Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 27. toukokuuta 2013

Heart bursting into sweet nothing

Mulla on niin kamalan paha olla. Tää ahdistus syö sisältä, se ei katoa enää edes kun oon poissa kotoa esim. vanhemmilla tai isovanhemmilla, minne oon yrittänyt kadota. Mä haluan vain viiltää. Mä haluan satuttaa itseäni, koska se on ainoa keino jolla saisin tän ahdistuksen ees hetkeksi kuriin, jolla saisin ees hetken rauhan... Vihaan itseäni, inhoan itseäni, vittu.



Isoäitini puhui mulle, kuinka mä psykoottisena huusin valossa, pakenin sitä pimeään ensin pianon, sitten sängyn alle, lopulta kaappiin. Huusin, itkin, hyperventiloin. Muistan itse kuinka ajatukset tuntuivat fyysisiltä kulkiessaan pääni läpi, vasemmalta oikealle. Maailma loisti ja räiskyi, yritin vain paeta sitä turvalliseen pimeään tyhjyyteen. Enää en huuda, mulla ei oo lupaa siihen niin kuin ennen oli, mut paeta mä yritän edelleen - aina vain, paeta, lopullisesti.

np: Otep - Suicide Trees

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti