Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Pelkoja, pohdintaa; aion olla rohkea

Mitä enemmän mulla on lukijoita, sitä enemmän mä pelkään Teidän mielipiteitä. Ei sillä ollut väliä mitä kirjoitin, kun kukaan ei lukenut. Nyt mun joka sanaa syynätään, tarkastellaan, arvostellaan. Jokaista kuvaa. Mutta mä en anna pelolle valtaa, mä en lopeta kirjoittamista! Paranoia ja ujous eivät vie voittoa tällä kertaa, eivät.


Tää on mun siirtyminen asiasta kukkaruukkuun. En muista oonko puhunut aikasemmin aiheesta, mut jos oon ni puhun sit uudestaan. En halua triggeröidä ketään, joten olen hyvin, HYVIN, pahoillani jos sen teen. Mä voin sanoa aika varmasti päässeeni perkeleestä nimeltä viiltely. Oon viiltänyt viimeksi... en muista, olikohan se syksyllä? Ja silloinkin aivan vähän. Sitä ennen vuoden 2011 joulukuussa. Pienesti. Uskon, että relapseja tulee vielä ja mulla on aina, ikuisesti, riski sortua uudestaan. Mutta mä olen selättänyt tän perkeleen.

Mutta, kaikesta huolimatta, mä ehdin viillellä kolmisen vuotta pahemmin? Ja se jätti muhun jäljet. Sisälle ja, no, se minkä muut näkevät, niin ulkoisesti. Arvet. Niitä löytyy kehostani noin 200. En ole jokaista laskenut, en jaksa, en halua. Muutama niistä on merkityksellisiä (kun ystävä lähti armeijaan ja jäin yksin, ensimmäinen arpi ikinä...), muut ns. turhia. Yhtä liibalaabaa, vailla todellista sisältöä. Vaikka samalla jokainen arpi kertoo oman tarinansa, vaikken sitä kuule, vaikken sitä muista. Yhdessä niistä muodostuu vaihe elämässäni. Vaihe, jonka todellakin toivon olevan takanapäin. Vaihe, joka muistuttaa olemassaolostaan päivittäin.

Kesän ovella alkaa aina jännittää. "Se alkaa taas." Kesäkausi on arpikausi, toppikausi, t-paitakausi. Järkytän Lahtea kävelemällä kauppakeskuksen käytäviä hihattomana. Teinien päät kääntyy, suut aukeaa, sormet nousevat. Mummot katsahtavat kauhuissaan. Kohteliaimmat katsovat vain kuin katson toiseen suuntaan. Herätän huomiota monellakin tapaa: läski, tatuoitu, lävistetty - arpinen. Ja yritän kantaa tän kaiken ylpeenä itsestäni, en ehkä teoistani, mut itsestäni. Kyllä, mä sairaalla tavalla pidän arvistani. Ne on osa mua, en mä niistä eroon haluaisi. Mutta en haluaisi koskaan kenellekään samaa kohtaloa kuin itselleni, en. Lähimmät tietävät, lähimmät ymmärtävät. Vieraat pelkäävät, vieraat karsastavat, vieraat kammoksuvat. Mietin mahdollisia kesähäitäni, mietin mahdollisia lapsiani, mietin mahdollista työpaikkaani. Monet asiat voivat mennä vikaan sen takia, että olen arpinen paska. Mut onnekseni nää ovat vaalenneet aika vauhdilla ottaen huomioon lähtötilanteen.

Mutta en aio hävetä. En aio maksaa omaisuuksia hieman sileämmästä ja kauniimmasta ihosta. Mä haluan, että mut voidaan hyväksyä omana itsenäni. Mä haluan kovasti olla rohkea, olla ylpeä ja rakastaa itseäni. Tällaisena kuin elämä on mut muovannut. Sillä arvet, klisee, kertovat eletystä elämästä. Njääh, olipa sisällötön kilometriteksti, mut ne jotka ymmärtävät mitä yritin sanoa; onnittelen.


uusimmat arvet n. 3 vuotta vanhoja, vanhimmat sen 6v.?


n. 3v. arpia nämä

Nyt, tällaisen oikein mukavan aiheen jälkeen, on hyvä lopettaa tän päivän kirjoitusputki. Oon maha täynnä itseleivottua sämpylää ja Pepsi Maxia, huomenna mennään Eetun kans pelaileen jotain (Dominion?) Oton kanssa ja, no, jotenkin hyvä fiilis. Vaikka neljä jättisämpylää kieltämättä hieman oksettaa :D:D::D:D:D:D:DD

Olkaa tekin rohkeita elämässänne, yritetään kaikki ainakin? :) Rohkeus on hyvästä, kun sen oikein oivaltaa lollolololololllolollooololololo :) Pus! ♥

np: Coheed and Cambria - Far

13 kommenttia :

  1. Musta sulla on tosi hyvä ja persoonallinen blogi, eikä sun tarvitse murehtia muiden mielipiteistä! Jos joku ajattelee tästä blogista negatiivisesti, niin se on sen ongelma sit + sillä on huono maku! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana aina kuulla et joku tykkää :D:D:D::D:D Ja vielä sanot persoonalliseks, oi kiitos *punastelee* :D

      Poista
  2. Mä komppaan edellistä :) Vaikka sulla mitä ilmeisimmin on/on ollut rankkoja aikoja elämässäs, niin juttujes perusteella susta välittyy että oot aivan ihana tyyppi, ja mahtavaa että kannat itsees arvistakin huolimatta ylpeydellä. Mulla ei oo kokemusta viiltelyyn nähden, mut omaan kuitenki masennushistoriaa joten tiedän et ne on raskaita asioita jo käsitellä, puhumattakaan kuiville pääsemisestä. Että siedätkin olla ylpee itsestäs, niih! :)

    Jos ihan pikkupikkutoiveen saa esittää niin oli kiva jos teksti olis jotain tummempaa vaaleemmalla pohjalla. Tykkään lukee sun juttuja mut kirjaimellisesti alkaa sattuu kontrasti silmiin :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin ja vielä piti sanoo että tää on ainut mielenterveys-teemainen blogi jota seuraan, koska yleensä mulle tulee paha olo lukee niitä juttuja. Sä osaat kirjottaa omasta olostas jotenki kauniin runollisesti, ja vielä taidat sen painottelun synkän ja iloisen välillä. Tykkään kovin, jatka vaan rauhassa äläkä pelkää et sut tuomitaan :)

      Poista
    2. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Kiitos.

      Ei tähän kai muuta lisättävää. Kauniita sanoja :'''''''')

      Ja täytyypä katsoa, voishan sitä ulkoasua vähän uudistaa... Jos osaa :D:D:D::D:D

      Poista
  3. Oikea asenne, multa löytyy kanssa arpiset kädet ja monta vuotta kuljin kesät pitkähihaisissa piilotellen ja häpeillen niitä. Nykyään ajattelen samoin, ne on osa mua ja mun menneisyyttä eikä ne siitä häpeällä ainakaan katoa! Joten tuijotelkoon ihmiset rauhassa. 8)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta että ei häpeä niitä mihinkään kadota! :) Yay!

      Poista
  4. Itse opin sietämään arpejani kaksi vuotta sitten, miehekkeen kannustaessa olemaan piilottelematta. Tosin ei noita viiltoja ole paljoa, monen mielestä paljon, kenen tahansa viillelleen mielestä vähän.

    Mut laitto taas hymyilyttää. Just ku kotiin pääsin, leivoin pitkästä aikaa sämpylöitä, ja niitten kera sitten, ylläri, pepsi maxia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta. Ei sillä määrällä väliä, tai koolla, tai millään. Koska. Jokaisella on oma menneisyytensä, eikä niitä sais vertailla :)

      ! :D:D:D:D:D

      Poista
  5. piti kommentoida jtn mutta unohdin jo :C
    mutta elinainen,
    oot ihanainen nainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD::DD:DDD voi sua, alat tulla vanhaks ja harvamuistiseks? :D

      Poista
    2. no vanhaksi joo ::D:D:D:D holy moly 20 kohta!!!!!!11

      Poista
  6. Ootko miettinyt ihosiirtoa? nuo sun kädet on kyllä aika sairaan näköiset, ja voi kyllä haitata töidensaantia, ainakaan asiakaspalvelualalle ja hoitoalalle ei ole asiaa. Lisäksi jos lapsia haluat saada joskus, ei ole heille hyvä nähdä tuollaista ja kokea että se on ok. Itselläni myös arpia muutamia ja olen miettinyt jonkinlaista tatuointia siihen kohtaan. Tsemppiä, asenne on oikea ja hyvä, nyt kannattaa miettiä vaan käytännönjuttuja miten kannattaisi toimia nuiden käsien kanssa, riippuen mitä elämältä haluat.

    VastaaPoista