Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Turha elämä

Olin tarkkailuosastolla noin karkeasti yhdentoista tunnin ajan. Tänään mulle tulee lasku siitä ja mua laskutetaan kahdesta vuorokaudesta. Vituttaa. Mun uudet silmälasit painaa, koska se mukava harjoittelijatyttö teki näistä liian tiukat/kireät/mitenvitussasitäkuvataan? Mulla on sielussa taas kamala ahdistus, tai no vittu, missä sielussa, en usko moiseen, mut you know what I mean. Torstaina psykologille taas. Pääsen aikaisintaan 12.8. päiväpolille. Siihen asti pitää sinnitellä kahdella tapaamisella viikossa, sitten saan ainakin sen kolme.

Viimeksi psykologin kanssa sain kuulemma hyvin puettua sanoiksi ahdistusta, mutta onko siitä mitään apua? Oon aina osannut hyvin sanallisesti kuvata miltä ahdistus tuntuu, näyttää jne. Se ei oo mulle mikään ongelma, ainoastaan ehkä sen ääneen sanominen, mut sekin onnistuu kun on oikea hetki ja oikea ihminen paikalla. Ja nyt. Nyt ahdistaa taas niin paljon että raivo meinaa nousta pienimmästäkin väärästä. Vaikka jos teen kirjoitusvirheen. Painan väärää näppäintä. Hiiri ei toimi. Limsa läikkyy. Kynä tippuu jne. Ja tämä on erittäin rankkaa. Joudun taistelemaan sitä vastaan että heittäisin esim. tietokoneen ikkunasta ja samalla haluan tappaa itsenikin.

Mut joo, tää on tätä tavallista paskaa. Ketä kiinnostaa? Ei ketään, tiedän. Sen sijaan kerron vielä astetta tylsempiä(?) juttuja, esim. että mulla tosiaan on nyt ihan uudet silmälasit. Dolce&Gabbanat. Toisesta silmästä oli näkö parantunut oikein pikkaisen ja nyt molemmissa -5,0.  Muistaakseni lopullinen hinta 461€ superohennettuine linsseineen, eli ei musta kovin paha. Kaksitoista kuukautta korotonta ja kulutonta maksuaikaa ♥ Ja mikäli luoja suo, lauantaina meen Emma-serkun kanssa vihdoin syömään! Vaikka ei ois tässä kuussa kyllä varaa koska sairaala+hammaslääkärilasku. Mut perkele. Ja riippuen mitä laskujen jälkeen jää jne. saatan shopata yhdet housut syksyksi. Tai sitten en. Ääh. Mun shoppailuhirviö HUUTAA mun sisällä ja yritän parhaani mukaan sitä taltuttaa. Että on vaikeaa! Oon paha ihminen :(

Itkettäis. Mutten saa itkettyä. Itkettää vaan kaikki, siis ihan kaikki. Tai no, kaikki mikä liittyy muhun. Ei huvittais yhtään tää elämä, ei sitten yhtään. Oksettaa lähinnä olla minä. Aina vain. Mut sainhan mä sanottua sille psykologille maanantaina että tää lääkitys ei taida olla riittävä, että mä en taida selvitä, mutten tiedä teinkö asiaa tarpeeksi selväksi. Kyllä hän lupasi lääkäriltä asiasta kysyä, mut epäilen ettei ne anna mulle mitään lääkkeitä enää. Ja onko niitä ees kokeilematta? Mä oon vaan niin yksin tän olon kanssa että...

Ja lisäks oon kauheen yksinäinen taas vaihteeksi. Haluisin että mulla ois täällä Lahdessakin joku. Joku jonka kanssa mennä istumaan vaikka kadunvarteen ja puhua paskaa. Joku joka ottais musta muitakin kuin naamakuvia :D:D:D:D Joku joka jaksais katella ko intoilen milloin mistäkin shoppaillessani ja silti (onneksi) jätän puolet tankoihin, mut kuitenkin elän yli varojeni. Eli toisin sanoen; ystävä. Lahtiystävä. Mulla ei oo ollut sellaista pitkään aikaan. Ei sitten Annun. Mulla on paljon ihania ja tärkeitä ystäviä ja kavereita, mutta.

Kuvittelin etten kirjottais juuri mitään, mut tää on kuudes kappale. Jännää. No, eihän tässä taas asiaa kai ole? Mut tulihan kirjoitettua. Olo vain vähän paheni, tai ehkä vain tiedostan sen nyt tutkailtuani itseäni jotenkin paremmin. Huomenna saatan saada postissa myymieni kirppistavaroiden "tilalle" jotain jännää (joo taas... mut nyt sentään hankin rahat myymällä ylimääräistä pois), ja näin btw kirppis on edelleen avoinna :3 Nyt vaan. En tiedä. Yritän selvitä ja toivon et huomiseen tulis piristyksenä postia. Ääh, onpa turha elämä.


derppaava vitun ruma ääliö uusilla laseilla saatana

np: HIM - Wings of a Butterfly

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Katoamisleikki

Matkani käy päiväpolille. Päiväpolille, vaikka psykologi kysyi tarvinko osastoa. Hätäännyin, sillä näin hänen tarkoittavan sitä todella. Ei, ei osastoa minulle, en mene sinne. Ja niinpä hän sanoo, että lääkäri kirjoittaa minulle päiväpolin lähetteen heti. Nyt vain odotan. Mutta riittääkö se? Entä jos pääsen sinne vasta kolmen viikon päästä? Entä jos?

Kuulokkeista kaikuu excuse me while I kill myself ja mietin taas kuolemaa. Aina ja vain kuolemaa. En saanut sanottua että tarvitsen lisää lääkettä, enemmän lääkettä, jotain ihmelääkettä, etten kestä näitä oloja yksin. Mutten tiedä annetaanko minulle enää mitään kun on aina riski että yritän päättää päiväni niillä. Tiedän, että juuri tällaisessa tilanteessa mun pitäis sanoa Eetulle, lupasin että sanoisin, vaikka paljon mieluummin yrittäisin tappaa itseni.

Äsken vielä väsytti, mutta tää tunne mun sisälläni, tää ahdistus joka nosti taas päänsä, pitää mun silmät auki, aistit tarkkoina ja mut hereillä vaikka väsyttää. Pitäisi vain mennä nukkumaan, mutta. Mutta. Miten tää voi ollakin, päivä meni niin hyvin? Sain pestyä rottien häkin Eetun kanssa. Olin ihan iloinen, vähän väsytti, mutta ihan siedettävä olotila vallitsi koko päivän. Kunnes ilta koitti, kunnes rauhoituin ja mulla oli taas aikaa huomata tää sairas ahdistus.

Mä en tiedä miksi tai minkä takia tai miten mä jaksan jatkaa enää. Maanantaina aika psykologille. Lupasin soittaa kriisipuhelimeen jos tarvin apua. En minä osaa, en uskalla. Seuraava aika maanantain jälkeen taas perjantaina ellen pääse jostain syystä jo sitä ennen päiväpolille. Mietin jo nyt, stressaan, miten kestän maanantaista perjantaihin. Mutta vastaanotto-osastolle mä en mene, en suostu menemään. En enää vapaaehtoisesti. Se on vain säilytyspaikka, pelottava, ei hoitopaikka. Ja mä olen ihminen joka kaipaa apua ja hoitoa, en vittu mikään saatanan säilyke. Mä en jaksa. Mä en vaan vittu jaksa enää.


np: Sopor Aeternus & The Ensemble 
Of Shadows - I Don't Believe In Ghosts

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Blogikirppikseni!! ~mainostusta~


Heijjj ihanaiset! Onnistuin masentuneena poistamaan tän blogikirppikseni, koska kauppa kävi huonosti, mut palautin sen hulluuksissani! Aion tässä yön aikana lisäillä sinne viimein koruja, ja siellähän siis on jo kirjoja (vielä muutama jäljellä!), kenkiä (koot 36-39) ja vaatteita (L-koosta ylöspäin). Toivon että kurkistaisitte edes, hinnoissa on myöskin pientä neuvotteluvaraa. :)

TÄSTÄ BLOGIKIRPPIKSELLENI:

CHAOS ENGINE INSIDE ~the kirppis~

Kiitän jokaista, joka viitsii vilkaista, ja erityiskiitokset tietysti jokaiselle, joka löytää jotain ostettavaa! ♥ Hihi :3 Mun on oikeasti saatava tyhjennettyä paikkoja, koska 1) Eetulle alkaa riittää tää tavarapaljous ja 2) tarvin oikeasti myös jokaisen sentin ja euron minkä vaan saan. Joten. Shopshop, darlings! Pelastatte mut! :D

Laitan tähän vielä ilmoituksen milloin oon lisännyt ne korujen kuvat, ja jos satun löytämään jotain muutakin lisättävää. Meen kaivelemaan, tuleehan hyötykäytettyä tääkin yö :D:D::D:DD

NYT ON LISÄTTY: parit kengät kokoa 37, parit farkkushortsit kokoa 44 ja hurrrrrjasti (no ainakin jonkun verran hihi) tavaraa asusteisiin! :3 Että se on sit vaan GO GO GO GIRLS (and boys?)!!

That bitch is clearly borderline

Alkaa ahdistaa. En tiedä mistä se tulee, mut huomaan sen aina liian myöhään. En tiedä myöskään nukunko tänä yönä. On vähän sellainen olo että en... On levoton olo, hikoilen ja ääh. Ahdistaa. Ahdistaa. Tärisen. Äsken vielä olin ihan jeejee, ja tavallaan vieläkin menee kovaa. Aaltoilen nykyään niin lyhyellä välillä että! En kestä. Oon entistä varmempi et haluan päiväpolille. En silleen että viettäisin päiväni siellä - jo pelkkä ajatus yhteisruokailuista paikassa X, ns. laitosruokaa nappaillen ahdistaa - vaan että kävisin vain keskusteluissa. Mä ehdin nimittäin unohtaa jo pahan oloni jos en pääse heti viimeistään seuraavana päivänä siitä kertomaan. Sad, bad me.

Suunnitelma: huomenna 13.30 tapaaminen omahoitajaani sijaistavan psykologin kanssa. Sanon et oon harkinnut päiväpolia ja jos sinne pääsis suht nopeesti, siis ei kolmen viikon vaan vaikka viikon sisään, niin oisin valmis. Tarvin keskusteluapua tiheämmin kuin kahdesti viikossa. Päädyin tähän sen takia et esim. tänään jo pian heräämiseni jälkeen kieriskelin ahdistuksessa. Se painoi rintaa ja kun yritin lukea, onnistuin siinä vain nyyhkytysten ja nikottelun siivittämänä, vaikka kirja oli vasta alussa eikä ollut mitenkään, no, provosoiva tuohon käytökseen. Tekis mieli myös kysyä siltä psykologilta et mitä tapahtuu jos mun Deprakine-arvot ei nousekaan vaikka annostusta on nostettu. Et mitä mulle seuraavaks tapahtuu. Koko lääkitys puretaan? Lito? Jotain muuta yhtä pelottavaa?

Mä mietin kuolemaa ihan liian usein. Tiedän sen. Ja en halua myöntää sitä, kertoa totuutta. "Onko sulla itsetuhoisia ajatuksia Elina?", kysyi lääkäri. "Ja kuinka usein jos on?" Miettimättä sen enempää vastaan että niitä on, muttei häiritsevästi. Vittu mitä kusta ja paskaa, kyllähän ne helvetti häiritsee kun maanantaina viimeksi olin täysin valmis vetämään kaikki lääkkeet, tein suunnitelmankin oikein; käyn tiistaina ostamassa apteekista kaikki lääkkeet, jotka vain saan sieltä irti, keskiviikkoaamuna/yönä herään aikaisin ja nappaan niin omani kuin Eetunkin lääkkeet, meen takaisin nukkumaan ja vain nukun pois. It is that simple, kay? Mutta enhän mä kertonut. Pitäisi ehkä. Voisin huomenna yrittää tosissani.


- -

Unohdin tän tekstin tähän tunneiksi. Tunnelmat eivät silti oo muuttuneet. Suunnitelma sama edelleen. Uni tuskin tänä yönä tulee, joten suunnitelma siis tämä tänä ynä: valvon dataillen niin kauan kun seuraa riittää, sitten joko pelaan tai katon Skinssiä. Aamusta vois kokeilla nukkua jos meinaa väsyttää, koska tapaaminen on vasta iltapäivällä. Tai sit vaan meen suihkuun ja piristän itseäni sillä. Ahdistus on vähän väistynyt, mut sen tilalle on tullut ylivireystila; ylipirteys ja sekä fyysinen että psyykkinen levottomuus.

