Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 5. elokuuta 2013

Not even they can stop me now


Oon edelleen hereillä. Oon yrittänyt lukea, mut se on vain pahentanut oloa tavallaan. Ja nyt päätin etten enää yritä, että nyt saan tulla takas koneelle. Vaikka tää paha olo valtaa mua, pyörii mun ympärillä. Tiedän et pitäis mennä sairaalaan, pitäis mennä ja pyytää pääsyä osastolle, mutta ei, mun luonne ei anna periks. Ei enää ikinä vastaanotto-osastolle. Ei enää ikinä. Silti tiedän että se ois tehtävä sillä mun pää huutaa ahdistusta ja kuolemaa. Se haluaa niellä kaikki lääkkeet, se ei halua ajatella seurauksia. Eikä sillä nyt lopulta olis väliäkään.

Mä oon niin väsynyt. Mä oon niin lopussa. Tätä päivästä toiseen. Kukaan ei osaa auttaa, kukaan ei pysty auttamaan. Mä tiedän, mä tunnen, päivieni vähenevän nopeaan, paljon nopeammin kuin muiden. Mä tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi, loppuunkuluneeksi.

Oksettaa, oksettaa. Tiedän että mun pitää selvitä vain aamuun, iltapäivällä on tapaaminen, mutta. Olisi vain niin paljon helpompi niellä noin noin noin noin ne saatanan pillerit. Tuhansia milligrammoja kuolemaa. Mä en tiedä miten mä selviän. Mä en vittu jaksa enää selvitä. Mä oon niin yksin, ei oo ketään kelle sanoa. Eetu tietenkin, mut sekään ei osaa auttaa, olen sille jo tänään asiasta maininnut. Mä haluan vain ikuisen levon, ja kuolema sen mulle lupaa. Kun tietäisin millä selvitä tapaamiseen asti... Ja sielläkin ne ehdottavat korkeintaan osastoa. Miten ihmisten on niin vaikea ymmärtää ettei osastosta ole oikeaa apua, varsinkaan mistään vastaanotto-osastosta? Ei mulle. Että mä tarvisin sen ihmeparannuksen, etten mä tästä muuten nouse.

Ehkä mä tarvin vaan ne hatemailin lähettäjät jotka käskee mun tappaa itteni? Ehkä mä sitten viimein uskaltaisin. Tai onko se enää uskalluksestakaan kiinni, enemmän siitä etten oo pohjimmiltani kovin itsekäs ja itsemurha ois itsekästä.

Voi helvetti ko tän pahan olon sais purettua kirjoittamalla. Mutta tää ei helpota juuri yhtään, korkeintaan saa sanallistettua vähän oloaan ja laitettua sitä järjestykseen. Mutta. Ei tää helpota, pahimmassa tapauksessa ahdistaa enemmän. Ja mä en osaa edes viiltää enää, enkä pysty, joten lääkkeet ois mun ainoa vaihtoehto, mut koska en saa bentsoja enää lisää - sen tiedän - niin en voi käyttää noita kuin vasta kun olen varma että lähden enkä koskaan enää palaa. Mä en jaksa enää elää. Miksei kukaan pysty auttamaan mua?

np: Lana Del Rey - Bel Air

1 kommentti :