Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Aaltoilen

Olo... En tiedä. Vielä hieman flunssainen, vielä enemmän hieman sekainen. Aaltoilen, aaltoilen. Hetkittäin väsyttää, hetkittäin on meno päällä, hetkittäin tahdon pois. Yritän paeta tekemällä paljon ei-mitään. Pyörin, hyörin, ettei olo pääse valtaamaan päätäni. Tiedän, että jos se pääsee vallalle en halua päästää irti.

Tavallaan toivon sitä. Että Se Olo tulisi, ja veisi mukanaan. Ei tarvitsisi jaksaa, ei tarvitsisi mitään. Saisi vain vaeltaa sokeana olon perässä tuntematta mitään muuta kuin omia salaisia kiputunteita. Toisaalta haluan jaksaa. Voida ja pystyä. Mutta se on niin vierasta, edelleen, että helpompaa olisi vajota vanhoihin tuttuihin tunteisiin ja oloihin mataliin.


Tällä hetkellä haluaisin vain nukkuanukkuanukkuanukkua. En tiedä. Olen välitilassa, sellaisessa, jossa ei tiedä mihin suuntaan seuraavaksi elämä heittää. Jossain sisällä itkettää, enkä tiedä miksi. Kaiken jälkeen, kaikesta huolimatta, olen väsynyt ja tahtoisin pois. Elämästä kiinnipitäminen on vaikeaa kun se on tällaista kuin on. Pistää vihaksi, pistää väsyksi. Tahtoisin niin että... ääh, pois.

En osaa laittaa sanoja nyt järkevillä paikoille. Ne hyppivät, pomppivat, vaihtelevat paikkojaan, vilisevät silmissäni ja en saa niistä tai niiden merkityksistä kiinni. Ahdistus kasvaa sisälläni ja se etsii purkautumisreittejä. En tiedä miten helpottaisin oloani, en tiedä mikä oloni on. Mikä, missä, mitä, milloin - en tiedä. Aaltoilen.

np: Ajattara - Veljet

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti