Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Ei taivasta oo, eikä uskomalla mua saa kuntoon


Oksetus. Mulla on niin paha olla. Yritän hymyillä, sattuu. Joo, mä en mennyt osastolle, ei mua voitu pakottaa. Mut iltaisin se tulee. Ahdistus. Syvä, musta ja painava ahdistus. Se painaa rintaa, se lukitsee hengitystiet ja joudut haukkomaan henkeä. Se huutaa; ota lääkkeet, viillä, ota lääkkeet, viillä. Oon porukoilla, muka turvassa tätä kaikkea, mut näköjään se tunkee läpi kaikesta - en ole turvassa missään.

Käsissä levottomuus. Painon tunne. Näen tuossa vieressä äidin askartelusakset. Ne ovat terävimmät tässä talossa. Kukka tekee kuolemaa ikkunalla. Kaikki olisivat niin pettyneitä jos vielä viiltäisin... Mutta, välitänkö? Jaksanko välittää?

Itsemurha tuntuu taas niin romanttiselta tavalta lähteä, vaikka tiedän että se on kaikkea muuta. Kokeilen jo saksia ranteella, ne tuntuvat ihanilta, täydellisiltä. Miksi mun on annettu syntyä tänne, kärsimään?

Puhuin saunassa äidille kuinka lapsena jo tiesin olevani erilainen. Silloin uskoin olevani erityinen, voimakas, salaperäinen, maaginen. Nyt olen vain outo, sairas, friikki - ja silti niin kuolettavan tylsä. Ja niin väsynyt tähän kaikkeen. Kaikki luulevat, että mun lapsuus oli hyvä. Mä en ole lainkaan varma. Olin niin herkkä lapsi (ja olen vieläkin), että imin kaiken pienenkin pahan itseeni. Alan aina vain nähdä lapsuuteni entistä pelottavampana ja tramatisoivampana. Tai ehkä tääkin on vaan mun sairautta?

Tahtoisin jo pois. Tätä on niin rankka kestää, näitä ylä- ja alamäkiä. Tätä kaikkea, minkä kuuluis olla mun elämä. Mutten halua uskoa et elämän kuuluis olla tällaista.

Voisin kirjoittaa loputtomasti samaa shaibaa, mutta eihän sitä kukaan halua kuunnella. Mulla on paha olla.

np: Stella - Puolet sinusta

tiistai 23. huhtikuuta 2013

5 / 7, ei voi voittaa

Huomenna klo 12 lääkärintapaaminen koskien lähetettä aikuispsykiatrian akuuttiosastolle.
En halua mennä; tiedän millaista siellä on. Enemmän sekaisin olevia ihmisiä kuin minä,
ja kukaan ei järjestä keskusteluja, ketään ei kiinnosta. Olen vain säilössä. Pelottaa,
hoitajani puhui lääkityksen kokonaisvaltaisesta tsekkauksesta soittaessaan. Voin
joutua olemaan siellä kauan, ihan liian kauan. Paniikki painaa rintaa, apua.


 Mä en tiedä mitä teen.

np: Circa Survive - Living Together

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Värikuvia









np: Apulanta - Saasta

Marinaa ja instagram ja sinnikäs ihailija?

SOUNDTRACK ► Marina & The Diamonds - Power & Control


Tulin vain ilmoittamaan että olen edelleen elossa. Tai sit en. Oli mulla pari "asiaakin". Ensinäkin mulla on INSTAGRAM, jossa pääsee ihastelemaan kolmen megapixelin ihmeitä (eli mun naamaa). Toiseksi huomenna (tai siis tänään) on hyvä päivä: on hoitajan tapaaminen ja näen Milkaa pitkästä aikaa! Ja tulee   rahaa. Ja on rakkaan pikkuveljeni 21-vuotissyntymäpäivät (puspus Otto♥). Tällä hetkellä kaikenlaiset kaapit meillä huutaa tyhjyyttään, mut jos huomenna jäis laskujen jälkeen ees pari euroa ruokaan? Hihi. Pitäis nukkua. Nyt. JA AIVAN! :D Oon iloinen et joku on sitkeästi etsinyt tietään mun blogiin :3 Katsokaa:


Musta toi oli söpöä :3 Kirjotusvirheitä ja vääriä nimiä mut kai hän on perille löytänyt? :D Kiitos sinnikkyydestäsi, mystinen ihailija(?) :D Ja joo, on ollut parempi päivä. Seikkailtiin äidin ja isän kanssa autolla Padasjoen takametsissä etsiessämme yhtä mökkiä johon kellään meistä ei olis varaa. Mut oli se aika siistillä paikalla ainakin, jäi vähän sellain höh-olo kun ei sitä voi saada :( Mut nyt kai on mentävä nukkumaan oikeasti. Että jaksan herätä. Aamulla. Maksamaan laskuja. ♥

np: Marina & The Diamonds - Hypocrates

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Skaalat

Tänään mä oon voinut hyvin ja huonosti ja en ollenkaan. Oon ostanut veljelle siisteimmän synttärikortin sitten viime vuoden (...) ja itselleni vikoilla kolikoilla harmaan maxihameen Ginan alesta. Oon nähnyt äitiä ja käynyt porukoilla ja syönyt valkosipulijuustopatonkia. Oon halannut veljeä, paijannut koiraa, nukkunut liian pitkät päiväunet, sillä en nukkunut viime yönä juurikaan vaan valvoin ja luin ja valvoin.

Mut oon myös yhtäkkisesti havahtunut haaveilevani lähestyvästä junasta ja sen valoista. Siitä kuinka kaikki loppuu valkoiseen valoon, aivan yhtäkkiä, noin vain. Oon puhunut toimintakeskuksella itsetuhoisuudesta hieman, ja hieman muustakin. Oon ollut ahdistunut, oon pelännyt.

Ja sit on ne hetket kun ei oo tuntunut miltään. Kun on vain tehnyt asioita kun on pakko. Oon antanut rotille antibioottia, jolle mun kädet haisee edelleen, jännä banaaninen lääkehaju. Oon hajottanut yhden mun lempipaidoista; se vain kului puhki ja sai mut surulliseksi.

Laaja tunneskaala läpikäyty tänään taas. Menty äärimmäisyyksistä ei-mihinkään. Kohta mä kai syön lisää tuota patonkia, harkitsen sänkyyn painumista ja hetken lukemista, teen ensin lisää mehua. Tänään selviän luultavasti hengissä.


np: Skin - You've Made Your Bed

torstai 18. huhtikuuta 2013

"Sulla taitaa mennä taas huonommin"


Mua itkettää kaupassa, kotona, kävellessä, nukkuessa.
Pian viikon vanha viilto kutisee ja pakko saada lisää.
Kyyneleet valuu ja mä odotan yötä ja yksinäisyyttä,
vaikka mä olen jo yksin. Välistä mä nauran ja oon
yhtä hymyä, mut sisällä muhun sattuu ja oon niin
rikki, niin palasina, CMX sanois että kappaleina.
Hoitaja soitti ja totesi jo ennen kuin vastasin
kunnolla että mulla menee taas huonommin.

Meikkasin ripsarilla silmät ja otin hymyn
huulilleni ja laitoin kuiturastat päähän
ja otin niitä saatanan turhia kuvia
omasta pärstästäni ja koko ajan

mua itketti.

Tää kaikki riipii mua rikki.

np: Coheed and Cambria - Dark Side of Me

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Hätähuutoja ilmaan 300 kertaa

Kun yhden seinän saa nostettua taas pystyyn, toinen ja kolmas kaatuvat niskaan. Ahdistus on musertavaa. En tiedä mitä tekisin, en oikeasti. - - Paitsi nyt, hetki myöhemmin, kun lääkepilvi alkaa kasaantua päässäni. Ei paljoa, ei liikaa, ei tietenkään, 40mg Tenoxia ja 60mg Opamoxia. Vain jotta tää olo katoaa. Muutun kevyeksi, kevyemmäksi, kevyimmäksi. Pää hurisee mukavasti, kaikki on vaaleanpunaista lähtien Lana Del Reyn äänestä päättyen tietokoneen näytön hehkuun. En taida päästä huomenna ylös lähteäkseni ryhmään. 


np: Lana Del Rey - Ride

Follow the madness, Alice

En päässyt ylös kymmeneltä. En yhdeltätoista. En yhdeltä. Jouduin laittamaan hoitajalle tekstiviestin, etten pääse paikalle. Vitutti. Ahdisti niin. Itkin kun tein ruokaa. Itkin, poltin ruoan pohjaan, itkin, Eetu raivosi. Itkin lisää. Itkin yli tunnin - taas. Itkin vielä kun tungettiin antibioottia rottien kurkusta alas. Kaupassakin meinasin itkeä, itkeä tyhmien asioiden takia, ihan tuosta vain. Kauniit asiat itketti, ihmiset itketti, kaikki itketti. Onneksi sain pidäteltyä itkua kuitenkin, sillä siitä ei olisi taas tullut loppua.

