Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 29. elokuuta 2013

Vaaleanpunaista verta

Mun tekis niin mieli puhua jonkun toisen munlaisen kanssa. Jonkun joka ymmärtäis. Just nyt on ihan sellanen fiilis. Sellasen, joka ymmärtää ko kerron ahdistuksesta, masennuksesta, epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, itsetuhoisuudesta, itsemurhayrityksistä, impulsiivisuudesta, hypomaniasta, psykoosista. Sellasen kanssa, joka on kokenut jotain vastaavaa. Tietää mitä on katatonia, mitä on kun äänet käskevät, tietää millainen olo on viiltämisen jälkeen. Jonkun, joka voi ymmärtää millaista on taistella sitä vastaan, kun joku toinen sun pään sisällä käskee hakea meat cleaverin (mikä onkaan suomeks) keittiöstä ja sanoo, että sun pitää hakata sillä sun isän kaulan auki.

Niihin aikoihin mun pää sanoi, etten saa nukkua kuin maksimissaan tunnin yössä. Niihin aikoihin mitä vähemmän söin, sitä vähemmän mun tarvi rangaista itseäni. Ja mitä enemmän rankaisin itseäni, sitä enemmän olin huono, sillä en osannut edes rangaista itseäni oikein. Viilsin sitten kuinka syvään tahansa, kuinka isosti, se oli aina liian vähän. Löin sitten kuinka kovaa, valvoin kuinka kauan, söin kuinka vähän - ei koskaan tarpeeksi. Niihin aikoihin sain paniikkikohtauksia, joiden lopuksi huusin suoraa huutoa kymmeniä minuutteja. Niihin aikoihin mulla oli pakottava tarve tuhota, hajottaa, rikkoa. Niihin aikoihin mä aion ottaa porukoiden auton, ajaa läheiselle pienlentokentälle ja polttaa itseni.

- -

Mulla on helvetin levoton olo. Haluaisin viiltää pitkästä aikaa. Oikeasti. En saa purettua tätä oloa kellekään, tää kirjoittaminenkaan ei tahdo auttaa. Haluaisin nyt olla yksin tässä kämpässä, yksin ja lääkepöhnässä ja viiltää ja viiltää ja viiltää. Mä en ois halunnut ottaa mun lääkkeitä, ääni päässä sanoi pitkästä aikaa "älä ota niitä, älä ota niin ollaan taas yhdessä". Ja pitkästä aikaa mä halusin olla yhtä sen kanssa. Kadota siihen pimeyteen, missä joskus elin.

En muista siitä ajasta kuin pimeät yöt, tietokoneen näytön hehkun, odotuksen että kello tulisi päivästä riippuen viisi tai kuusi ja sain mennä vihdoin tunniksi nukkumaan. Muistan paperipäiväkirjan, muistan veren tuoksun ja terän häviävän terävyyden ja hehkun. Punaisen värin ja ainaisen pelon ja ahdistuksen. Äänen, sen toisen Elinan, joka oli niin paha, niin paha ja niin rakas. On edelleen. Sen Elinan, jolla oli vastaus kaikkeen, joka joskus jopa palkitsi. Muistan lattian, jolla nukuin, sillä olin liian likainen sänkyyn. Ja ennen kaikkea muistan kyyneleet psykiatrian poliklinikan käynneillä, hiljaisuuden, kysymykset, "oletko koskaan kuullut psykoosista".

Päästäkää mut takaisin sinne.
Tahdon kuolla.


np: mind.in.a.box - Change

keskiviikko 28. elokuuta 2013

...and that's who I am! pt. II

Just cause I felt like it. Eka osa kannattaa tsekata tästä, jos haluut tietää kaiken!
Ja kuten eka osakin, tää on sitten pitkä ja tuskainen tie kun tätä alkaa selata ;)

















(mä muistaakseni pyysin että tää lisättäis! ei sillä, on saattanut joku muukin, mutta!)









np: TRAGIK - Numb

tiistai 27. elokuuta 2013

Toivo


Aina on toivoa. Sietää uskoa minunkin. Sen takia ensi viikolla tapahtuvan perheenlisäyksen - pikkurotan - nimeksi päätettiin Eetun kanssa pistää Toivo. Tää edustaa sitä, että toivotaan kaiken kääntyvän paremmaksi. Toivotaan, että ongelmat rottien kanssa ois ohi. Toivotaan parempaa elämää kaikille, toivotaan et saatais se kämppä (joka on tällä hetkellä menossa luultavasti jollekin muulle :( ), toivotaan että jossain vaiheessa perhe kasvais myös niiden degujen myötä.

Huomenna vika "oikea" päiväpolin tapaaminen. Sen jälkeen ehkä Eetun kanssa mun isovanhempien mökille. Jos ei huomenna, niin varmaan torstaina päiväpolijakson päätöskokouksen jälkeen. Mökillä yö tai pari. Kesän lopetus. Peruin tänään tosiaan sen tatuointiajan. Pesin koneellisen pyykkiä, söin, kävin kaupassa. On jotenkin tapahtunut paljon ja ei mitään. Hikoilen kuin en ois ottanut lääkkeitä vaikka olen. 


Hieman positiivisimmalla fiiliksillä tänään, vaikka ahdistaakin. Varmaan johtuu Toivosta, ja siitä kun stressi helpotti hieman kun saatiin ees jonkinlainen vastaus siitä kämpästä, stressasin sitä nimittäin aivan törkeästi. Tosin nyt jää aikaa stressata, onko mut todella valittu siihen dkt-ryhmään, sillä tällä viikolla pitäisi tulla ilmoitus missä ja milloin kokoontumiset alkavat ensi viikolla, mutta vielä ei ole kuulunut mitään. Oon hyvin epätietoinen. Mut kai pitäis lopettaa stressaaminen ja yrittää hengittää syvään, vaikka sekin aiheuttaa ahdistusta.

Anteeksi muuten, ettei tekstien sisältö ole ollut mitään päätähuimaavaa viime aikoina. Ei ole vain ns. irronnut. Joten, pitää tyytyä siihen paskaan mitä saa :D

np: Feathers - Dark Matter

maanantai 26. elokuuta 2013

Pelastakaa hukkuva


Vittu mitä paskaa. Anteeks toi video. Oon vaan niin väsynyt. Hävettää. Kaikki. Oon ruma ja tyhmä. En löydä taas itestäni mitään hyvää. En mitään, en millään. Oon päättänyt et luovun tatuointihaaveista tältä erää, vaik sekin vituttaa, mut ennemmin haluan uuteen kämppään ja deguja tai jotain vastaavaa. Ei mulla oo varaa. Täs vaiheessa saatte olla silleen lol nytkö se sen vasta tajus. Mul on vaan niin paha olla. Haluan pois. Joo, vittu, anteeks.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Nowhere to go, no one to talk to


Mä oon niin väsynyt. Kun suljen silmät, mun luomien takana tanssii kuvat tarkkailuosastosta. Kun lopetan tietoisen ajattelun ja annan ajatusten vain olla, ne ajautuvat kuolemaan ja itsemurhaan. Ihmiset ovat niin tottuneet mun pahaan oloon, ettei ketään kiinnosta. En osaa enää puhua kellekään siitä. Olen yksin. Ja niin lopussa. Ennusmerkit pakottavat kuolemaan. En tiedä mitä teen estääkseni itseäni.

np: Lana Del Rey - Blue Velvet

lauantai 24. elokuuta 2013

Vali vali, seli seli

Mul on nälkä. Tänään en oo ko haaveillut ruoasta ja nukkunut. Nukkunut niin helvetisti. Oon syönyt aamulla vähän raejuustoa ja kaks leipää. Enää ei oo voitakaan leivän päälle, yyh. Näin untakin vain kaupassakäynnistä. Siitä, miten keräilin lähes kaikkea mahdollista mistä pidän ostoskärryihini. Ja kun tietää ettei oo mitään mitä syödä... Oon sen takia yrittänyt nukkua mahdollisimman paljon - ja toisaalta on väsyttänytkin. Kaiken lisäksi Eetu oli sillä aikaa ko nukuin ni kiskonut salmaria (voi huoh), joten se ei voi lähteä heittämään mua edes milleen huoltsikalle. Ja joo, nukuin tietenkin autuaasti kauppojen aukiolon ohi sillä välin kun Eetu oli kaverin kanssa. Tää päivä ei oo menny putkeen, ei.

Lisäks oon vaan stressannu kun laitettiin kysely yhestä kämpästä ja se nainen ei oo vastannut. Haluisin tietää ees onko se kämppä jo mennyt vai onko meillä tsäänssejä.

Mä en keksi mitään muuta mistä kertoisin. On tapahtunut asioita, kyllä, mut. En vain jaksa ajatella niitä. Haluan vain levätä, levätä ja levätä. Vituttaa. Ahdistaa. Sitä samaa paskaa jatkuvasti. Oon haaveillut yliannostuksesta, teho-osastosta, kuolemasta. Mut on ikuinen epäonnistuja, ei sille mitään voi.

Anteeksi.


np: Placebo - Something Rotten

keskiviikko 21. elokuuta 2013

I’ll make an hourglass from my fingers; I know I’m only passing through


RIP Simo aka Ratsian Full of Fun
13.1.2012 - 21.8.2013

Koskaan ei voi tietää, milloin elämä loppuu. Tänään loppui sun elämäs, rakas laumanjohtajamme. Nukuit rauhallisesti pois vanhuuttasi Eetun katsellessa ja rapsutellessa. Olit jo jonkin aikaa ollut veto pois, silmät hieman sameat ja muutenkin et enää oma tempperamenttinen itsesi. Kurjaa, että elämäsi loppui jo reilun vuoden ja seitsemän kuukauden iässä; olisimme voineet pitää sut luonamme vaikka toisen mokoman, mutta ehdithän sä jo kaikenlaista nähdä. Nyt vain nuku hyvin, rakas ♥

np: Hands Like Houses - Oceandust

maanantai 19. elokuuta 2013

Unia ja päiväunia

Eilen pelailtiin siis lautapelejä. Tai paremminkin lautapeliä, Eclipse nimeltään. Siinä vierähtikin sellainen lähes yksitoista tuntia. Mukana oli vanhojen kavereiden lisäksi pari uuttakin tuttavuutta. Peli oli mukaisa, mut mulla alkoi keskittymis- ja oppimiskyvyn rajat tulla vastaan ehkä kolmen tunnin jälkeen. Sen jälkeen peli oli aika tuskaa, koska en vaan pystynyt enää keskittyä kunnolla enkä oppinut enää uusia sääntöjä kunnolla. Meni siis vähän läskiks, ja olinkin surkein lopussa. Mut syytän osaksi sitä et sain pelattavakseni rodun, jonka pitäis olla hyökkäävä ja aggressiivinen enkä mä osaa pelata silleen koskaan tai missään pelissä :D Osaksi se oli kyllä ihan omaa vikaa ja väsymystä etten osannut pelata paremmin.

Juuri nyt on suht hyvä fiilis. Aamulla olo oli täysin kamala. Menin päiväpolille ahdistuneena, vihansekaisissa väsymystunteissa. Otti päähän jokainen kysymys, minkä se hoitaja esitti enkä ois jaksanut vastailla, odotin vain että pääsen lähtemään. Kotiin palattuani kaaduin takas sänkyyn ja nukuin onnellisesti vielä monta tuntia. Heräsin tekstiviestiin: "kenkulisi ovat saapuneet lähipostiisi". Lisäks posti oli tuonnut hopean värisen blingbling-kaulakorun, hihi :3





♥ rakastan materiaa.

Huomenna moikkaamaan Milkaa sen kämpille. Keskiviikkona mahdollisesti isovanhempien mökillä käymään, täytyy soitella ja kysellä ja katella. Keskiviikkona on myös taas päiväpolin käynti. Väsyttää jo nyt ajatus siitä, mut kai se vaan täytyy käydä. Mulla ei synkkaa yhtään sen hoitajan kanssa, ääh.

Ja aivan, mulla on "uus" puhelin ny! Sain tosiaan veljen vanhan Samsung Galaxy SII:n, ja oon niin iloinen! Nyt voin etsiä vaik etsystä jotkut hienot kuoret tähän, ah. Pelottaa ilta ja ahdistus, koska se aika varmasti tulee. Ja mä en osaa vieläkään hallita tai hillitä tai mitään sitä. Ja koko päivän on ollut vaikea keskittyä mihinkään, siks tääkin teksti on tällaista. Paskaa koko paska :D Ehkä lopetan tähän. Kaiken. Nyt. Hehs.

np: David Guetta - Little Bad Girl 
(feat. Taio Cruz & Ludacris)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Pojat laulakaa se laulu, joka sai mut aina nauramaan

Hyvin jakautunut fiilis. Toisaalta oon valmis tappamaan itteni, toisaalta mä oon innoissani tästä syksystä. Mulla on just nytkin mukavaa; puhun Wilman kanssa ja iloitsen. Tilaan crazy factorylta lävistystarvikkeita; neuloja ym., yhet plugit ja tunnelit... Näette sitten (ellei mua tapeta ennen sitä by sukulaiset). Etsyssäkin ois pari ihanaa korua, joita täytyy harkita. Voihan rahanmeno! Ja kaiken keskellä ahdistus. Ehkä rasittavin tunne maailmassa olla samaan aikaan innoissaan ja ahdistunut.


Tää ahdistus on kummaa. Eilenkin se iski, iski vaikka Anksilonin annostusta on nostettu. Iski vaikka oli muuten mukavaa. Iski kaikesta huolimatta, kuten tänäänkin. Oon syönyt ahdistukseeni liikaa sipsejä, oon suunnitellut itsemurhaa liian tarkasti jos kysyy hoitohenkilökunnalta. Oon todennut olevani hirveän yksinäinen ja yksin. Todennut myös olevani kamalan tyhjä ja tyhjää.

Kaipaan halausta tosiystävältä. Kaipaan rauhallista istuskelua jossain baarissa tosiystävän kanssa. Kaipaan keskustelua jostain turhanpäiväisestä tosiystävän kanssa. Kaipaan tosiystävää.

- -

Unohdin tän tekstin tähän pariksi tunniksi. Olo hieman parempi. Puhuttiin Eetun kanssa mulle kipeästä asiasta, ensimmäistä kertaa ikinä mainitsin siitä kenellekään. Pelkäsin. Häpesin. Itkin. Sain kaikesta huolimatta hyväksyntää. Huomenna (siis tänään) jätkien kanssa lautapelejä. Taidan myös saada veljen vanhan puhelimen itselleni. Se ei kai toimi täydellisesti, mutta voihan sitä testata ja palata sitten tuohon mun nykyiseen, koska ei siinä mitään vikaa ole, on vain kiva saada vähän uudempi ja "hienompi" lelu :D

Nälkä on kamala. Ahdistus on lievempi. Ehkä teen jotain epäterveellistä, esim. kaivan pakastinta jos siellä ois ranskalaisia :D Ääh. Ja lääkkeet! Melkeen unohtui kun juttelin Eetun kanssa niin pitkään. Njoo. Yritän pysyä hengissä, yritän muistaa kaiken kivan mitä on jo lähitulevaisuudessa edessä. Ehkä jo maanantaina Eetun yllätys tulee, ja ajattelin lahjoa sitä sillä jo heti kun Eetu raukka on ollut niin surullinen Hanskin takia ja muutenkin. Nyt meen kaivaan sitä epäterveellisyyttä jostain.

np: Evanescence - My Immortal

perjantai 16. elokuuta 2013

You can run, but you can't hide

This ain't no singing in the rain
This is a twister that will destroy you
- -

This ain't no cure for the pain
This avalanche will suffocate you



S L O W  M O T I O N  S U I C I D E
(no one here gets out alive)

np: Soap&Skin - Thanatos

torstai 15. elokuuta 2013

Auringon kultainen kaupunki


RIP Hanski aka DJ Kridlokk
4.4. - 15.8.2013

Olit meidän pienin, ilopilleripallero jolla riitti aina virtaa. Porukan pienin - ja sairain. Söit neljä viikkoa kahta eri antibioottia, eikä se sillä parantunut. Tänään iltapäivästä kuulostit niin pahalta, että lopulta päädyimme päästämään sut paremmille juustomaille, kauniin sateenkaarisillan taa. Olit ihmisrakas, rottarakas, rakas. Vaikka olit sairas jaksoit aina olla iloinen, ja leikkisämpää rottaa saa hakea. Olit myös ensimmäinen sijoitusrottamme, vaikka sijoitussysteemit menivätkin sairastumisesi takia pieleen. Onneksi nyt sulla on kaikki hyvin ♥ Lepää rauhassa, pieni rakas.

np: CMX - Auringon kultainen kaupunki

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Mukaisaa, ahdistusvapaata, normaalia


Hiukset värjätty ja leikkautettu. Käyty päiväpolilla, syöty kebabia, yritetty shopata mutta todettu olevan liian iso kaikkiin vaatteisiin. Nukuttu kahdet päiväunet. Tilattu eräs koru ja syyskuun vuosipäivää silmälläpitäen Eetulle pienenpieni lahja. Tilattu myöskin kengät syksyyn, kun löytyi vielä alennuskoodikin. Juteltu Eetun kanssa tatuoinnista ja sen otosta; tultu lopputulokseen että luultavasti siirrän aikaa ensi vuodelle jos mua ei tapeta ennen sitä tai sen aikana. Naurettu Nooran kanssa fb:ssä. Ollut mukaisaa, ahdistusvapaata, normaalia.

