

Väsyttää ja ei väsytä. Kadotin inspiraation kirjoittaa tässä näin. Aivot tyhjenivät, tuli olo että. En ole mitään. Ja muutenkin. Ahdistaa. Ahdistaa vaikka oon syönyt nyt kiltisti Anksilonit täydellä annoksella. Saatana mitä paskaa ei pitäisi julkaista tätä mut julkaisen kuitenkin. On vaan niin mitäänsanomaton olo just nyt että ei irtoo. Sry.


np: Lana Del Rey - Radio

torstai 21. marraskuuta 2013

Kaiken tämän jälkeen tunnen vielä jotakin

Oon avannut ja sulkenut tän ikkunan monta kertaa. On paljon asiaa ja ei sitten mitään. Aloitan vaikka siitä, että kävin tänään aikaisin (eli kymmeneltä) hoitajan luona. Lääkäri oli sanonut etten saa tiputtaa Anksilonin annostusta, että se ei ole tähän kohtaan mitenkään järkevää ja Opamoxiin tai muuhunkaan hän ei enää mulle kirjoita reseptiä. Ehkä siis parempi näin terveisin aivoni alkoivat juosta paniikissa kehää kun tajusivat että mulla ei ole kotona kuin neljä Opamoxia :// Puhuttiin myös väsymyksestä; lähinnä Eetun loputtomasta väsymyksestä. Lähinnä Eetustahan me puhuttiinkin, ei musta, mä sulkeudun aina kun se on niin ihanan iloinen se hoitaja ja kannustava ja kaikkea. Tulee sellainen olo ettei halua pilata sitä, ja mäkin aina piristyn kun meen sinne. Esim. nyt on taas eri fiilikset, ahdistaa ja oon hyvin väsynyt vaik nukkunut taas viime yönä jonkun kaksitoista tuntia.

Nenäkorun pallo tippui taas, onneksi löytyi, mutten saanut paikalleen. Asd, en jaksa tällaisia pieniä vastoinkäymisiä, meinas lentää taas tavarat. Huomenna rahat tulee ja rahat menee. Jos sadasta kahdeksastakympistä jää käteen kaks kymppiä niin oisin onnellinen. Vihaan niin saatanan montaa asiaa tässä maailmassa. Yksi niistä on asunnon etsintä. Aluksi meinasin taikauskoisuuttani olla kirjoittamatta tästä, mutta sitten päätin ihan vain rikkoakseni taikauskoisuuteni kehän kirjoittaa; huomenna näyttö yhteen kymmenen neliötä pienempään kaksioon Metsäkankaalla. Pelottaa vain, että jos se on hyvä, ja oltais saamassa se, niin se kaatuu taas johonkin. Ääh. Toivon niin et se ois hyvä, siin ois vesineen kuuskyt euroo halvemmat kustannukset. Okei, onhan se vähemmän rahaa Kelaltakin, mutta. Lisäks se on Milkan naapurissa :D:D::D:D (Vapise Milka!)

Kohta on joulukin, mulla ei oo yhtään lahjaa valmiina koska rahatilanne ja sekin masentaa sillä oon aina ollut niin huolehtivainen et joululahjat pitää ainakin olla. Vituttaa kun ei voi hommata sitä mitä joskus suunnitteli ostavansa kaikille (=kaiken). Hyvä jos yhdet lahjat saa perheenjäsenillekin ostettua, voihan suotana! Ja huomenna tosiaan laskut, auton tankkaus, Anksilonit apteekista ja ruokaa. Pitäkää nyt edes peukkuja sille että kämppä ois hyvä ja saatais se. Okei, se tietäis että paljon pitää heittää pois, mutta se tekis ainakin tuolla herralle ihan hyvää... >:) ...ja perkele unohdin että piti käydä suihkussa nyt pitää juosta!


LOPPUUN VIELÄ KYSYMYS, JOHON KAIPAISIN VASTAUSTA!

Elikkäs pysyykö ne sellaiset ... kiekurat nenässä paremmin kuin
nää saatanan labretit joista tippuu pallot koko ajan? Ja onko niitä
ollenkaan paksuudella 1,2mm? Kun crazy-factorylta en onnistunut
löytämään sellaisia, voi olla myös että olen sokea (mitä olenkin :3).

np: Ultramariini - Merkillinen vapaus

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kylmät lattiat, korkeat seinät


Kuuntelen Mana Manaa ja yritän inspiroitua kirjoittamaan. Mä en haluaisi mennä nukkumaan tänä yönä. Ajatus nukkumisesta tuntuu epämukavalta. Alan taas pikkuhiljaa täristää jalkojani, täristä. En tiedä mistä se johtuu, se ei ole sellaista rummutan-musiikin-tahdissa -tärisemistä, vaan tärisen vain koska... tärisyttää. Olen levoton. Olen kai vähän ahdistunutkin. Paleleekin, mutta ei se tärinä siitä johdu. Se on psyykkistä. Eilen neljä Opamoxia unohdusta ahdistukseen (tiedän, liikaa, muttei liikaaliikaa, vaan sopivasti liikaa, ja mä yritän kovasti et pystyisin ottamaan vain yhden, mutten luota enää niiden tehoon).

Tästä kämpästä tahdon pois. Okei jo siksi että tulee talvi ja ikkunoista tyyliin puuttuu tiivisteet?? Ne repsottaa miten sattuu. Ja me ens vuoden alusta maksetaan tästä vesineen kuitenkin ~620€? Tähän on lisäks tulossa vaikka minkälaista korjausta jne. Paskaa :))))

Toisaalta voisin kyllä mennä ja nukkua jotkut yyberit neljäntoista tunnin unet. En tiedä. Rahaa tulee vasta perjantaina, pitäis selvitä sinne asti että voi nauttia noin kaks sekkaa "rikkaudesta" kunnes laskut on maksettu ja oon taas köyhä. Onneks Eetu sai sossusta maksusitoumuksen sen lääkekasaan, ei me oltais saatu niitä muuten ostettua. Haettiin sille sit tänään kassillinen lääkkeitä. Tuntui oudolta kun ei maksanutkaan ostoksiaan.

Jotenkin on vaan sellain meh. Mikään ei innosta, ei nukkuminen ei valvominen ei syöminen ei dataaminen ei mikään. Kai mä vaan. Katoan nukkumaan. Zzzzzzzz.

np: Mana Mana - Maria Magdalena

lauantai 16. marraskuuta 2013

Näyttäkää minulle paikka, jossa helpompi on hengittää

Oudot fiilikset. Eikä hyvällä tavalla. Ikävä wottasia; käännyn jatkuvasti ympäri tuolillani ja kurkistan häkkiin - aina yhtä tyhjään. Se on vielä paikallaan. Kun herään tai palaan kotiin, menen tapani mukaan häkille. Tyhjää, niin tyhjää. Lisäksi olen hurjan väsynyt henkisesti. Tää johtuu siitä, et Eetu on väsynyt - kaikin tavoin. Eikä vain tää-menee-päikkäreillä-ohi -väsynyt, vaan lähes (tai sittenkin ilman tuota "lähes" sanaa?) kuolemanväsynyt. Ei se jaksa nousta sängystä, ei se jaksa tehdä kotitöitä, ei se jaksa edes istua koneella. Kaikki kaatuu taas mun päälle ja mä en jaksa. Mun on kai taas lähdettävä Eetun mukaan sen avohoidon tapaamiseen ja ilmaistava itseni harvinaisen selvästi: jotain on tehtävä, sillä seuraava askel on se, et flippaan, yliannostan ja olen osastolla ja Eetu yksin ja se ei ole hyvä.

Vuokra ja vesimaksut nousevat vuoden alussa. Vituttaa. Ahdistaa ja oksettaa. Väsyttää. Kaiken lisäks oon lihonut taas. Se vituttaa ja ahdistaa enemmän, saa mut pitämään itseäni entistä oksettavampana. Fyysistä väsymystäkin se saattaa lisätä. Paskat. Kämppä on kohta samassa kunnossa kuin ennenkin ja mä oon epäonnistuja. Joo, tänään ei oo kovin hyvät fiilikset, jeejee.


Yritän jaksaa silti. Yritän, koska huomenna meen äidin mukaan kun se shoppailee. Yritän, koska ens kuussa Turkuun ja Noora; iskä lupas vähän rahaakin.  Yritän, koska joulu. En jaksa yrittää itseni takia, en osaakaan kai, en oo aikoihin osannut tai jaksanut, mutta yritän kuitenkin.