Haettiin Eetun puhelin huollosta ja nostin loput rahat S-tililtä. Käytiin hakemassa Eetulle uusi puhelin ja uusi liittymä Elisa Shopitista. Sain Eetun vanhan Galaxy S I:n. Eetu osti kahdet housut, olin positiivisesti yllättänyt. Hetken ahdistus oli poissa, hetken kaikki oli hyvin.

Palattiin kotiin. Nyt istun taas tässä. Ja. Voin pahoin. Oksetan itseäni, ahdistaa, oksettaa, ahdistaa, AHDISTAA. Huomenna pitäisi mennä ryhmään, en tiedä jaksanko, en tiedä voinko. Kai olisi pakko, sillä olisi pakko käydä apteekissa kirjaimellisesti viimeisillä kolikoilla. Ahdistaa niin kamalasti. Oksettaa. SANOINKO SEN JO? Tekis mieli laittaa musiikit niin kovalle että korvat räjähtäis. Syödä ne lääkkeet. Viiltää. Perkele.


Onko pakko jaksaa jos ei jaksa? Nää muutama päivä on ajanut mut jo ihan loppuun. En tiedä miten oon selvinnyt tästä vuosia, en vain voi ymmärtää. Kai mä vain kuolen hitaasti, syövyn pois. Koska näin ei voi elää, näin ei pysty elää.

np: Nightwish - Imaginaerum

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Spiraling downwards


Ahdistaa jäätävästi. Pum pum pum pum, ahdistaa. Maailma pyörii silmissä, jalat levottomina pitkin lattiaa. Oksettaa. Haluan pois, haluan pois. Haluan lääkkeitä, lääkkeitä, lääkkeitä, pois täältä. Apua, en tiedä miten selviän huomiseen. Verta, pulppuavia suonia ja rasvakudosta. Lääkepilveä. Jotain. Apua. Tarvitsen, tarvitsen. En voi puhua kellekään, sillä ketään ei kiinnostaa enää. Oksettaa. Ahdistaa. Olen paha. Tarvitsen, tarvitsen sitä, jotain, kaikkea, heti, nyt.

np: Shade Empire - Extreme Form Of Hatred

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Oh god I'm gonna die alone

Ulkona sataa ja mun sisällä sataa myös. Mun tekee mieli viiltää, se yks pieni viilto aiheutti sen. Tai mulle se oli pieni. Tai se jäi pieneksi kun Eetu löys mut. Mä mietin tänään sängyssä että oisin mennyt varmaan luuhun asti, jos mua ei oltais estetty. Puolentoista vuoden himot ois purkautuneet. Nyt ne vain huutaa mun pään sisällä. Viillä, viillä, viillä, viillä! Kovaa ja korkeelta.

Oon surullinen ja väsynyt. En jaksa. Oon miettinyt taas eläkettä ja se tuntuu hyvältä. Se taitaa vain olla liian kaukainen lääkärin mielestä. En aio soittaa sen kuntoutuskurssin perään, ei musta ole siihen. Ei vielä, ehkä ei koskaan. Oon väsynyt voimaan hyvin. Kuulostaa ehkä oudolta, mut sitä mä oon. Väsynyt hymyilemään, olemaan, voimaan, tekemään, jaksamaan. Väsynyt. Mä tunnen ahdistuksen fyysisen olemuksen jossain oikealla mun selän takana. Se irvistäis mulle jos kääntyisin. En uskalla kääntyä.

En kestä tätä olojen vaihtelua. Enkä jaksa ainaista hyvää oloa, se kuluttaa. Sairasta, mutta koen että hyvä olo kuluttaa enemmän kuin huono? Tai onhan se tavallaan loogistakin. Mutta. Haluaisin vain vajota, upota, kadota. Vaikka tänään onkin vähän parempi päivä, silti. 


Rotat kävivät tänään eläinlääkärillä. Saivat antibioottikuurin kaikki. Ah sitä sirkusta kun yrität tunkea ruiskua pieneen suuhun, joka hyppii ja pomppii ja vaihtaa paikkaa jatkuvasti. Puolet meni kai leualle, mut toivottavasti ees osa nieltiin. Viikko ainakin tätä sirkusta. Pasille, jolla oli pahimmat oireet, niin kymmenen päivää. Tarvittais kolmannet kädet. Tai viidennet. Hehs.

Söin maustettuja katkarapuja ja leipää. Normaalisti rakastan sitä, mutta nyt se maistui vain pahalle. Maailma on niin väärin ja sekaisin. Kaikin puolin. Aina.

np: Marina & The Diamonds - Fear and Loathing

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Lempiasioita - ja selitän

Sain haasteen nellalta, kiitokseni.
En aio haastaa ketään, tehköö ken tahtoo :3

MINUN LEMPI...

...herkkuni?
pitsa, sipsit, pähkinät.

...lastenelokuva/piirretty?
en pidä lastenelokuvista/piirretyistä juurikaan :(
mutta jos anime laskettaisiin jostain afjasikgfl syystä tähän niin...
lempparianimeja ovat mm.
Higurashi no Naku Koro ni
Jigoku Shoujo
Blood+
Elfen Lied
Basilisk
Serial Experiments Lain
+
hei, unohdin melkein!
My Little Pony: Friendship Is Magic

...juoma?
ääsh. pepsi max, mango-appelsiini vital, maito

...ruoka?
oon nirso. spagetti, pitsa (yllärillä), ohrapuuro.

...maa?
tää riippuu vähän mistä katsoo.
tykkään Suomesta. tykkään Uudesta-Seelannista.
tykkään Irlannista. ja Islannista. ja Chilestä.

...eläin?
rotta. YLLÄRII!1 koirista basenjit = ♥

...väri?
no niiQ musta koska se on väri sieluni.
tai sit musta vain koska se on tyylikäs ja helppo.

...kukka?
tykkään jostain syystä liljoista. mm.

...patukka?
hehheh.

...näyttelijä?
apua. eddie redmayne hihi :3

...tv-sarja?
Terminator: The Sarah Conner Chronicles
Supernatural
Stargate SG-1
The Pillars of the Earth
Game of Thrones

...elokuva?
A Beautiful Mind
The Lovely Bones
5 Centimeters Per Second
The Matrix
Girl, Interrupted
Funny Games
Antichrist

...vuodenaika?
syksy. piste.

...juhla?
joulu. koska ihmiset ja yhdessäolo.

...lautapeli?
lasken tähän myös korttipelit.
Carcassonne
Dominion
Bang!
Dixit

...kirja?
täältä voit kurkkia viiden tähden valinnat :3


Tällainen tylsä, kuvaton versio. Ajattelin, etten jaksa alkaa luoda mitään hienoja kuvakollaaseja ainakaan tähän aikaan yöstä, mutta kuitenkin oli tylsää joten. Pyydän anteeksi tätä postaustulvaa. Nyt voin jo hieman paremmin, itku loppui pari tuntia sitten. Silti en voi mitään sille että tyhjyys täyttää sisimpääni. Huomenna (siis tänään) kuitenkin vanhemmille, sillä Eetu menee auttamaan omiaan remontin aloittelussa. Sitten illasta hakemaan rotat, joiden kanssa sille rottaharrastajalle. Sitten maanantaina edessä eläinlääkärille soitto - toivottavasti saatais resepti oireiden perusteella eikä tarvis käydä siellä ja maksaa käyntimaksua. Aina saa toivoa, eiks? Joo.

Pyydän anteeksi tätä päivää ja sanojani. Pyydän anteeksi että heräsin tänään.
Olisi pitänyt vain nukkua tän päivän yli, ehkä kaikki ois sitten ollut hyvin.
vittumitäpaskaa

np: Pariisin Kevät - Kevät

lauantai 13. huhtikuuta 2013

White and white

Yritin pitää kättä siinä asennossa, ettei rasvakudos näkyisi, kun Eetu paikkasi mut taas ihmiseksi.

 photo tumblr_ltjn9cyH3G1qh2c1lo1_500_zps0f264cf5.jpg

Itken vieläkin.

np: Ladyhawke - Anxiety

Life - - it's nothing that I will miss

Itken, itken juuri nyt koska tiedostan kuinka yksin olen. Piilotan kasvoni Eetulta tietokoneeni taakse ja itken hiljaa. Ei, en kaipaa sääliä, ehkä vain ymmärrystä, ehken sitäkään. Kun kuljen kauemmas sairaudesta, kuljen kohti yksinäisyyttä. Olen täyttänyt elämäni jollakin tapaa sairailla ihmisillä. Ihanilla, upeilla persoonilla. Monitahoisilla, mielenkiintoisilla ihmisillä. Mutta sairailla. Ja joka askel, jonka otan kohti terveyttä, mitä se ikinä onkaan, vie minut kauemmaksi heistä. Tajuan, ettei meillä kai loppujen lopuksi ollut mitään muuta yhteistä kuin sairaus. Se sattuu. Haluan takaisin, takaisin menneeseen. Haluan olla yksi heistä, taas, jälleen, edelleen. En halua olla näin loputtoman yksinäinen. Päivästä toiseen yksin. Käyn kaupungilla yksin. Juhlin syntymäpäiviäni yksin. Nauran yksin. Itken yksin. Olen yksin. Yksin. Mulla on elämässäni kaksi ihmistä, jotka eivät kanna mielenterveysongelmaisen leimaa. Mutta hekin ovat nykyään kovin etäisiä, en löydä yhteistä mitään. Kenenkään kanssa. En kenenkään. Mietin lähtemistä. Tosissani. Jälleen kerran. Enhän mä kai sitä tee, vaikka pitäisi. Säälittävää että eniten tunnen yhteenkuuluvuutta vittu mun rottien kanssa. VITTU ROTTIEN. Ja ei, jos teillä on edes joku jonka seurassa osaatte ja saatte olla oma itsenne, en usko että te voitte täysin ymmärtää. Tää ei oo sitä sellaista yksinäisyyttä, jota koetaan masentuneena, ahdistuneena... Tää on yksinäisyyttä, jota koetaan kun on YKSIN. Olohuoneessa on sakset. Eetua tuskin kiinnostaisi, jos poistuisin hetkeksi olohuoneeseen.

 photo tumblr_mec102szWK1r01kldo1_500_zpsdb479f04.jpg

np: Woods of Ypres - Suicide 
Cargoload (Drag That Weight)

Mustasilmäsusannan salonki


Toisinaan öisin tahdon muuttua mustasilmäsusannaksi, öiden kuningattareksi, salaperäiseksi menneisyyden ennustajaksi. Maalaan kasvoni ei-ketään varten, maalaan liikaa ja liian mustalla, suipistan suuta ja flirttaan raa'asti kuoleman kanssa. Tahdon asetella riviin valkoisen armeijani, eri lääkeaineet, eri lempilapset, sopivaan järjestykseen, eteeni, ja katsella heitä. Olla armeijani ylikomentaja, huomio!, suuri ja kaikkivoipa, lepo! Päättää kerrankin itse kaikesta, leikkiä ajatuksilla ja kutitella kieltäni lääkkeen karvaalla, makealla, jauhoisella, valkoisella maulla. Kättelen jokaisen kakkukahvieni kutsuvieraan erikseen, olen kohtelias, hulluus, noin, kuolema, päivää, masennus ja ahdistus saapuvat yhdessä. Kuinka voit? Kiitos, hyvin, nyt, vanhojen ystävien keskellä. Ja kun on siirrytty salongista puutarhan puolelle, on viimein aika hyvästien.

np: Sopor Aeternus and the Enseble
 of Shadows - The Hours of Sadness

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Yksin?

Mystistä, mystistä. Mun elämässä ei muka tapahdu mitään vaikka oon tehnyt kaikenlaista. Tänään kävin hoitajan luona. Juteltiin Kiipulan kuntoutuskurssista ja siitä ettei mun välttämättä kannata sinne hakea ollenkaan, sillä onhan kuus tuntia työtä/tekemistä putkeen mulle ihan mahdoton saavutus vielä toistaiseksi. Taidan siis jättää hakematta. Ottaa päähän, mut turha mun on itseäni ajaa ylisuorittamiseen taas. Mun pitää harjotella tietämään koska ja missä menee mun rajat.

Rotilla on oikeasti hätä. Emmi ystävällisenä neuvoi meidät lahtelaiselle rottaharrastajalle, jonka luona mennään käymään sunnuntaina. Varmistaa että ne ovat oikeasti sairaita, vaikka ei siitä taida enää olla epäilystäkään. Pelottaa että ollaan liian myöhässä jos maanantaina vasta soitan... Ahdistaa, painaa rintaa. Ne on mun mussukat, en halua menettää niitä vielä. Pasikin oikein haukkoi henkeä tänään, ei todellakaan hyvä ja onneksi Eetu kuuli sen koska sillä oli vaikeuksia uskoa että se on totta.

Syön, ahmin suorastaan. Kinkkua paketillinen, herkkuja, lisää herkkuja. Oksettaa. Toivottavasti en nyt korvaa shoppailua syömisellä, mulla ei oo varaa näillä läskeillä. Tosin shoppasin tänäänkin, vähän. Olen pettynyt, mut toisaalta kuukauden ekat shoppailut. Ja toivottavasti vikat. Glitteristä 16,90€ kaulakoru, josta sain 10€ alennusta. Suomalaisesta Waltarin Suuri Illusioni 9,95€. Ei olisi pitänyt, mutta perkele ei sitä enää kannata itkeä?

Väsyttää ja ei väsytä. Eilen valvoin aamukuuteen, tai siis tänään. Sit nukuin hetken, heräsin, lähdin liikkeelle. Kävin hoitajan luona, vein blogikirppikseltä ostettuja tavaroita postiin, tulin kotiin, nukuin, tein ruokaa, istuin koneella, kävin kaupassa, nyt istun koneella. Jaksoin mä ehkä tunnin pelata Civ V:sta, mut sit innostus lopahti.

Flower in the mist

Että semmonen hyvin tylsä päivä. Kastuin vesisateessa eikä haitannu. Juon Pepsiä ja biletän. Yksin.


np: Haloo Helsinki - Carpe Diem

tiistai 9. huhtikuuta 2013

I've used my lungs for everything but breathing


Taneli


Simo


Pasi (ahnehtimassa pimeässä kolossaan ;O)


Seppo

Jostain tulee muka kahvin tuoksu vaikkei kukaan meillä ainakaan keitä kahvia. Hmm. Eilinen meni ihan perseelleen, en jaksanut lähteä mihinkään vaikka ois pitänyt. Unirytmi, oi unirytmi miksi taas sotkin sinut? Rotat tosiaan röhkii ja rohisee taas ja rahaa ois juuri ja juuri niiden elukkalääkärikäyntiin, mutta koska tässä on erimoisia juttuja Kelan kanssa just nyt niin ei uskalla käyttää niitäkään rahoja. Mua pelottaa ja huolestuttaa ja vituttaa.

En oo jaksanu päivittää niitä koruja ym. vieläkään tuonne sivuille, anteeksi, saati lähettää maksaneiden paketteja, isompi anteeksi! Yritän tän viikon aikana, josko vaikka torstaina jos huomenna sais jostain pakkausteippiä kun Tiimarissa tai meidän lähikaupassa ei ollut :C


AGDJHDNGAK. Nyt on vaan jotenkin tosi vittumaista tää elämä. Kaikin puolin. En tiedä oikein miksi ja tiedän silti. Kaikki. Väsyttää ja ei-väsytä. Vituttaa ja ei-vit... no kyllä vituttaa. Tekis mieli riehua ja nukkua samaan aikaan. No, perkele. Ei kai tässä muuta voi kun potkia itseään eteenpäin ja mennä kiusaamaan rottia (lue: leikkimään niiden kanssa). SAKGHGALKGDS.

np: Underoath - You're Ever So Inviting

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

And the snakes start to sing


Taneli, Pasi, Simo & Seppo

Nukuin viiteen asti iltapäivällä, koska ei ollut vain mitään tekemistä ja huvitti nukkua. Sitten pestiin Eetun kanssa rottamusten häkkinen. Alkuun ei huvittanut yhtään, mutta yllättävän helposti se meni. Rotat oli jotenkin laiskoja tänään, kyhjöttivät suurimman osan ajasta lipaston alla siinä missä normaalisti riehuvat ympäriinsä. Simo tosin oli aktiivinen auttaja pesupuuhissa as usual; nuoli niin likaisia kuin puhtaitakin tasoja ja vähän tän mamman jalkojakin.

Ja meille on nyt aikalailla tosiaan tulossa sijoitusrotta! Jännittää, pitää vielä katsoa että kaikki sopimusehdot on molemminpuolin kunnossa ja noin. Oon niin innoissani! Pikkutassujen tipitystä taas, voi raukkaa, se on niin minimaalisen pieni noihin meidän läskeihin verrattuna...

Pitäis päättää meenkö suihkuun nyt vai aamulla. Pitäis mennä kai nyt. Kitalaki on edelleen kipeä, siel on joku reikäkin ja ääh. Pakko yrittää huomenna kun on se psykan polin ryhmä ja lääkäri on siel puhumas ni yrittää kysyä siltä et onko olemassa mitään helpotusta lääkkeiden aiheuttamaan suun kuivumiseen :C Tää ei oo nimittäin yhtään miellyttävää.

Mut nyt kai sinne suihkuun. Haistelemaan kivoja tuoksuja, kun on taas lisää Aussien Miracle Moist -hoitoainetta, ja se MarjaSpa ja aaaaaaaaaa ♥ Hihi. Taidan olla ihan happy taas :3

np: Bring Me the Horizon - Hospital For Souls

Yöterveiset


Riehun. Koska on yö ja mua ei juurikaan uneta. Perkeles. Kuulokkeissa soi Rammstein ja sieraimissa tuoksuu Herbinan MarjaSpa -puhdistusemulsio! Aaah, se tuoksu! Myönnän, en juurikaan harrasta meikkaamista, kuten olette ehkä huomanneet (en oo esim. koskaan käyttänyt ööh meikkivoidetta) ENKÄ jaksa myöskään oikein muuta kuin peseskellä naamavärkkiäni - ja yleensä vain vedellä. Tätä pitäis rasvailla, tiedän, koska tää on tällanen surkea sekaihopaska joka rasvoittuu ja kuivuu ja rasvoittuu ja kuivuu jne. ja hoitaa kai muutenkin mut miksi tehdä niin kun voi olla laiska ja ruma? Nyt kuitenkin sorruin ostamaan tuota MarjaSpata jostain kumman syystä eli lähinnä koska Noora joskus kehui tuota MarjaSpa -sarjan tuoksua jumalaiseksi - mitä se mustakin osoittautui olemaan! Eetukin sanoi että "onpa hyväntuoksuinen NAAMA" :D

Silmiä alkaa särkeä, ja päätä, vaikkei vieläkään juurikaan nukuta. Haaveilen pienenpienistä rottatassuista. Halipusin Simoa ja Seppoa ja Pasia ja Tanelia ja kysyn niiltä miten ois uusi "veli" hihi :3 Ne vain tapittaa mua suurilla (ja pienillä) silmillään ja nuolee kättä, awww!

Loppuun pari totuutta elämästä: lauantaimakkara on hyvää kylmänä ja se syödään kuin rekkamies - eli suoraan tangosta perkele. Samoin HK:n sininen. Perkele. Nyt lopetan tän sekoilun oikeesti ja harkitsen ehkäpä pian jopa nukuttautumista hmm. Unohtamatta LÄÄKKEITÄ! ♥

np: Rammstein - Amerika

Pompom-pompoti-pom!

Nyt taas on ihan hyvä fiilis. MITÄ PASKAA TÄMÄ ON SUOTANA kun olot heittelee ja vaihtelee ja pompom-pompoti-pom! Mut siis. Eilen oli lääkäri, aiheena kuntoutustuen jatko ja Kiipulan kuntoutustkurssi ja yleensäkin mun kuntoutumisen suunta. Jäi tosi hyvä maku (...), vaikka pelottaakin ettei mun hakemus jostain ihmeen syystä menis läpi, niin monelta on hylätty nyt noita. Se ois sitten paipai asunto, paipai kaikki, jos niin kävis. Ei me saatais millään tarpeeks rahaa. :/ Mut turhaan mä kai stressaan...?

Lääkäri suhtautui suht epäilevästi mun mahdollisuuksiin osallistua syksyllä tolle Kiipulan kurssille, onhan se joka arkipäivä kuus tuntia tekemistä. Ja mäkin oon tietty hieman skeptinen, mut ajattelin nyt kuitenkin hakea sinne. Eihän sinne oo pakko mennä jos vointi osoittautuukin liian huonoksi tai jotain. Puhuttiin myös et voisin mahdollisesti kokeilla jonkinlaista työharjoittelukokeilua sit syksyllä viimeistään jos en tonne Kiipulaan pääse/jaksa mennä. Et ois vaan ihan pari tuntia "töissä" jossain for realzh.