Noin kaksitoista tuntia tapaamiseen. Jostain syystä jännitän. Ehkä sietääkin? Ja juuri kun kirjoitin ahdistuksen väistyneen se nostaa taas hieman päätään. Luultavasti koska mietin tapaamista. Tekis mieli ottaa Opamox, yksi vain (tai vittu vaikka kaikki), mutta en uskalla. Tiedän miten siinä käy. Haluaisin niin että tähän ahdistukseen olisi lääke, mutta kun bentsot ja Anksilon ovat poissa pelistä niin... Lääkäri sanoi vähän ettei ole enää vaihtoehtoja. Että sad story, no glory. Mitä? En tiedä. Ihansama, lopetan nyt tähän ko alkaa tulla sellasta settiä etten enää pysy itekään mukana.

np: Story of the Year - Taste the Poison

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Should I sink or swim, or simply disappear?

Mä aaltoilen. Näin Nooraa. Noora oli ihana ja nauravainen. Ostin jännän päiväkirjajutun (Keel's Simple Diary Volume Two (Black); latasin sen myös puhelimeen (royal blue -värisenä) omg). Menin Synsamille; käteen jäi uudet silmälasit ja tarkastettu näkö. Saan lasit ens viikolla viimeistään. Olin taas impulsiivinen, mutta toisaalta olin puhunut tästä aikoja sitten. Että "sitten kun vanhojen lasien kytky loppuu hankin toiset". Eetuhan veti järkyttävät kilarit.

Mä en tiedä. "Me" voidaan hajota koska vain kahdeksi "minäksi". Tai ehkä lähinnä yhdeksi; mä tiedän etten selviä - tarkennan: en halua selvitä - siitä. Tai sitten tätä ei tapahdu. Mä en tiedä, mä en tiedä ja se repii mut kappaleiks. Eetu sanoi jo et "ala etsiä itselles uutta miestä", mut pian se pyys jo anteeks. "Tyttö kulkee veitsenterää ilme kasvoilla vaihtuen."


Olot hyppii. Aamulla olin täynnä intoa, täynnä valoa. Nyt haluan vain kuolla kuolla kuolla kadota. Mä en jaksais tätä. Tää on niin kuluttavaa. Ja kun ymmärtää itsekin vielä sen. Jos en ymmärtäisi itse, jos en huomaisi. Jos vain eläisin tätä vuoristorataa ja nauttisin kyydistä. Mutta kun tajuan, vatsanpohjassani ja rintakehässäni tunnen joka helvetin alamäen, joka saatanan pohjan, joka perkeleen ylämäen ja joka vitun huipun. Enkä nauti aina edes huipuista ja nousuista. Ja joskus taas nautin alamäistä ja pohjista. Joten miten helvetinsaatananperkeleenvitussa tässä pitäisi elää?


Mä oon täynnä pelkoa. Pelkoa elämää, pelkoa mua itseäni, pelkoa kaikkea kohtaan. Ja vaikka vihaan itseäni, vihaan läskejäni, syön taas karkkia joka kaiken lisäksi ja kermavaahdoksi kaiken paskan päälle maistuu pahalta. Jalkoja särkee. Päätä särkee. Hammasta (siis niitä vitun kuoppia) särkee. Elämä on kipua, särkyä ja paskaa. Kuolema on kevyt, tunnoton ja valkoinen.

Mä oon aina vain umpikujassa. Tekee mieli vain kuolla. Uskokaa. Kuolla. Se tuntuu niin lopulliselta kuin se onkin, helpottavalta. Täytyy kai neuvotella siitä, jos lääkäri sittenkin tekisi mulle lähetteen päiväpoliklinikalle että pääsisin juttelemaan vaikka joka helvetin päivä paitsi viikonloppuisin. Sinne kun ei vaan tiedä jonoista. Pelkään että jonot ovat viikkoja ja mä ehdin taas "parantua" tästä kaikesta hetkellisesti ja perun koko jutun lopulta (tai tapan itseni ennen sitä). Ah, miksei elämä ole helppoa?

Tyttö kaatui tänään kävellessään vanhemmilleen sen jälkeen kun oli tavannut parhaan ystävänsä kaupungilla. Tytön kenkä osui huonosti portaisiin, ja hän pyöri muutaman portaan alas asfaltille. Ihmiset katsoivat tyttöä ja tämän rupisia polvia halveksuen; kukaan ei pysähtynyt auttamaan hämmästynyttä tyttöä. Tyttö tahtoi itkeä silloin ensimmäistä kertaa sinä päivänä - eikä se jäänyt viimeiseksi tuollaiseksi hetkeksi - ja lopulta tyttö itkikin, mutta vain hiljaa sisällään. Pari kyyneltä karkasi tytön poskille, mutta hän piilotti ne yskään ja pyyhki ne nopeasti pois. "Tyttö epäkunnossa, siltäkö tuntuu sinusta?" Kyllä, vastasi tyttö.

np: In Flames - My Sweet Shadow

Kun otsikon keksiminen on tuskaa...


- -

Kaupassa käyty. Pakastepizza uunissa. Lääkkeet otettu. Hanski-rotta lääkitty. Koneellinen pyykkiä pesty. Ei tosin todellakaan tässä järjestyksessä. Revityn alaviisaudenhampaan kuoppaa särkee - edelleen. Yläviisurin kuoppa on parantunut, mut ylhäällä onkin kuulemma parempi verenkierto mikä nopeuttaa paranemista. Nälkähän tässä on. Onneksi se pizza. Sitten tosiaan kaupunkiin ja Noora. Ja kaikkea, voi apua ihanaa!! ♥ Teksti on tekopaskan kuuloista, lopetan siis. Toivottavasti nautitte videosta hihi.

np: Linkin Park - Figure.09

maanantai 22. heinäkuuta 2013

I have dreamed of a universe...

Järkyttävä ahdistus. En tiedä mitä teen. Huomenna lääkäri. Tekis mieli tuhota itsensä ennen sitä. Oon miettinyt osastoa joka helvetin kantilta, mutten koe sitä vaihtoehdoksi. Joutuisin vastaanotto-osastolle kaikkien täyshullujen ja sekomaanikoiden sekaan. Ei innosta. Ei siitä oo apua, koska keskusteluja ei ole ja jos on niin ne on pinnallisia. Se on säilytyspaikka, ei hoitopaikka. Jos pääsis ysille niin vois harkita. Mutta elämä on paskaa niin nounou. Lisäks mulla ei oo varaa moiseen.

Mä en vaan jaksaisi enää. Mä oon vaan todella, todella lopussa. Jälleen kerran, mut ei se tee siitä yhtään helpompaa kestää. Mua väsyttää vaikka oon jopa nukkunut viikonlopun aikana. Mulla on taas sama olo kuin silloin kun nielin sen patteriston pienen pieniä pillereitä. Mä en tiedä mitä huomenna tapahtuu, mä en jaksaisi puhua vaikka toisaalta se ehkä saattaisi jopa hieman helpottaa. En jaksaisi edes liikkua.