Hiukset tuntuu ja tuoksuu hyvälle. Päiväpoli oli ok, yritin tehdä hengitysharjoitusta mutta ei mennyt ihan putkeen kun alkoi ahdistaa se tilanne ja oma hengitys. Kebab oli hyvää. Hyvä etten löytänyt mitään shoppailulta, koska a) mulla ei ollut rahaa ja b) vaikka se mekko oli ihana niin ... tarvin ennemmin t-paitoja tms. For real. Päiväunet oli hyvää. Korua ja Eetun lahjaa katsoin jo eilen Milkan kanssa kaupungilla ollessani. Kengät oisin tilannut jo eilen, mutta nellyn sivustolla oli teknisiä ongelmia. Oon onnellinen että saatiin Eetun kanssa puhuttua Eetua niin paljon inhottavasta tatuointi-asiasta aivan kuin aikuiset eikä sorruttu kinastelemaan. Noora on paras ja jos ikinä meen naimisiin se on mun kaaso. Vaikka vihattais toisiamme siinä vaiheessa. Ollut mukaisa, ahdistusvapaa, normaali päivä. Rakastan.

np: Radiohead - Exit Music (For a Film)

maanantai 12. elokuuta 2013

Pakotetty hymy?

Tänään eka päivä päiväpoliklinikalla. Uusi, vieras hoitaja. Puhuttiin lyhyesti ahdistuksesta, lyhyesti kaikista käytännönjutuista ja siitä mitä pitäis saada aikaseks tuolla ollessa. Hoitaja lupas soittaa lääkärille ja kysyä voiko Anksilonin annostusta nostaa. Deprakinen suhteen olin turhaan peloissani, sillä arvot olivat nyt enemmän kuin hyvät.


Huomenna näen Milkaa, keskiviikkona on jälleen päiväpoli jonka jälkeen meen isovanhemmilleni. Mamma on luvannut maksaa mun kampaajakäynnin, ja värjätä mun hiukset ♥ Just nyt on outo olo; ahdistaa, poskia kuumottaa ja on nälkä muttei oo. Hmm. Iloinen juttu on myös että Iida muuttaa joulukuussa Hartolaan tuohon aikas suht lähelle, voidaan nähdä useammin! Ja se myös, että Noora vannotti mut tulemaan Turkuun kirjamessuille ja mä lupasin. Pakko elää, pakko pysyä hengissä, vaik se onkin vaikeinta ikinä.

np: Bastille - Get Home

"Oh doctor doctor, please!"


Oon niin täynnä tuskaa. Eilen illalla(/yöllä) oli lähes mahdotonta nukahtaa, sillä ahdistus aiheutti niin voimakasta fyysistä kipua rintakehässä. Lopulta raahasin Eetun sänkyyn pitämään mua kädestä kunnes nukahdin. Pystyn ainoastaan nukahtamaan kun joku on vieressä ja vahtii hereillä että varmasti nukahdan turvallisesti ja selittää että oon turvassa. Sama ahdistuksen taso on jatkunut tänäänkin. Fyysistä kipua, joka on loppunut vain alkaakseen uudestaan.

Se aiheuttaa oksetusta, se saatanan kipu rintakehässä. Mä oon hyvin lopussa. Huomenna päiväpoli ja odotan vain sitä että ne soittavat lääkärille ja kysyvät apua tähän oloon lääkkeistä. En selviä jos tätä ei turruteta jotenkin. Rehellisesti sanoen mä en oikeasti selviä jos tätä ei saada kadotettua jonnekin pois mun tajunnasta. Ja valitettavasti mulla ei ole aikaa odottaa että se tehtäisiin sillä "fiksulla, terveellä tavalla" eli puhumalla. Mun aika tik tik tik tikittää karkuun ja loppuun ja mä tarvin apua NYT.

Tänään oon jaksanut sentään käydä kaupassa Eetun kanssa ja ostaa ihanaa lumilankaa (se näyttää musta kimmeltävältä lumelta), josta teen itselleni lapaset, joita niitäkin aloitin muutaman kerroksen verran. Muuta en juurikaan oo tehnyt, nukkunut päiväunet, eh. Päivä on mennyt ahdistusta sietäessä, kuolemaa pohtiessa, ollessa. Toivon huomisen tuovan helpotusta, vaikken siihen uskokaan. Jostain syystä mä silti toivon et mut voidaan ihmeparantaa.

Ja aivan, huomenna pitää ilmoittaa että haluan siihen dkt-ryhmään. Ens viikon aikana sitten tulee tieto pääsenkö siihen. Tääkin aiheuttaa pientä ahdistusta, epätietoisuus. Mutta. Ei oo vaihtoehtojakaan.

np: Atreyu - Shameful

sunnuntai 11. elokuuta 2013

See the stars, touch your scars, face the dark eye to eye


Tosiaan, ahdistaa. Sen lisäksi myös väsyttää, mistä en videossa maininnutkaan. Väsyttää ylimaallisesti (onko se edes sana?). En uskaltanut tarkistaa tuon videon sisältöä, se on siis. Sensuroimaton. Tuntuu niin tyhmältä ja tyhjältä kun syksy tulee ja ihmisillä alkaa koulu. Kaikki mun ympärillä alkaa taas liikkua eri tavalla, niillä ei oo samalla tavalla aikaa istua koneella aamusta iltaan (tosin sitä moni muu tee kuin minä). Ne tekevät elämällään jotain oikeaa. Ahdistaa sekin. Se mikä ei tunnu ahdistavalta, tuntuu tappavalta.

Näen kuoleman kasvot joka paikassa; mehulasissa, fonduejuuston pinnassa, kadulla, kotona, missä vain ja kaikkialla. Se on ahdistavaa. Ei niinkään pelottavaa vaan vain ahdistavaa.

np: Swallow the Sun - These Hours of Despair

torstai 8. elokuuta 2013

Realize that I've lost control; impulses keep flashing through my head

Tällä(kään?) kertaa mä en osaa sanoa mitä mulle tarkalleen kuuluu. Kaikki on sekavaa. Vietin kaksi yötä isovanhempien mökillä, sitten yhden yön vahtimassa Joonaa porukoilla. Tänään nyt illalla kotiin. Oon ollut helvetin väsynyt ja melkein nukuin koko ajan mökillä. Eilenkin menin joskus ysiltä nukkumaan ja nukuin kahteentoista aamulla.

Edelleen väsyttää. Aina ajoittain itsemurha-ajatukset valtaa mun pään, samoin kuin ahdistuspaniikki et jos jonain päivänä oonkin terve. Sairasta, eikö? Jollain sairaalla tasolla koen jo olevani liian terve ja siksi sairaudentunto on hakusessa. Musta ois kiva saada jonkun ulkopuolisen arvio miten sairas olen, miten pahassa jamassa, vaikka kai se pitäis siitä jo tajuta että oon menossa päiväpoliklinikalle ja dkt:hen, mikäli mut sinne huolitaan.

Oon vaan niin väsynyt elämään. Pelkään sen takia menettäväni Eetun, koska se on sanonut ettei se jaksa mua jos oon liian epävakaa ja en oo varma haluanko elää. Eetu on mulle niin helvetin tärkeä ettei sitä voi käsittää. Vaik välillä vihaan sitä eniten ni rakastan sitä tuhannesti enemmän. Ja se ei itse tajua sitä. Mut tiedän et sit en ainakaan selviäis jos menettäisin sen, ääh, se on mun tuki, turva ja kotisatama. Kun se vain ymmärtäis sen...

Mä oon niin jotenkin umpikujassa, juoksen pakoon itseäni ja kaikkea mun ympärillä. En tajua miten tästä voi selvitä, ja musta tuntuu ettei kukaan kunnolla ymmärrä miten pahassa paikassa mä oon itteni kanssa. Like I said; death would be such a relief...


Kaipaan mun omahoitajaa. En oo nähnyt sitä neljään viikkoon, ja en näe varmaan ainakaan toiseen. Mietityttää mitä tapahtuu jos Deprakinen arvot eivät ole nousseet annostuksen nostosta huolimatta. Syöttääkö ne mulle litiumia seuraavaks haha? Osaako psykologi kellä käyn nyt vastata tohon? Tuskin.

Yritän löytää elämästä postiviisisuuksia tähän loppuun. No, ainakin ihmiset kuvittelee että mulla menee hyvin, koska siltä se näyttää kai(?) ulospäin. Mä näen huomenna Milkaa ♥ Ja... no, negatiivisia ois helpompi keksiä. Kuten päälle 70€:n lasku, jonka olin unohtanut maksaa ja johon mulla ei ole varaa. Rotilla on edelleen rohinaa vaik antibioottikuuri on loppunut. Mä en vittu jaksais tätä ainaista stressiä! Mut joo, onneks huomenna Milka.

np: Adema - Giving In

maanantai 5. elokuuta 2013

Not even they can stop me now


Oon edelleen hereillä. Oon yrittänyt lukea, mut se on vain pahentanut oloa tavallaan. Ja nyt päätin etten enää yritä, että nyt saan tulla takas koneelle. Vaikka tää paha olo valtaa mua, pyörii mun ympärillä. Tiedän et pitäis mennä sairaalaan, pitäis mennä ja pyytää pääsyä osastolle, mutta ei, mun luonne ei anna periks. Ei enää ikinä vastaanotto-osastolle. Ei enää ikinä. Silti tiedän että se ois tehtävä sillä mun pää huutaa ahdistusta ja kuolemaa. Se haluaa niellä kaikki lääkkeet, se ei halua ajatella seurauksia. Eikä sillä nyt lopulta olis väliäkään.

Mä oon niin väsynyt. Mä oon niin lopussa. Tätä päivästä toiseen. Kukaan ei osaa auttaa, kukaan ei pysty auttamaan. Mä tiedän, mä tunnen, päivieni vähenevän nopeaan, paljon nopeammin kuin muiden. Mä tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi, loppuunkuluneeksi.

Oksettaa, oksettaa. Tiedän että mun pitää selvitä vain aamuun, iltapäivällä on tapaaminen, mutta. Olisi vain niin paljon helpompi niellä noin noin noin noin ne saatanan pillerit. Tuhansia milligrammoja kuolemaa. Mä en tiedä miten mä selviän. Mä en vittu jaksa enää selvitä. Mä oon niin yksin, ei oo ketään kelle sanoa. Eetu tietenkin, mut sekään ei osaa auttaa, olen sille jo tänään asiasta maininnut. Mä haluan vain ikuisen levon, ja kuolema sen mulle lupaa. Kun tietäisin millä selvitä tapaamiseen asti... Ja sielläkin ne ehdottavat korkeintaan osastoa. Miten ihmisten on niin vaikea ymmärtää ettei osastosta ole oikeaa apua, varsinkaan mistään vastaanotto-osastosta? Ei mulle. Että mä tarvisin sen ihmeparannuksen, etten mä tästä muuten nouse.

Ehkä mä tarvin vaan ne hatemailin lähettäjät jotka käskee mun tappaa itteni? Ehkä mä sitten viimein uskaltaisin. Tai onko se enää uskalluksestakaan kiinni, enemmän siitä etten oo pohjimmiltani kovin itsekäs ja itsemurha ois itsekästä.

Voi helvetti ko tän pahan olon sais purettua kirjoittamalla. Mutta tää ei helpota juuri yhtään, korkeintaan saa sanallistettua vähän oloaan ja laitettua sitä järjestykseen. Mutta. Ei tää helpota, pahimmassa tapauksessa ahdistaa enemmän. Ja mä en osaa edes viiltää enää, enkä pysty, joten lääkkeet ois mun ainoa vaihtoehto, mut koska en saa bentsoja enää lisää - sen tiedän - niin en voi käyttää noita kuin vasta kun olen varma että lähden enkä koskaan enää palaa. Mä en jaksa enää elää. Miksei kukaan pysty auttamaan mua?

np: Lana Del Rey - Bel Air

sunnuntai 4. elokuuta 2013

01019 5202

Mulla on kamala olo. Oon nukkunut kai ihan liikaa ja ahdistaa. "En jaksa en jaksa en jaksa", mun pää huutaa. Ajatus ei kulje vaikka se juoksee ihan saatananmoista vauhtia. Haluisin vaan nukkua mut samalla kadota ja kuolla ja en todellakaan tiedä oon sekasin. On vaan niin saatanan paha olla.

En haluis olla tällanen. Mä oon menny jo vitusti eteenpäin, mut tuntuu et se ei riitä ja mulla ei oo haluja odottaa enää et tää menis paremmaks. Mulla ei oo voimia. Joka vitun päivä mun päässä huutaa vaan ääni joka käskee tappamaan ittensä. Anksilon aloitettu, mut tiedä onko siitä apua ja sen mahdollinen tehokin alkaa vasta parin viikon päästä?

Mua ärsyttää joka vitun ääni, mua ahdistaa joka saatanan ääni. Mua ahdistaa ja oksettaa ja vituttaa ja ärsyttää kaikki aistiärsykkeet ja haluisin vaan kuplan sisälle mis ois hiljaista ja missä leijuisin tyhjiössä ettei tarvis kestää tätä ärsyketulvaa ja oisin turvassa ja poissa ja kadonnut.

Mä en tiedä mikä estää mua tekemästä sitä.


np: May Jane Coles - Take a Ride 
(feat. Miss Kittin)

perjantai 2. elokuuta 2013

Tulethan tanssimaan veitsenterällä; voidaan lipsahtaa yhdessä

En osaa kirjoittaa nyt just mitään. Vaikka tekee hirveesti mieli kirjoittaa. Valvoin sit kai kokonaisuudessaan jotain kuuskyt tuntia ja nukuin sen takia koko tän päivän ja koht meen takas nukkumaan. Ei ahdista kovinkaan paljon, mutta silti ahdistaa. Silti on sellainen tunne että haluan päättää päiväni vaikka heti. Tää on mystistä miten ihmisellä voi olla kaikki periaatteessa hyvin mut silti niin persellään.


Huomenna Emma ja ruokaa. Lokakuussa ehkä Turku, Noora ja kirjamessut, ellei käy pahasti. Pitäis saada jotenkin säästettyä rahat siihen tatuointiinkin. Voihan vittu. Mä oon niin idiootti. Toisaalta voisin siirtää sitä, sanoa että on tullut erinäisiä taloudellisia ongelmia jotka ei riippuneet musta, mut sit tulee kauhee epäonnistuja ja valehtelija fiilis. Mut enhän mä voi sanoa että mä oon tuhlannut kaikki rahat. Ja en kehtais jotenkin peruakaan sitä. Vittu. Ehkä kuolen ennen lokakuuta ja ei tarvi miettiä tällasia. Vihaan itseäni.

No joo, meni taas ohi aiheen ja nyt voin sanoa et ahdistaa heheheheheheh. Onpa mukavaa. Ja ei mulla mitään asiaa ollut kuten ehkä jo huomasitte. Voisin ehkä karata sinne nukkumaan, ehkä en.

np: Pariisin Kevät - Metsän laidalla puut

torstai 1. elokuuta 2013

36h


viideltä aamuyöstä

Viime yö meni miten meni. Valvoin ensin myöhään, sitten eksyttiin Eetun kanssa juttelemaan niin hyvistä kuin pahoistakin asioista ja ajatuksista. Itkin varmaan tunnin ja sain Eetun kai hämilleen. Rakastan niin paljon ettei voi käsittää, tajusin sen eilen taas. Itkun ja halauksien jälkeen en saanut enää unta, joten pölähdin viiden aikoihin koneelle ja aloin pelata. Fiksu veto hermanni. Oon nyt siis ollut noin kolmekymmentäkuusi tuntia hereillä putkeen. Ongelma: ei väsytä paljoakaan.

Mutta. Oon mä tänään muutakin kuin pelannut. Vähän. Käytiin kaupassa ja haettiin samalla postista mun mummonpotkimet (kiitti Sivoska, tää nimi jää nyt) aka kenkulit. Vastasin myös lääkärin soittoon; sovimme että aloitan Anksilonin uudestaan, sillä mulla on kokeiltu niin montaa juttua ettei enää oikein ole vaihtoehtoja. Ja mä oon siinä tilassa et oon valmis kokeilemaan kaikkea, mitä tahansa, tänne vain. Vituttaa kyllä se hinta, mitä se on, melkeen 40€/100 tablettia, mut toisaalta nyt alkuun annostus on 1-3 päivässä, eli otan varmaan sitä kahta, aamuin illoin, ja sitten nostetaan jos nostetaan.

Huomenna on psykologille aika. Pitäis myös varata ens viikolle aika siihen verikokeeseen. Tää päivä on sujunut ihan hyvin, ilman suurempia ahdistuksia. Ihmettelen. Huominen pitää viel "selvitä" ilman Anksilonia (eihän se tietty heti auta joten tyhmä ilmaus), sillä rahat tulee tosiaan vasta perjantaina. Mut nyt ne mummonpotkimet!


olipa nellyllä nätti lotjo missä kenkulit saapuivat!


en osannut sit ottaa kuvaa suoraan ylhäältäpäin :(


POPOMONO! ♥


anteeks että mun jalat on sitä sarjaa ettei tällaset näytä niissä miltään
huippumalliainestavaralta XD

Mummonpotkinpopomonot on kyllä ihanat vaikken miltään mallilta ne jalassa näytäkään. Ei sille ny voi mitään et on rumat ja paksut jalat yhyy. Mun lättäjalka on myös aavistuksen liian leveä noihin, mut haittaneekohan tuo. Pelkään miten selviän täältä kolmannesta kerroksesta rappuset alas kun ei tosiaan oo hissiä haha :D Luultavasti nilkka niksahtaa ja pyörin alas? See you in hell in that case. + ootteko huomanneet et ilman itselaukaisinta omista jaloistaan on helvetin vaikea saada siedettävää kuvaa? t. fiksu kurottelijakuvaaja

Ääh. En tiedä miten tänäkään yönä saan unta. Kai se jotenkin tulee kun vaan pakottaa? Tai sit vaan valvon. Voisin harkita vielä pientä The Sims 3 -operaatiota ja sit vois kokeilla sitä nukkumista. Mut nyt haen lisää Pepsi Maxia (♥) ja sit pelaan. Yhyhyhyhyhyyhhy jee :3

np: Placebo - Breathe Underwater