Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Life - - it's nothing that I will miss

Itken, itken juuri nyt koska tiedostan kuinka yksin olen. Piilotan kasvoni Eetulta tietokoneeni taakse ja itken hiljaa. Ei, en kaipaa sääliä, ehkä vain ymmärrystä, ehken sitäkään. Kun kuljen kauemmas sairaudesta, kuljen kohti yksinäisyyttä. Olen täyttänyt elämäni jollakin tapaa sairailla ihmisillä. Ihanilla, upeilla persoonilla. Monitahoisilla, mielenkiintoisilla ihmisillä. Mutta sairailla. Ja joka askel, jonka otan kohti terveyttä, mitä se ikinä onkaan, vie minut kauemmaksi heistä. Tajuan, ettei meillä kai loppujen lopuksi ollut mitään muuta yhteistä kuin sairaus. Se sattuu. Haluan takaisin, takaisin menneeseen. Haluan olla yksi heistä, taas, jälleen, edelleen. En halua olla näin loputtoman yksinäinen. Päivästä toiseen yksin. Käyn kaupungilla yksin. Juhlin syntymäpäiviäni yksin. Nauran yksin. Itken yksin. Olen yksin. Yksin. Mulla on elämässäni kaksi ihmistä, jotka eivät kanna mielenterveysongelmaisen leimaa. Mutta hekin ovat nykyään kovin etäisiä, en löydä yhteistä mitään. Kenenkään kanssa. En kenenkään. Mietin lähtemistä. Tosissani. Jälleen kerran. Enhän mä kai sitä tee, vaikka pitäisi. Säälittävää että eniten tunnen yhteenkuuluvuutta vittu mun rottien kanssa. VITTU ROTTIEN. Ja ei, jos teillä on edes joku jonka seurassa osaatte ja saatte olla oma itsenne, en usko että te voitte täysin ymmärtää. Tää ei oo sitä sellaista yksinäisyyttä, jota koetaan masentuneena, ahdistuneena... Tää on yksinäisyyttä, jota koetaan kun on YKSIN. Olohuoneessa on sakset. Eetua tuskin kiinnostaisi, jos poistuisin hetkeksi olohuoneeseen.

 photo tumblr_mec102szWK1r01kldo1_500_zpsdb479f04.jpg

np: Woods of Ypres - Suicide 
Cargoload (Drag That Weight)

6 kommenttia :

  1. miks sen pitäis olla leima? sairauksia ne on siinä missä muutkin. eikä nekään leimaa ketään. tietenkin on eri asia ne henkilöt, ketkä alkaa määrittää itseään sen sairauden myötä - ei näe, että itsestään löytyy muutakin kuin masennus tai syömishäiriö (tai joku muu). ehkä voit tutkia niitä ihmisiä ja miettiä suhdettasi heihin, että olisko teillä tosiaankin muuta yhteistä, kuin sairastaminen. ihmiset on niinku sipuleita. onhan tässä maailmassa satasen miljoona puhenaihetta ja tekemistä, joista valita. nykyään on vaan vaikea tutustua ihmisiin, ellei harrasta jotain tai ole koulussa. ja netissä varmaan suurin osa helposti kertoo vaan niistä pahoista oloista. mut suosittelen tutustumaan vaikkapa kavereiden kavereihin, netistäkin varmaan löytää jotain sivuja, joilla toiset yksinäiset etsii kavereita. me taidetaan olla vähän sellainen yksinäisten sukupolvi.

    VastaaPoista
  2. elinaa <33
    toukokuussa nähdään!

    VastaaPoista