Maailma mun ympärillä on jonkun muun. Mä oon hokenut tänään koko päivän itselleni et "tääl ois parempi ilman mua, mul ois parempi ilman mua". Oon tuhlannut mun ja Eetun rahoja taas liikaa. En jaksa omaa aaltoiluani, omaa epävakauttani. Ja nyt kun mä tiedän ettei kuoleminen tunnu miltään.


ps. posti toi punaisensävyisen ja tummanruskean peruukin

np: Before the Dawn - Pitch-Black Universe

torstai 18. heinäkuuta 2013

Kattokee ny mikä asiaton vammanaama!


Väänsin taas videon. Ihihihihihi. Tuli vähän lyhyt koska tosiaan akku uhkas loppua mutta toisaalta ehkä hyvä niin en vaan tuhlannut aikaanne höpötellen turhia. On kuuma. Hiki suorastaan. Avaan ikkunan että saan tappavan taudin. Nyt. ... Noin. Tervetuloa kuolema hahahahhahaa! En oo nukkunut kunnolla vieläkään siis moniin öihin, varmaan pariin viikkoon? Menee liian kovaa, oon liian levoton, en muista kerroinko jo että se varmaan johtuu mun alhaisista Deprakine-lääkepitoisuuksista. Huomenna hoitajan/psykologin tapaamisessa pitäis saada tietää aikooko lääkäri tehdä asialle jotain (jos muka ei niin vaadin selityksen; tää ei oo mukaisaa). Okei nyt tärisen kylmästä koska oon puolalasti ja toi avoin ikkuna selkäni takana suoraan apua. Njoo. Vähän aikaa värjöttelen jos tää tästä. Ja syön lisää buranaa koska haamusärky heheheh no ei mutta noita revittyjen hampaiden kohtia särG.

Väsyttäis niin perkeleesti mutta kun en saa unta. Luulis että jossain vaiheessa perkele nukahtaisin kunnolla, mut ei, saatan nukahtaa max. tunniks, sit herään taas pyörimään enkä nuku taas koko loppuyönä vaikka pyörisin levottomana sängyssä. Oon vaan sellasessa koomassa. Huoh. Huomenna tosiaan kuulee Hanskin tuomion eläinlääkäriltä ja sitten kait mökille. Eetu lähtee Anjalaan tekemään pihatöitä isovanhemmilleen. Että. Sellaista. Meen yrittään nukkumista. Taas. Kiitos ja anteeksi. :D:D::D:D:D

np: Marina & The Diamonds - The State of Dreaming

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Sleepy sleepy sleepy

Oon ollu tosi väsynyt. Eilen kävin hoitajan/psykologin luona. Sillä ei ollut mitään pienintäkään hajua missä olin viettänyt sunnuntain ja maanantain välisen yön. Ei ollut kellään koko poliklinikalla kai. Jouduin sitten selittämään. Eihän siinä, olisin joutunut joka tapauksessa. Psykologi oli mukava vaikkakin vieras. Mulla on perjantaille uusi aika. En osaa kertoa enempää, tapaaminen meni miten meni. Ei siitä kauheeta hyötyä ollut, mut tulipahan puhuttua vähän.

Tänään käytiin katsastaan auto; ei menny läpi. Otti vähän päähän koska rahaa ei ois muutenkaan. Joudutaan meneen eläinlääkäriin uudestaan Hanskin kanssa myös. Mulla on liikaa laskuja maksamatta ja rahat tulee vasta maanantaina. Tekis mieli vaan itkeä, en tiedä miten ja mitä me syödään loppukuu. Oon idiootti.

Nyt voisin mennä takas nukkumaan. Aamulla pitää herätä soittaan eläinlääkärille että sovitaan aika koska mennään käymään. Toivottavasti ei ois yhtä kallis reissu ko viimeks :C Mut joo, turhin blogiteksti ikinä. Meen ja nukun nyt. Saatana.


np: Metric - Artificial Nocturne

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Nothing is infinite but


Maailma on keikahtanut raiteiltaan. Mä en tunne enää kuuluvani mihinkään. Sunnuntain ja maanantain välinen yö muutti kaiken, alas huuhdotut lääkkeet ja lääkehiili muutti kaiken, yö tarkkailuosastolla muutti kaiken. Mä oon nyt niin saatanan kaukana kaikista. Oon yksinäisempi kuin koskaan. Mä en enää tiedä mitä mä sanoisin ihmisille, mitä vastaisin, mistä puhuisin, en osaa ajatella tekeväni sitä edes päivien, kuukausien, vuosien päästä. Jokin yhteys on katkennut, en tunnu enää kuuluvan tähän maailmaan, näiden ihmisten elämään. Vaikka mä oon tässä, mulla on syke ja mä hengitän, oikeasti mä kuolin eilen.

np: Haloo Helsinki! - Vieri vesi vieri

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Meni just niinko elokuvissa

Kuulostan entistä enemmän huomiohuoralta kun kerron tän. Paitsi että onko totuuden kertominen väärin? Onhan se, kun on aihe tällainen, koska se lasketaan automaattisesti huomiohuoraukseksi. Mutta seuraavassa muistikuvani eilisen tekstin jälkeen:

- poliisi keittiössämme, joka käskee vaihtaa yöpaidan vaatteisiin
- mukava vanhempi hoitaja sairaalan shokkihuoneessa, jolle kerron lääkehiilen olevan hyvää
- Eetu sanomassa että nähdään huomenna
- pätkiä matkasta tarkkailuosastolle
- herääminen tarkkailuosastolta, jonka jälkeen en saanut enää kunnolla unta

Tarkkailuosaston yö oli tylsä, aamu ahdistavan tylsä. Aamupala oli ehkä paras mitä oon syönyt ikinä. Tähän saattoi vaikuttaa, etten ollut syönyt sunnuntaina kuin pari leipää. Mutta kuvitelkaa miten hyvälle voi maistua pari pientä palaa ruisleipää, kananmuna, mansikkajogurtti ja lasi appelsiinimehua. Itkin salaa hieman kun sain ruokaa. Kymmeneltä aamulla olin vapaa poistumaan. Äiti haki mut ja itkin on-offina koko matkan. Hieman myöhemmin Eetu haki mut porukoilta ja kertoi mitä oli tapahtunut. En tiennyt itkeäkö vai nauraa, joten tein molempia.

Nyt itku on helpottanut, mutta olo on outo. Sinänsä ihan hyvä, vaikka jotenkin tuntuu ettei saisi olla. Hmm. Eetu tosiaan kertoi mitä oli tapahtunut. Olin ollut sekava ja Eetu oli kysynyt olinko ottanut liikaa lääkkeitä. Samassa poliisit soittivat mulle ja lopulta käskivät antaa puhelimen Eetulle, joka meni avaamaan oven. Tän jälkeen soittoja lääkintäesimiehelle, joka käskee sairaalaan ambulanssilla tai Eetun kyydillä. Eetu lupaa heittää mut. Puhun höpöjä tai tuijotan tyhjyyteen koko matkan ja vielä sairaalan odotustilassakin. Sit mut otetaan vastaan, kiikutetaan shokkihuoneeseen, oletettavasti juon lääkehiilen kiltisti. Ja no. Sit oonkin pian jo tarkkailuosastolla.


Oon siis elossa ja hyvissä voimissa. Vähän häiritsee kun en tiedä mitä shokkihuoneessa tarkalleen tapahtui, mut joo. Pikkuvikoja. Nooralle kiitos poliiseista ♥ Ja ei, toi ei ollut vittuilua tai mitään, vaan vilpitön kiitos.

np: Charli XCX - Nuclear Seasons

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Death would be such a relief


Mua oksettaa. Mua itkettää. Mua ahdistaa. Hengitys on vaikeaa, oksennus nousee kurkkuun, itku kirvelee silmissä. Oon niin yksin taas. Mä en osaa, voi, puhua kellekään. Kukaan ei jaksa enää, kukaan ei ymmärrä enää. Ei vittu enää. Oon vaan mä, mä ja mä, yksin.

Mun silmiin sattuu, rintakehään sattuu, kädet tärisee ja haluan vaan kadota. Miksei mussa oo voimaa tappaa itteäni? Vasta tiistaina tapaaminen sen vieraan hoitajan kanssa. Osaanko sanoa mitään? Vai meenkö sinne taas niin helvetin tekopirteänä kuin ennenkin aina kaikille vieraille. Vai meneekö tää saatanan olo ohi ennen sitä? Ja sit taas unohdan että tällaista paskaa voi olla olemassa. En tiedä miten saisin nieltyä tarpeeksi lääkkeitä ennen kuin jäisin kiinni. Tai no, helposti luultavasti. Tiedän, et pitäisi kokeilla soittaa jonnekin, mennä päivystykseen, jotain. Mut mä en osaa. Ja sen takia oon yksin tän kanssa. Mä en tiedä mitä mä teen.

EDIT//Saatoin niellä 120mg Opamoxia ja 300mg Tenoxia. Voi vitun vittu en tiedä mitä teen. En tiedä ees miks kerron. Iski kauhee paniikki välittömästi ko nielin ne. Ehkä se menee kohta ohi. Voi vitun vittu. En tiedä mitä teen nyt. Apua.

EDIT//Oon kauhee huomiohakuinen paska oikeesti. Voi vittu. Tappakaa mut.

np: mind.in.a.box - The Place

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Saatan(a) pitää kirjoista


Tässä mä vielä sekoilen kirjojen kanssa yhtä vammaisena kuin aina :3 Tää ei oo kauheen valaiseva video, mut ajattelinkin tän enemmän silleen etten syvällisesti jokaiseen rupea perehtymään vaan enemmän esittelen nää ihanuudet. Mä siis omistan tosiaan ... muutaman kirjan. Laskin nopeasti että niitä on joku 100-125, en jaksa ton tarkempaa arviota heittää :D Musta siinä on kiitettävä määrä, kun tohon ei oo laskettu edes (esi)teini-iän Sisters Club -kirjakasaa ym. mitä luin (ja omistin) silloin nuorempana. Jossain vaiheessa oli sellain vaihekin että luin vain tosiaan kirjaston kirjoja, mutta nyt kun on alkanut tämä ELÄKE juosta niin on varaa joskus (köh) aina ostaa muutama (köh) kirja :3 Uusin hankinta hyllyssäni on Harjukaupungin salakäytävät, joka jäi käteen Suomalaisen alesta reilulla kahdella eurolla. Täytyy varmaan vielä käydä tonkimassa siellä jos jotain kivaa löytyisi, vaikka rahaa ei ole ja oon ostanut tässä kuussa ihan liian monta kirjaa. Mut miten joku voi muka vastustaa kirja-alea??

Anteeksi muuten pölyinen paitani, kalju otsani ja paskaiset hiukseni :3 On ihanaa olla sexikäs ♥

PS. UNOHDIN IHAN KOKONAAN PILVIKARTASTON TOSTA VIDEOSTA KOSKA SE EI OLLUT HYLLYSSÄ VOI PASKA MUTTA SIIS SEKIN AIVAN LOISTAVA KIRJA ANTEEKSI CAPS LOCK :3

np: mind.in.a.box - Dead End

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Sci-fi and other stories - wait what?


Tääl haisee silikoni-spray, koska Eetu huoltaa noita sen airsoft-aseita. Se lähtee tosiaan huomenna scenaarioon ja mä meen porukoille. Ahdistus aaltoilee. Kaupassa ahdisti, sitten ei ahdistanut juurikaan, mut nyt ahdistus on hypännyt taas pilviin. Sellain levoton ahdistus vielä, ei malttais pysyä paikallaan kun joka paikassa hakkaa ahdistus. Pahiten se tuntuu tietty rintakehässä, mut myös raajoissa. Oon syönyt koko illan sipsejä. Ääh, saatana. Taas. Sekin lisää ahdistusta. Lisäks se, että mulla on tosi vähän rahaa ja oon silti tuhlaillut. Tiedän ettei pitäis mut. Tiedän myös, että on tyhmää paeta epävakauden taakse ja perustella sillä tätä, mut se valitettavasti on totta: mun oirekuvaan kuuluu impulsiivisuus ja se ilmenee mm. hallitsemattomana shoppailuna. Sad but so true.

Joudun tosiaan heräämään huomenna 6.30 ja jännittää miten pääsen ylös. En kuitenkaan oo mikään sellain et osaisin käydä nukkumaan seiskalta illalla tälleen normaalisti - varsinkaan ko nukuin taas puol päivää. Jotenkin vaan lipsahti, ehkä ne on viime viikon univelat mitkä kummittelee?

Mulla on kauhee fiilis et haluisin katsella jotain sarjoja! Yhdessä vaiheessa mä tykkäsin hirveesti katsoa animea, mut sit iski pahat keskittymisvaikeudet ja en pystynyt enää. Jigoku Shoujo, Higurashi no Naku Koro ni ja Blood+ oli hyviä noin esimerkiksi. Nykyään oon tsekkaillut Eetun kanssa sarjoja Doctor Who ja Stargate SG-1, ja tykännyt paljon! American Horror Storya on kehuttu, ja se pitäis kattoa. Samoin oon miettinyt että mun sivistyksessä (tai epäsivistyksessä) on Skinssin mentävä aukko.

