Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

I long for that feeling to not feel at all

Maailma on perseestä. Tai no, ei maailma, elämä. Löysin eilen epätoivoisen etsinnän jälkeen sen vanhan lompakkoni, jossa oli mun terä. Laitoin sen puoliksi, toinen puoli odottaa mua toisessa lompakossa. Voitte arvata mitä tein toisella puolella... No tietty Eetu saa mut kiinni taas, ja tällä kertaa aivan liian aikaisin. Mä haaveilin elämäni ensimmäisistä tikeistä (koska en oo ennen joutunut lähtemään niitä hakemaan, Eetu ois kyllä pakottanut), vihaisista hoitajista ja lääkäreistä, päivystyksestä... Mut mitä mä sain? Säälittävän vähän verta, joka hajos kuvioiks tippuessaan lattialle. Hyvä jos pääsin rasvakudokseen. Sellainen minihaava. Eetun paketoidessa sitä ihan ylimitoitetusti mä itkin surkeuttani viiltäjänä, en pahaa oloani. Nytkin tekee mieli viiltää, se teränpätkä polttelee mun mieltä. Kävin eilen Vakussa, mulla on nyt uus aika perjantaille koska pyysin. Mun on pakko tiputtaa Anksilonia 1+1, ei enää 2+2, koska mulla ei oo varaa ostaa sitä lisää (ja mulla on kyllä lääkärin lupa). Enkä kyllä tiedä auttaako se enää oikeasti, ja mitään vastaavaa ei ole, ja mulle ei taideta enää määrätä bentsoja. Mä haluan vain kuolla.

- -

Mulla on perjantaina hammaslääkärin määräämä leuan kuvaus (viisaudenhampaat poistetaan, pitää katsoa ettei ne oo kasvaneet mitenkään pahasti). Lävistykset pitää ottaa pois. Pelottaa ehtiikö noi reiät mennä umpeen sen lyhyen hetken aikana kun oon röntgenis. En haluis vielä luopua mistään. Kävin siis sitten tänään vaihdattamassa septumiin toisen korun että saan sen irti sitten perjantaina. Näytän oudolta.


Aamulla itkin, nyt haluaisin itkeä. Eetu ei tiedä mitä tehdä. Enkä minä. Mietin osastoa, mut mitä osasto auttaa ahdistukseen, joka tulee paikasta ja ajasta riippumatta? Kaiken lisäksi osastot ahdistavat mua. Ja Eetu ei pärjäis ilman mua. Ja silti haluan vain kuolla.

np: Bring Me the Horizon - And the Snakes Start to Sing

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti