Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Placebo


Mua oksettaa. (En nyt ees jaksa kuin mainita et olin lauantaina yläasteen luokkakokousessa, eli ei siitä enempää.) Ahdistus iski päälle noin kaksi minuuttia heräämisestä, sen jälkeen se on aaltoillut siedettävän ja tappavan välillä. Huomenna tapaamaan hoitajaa. Eilen illalla söin viimeisen Anksilonin. Nyt se on siis virallisesti loppu. En tiedä pakotetaanko mut palaamaan siihen, mutta epäilen. Pakko saada se huomenna sanottua. Toivon jotain ihmelääkettä mitä mulle taas tarjottais, mut... Epäilen että sellaista löytyis.

Asd. En tiedä mitä kirjoittaisin. Mulla on vaan niin paha olla. Trolololoo, mutta se on totta. Tekisi mieli viiltää. Perjantainako mä kävin viimeksi hoitajalla? Kait. Näytin haavan hoitajalle tämän pyynnöstä. Ei se mitään sanonut (tietenkään), mutta ... asd. Ajatus ei kulje. Ainoa mitä pystyn ajattelemaan on tää olo; ahdistus, oksetus, ahdistus, oksetus - ja ehkä hieman Placebo.

En tiedä mitä mun pitäis tehdä. Mennä nukkumaan? Yliannostaa? Viiltää? Kestää vain tätä saatanallista kipua rinnassa, käsissä, jaloissa, päässä? Tiedän mitä nukkumaanmenosta seuraa: tuntien pyöriskely sängyssä. Yliannostus ja viiltäminen eivät tietenkään ole kovin kehittyneitä keinoja auttaa oloaan, joojoo. Ja tän kaiken kestäminen noin vain... ei ole helppoa ilman että sortuu yliannostamaan tai viiltämään. Mua ei edes helpota tieto etten ole yksin, sillä vitun yksinäistä tää on.

np: Placebo - Plasticine

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti