Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Se hölisee turhia hihi !!

Mun creeperssit tuli eilen postissa. Mulla ei oo niistä kuvaa, koska kamera jäi eilen porukoille. Mut saatte sen kyllä :3 Tänään kävin hoitajan juttusilla, puhuttiin vähän ja asian vierestä. Ei mulla ollut paljoa ees sanottavaa. Vähän tarinoita menneestä, jokin elämänlaatuarviointilappunen, eniten ehkä puhetta rotista. Mulla on mennyt nyt aikas ok, joten ei ollut pahemmin mitään vakavia aiheita mistä höpöttää. 

Ja silti oon miettinyt vakavia. Menneisyyttä. Miten melkein raa'asti murhasin isäni, pelastuen tältä kohtalolta ainoastaan osasto 51:n hoivaavassa sylissä. Miten se oli niin lähellä, miten kerran jo olin tarttumassa siihen lihakirveeseen, vai mikä helvetti se onkaan nimeltään. Miten mulla oli tarkat suunnitelmat, ja miten tuskissani pyörin lattialla olevalla patjalla, sillä en ollut pitkään aikaan pystynyt nukkumaan sängyssäni. Tuskissani, koska tiesin etäisesti joutuvani vankilaan jos tappaisin. Ainoa asia, joka piti mut erossa siitä lihakirveestä kunnes mulle annettiin tasan yksi vaihtoehto: osasto.


En muista olenko kirjoittanut osastosta? Tai paremmin sanottuna, osastoista? Kirjoitan kuitenkin. Ensikertaa olin osastolla PHKS:n psykiatrisella vastaanotto-osastolla numero 7. Oli kevät 2008. Kokemus oli järkytys, pelkäsin, mutta onneksi sain nukuttua paljon. En tiennyt muun osaston menosta mitään, lääkkeet pitivät mut koomassa vaikka niitä olikin todella vähän. Pysyin huoneessani koko jakson ajan, poistuen vain pakon edestä.

Seuraavan kerran osasto tosiaan pelasti minut murhalta. Ainakin uskon näin vakaasti, sillä joka päivä otteeni järkeen heikentyi. Oli taas kevät, 2009, ja osasto oli PHKS:n avo-osasto 51. Siellä oli lähinnä mukavia ihmisiä, lähinnä ihana henkilökunta ja parhaista parhain omahoitaja (jota ikävöin ajoittain vieläkin...). Siellä vietin seuraavat kolme ja puoli kuukautta, siellä rakastuin ensi kertaa "oikeasti", siellä aloitin lääkityksen ja matkan kohti tasapainoisempaa mielenterveyttä.

Tämän jälkeen olen vieraillut osastolla muistaakseni vielä viisi kertaa (+ päiväpolilla kaksi kertaa). Nämä vierailut ovat olleet yhtä lukuunottamatta varhaiskuntouttavalla osastolla 9, joka on periaatteessa jatko PHKS:n osasto 51:lle, joka lakkautettiin. Siellä oli lähes kaikki samat hoitajat, lähes sama meininki, ovet vain lukossa aina. Kerran vielä olen vieraillut seiskalla.

Osastojaksot ovat lähes poikkeuksetta parantaneet vointiani - edes hetkeksi, edes valheellisesti - ja auttaneet pahimman yli. Nää on vaan sellaisia asioita et mun on jauhettava näitä edestakaisin ja aina vain uudestaan. Osastoajat on aina kipeitä aikoja, koska silloin oon ollut itse vaarassa ja voinut todella, todella huonosti. Muistan ahdistukset, raivon, masennuksen, psykoosin... Ja uskon että näitä mun on kelattava läpi ehkä koko loppuelämäni ajan. Sad but true.

Mut iloisempaa: kohta Otto ja Simo tulee tänne, pelaillaan lautapelejä tjsp. Ja Otto tuo sen kameran! Huomen siis viimeistään kuvia creepersseistä :3 Tää oli tällain vähän turha ja ehkä kertaavakin postaus, anteeksi siitä, mut kiitos jos luit! Nyt, hyvää viikonlopun alkua kaikki murut! ♥

np: Bring Me the Horizon - Go to Hell, For Heavens Sake

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti