Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 21. helmikuuta 2013

Selviytymistarina?

Herään aamulla kellonsoittoon. En jaksa nousta käymään suihkussa; nukun vielä reilun tunnin. Havahdun siihen, että lähtöön on enää 45 minuuttia. Nousen, ja tiedän että tää ei oo mun päivä. Istun koneelle, ja itkettää. Puen - itkettää. Laittaessani aamupalaa ja rotille ruokaa mun tekee mieli itkeä. Itku haluaa tulla läpi mun muurin, ja puskeekin sitä vasten nyyhkytyksinä. Päätän, etten lähde kässäryhmään, vaan käyn vain hoitajan luona.

Hoitajan luona itku puskee lopulta läpi ja itken hiljaa. Ei puhuta juuri mistään, omahoitaja esittää kysymyksiä ja mä kohautan olkia. En jaksa ajatella tai vastata, väsyttää. Sovitaan uusi aika, lähden. Bussi tulee vasta kahdenkymmenen minuutin päästä. Raahustan Trioon, kävelen läpi Gina Tricotin valikoiman ja haaveillen katselen taas niitä yksiä korviksia; pitää kai käydä ottamassa kolmannet reiät korviin. Kello lähenee tasaa, kävelen bussipysäkille, jossa mua tuijottaa vanhus suurilla ja pistävillä silmillä. Mua itkettää taas. Tahdon nukkumaan.

Kotona jokin naksahtaa päässäni; meen taas siihen "pitää olla hyvä ja kiltti ja jaksaa" -moodiin. Posti on tuonut Kelalta postia ja sydän alkaa hakata hieman kovempaa. Onneksi eläkkeensaajan asumistuen tarkistuspäätös on myönteinen: saadaan enemmän rahaa asumiseen. Tililleni on jo eilen napsahtanut takautuvasti noin 250€. Huokaisen helpotuksesta: mä ehkä sittenkin selviän. Maksan Elisa Viihteen laskun, silmälasien lyhennyksen ja Eetulta lainaamani 30€. Huomenna tulee vielä takuueläke noin 180€. Mä ehkä sittenkin selviän.

Tein ruokaa, söin. Tänään vielä kauppaan kun rahaakin on, ja rotillekin saa ostettua ruokaa. Ei enää itketä niin paljon. Saa nähdä jaksanko kuitenkaan pestä sitä rottien häkkiä tänään, vai onko pikkuisten jaksettava vielä huomiseen. Huomenna kuitenkin CMX:n uusin, toivottavasti R-kiskalle ilmestyvä Pilvikartasto -kirja ja alkava talviloma, jolloin on kai edessä leffa äidin kanssa, reissu Kouvolaan isovanhempien (ja äidin?) kanssa ja tieto siitä että Eetu saa rauhassa olla kotona ilman stressiä koulusta.

Taidan selvitä tästäkin päivästä?


np: Haloo Helsinki! - Vapaus käteen jää

2 kommenttia :

  1. Pisti surettamaan. Omat päivät ovat ihan samanlaisia, joka päivä mietin, että pärjäänkö, mistä saan rahaa, miten jaksan eteenpäin? Jokainen päivä on haaste, mutta ehkä me selvitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen päivä on, mut kyl me jaksetaan ja selvitään. Aina sitä jotenkin :)

      Poista