Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 10. tammikuuta 2013

Misantropia & stuff

Ahdistaa. Vihaan taas ihmisiä. Vihaan ihmisiä jotka eivät hae apua kun sitä tarvitsisivat ja vielä sitten kehtaavat valittaa. Oikeasti. Apua on tarjolla, hakekaa sitä! Olkaa rehellisiä! En halua menettää enää ketään sen takia että he eivät ole rehellisiä ja ota apua vastaan. Pitää yrittää, munkin on pakko, vaikka se ei teksteistä ehkä paista läpi, mut mä taistelen päivästä päivään että olisin täällä. En tee sitä itselleni, en, en vielä, mutta muille. Sillä vaikka en tietoisesti halua parantua, jossain sisälläni elää se jokin joka tahtoo. En haluaisi aiheuttaa kenellekään pahaa mieltä tmsp, mutta näitä "mulla on anoreksiabulimiamasennusahdistusjaitsetuhoisuutta ja tota siis vedän BDI:stä 8493769843 pistettä mut en mä tarvi apua mut joku niiQ auttakaa!!!!" -ihmisiä on LIIKAA. Mulla menee hermo. Nyt. Oikeasti. JOS HALUATTE APUA, HAKEKAA SITÄ. Jos oikeasti muka ette (mitä en usko) niin olkaa ees hiljaa. Siis koska en ymmärrä teidän ideologiaa? Mä sentään myönnän tarvitsevani apua - ainakin silloin kun oon selvä  enkä ihan sekasin... :D

En tiedä kätsäskö kukaan mun pointtia, mut en jaksa/voi/pysty nyt parempaan selitykseen koska olen RAIVOISSANI. Anteeksi vain kaikki joita tää ehkä/mahdollisesti koskettaa (en tiedä lukeeko tätä kukaan sellainen :D), en kirjoita tätä tosiaan pahalla vaan kaikkien hyväksi. Koska oikeasti. Hankkikaa apua. Se ei maksa kovin paljoa vaivaa :( Vittu nyt oon sekasin ahhahahahaha DDD::::


No, asiasta kukkaruukkuun. Eetu osti mulle synttärilahjaks Steamista Anno 2070 -pelin! En oo ehtinyt vielä pelata hirveästi, mut se vaikuttaa hyvältä!! ;O Pitää pelata kohta lisäääää, omnomnom! Huomenna syömään Amarilloon porukalla porukoiden kustannuksella koska tosiaan syntymäpäiväni. Yllättävän pieni ikäkriisi päällä, koska syntymäpäivät on yleensä pahimpaa aikaa vuodesta. Ne muistuttaa kuinka turha mä olen, kuinka yksin mä olen, kuinka monta vuotta mä oon ollut jo sitä ja kuinka mun ois parempi olla kuollut... Oon kyllä yrittänyt tietoisesti olla ajattelematta sitä, ja aaltoiluahan tääkin päivä on ollut. Ahdistanut ja väsyttänyt ja sit taas toisaalta oon jaksanut nauraa Nooran jutuille Skypessä ja olla kiinnostunut tuosta Anno 2070:sta.

Mutta onpahan jännä postaus tämä. Ei päätä eikä häntää. Anteeksi, yritän ens kerralla vähän fiksumpaa ulosantia, okei? Miau. :3

np: Fear Before the March of Flames - 
My (Fucking) Deer Hunter

6 kommenttia :

  1. kaikilla ei ole voimia hakea apua.
    joitakuita pelottaa käsitellä ajatuksiaan ja kokevat olevansa ansassa. he pysähtyvät paikoilleen ja jäävät kärsimään. ei ole aina halusta kiinni hakeeko apua vai ei.

    sinä taasen mainostat täällä blogissa jatkuvasti miten tahdot kuolla yms, mutta et sitä kuitenkaan tee. ja pyydät vanhemmiltasi rahaa kalliisiin kameroihin vaikka olet aikuinen. onko se sitten yhtään järkevämpää, jaa'a.

