Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Naamioverkossa perhonen


Mulla on hyvin, hyvin kuuma. Samoin on hyvin suuri tarve puhua, höpöttää, tai no, lähinnä kirjoittaa, sillä en ole hyvä puhumaan ääneen, vaikka puhunkin paljon. Ääneen. Sillä ääneen puhuessani änkytän, puhun lähinnä vain positiivisia asioita, pysyttelen turva-alueella ja olen todella awkward niin sanotusti. En lainkaan kai sellainen kuin netissä, jossa sosiaalisuus on mulle paljon... yksinkertaisempaa. Ongelma on kai sekin, etten osaa enää juuri puhua ongelmistani kuin tälleen blogissa. En tiedä. Jotkut ihmiset ovat vielä sellaisia että uskallan puhua heille rehellisesti, useimmille haluan kuitenkin esittää jostain syystä hyvinvoivaa.

Suunnittelin jatkavani mun surkeiden muistelmien kirjoittamista, mutten löydä mun päiväkirjaa mistään. Ja tarvisin sitä tarkistaakseni muutamia faktoja. Pelkään että joku on varastanut sen. Säälittävää. En tiedä tosin pystynkö keskittymään kirjoittamiseen. Tänkin kirjoittaminen vaatii suuren määrän keskittymistä. Vaikka mun on pakko kirjoittaa. Sellainen tunne.

Eikä ole edes oikein mitään mistä kirjoittaa. Vain tää olo. Tekee mieli vain... niin. Hypätä sinne junan alle. Sen kuuluisan junan alle. Äh. Ainoa mihin pääsen pakoon on kirjan sivuille, eikä mun keskittyminen anna mun paeta kovin kauaksi aikaa.

Haluaisin kadota. Haluaisin olla kaunis, hoikka, laiha, haluttava, lintu, keiju, vittu glitteriä ja vaaleanpunaista, yltiösöpöä ja rappioromanttista. Mä en halua olla minä. Mä en halua olla mitään jos mun pitää olla minä. Mä en halua olla.

np: Lana Del Rey - Summertime Sadness

2 kommenttia :

  1. Tässä tekstissä on jälleen niin paljon kaikkea mihin samaistun. Ja tuo "vittu glitteriä ja vaaleanpunaista" oli jotenkin ihanasti sanottu :') :D

    Ethän mene vielä pois?

    VastaaPoista