Mulla on kyllä selkeesti joku sci-fi -vaihe menossa haha. Kaikki kirjatkin mitä oon innostunut lukemaan on ollut enemmän tai vähemmän tieteiskirjallisuutta. Mut haittaakohan tuo? Ja nyt oon kyllä kadottanut nyt tän tekstin idean, sillä kävin auttamassa Eetua kasaamaan noita sen softauskamoja.

Tosin puhuttiin siitä kun Eetulla on helvetin mahtava mielikuvitus ja se on tavallaan elänyt erään jännittävän tarinan sisällä hetken tai kaksikin. Niin Eetu kyseli jos mä, kun kuulemma muka osaan kirjoittaa, kirjoittaisin ylös sitä. Ja mä puolestani ehdotin että jos näin tapahtuisi niin tehtäisiin tarinalle blogi, johon voisimme sitä sitten kirjoittaa. Niin löytyisiköhän keltään innostusta lukea Rikkinäisen enkelin tarinaa? Ihan näin vain alustavasti, sitä tiedä tapahtuuko koskaan mitään tän suuntaista edes.

Mut joo. Tänään tulossa vielä video, meni vähän myöhäiseksi sen lataaminen, muttamutta. Se käsittelee lempikirjojani ja saatan vahingossa selittää siinä jotain mitä tässäkin haha. Ahdistus aaltoilee edelleen, vähän helpompana nyt. Eli. Kiitän vielä kaikkia ihania lukijoitani, ootte mulle hyvin tärkeitä ja arvokkaita ♥

np: mind.in.a.box - Forever Gone

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Pikselipornoa, anyone?

Te ootte sitten aivan ihania! Ja saatte kärsiä siitä! Rohkaisette mua, jolla ei ole muutakaan elämää kuin internet, niin tunkemaan sen (internet) sisuksiin paljon lisää itsestäni irtoavaa paskaa. Hihihihihi! Mut oikeesti, mahtavaa jos saan piristettyä ees vähän jonkun päivää, sillä tekin piristätte mun! Vaikka monesti mun bloggaaminen on ahdistusta ja kuolemaa, mä saan voimia siitä ja teidän kommenteista. Ja voi luoja, Noora tiedä mitä teit, mä oon taas, varmaan kahden vuoden tauon jälkeen, hurahtanut tuohon videobloggauksen kiroukseen!


AAAA! Joten, koska rakastatte minua, ääntäni, ulkonäköäni, hyllyviä läskejäni, rottiani ja kirjahyllyäni, jotka kaikki voitte kohdata videolla joka tuossa alapuolella köllöttelee, niin pidemmittä puheitta, painakaa sitä suotanan ►PLAY -nappia ja katsokaa kun sekoilen armottomasti, mutta ah niin ihanasti!


HUOM! Se joka huomaa missä kohtaa olin idiootti enkä hahmottanut tän maailman lakeja oikein ja käänsin kameraani väärässä kulmassa niin lololololololol ei saa mitään palkintoa mut saa lyödä mua sen takia et oon yksinkertaisesti tyhmä :)

PS. Te kaikki fiksut videobloggaajat! Antakaa neuvoja mulle, koska en osaa käyttää mitään ohjelmia jnejnejnejne. ja mun videot on paskalaatuisia ja ja ja ja !!! Kaikki neuvot ovat kultaakin kalliimpia, sillä haluan kehittyä videobloggauksen mestariksi!

np: Nickelback - S.E.X.

Mä softaan läpi yön (psst, softaa säkin)

Oon valvonut taas koko yön. Samoin Eetukin. Mut ollaan saatu sentään jotain aikaan: laitettiin iso kasa tarpeettomaksi jäänyttä airsoft-tavaraa myyntiin, varattiin autolle katsastusaika ja maksettiin puhelinlaskut! Jos jotain sattuu kiinnostamaan, niin meidän airsoft-kamat löytyvät siis tän linkin takaa :3 Siltä varalta että jotain kiinnostaa, mutta hän on liian väsynyt painamaan tuota linkkiä, niin listaan tähän mitä on myynnissä :3 
- WE KAC PDW
- Cyma MP5K PDW
- Cyma MP5 J 
- Maruin Scorppari 
- Bollen suojalasit
- maiharit kokoa 45
Toi Galaxyn MP5K PDW mikä tuolla myöskin keikkuu on varattu. :) Sen sijaan...

...tsekkailkaahan sitä Cyman MP5 J:tä varsinkin, se on mun entinen ja rakas, ja se kaipaa omaa uutta rakastavaa kotia ;_______; Se on hyvinpidetty, melkeen ko uus. Ei oo pelattu montaa kertaa! Mukaan higu ja kolme midiä, kaks akkua ja reisiholsteri. Kahdellasadalla irtois, tai voihan siitä aina keskustella mut. :))))))))))


KATTOKEE NY SITÄ!!1 kutiepie ♥_______♥

Ääää pelottaa miten käy rottien häkinpesun kun hupsista uni ei tullutkaan silmään... Toisaalta oon täynnä energiaa (ainakin vielä toistaiseksi), enemmän ehkä oon huolissani Eetun jaksamisesta. Noo, kuuntelen vähän Pää Kii, sit vähän jotain muuta ja sit biletän auringonlaskuun? Kuulostaa suunnitelmalta :DD:D:D::D::D:::D:D:D

Niskat jumis ko on datannu sen ainakin 12h putkeen? En muista millon alotin lol. Huhhuh. Nälkä alkaa vähän olla. Voisin siis syödä vaihteeksi Jacky-makupalan (ja tietty se paras maku, eli maitosuklaa-vanilliini ♥!). Ahmin sen suorastaan. Nomnom. Ahmiminen on paha, mut Jacky-makupala niin hyvä.

Voin kertoa et nyt iskee se tyypillinen "olen ottanut lääkkeet noin neljä tuntia sitten" -fiilis aka alkaa huipata, tulee hieman raukea olo ja pikkaisen silmät painuu kiinni. Ei kuitenkaan varsinaisesti väsytä, on vain vähän höpö olo :D:D:D::D:D:D::D Asiasta muuten kukkaruukkuun, pitää kai soittaa tänään eläinlääkärille ettei toi kuuri oo vaikuttanut. Kai. Ei ainakaan vielä. Ja perjantaina sen pitäis jo loppua. Joten... :C Tietää rahanmenoa, ja se ketuttaa. Anteeks ko tulee postausta tällasella vauhdilla, mut mulla on 1) tylsää ja 2) paljon "asiaa". Voi olla et innostun vielä tekemään videonkin tänään lol voihan helvetti sentään pyydän tosiaan anteeksi oon kamala voi apuaauuauauauaua :D

np: Aste - Spaceman

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Eeppinen feilaus, kaveri!


