Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

My legs are weak


Anteeksi etten ole kirjoittanut. Anteeksi. Olen yrittänyt pakoilla elämää vaikka minne ja missä. Mutta tässä se taas on. Iskemässä päin näköä. Mulla on niin paha olla, ja kaiken päälle mulla on jo kolmatta päivää niin kamala ikävä Annua etten kestä. Tunnen Annun tuoksun kasvoillani, kuulen hänen äänensä, muistot ja kuvat täyttävät pääni. Sattuu niin paljon. Ja mä en jaksaisi muutenkaan.

Musta tuntuu vain että Annu kutsuu mua luokseen. Että Annu sanois ettei tarvi enää jaksaa. Vaikka tiedän ettei se ole totta. Mä hajoan hitaasti palasiin. Mä harkitsen päivystykseen lähtöä, osastolle menoa. Mä harkitsen lääkkeiden nielemistä (Eetu nukkuisi vielä hetken päiväuniaan, ehtisin niellä ne ja sitten vain "nukkumaan") ja mä harkitsen sitä, että mä löisin veitsen kämmenestä läpi ettei tarvitsisi kestää tätä psyykkistä tuskaa. Mä haluan viiltää, mä haluan jotain muuta kuin tätä saatanan sisäistä kipua. Mä en kestä enää.

Mulla ei ole mitään hyvää sanottavaa mistään. Kaikki tuntuu raskaalta ja vaikealta. Mä en halua enää jatkaa. Mulla ei ole mielenkiintoa. Mä en ole enää mitään. Mä haluan Annun luo.

np: Paloma Faith - My Legs Are Weak

3 kommenttia :

  1. Voi pieni ♥ jos ei päivä kerrallaan, niin ota yks hengenveto kerrallaan. Sinä jaksat ♥

    VastaaPoista
  2. Moikka! En yleensä kommentoi blogeihin, mutta tänään eksyin tänne ja tuli joku pakottava tarve tulla sanomaan pari asiaa sulle. :)

    Muista ensinäkin että asioista selviää aina puhumalla, hoitoa saa.

    Rakas läheiseni 21v teki itsemurhan hiljattain. Hänen vanhempansa on aivan poissatolaltaan olleet jo pitkään, eivätkä he poistu kotoaan eivätkä halua edes tavata ketään. Mutta hekin saavat apua. Maailmassa ei ole mitään pahempaa kuin oman lapsen menettäminen. Läheiseni tulisi takaisin varmasti jos näkisi vanhempiensa tuskan.

    Taistele. Tsemppiä! Oot fiksun olonen naisenalku :)

    VastaaPoista
  3. Voi rakas! Tää on eka kerta, kun itken sun blogia lukiessa. Ehkä eka kerta kun blogia lukiessa yleensäkään itken. Jos voisin niin lentäisin sinne. Kyllä sä Elina ihan varmasti selviät, sinä jos kuka! ❤Xx

    VastaaPoista