Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Cloud connected


Tänään on ollut monelle iloinen päivä. Mua masens jo aamulla jotenkin tää kaikki, valmistujaishulinat ja noin. Automatka Eetun veljen ylppäreihin meni naama mutrussa mietiskellessä, varsinkin kun tajusin etten muistanut Opamoxeja mukaan. Jaksoin kuitenkin niin Eetun veljen kuin mun serkun ylppärit läpi - yllättävän positiivisella mielellä jopa. Silti jäi vähän... jännät fiilikset. En osannut puhua kellekään, olin vain ja pyörin ja vaihdoin sanan tän ja toisen ton kanssa. Kotona ahdistus iski kun sain perseeni penkkiin ja pysähdyin. Niinhän se aina tekee.

Jossain vaiheessa iltaa karkasin lukemaan David Mitchellin Pilvikartaston loppuun (pidin kirjasta kovin, näin btw) ja ahdistus katosi hetkeksi. Mut nyt taas palasin tekemättömyyteen kirjan loppuessa ja se sama ahdistus painaa päälle. Mietin taas miten ois vaan helpompi jättää tää kaikki, luovuttaa, lopettaa. Mulla on aurinkoihottumaa käsissä ja jaloissa, ja se kutisee. Voisin vain hypätä sinne junan alle, ei silloin enää tarvi huolehtia jääkö joku kaipaamaan.

Haluisin vaan taas oksentaa tän kaiken ulos, oksentaa ja oksentaa ja voi kyllä se ois luultavasti maailman pisin oksennussessio! Oon liian levoton ja ahdistunut nukkuakseni vielä - ellen turvautuisi Tenoxien voimaan. En haluaisi... tiedätte kyllä miksi.

En tiedä mistä mun pitäis oikein kirjoittaakaan. Oksetuksentunteesta? Ahdistuksesta? Masennuksesta? Ketään ei kiinnosta enää, ei, en usko vaikka sanoisitte mitä, joten säästäkää sananne tän asian suhteen, kiitos. I'm just a waste of space. Kuvaa tunteitani suhteellisen täydellisesti? Yritän keksiä asioita, joissa roikkua (Vilma tulee maanantaina, Sivoska keskiviikosta torstaihin, ehkä isovanhempien mökille saunomaan loppuviikosta), mutta on kovin vaikea saada niistä otetta. Kaikki tuntuu etäiseltä, turhalta.

Ehkä mun pitää mennä ja yrittää nukkua. Nukkua ja estää itseäni viiltämästä tai muuta. Nukkua ja herätä ehkä huomenna hieman parempaan päivään. Hieman, sillä nykyään hyvätkin päivät tuntuvat mitäänsanomattomilta ja tyhjiltä. Ja on turha mainita mitään tunteistani itseäni ja kehoani kohtaan. I'm just a waste of space. Kuvaa tunteitani suhteellisen täydellisesti.

np: In Flames - Enter Tragedy

1 kommentti :

  1. Kirjotat ihailtavan avoimesti, jatka siis sitä. Ite oon miettiny kirjottavani just siitä mistä tahon vaikka se olis tekstistä toiseen sitä et kerron kui masentunu oon tms- ehkä jonai päivänä menee paremmin, ehkä joskus menestyn ja voin kattoa niitä tekstejä myöhemmin, huomata mite asiat on muuttunu. Ehkä se vois toimia sullaki? Ps vähä random kommentti mutta ai että mä nautin sun blogin ulkoasusta, hieno setti 8)

    VastaaPoista