    ja on muitakin joilla on paha olla. he eivät edes jaksa vaahdota siitä enää, kun ovat jo niin väsyneitä. kun taas itse tunnut rypevän tuossa sairaudessasi. "tämän ja tämän verran syön lääkkeitä iiiiik mulla on skitsofrenia ihiii"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä kohtaa sanoin olevani yhtään parempi? Mitä kohtaa et ymmärtänyt - no aivan, sitä että tänään ottaa päähän kaikki. Ja et taida tuntea yhtään tällaista huomiohakuista ihmistä, joista tässä nyt puhuin. Ehkä olen itsekin sellainen, mutta jos et tunne heitä, et tiedä kuinka joskus voi OTTAA PÄÄHÄN kun itselläkään ei ole helppoa. Ai, paitsi sustahan mulla varmasti on koska "iiik mulla on skitsofrenia ihiii". Kokeilisit päivän mun kengissä, jos tykkäät ni voidaan vaihtaa! Anytime! Ja jos sua häiritsee niin paljon etten ole vieläkään tappanut itseäni niin vittu lopeta lukeminen. Kukaan ei SAATANA pakota sua lukemaan. Ja kyllä, a) oon vitun raivoissani vieläkin kaikesta pienestä, tänään on huono päivä ja b) tää on eka kerta ikinä kun yritän pitää puoliani enkä mee nurkkaan "yhyyhyhyhyhyhyhyhhyyy viiltämään ranteitani auki". Olen pahoillani että raivoni kohdistuu nyt sinuun, mutta koska olet vielä nolosti anon niin suhun on helppo kohdistaa raivonsa vaikket sen alkuperäinen kohde olekaan. Anteeksi.

      Poista
  2. Avun hakeminen ensimmäistä kertaa voi olla tosi hankalaa. En tiedä miten mäkään koskaan aikoinani olisin sitä tehnyt ellei siinäkin ois autettu. Mut musta kaikkein paskinta on se että ei ota sitä apua vastaan, vaikka tarjotaan vaikka mitä hoitovaihtoehtoja joihin normaalisti on vaikea edes päästä, ja sitten kuormitetaan lähipiiri semmosella lapsellisella vinkumisellla ja ulinalla. Nojoo puhun lähinnä mun yhdestä ystävästä tässä joka tekstailee monta kertaa viikossa miten huonosti voi ja jossei sille vastaa saman päivän aikana sieltä tulee aina uhkaus laittaa välit poikki yms. Tosi rasittavaa, ku koittaa auttaa toista ja kannustaa hakemaan apua ja sitten se toinen vähät välittää mistään yrityksistä, vaan kuulostaa lähinnä itsekkäältä uhkailijalta.

    ps. oon ilonen kun löysin sun blogin, tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis. Tiedän mäkin kuinka vaikeaa on hakea apua. Mutta tää mun turha(?) tunteenpurkaus johtui lähinnä siitä, että on olemassa ihmisiä, jotka tosiaan kieltäytyvät avusta, mutta silti jaksavat valittaa. Mutta tosiaan, eilen oli todella vihainen ja huono päivä, en oo normaalisti yhtään tollainen, oikein pelotti oma itse :|||

      Ja kiitos :3

      Poista
  3. Avun hakeminen voi tosiaan olla vaikeaa joillekin, mutta itseänikin ärsyttää sellaiset ihmiset jotka ikäänkuin haluavat olla masentuneita. Tyyliin, että jos heitä yrittää piristää tai puhua järkeä, he vain hokevat samoja negatiivisia asioita eivätkä usko. Miksi he sitten edes avautuvat, kerta ovat jo päättäneet olla uskomatta lohduttelua ja ajattelevat jo valmiiksi että kaikki menee päin vittua kuitenkin. Sellaisten ihmisten kanssa menee hermot.

    Musta on kivaa, kun kirjoitat näin avointa blogia (nimim. muotiblogien vihaaja :D) ja toivon että jatkat tätä vielä pitkään. Ja että oma vointisi parantuisi. Mukavaa kevättalvea!

    VastaaPoista