Oon kaunis tossa aloituskuvassa tai mikä toi on...
ÄLKÄÄKÄ SUURENTAKO TOTA KUVANLAATU PISSII!!1

En tiedä miten tän pitäis toimia apua. Tää on siis eka videoni bloggeriin, oon joskus aikoja sitten videoentrytellut livejournalissa, mutta sitten se vähän jäi koska (videollakin esiintyvistä syistä) ei enää vaan kiinnostanut. Nyt kokeilen onnistuisiko tää, ja ehkä voisin kiusata teitä joskus myöhemminkin näillä saatanan huonolaatuisilla ja eeppisen paskoilla videoillani? Tuli myös todistettua että uusi tietokoneeni on tosiaan parempi (yllärillä) kuin vanhani, ja pystyn JEEJEE tekemään pidempiä videoita jos tarve niin vaatii (ja sehän vaatii).

Huomenna pitää pestä rottien häkki. Torstaina Noora tulee Lahteen ja toivon että hänen syntymäpäivälahjansa tekisi mystisen tempun ja ilmestyisi luoksemme ennen sitä. Epäilen kuitenkin vahvasti, sad but true. Odotan kuitenkin innolla, Nooraa on aina ihana nähdä purr! Wilmakin puhui vähän että voisi jossain vaiheessa tässä tulla Lahteen, sekin kuulostaa kovin kivalta! Nyt kuitenkin hyvä yöpala eli Atrian ainoa oikea jauhelihapitsa.

PS. Adlibriksen alesta saattoi jäädä vielä tosi pienellä rahalla pari kirjaa, mut who gare's, mä kuolen jopa tapauksessa (köyhänä). Minkä sille voi et kirjat on liian lähellä mun sydäntä? Sentään selvisin tänään kaupungilla käydessäni tyhjin käsin ulos Glitteristä, se on hyvin se!

np: Billy Talent - Burn the Evidence

maanantai 8. heinäkuuta 2013

I'm just a would've been, could've been, should've been, never was and never ever will be


Kauhee henkinen oksetus päällä. Käynti hoitajalla oli turhaakin turhempi. Se vain kasvatti mun ahdistusta. Heräsin kaksikymmentä minuuttia ennen lähtöä ja ehdin silti bussiin. Kotiin palattuani nukuin reilun neljän tunnin päiväunet. Söin, datasin, en tehnyt mitään erikoista. Roborovskeista oli tullut sähköpostia; mulle oiskin nyt tarjolla kaks tyttöä, mut eihän mulla oo nyt niihin varaa. Vituttaa lievästi.

Väsyttää. Pelkään että väsymys ottaa musta taas vallan. Pelkään. Hoitaja jää lomalle, käyn sijaisella tästä muistaakseni neljä viikkoa eteenpäin. Yritän kadota musiikkiin, kirjoihin, shoppailuun, ruokaan, mihin vain. Oikeasti pelottaa mihin tää tie mua vie, tuhoon vai turmioon.

Haluisin olla nätti, kaunis, laiha, siedettävä edes. Jos en pysty siihen, haluisin pystyä ees kuolla. Mutten näytä pystyvän siihenkään, mikä ahdistaa mua ihan helvetisti. Mä haluan olla ees jotain. Mua vituttaa, oksettaa, ahdistaa olla mä. Tekis mieli viiltää. Oikeasti. Varsinkin ko tiedän että mulla ois siihen tilaisuus; Eetu poistuu kohta Oton kanssa hetkeks tästä himasta. Mutta enhän mä kai voi. Tai jos vähän?

np: Bring Me the Horizon - Seen It All Before

Mystisyyksistä

Huomenna hoitajan tapaaminen. Saan kai kuulla vähän miten se haastattelu meni. Nyt mulla on tosiaan vähän reilu kuukaus aikaa päättää haluanko siihen dkt-ryhmään. Sit ilmoitan tälle haastattelijalle, joka ilmoittaa mulle pian tän jälkeen onko mua valittu. Iiks. Huomen pitää muistaa kysyä hoitajalta et onko se jutellut lääkärin kanssa mun Deprakine-lääkepitoisuuksista. Nimittäin ne on mystisesti alhaalla: niiden pitäis olla hoitoalueella 300-600, mut kesäkuisissa kokeissa ne oli 285 tai jotain, ja nyt uusimmissa vain ihan pikkaisen yli 200. Jännittävää, koska oon jopa syönyt lääkkeeni säännöllisesti ja kaikkea. Haluisin tietää mitä nyt tehdään. Nostetaanko Deprakinen annostusta vai vaihdetaanko lääkettä vai mitä apua.

Väsyttää. Vois mennä ja lukea hetken Fraktaaliruhtinasta. Tavallaan tekis mieli ottaa puol purkkia Tenoxia ja nukkua koko huominen. Jotenkin sellainen olo. Mut tiedän et mun pitää mennä sinne tapaamiseen. Ehkä vain meen ja luen ja nukahdan. Tai vaan nukahdan.


np: Train - Eggplant

torstai 4. heinäkuuta 2013

Laitetaan se laitokseen!1

Tänään. On ollut hyvä päivä! Oon jutellut hauskoja ihmisten kanssa. Oon kuunnellut tätä mystistä bändiä nimeltään Pää Kii ja rakastunut. Oon tosiaan hoitanu rotille lääkäriajan huomiselle, maksanut laskuja, ostanut ne rintaliivit x 3 ko oli 3/2-tarjous. Ja löytänyt sen pitkähihaisen ihanan neuleen jossa on huppu: ANKEUTTAJA-KAAPU! ♥ On ollu hoo ii vee!!1 ja insuliinishokki-Totoro. Oon saanut myös noudettua mun uudet popot (joihin ei ois periaatteessa varaa mut toisaalta joo älkää lyökö) postista, ja jonotin siis myös ensin väärässä postissa niitä noin viisitoista minuuttia kunnes hämillään oleva postintäti huomautti että oon väärässä postissa :(


täs kuvassa mun popot!

Oon lisäks syöny melkeen kokonaisen HK:n sininen -lenkin. Ja hoitanut Nooran synttärilahjan (ja vähän kirjaa itselleni, anteeks, oikeesti, lyökää jo niin kovaa että henki lähtee!) ja myynyt vähän turhaa (tai no ei turhaa, mut vähemmän tarpeellista). Tänään ihmiset on ihanii, tänään ystävät on rakkaita! Tänään tuntuu hyvältä, vaikka meneekin niin kovaa että pelottaa koska ja mihin tästä tipun - mut tarviiko sitä vielä niin miettiäkään? Ongelma vaan et miten saan tän pysäytettyä unien ajaks, koska huomenna on se kuuluisa dkt-haastattelu! Ei oo ehkä hyvä mennä sekasin sinne... Hmm.

Pepsi Max on hyvää, mä oon ylpee mun veljestä joka esitteli tänään vähän sen dj-taitoja meille ja aaaa. Elämä on tänään hyvää. Ja nyt jatkan ja kuuntelen hetken Pää Kii ja biletän. Ni.

np: Pää Kii - Tuhoava voima

Tyhjä pää

Aamukuudelta sängyssä en ajatellut enää mitään. Olin valvonut taas koko yön ilman erityistä syytä. Oli vähän heikko olo - sitä se kai tekee kun valvoo vaikka lääkkeet sanoo että nukunuku.

Noin neljän tunnin yöunien jälkeen on helppo sanoa, että kun jonkinlainen kovakuoriaisenkuvatus (pieni, mutta kuitenkin) tipahti kädelleni ei-mistään, ensimmäinen ajatukseni oli että se on itse kuolema. Normaalisti pelkään kaikkea pientä ja monijalkaista, mutta nyt onnistuin katsomaan otusta ihmeen rauhassa muutaman hetken - kunnes tipuin takaisin todellisuuteen ja huitaisin sen nopeasti kädeltäni.

Se uusin haava/arpi kutiaa, revin sen yöllä vahingossa auki yhdestä kohtaa kun epähuomiossa raavin. Pitäis alkaa maksaa niitä laskuja. Pitäis soittaa eläinlääkäriin. Soitan nyt. ... Noin. Olipa topakka eläintohtori! Se sano suoraan määräävänsä Baytrilia, jes! Huomenna sinne sitten, tänään ei ois ehtinyt koska se verikoe on niin perseaikaan ja pitää hoitaa niitä muitakin asioita. Nyt maksan sit viel ne laskut. Perkele.


Että aamukuudelta sängyssä en ajatellut enää juuri mitään.
(Aina sama naama, aina. Mut voiko sitä vittu naamalleen mitään?)

np: Pää Kii - Kalifornia Dreaming

Pelkkää harhaa, kaikki vaan sun päässäs

Talous on rempallaan. Rahat tulee ja menee - edelleen ja aina vain. Tässäkin kuussa. (Ainakin) 70€ hammaslääkäriin, 125€ rottien ruoka- ym. tilaukseen, 112€ sähköön + vuokra ja muut laskut. Ja tietty se, et rottaset on taas kipeinä, joten eläinlääkärikin maksaa. Lisäks olin paha ja tilasin ne yhet kengät... Jotka tietty voin palauttaa, ja ne ei ees kyllä välttämättä sovi mulle, ja seliseliseli ja blablabla. Mut joo. Ne ei oo pakolliset. Sen sijaan isälle ja Nooralle haluan ostaa synttärilahjat. Ja uudet rintaliivit ois saatava kun entiset tahtovat hajoilla. Ja syistä joita en voi tässä kertoa on mun hankittava myös jotain juhlavampaa pitkähihaista (lukekaa siis rivien välistä). En jaksais ajatella vaan näitä saatanan raha-asioita jatkuvasti.

Tää päivä on mennyt yllättävän hyvin. Oon tuntenut itseni suurimman osan ajasta ihan siedettäväksi. Aamusta ahdisti rajusti, mut yritin lukea Fraktaaliruhtinasta ja se helpotti aina kymmenen minuutin pätkissä. Ei vituttanut läheskään yhtä paljon kuin eilen (joo, ei tästäkään enempää, en jaksa palata tähän). Nyt istun yksin ja odotan että joku tulis häiritsemään mua aka tulis juttelemaan. Tää aika ei oo vaan mun puolella; kaikki fiksut nukkuu jo?

Huomenna (tai no, tänään, asd) verikoe klo 13:35, jonka jälkeen suorittamaan erinäisiä ostoksia, joihin ei ois varaa. Silti. Pitää. Perjantaina on dkt:n haastattelu, jänskää. Äh. Onko mun elämässä muuta? Ei juuri. En pääse lähtemään mihinkään ketään katsomaan kun rahaa ei ole. Kellään ei ole aikaa/rahaa/halua tulla tänne(?). Ja loppujen lopuksi mua väsyttää. Ja ahdistaa. Ja en tiedä. Mistään mitään.

Alan kadottaa sen kuuluisan punaisen langan. Tänään tekis mieli vaan halata kaikkia, pelastaa mulle tärkeät kaikelta pahalta ja imeä se kaikki itseeni että voisin räjähtää kaikesta pahasta ja maailma ois hetken parempi paikka. Että ei mulla muuta. Ihmiset, ootte mulle tärkeitä. ♥ Tiedätte kyllä. Ehkä parasta siis lopettaa. Tää turhan jauhaminen. Trolololol.


tää ei vastaa todellisuutta, tää on vaan sun päässäs honey

np: Stam1na - Koirapoika

maanantai 1. heinäkuuta 2013

The dreams in which I'm dying are the best I've ever had

Mua on ahdistanut koko päivän aamun ensiminuuteista tähän hetkeen, eikä tälle näy loppua. Ahdistus on nykyään ainoa kunnon "tunne" mitä tunnen. Sain tänään tietää, että kuntoutustukihakemukseni meni läpi. Odotin, että kaiken stressauksen ja ahdistuksen jälkeen olisi tullut onni ja/tai ainakin helpotus. Sen sijaan... ei mitään. En tuntenut kertakaikkisesti mitään. En yhtikäs mitään. Totesin vain että läpi meni. Se ei liikuttanut millään tavalla, vaikka ensin yritin esittää toisin. Mua vain oksettaa. Tämä ahdistus. Jatkuva, jäytävä ahdistus. Ihmiset oksettaa mua. Kaikki oksettaa mua. En jaksa tätä. En kestä tätä. Tekee vain mieli paiskoa tavaroita seinään koska ahdistaa niin paljon. Mitään muuta mä en kykene tuntemaan. 


Vittu päästäkää jo tästä. Mua ei kiinnosta enää helvetti vittuakaan tämä paska. Taidan mennä ja nukkua tän pahan olon pois koska mulla ei ole muitakaan vaihtoehtoja. Tekis mieli vetää lääkkeitä, mut koska pelkään niiden loppuvan... Vihaan.

np: Charli XCX - Stay Away