Eilen syötiin sorbettia (huomatkaa paska muokkaus, en jaksanut keskittyä :D), oli nannaa! Ei oltukaan syöty ko varmaan kesällä viimeks, nomnom :3 Onhan tuo hintavaa, mut ai niin hyvää! Ja kylymää :(( Tänään vierailin porukoilla, olla möllötettiin ja syötiin ittemme kipeiks :D Tasapainoks käytiin koiran kans pakollinen lenkki lol :D Harmitti kun ei ollut kameraa mukana, olis ollu hieno ilma ("taide")kuvailla :/

Ja jotain ihkua iihkis! Koska meille taitaa olla tulossa viides wottanen! Tää on hieman extempore, mut myös suunniteltu - nimittäin yössä! :D Asiat tapahtuu nopeasti, mut ei hätää, tää kyseinen poikawotta on vasta syntynyt :3 Joten hän ei oo tulossa luoksemme ainakaan vielä viiteen viikkoon. Hän myös on mahdollisesti sijoitusrotta, ei ole varmaa vielä, harkitsemme, mutta tää tarkoittais sitä että hän kävis mahdollisesti näyttelyissä ja hällä astutettais tyyliin poikue tai pari. Oon niin innoissani! ♥ Vauvakakkaa ympäriinsä sit taas!

Kitalaessani on jokin vika. Varmaan juonut liian vähän niin se on ratkennut auki :( Mulla oli jopa YLÄHUULI ihan kuolleen kuiva tossa pari päivää, mitä ei oo tapahtunut ikinä ennen? Oon yrittänyt juoda, mut tääl meillä on törkeen kuuma. Käänsin pattereitakin pienemmälle, nyt ne ei enää hohkaa kuumana, mut ei se oo auttanu viel. Ja kun lääkkeet vielä kuivattaa suuta. Hammashoitajakin silloin joskus sanoi et mun suu kuivaa ihan liikaa :( Mut ei sille oikein mitään voi, pitää vain juoda jatkuvasti :C

Mut taidan lopettaa tän postauksen ennenko tää paisuu ihan vallattomiin mittoihin kuten minä hihi :3 Toivotan kaikille aurinkoista kevätsunnuntaita, koska ohops, nyt näyttääkin olevan jo sunnuntai! :D Huomenna - siis tänään - ohjelmassa rottahäkin pesua, jeejee :D! Pus, murut ♥

np: Woods of Ypres - Wet Leather

torstai 4. huhtikuuta 2013

If I am an extra in the film of my own life, then who the hell is the director

En ole jaksanut kirjoittaa. En ole jaksanut tehdä itseasiassa juuri mitään, vaikka olen muka koko ajan menossa. En ole saanut aikaiseksi edes laittaa niitä koruja tuonne blogikirppikseen. Olen siirtänyt tekemisiä sillä tekosyyllä että "olen kiireinen". Ahdistaa pysähtyä, vaikka tavallaan olen jo pysähdyksissä, ollut koko ajan, tekemättä mitään. Mutta jos ymmärrätte; en tahdo pysähtyä ja kohdata maailmaa sellaisena kuin se on. En tiskejä, pyykkejä, rottien häkin pesua, laskuja, läskejä, ahdistusta.

Ja samalla kaipaan takaisin menneeseen. Siihen helppouteen. Kun "ei tarvinut" tehdä mitään. Kun sai vain olla ja pyöriä oloissaan. On vaikea päästää irti jostain mikä on ollut osa sua monia vuosia, jos tiedätte tunteen. Menneessä on paljon pahaa, ihan helvetin paljon pahaa, mut mua on aina kiehtonut se paha ja se paska. Katson arpiani ja toivon voivani viiltää taas, vaikka nykyään senttejä syvät avohaavat aiheuttavat minussa kuvotusta. Ja silti kaipaan, toivon voivani joskus taas vajota siihen kaikkeen. Etsiydyn edelleen niille sivustoille, niihin kuviin ja tunnen sen pelonsekaisen, oksetuksen takaa nousevan halun. Kai se on tässäkin, kuin kaikissa riippuvuuksissa, ettei siitä pääse koskaan täysin eroon. Että se halu asuu sussa ikuisesti, koska sä tiedät millaista se on parhaimmillaan. Ja riippuvuus ei tunne varjopuoliaan.

Luen muutaman psykoottisena kirjoitetun tekstinpätkän ja ahdistus kasvaa. Silloin, sairaampana kuin koskaan, sanat putoilivat oikeille paikoille helposti, olin maanisen taitava kirjoittaja kun niin tahdoin. Ymmärrän taas paremmin, miksi syön mielialantasaajia masennus- ja ahdistuslääkkeiden sekä neuroleptien lisäksi.


Ja jälleen kerran tekee mieli niellä kaikki mahdollinen valkoinen ja pyöreä, vaaleanpunainen ja soikea, mikä vain, ja kadota. Ilman syytä, tuosta noin vain. Onneksi huomenna on lääkäri.

np: Placebo - Broken Promise