Palelee. Selkä on märkä koska tulin tossa vähän aikaa sitten suihkusta ja yllättäen hiukset olivat märät koska pesin ne. Päätäkin on jotenkin oudosti jomottanut koko päivän. Kaipaan edelleen ja aina vain ystävän liveseuraa. No, kaikkea ei voi saada. Ei edes muutamaa helppoa päivää putkeen. Saatana.

np: Mokoma - Helpompi hengittää

perjantai 15. marraskuuta 2013

"Meille vai teille, kultasein?"


Koko yö valvomista. Taas. Jälleen. Voi luoja. Ei pitäis. Nyt on hartiat ja niska ihan jumissa koska armoton yksindatausputki. Mitä sit tein koko yön? No, Noora valvoi mun kanssa muistaakseni puoli neljään. Innostuttiin. Asiasta. Nimeltään. Bitstrips. Hups. Lisäks kirjoitin toista Elinaa jonkun reilut tuhat sanaa. Sitä kässäriä, eihän se tohon muotoon tuu jäämään missään nimessä jos sen meinaa joskus saada "valmiiksi". Alustakin, josta oon jo julkaissut pätkiä tuolla toisessa blogissa, puuttuu niin paljon kaikkea mikä on tullut mieleen vasta näin jälkikäteen. Lisäks kun päiväkirjamerkinnät loppuvat ja mun muisti on mitä on ja ollut vielä huonompi sairauden ja lääkkeiden takia niin. On hieman vaikea edetä kun ei TIEDÄ mistä kirjoittaisi koska muisti ei pelaa :D

Toivo tekee itselleen pesää vessapaperirullanpaloista, joita Pasi oli pilkkonut. Aww voi pientä ;_____;! Sillä on varmaan kylmä ja yksinäistä kun on tottunut että aina on ollut joku jonka viereen käpertyä ;_____;! No, onneks kolmelta ollaan sovittu Toivon vienti takaisin uusvanhaan kotiin. Odotan vaan alanko itkeä kun pitää päästää irti. Jotenkin se on vaan enemmän hajottava ajatus että joku muu saa vielä nauttia mun rotan seurasta. Nuo, jotka on lopetettu ja kuopattu, on olleet helpompia kun silloin sen eläimen tie on päättynyt siihen. Mut nyt tää onkin vain uusi alku eläimelle... Ääh, en osaa selittää :(

Mut joo. Toivottavasti Noora antaa anteeksi. Nää on näitä mitä mä väänsin sen jälkeen ko Noora oli jo lähtenyt... :D:D::D:D:D:DD Eli mun omaa kivaa, Nooralla ei oo näihin mitään yhteyttä. Toivottavasti :| (Ja anteeksi että ovat eri kokoisia, en jaksanut olla niin pilkuntarkka tällaisissa, voi apua :D!) (Ja toi laatu, anteeksi siitäkin...) (Ja anteeks et pyytelen anteeks...) (JA NIIN EDELLEEN!)


Nauran tälle koska. Vois tapahtua.


(Lähes?) ainoa asia mistä voidaan tapella: musiikki.
Muttei tapella siltikään.
Ollaan kivoja.
Tää vaan. Varoittavana esimerkkinä meille.


Nauran tälle koska. Vois tapahtua.

Okei nyt mietin mitä tässä kannattaa tehdä. Ei mitään ilmeisesti. Hakea juomista ja toivoa et joku (= Noora) herää kohta :D:DD Alkaa olla nälkäkin. Oon syöny illalla/yöllä kolme isoa tummaa karjalanpiirakkaa ja n. neljä näkkileipää :D:D::D Ja juonut ihan liikaa. Siis Pepsi Maxia. Ja tota tiivistemehua, mikä se onkaan, joku trooppinen, oranssi, herkullinen, Pirkka. Plopplop, plussapisteitä siitä sain! Okei joo. Ajatuksenjuoksu on tämä. Niin tota. En oo tainnu joo tota niin tota nukkua :)))))))))) Tajusin juuri että unohdin eilen illalla KAIVELLA. Vittu :=) No, onneks sillä ei oo kiire. Ehtii vielä. Ehkä.

Nyt on oikeesti huono olo. Huippaa vähän (johtuu lääkkeiden ja sen etten oo nukkunut yhteisvaikutuksesta), kurkussa outo tunne (tää tulee aina kun mulla on iso nälkä!) ja oikeasti hartiat/niskat/selkä täysin jumissa. Voihan paska. Mut joo, oma vika mikä oma vika :D Onneks on jogurttia :3!

Ja onko väärin jos pidän Taylor Swiftin nimikkoalbumista, siis joo, siitä sen ihan ekasta? :D:D::D:D Kai se on, mutten aio tehdä asialle mitään :) Kuuntelin tätä joskus autossa ihan vitusti ko ajelin, siis silloin huimassa psykoottisessa nuoruudessani, jossa olin vitun turvallinen kuski t. muistatko Noora 130km/h pikkutiellä toivottavasti et :) Ja sit Swallow the Sunia päälle. Siis ei tohon rallaukseen, vaan Taylorin päälle. No vittu älkää ajatelko noin! Mutta siis. Täydellinen yhdistelmä. :) Joten. Ehkä näillä eteenpäin? :3

np: Taylor Swift - Picture to Burn

torstai 14. marraskuuta 2013

And all the trees fell still


Niin. Kuten videosta tulee jo ilmikin, meidän rottailut jää tähän. Tältä erää. En muista enää mitä muuta shaibaa höpisin, joten jos toistan itseäni niin antakaa anteeksi (en voi sietää itseni katsomista videolla joten...).


RIP Pasi aka Herran käsky
24.8.2012 - 14.11.2013

Hyvästi pikkuinen, meidän omapäinen, omalaatuinen ja rohkea wottanen, joka vihas sitä että sen vapautta rajoitettiin (= kun se otettiin kiinni kun se ei itse sitä halunnut jne.) ja kun sen alueelle tultiin ilman lupaa - varsinkin jos ruokakuppi sattui sijaitsemaan tolla alueella. Iso luonne niin pienessä ruumiissa. Suhun valitettavasti iski luultavasti aivokasvain, kuka lopulta tietää, mut sen jälkeen kun olit lyhyen ajan sisään purrut kolmesti, siis oikeasti purrut, ja aloit omituisesti pyöriä ympyrää ja muutenkin olit hieman entistä vetäytyvämpi ja omapäisempi, meidän oli tehtävä päätös sun päästämisestäs muiden rakkaidemme luo paremmille juustomaille. Vaikket mikään "unelmarotta" ollutkaan, todellakaan, mulle olit jotenkin aina spesiaali - ehkä juuri siks. Nyt kaikki on hyvin sullakin, rakas ♥


Toivo aka Asgard

Olit meillä vain hetken aikaa, mut ehdittiin suhunkin kiintyä. Tää on nyt vika kuva meistä yhdessä, eikä niin kovin edustava kummastakaan, mut kun et jaksanut olla kuvattavana, semmonen sä oot, pieni ja ujo ja vähän arka mut silti innolla tutkimassa ja aina haistelemassa häkin läpi menoa jos et vapaana oo juoksentelemassa. Valitettavasti osakses jäi lähteä takaisin kasvattajalles, sillä yksinäinen rotta on hyvin yksinäinen, eikä me sitä haluta sulle. Pääsetkin nyt heti huomenna paljon isompaan laumaan missä on sulle paljon uutta tutkittavaa ja tutustuttavaa! Jännittää vähän sun puolestas, mut oot kuitenkin sisimmässäs rohkea epeli, joten hyvin sä kai selviät! Sustakin jää ikuisesti sydämeen pienenpienet tassunjäljet, rakas pieni ♥

- -

No se siitä sitten. Ollaan rotakkaita vielä tän iltaa tosiaan, mut huomenna Toivo sit viedään "lapsuudenkotiinsa" takaisin. Se on nyt vähän allapäin tuolla häkissä, mut onhan se ymmärrettävää; ne oli Pasin kanssa muutenkin - ja varsinkin tän loppuajan kun olivat kahdestaan - kuin paita ja perse (miks sanotaan paitaa ja perse, eiks esim. housut ja perse ois parempi?). Ja tosiaan, jos joku kaipaa häkkiä niin meiltä löytyy iso, pienempi ja sit viel terra - ainakin toistaiseks. Isosta pyydetään 65€, pienestä 40€ ja terrasta 20€, ja tarjotakin saa ;D;D;;D;D

Oon ihan joulufiiliksissä jo. Ei oo kyllä lahjoja vielä kuin Wilmalle (ehkä, jos kaikki menee hyvin... enempää ei voi sanoa XD), ja Noora onkin jo saanut oman lahjansa (paitsi sen suklaapat... eiko hysssss). Ja okei, parille muullekin saattaa olla jo tiedossa lahja. Ääää. En kestääääää, tahtoo joulun! Mut ko tän vuoden joulupostimerkitkin on niin söpöjä!! EN KESTÄÄÄÄÄÄ ♥______♥!! Ja mulla on parhaita pakettikortteja ja kaikkea MUTTA MISSÄ RAHAT MILLÄ OSTAA LAHJOJA YHYY ;_____; Okei esim. seuraavassa on syy miks oon köyhä:


Joo, tarpeellisista tarpeellisimmat taas. Mut ko mul on Suicide Girlsien aikaisempikin kirja (♥) ja ääää. Kirjoja ei voi olla koskaan liikaa! :3 Varsikaan hulluuskirjoja t. toi toinen kirjahan on Beate Grimsrudin Hullu vapaana. Mut koska suklaa loppui täytyy tyytyä pelkkään PEPSI MAXIIN (ylläriiiiii!) ja yrittää vähän penkoa tavaroita syystä, jota en voi kertoa. Joten. Paipai ja päivänjatkoa ja silleen ja tolleen ja voi vittu käyn ehkä ylikierroksilla voihanvoihanvoihan!! ♥

Loppuun viel kuva isänpäivältä by rakas veljeni Otto (tosin yyberit muokkaukset by mä :D::D::D)!


np: Bat For Lashes - Lilies

maanantai 11. marraskuuta 2013

Myrskyän

Sain vihdoin sanottua jotain (osaksi), mitä oon halunnut sanoa jo kauan. Eetulle. Että oon miettinyt välitänkö tarpeeksi, tai lähinnä onko meidän välillä tarpeeksi mitään, ja että toimiiko tämä jnejne. Eetu otti kaiken yllättävän rauhassa, onhan sekin miettinyt. Pohdittiin taukoa, pohdittiin erilleen muuttoa, pohdittiin. En tiedä päädyttiinkö mihinkään lopputulokseen, mut ei aleta tehdä mitään radikaalia ainakaan näin yhtäkkiä ja suoraan. Ei reilua kolmea vuotta kannata heittää noin vain helvettiin.

Tänään mä nousin ylös viiden jälkeen iltapäivällä. Tänään oon ollut todella väsynyt, hieman ahdistunut ja enemmän itsetuhotoiveinen. Oon haaveillut lääkepilvestä, en siis varsinaisesta yliannostuksesta, vaan pienoisesta pilvenhattarasta. Sellaisesta harmaan ja vaaleansinisen sekoituksesta, pehmeästä ja turvallisesta.

- -

Voitin Eetun just Flames of Warissa jee! Mut tää väli tässä kirjoittamisessa ei vienyt pois ahdistusta, ei toivetta lääkepilvestä. Ja joo, kyllähän mulla ois mahdollisuus pieneen lääkepilveen, mutta mutta mutta kun! Mulle ei enää määrätä rauhoittavia. Ja (edelleen tää sairas) mä tarvin niitä (itsemurhaan). Oksettaa.

Tajusin äsken iltalääkkeitä ottaessani, et mulla ei vittu vaan ole varaa syödä Anksilonia. Hintaa about 40€/25 päivää, ja joudun AINA pyytämään rahallista avustusta joltain niihin. Mun on kai pakko taas kokeilla ilman. Tai sit pitäis oppia syömään rauhoittavia oikein. Mä en oikein tiedä. Ääh. Milloin musta tuli näin oksettava ja kamala ihminen? Torstaina vasta hoitajan tapaaminen. Tekis mieli soittaa jo huomenna.

Jotenkin hyvin levoton olo. Hyvin, hyvin levoton. Epävakaa, epävarma, sekava. Levoton. Ja vittu ei tässä oo mitään järkeä. Missään. Voihan vittuvittuvittuvittu. Kamala olo ja tää pahenee. Kai mä katoan kohta nukkumaan. Anteeks tällanen paskateksti mut. Ääh.


np: Linkin Park - Lost in the Echo