Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 8. elokuuta 2013

Realize that I've lost control; impulses keep flashing through my head

Tällä(kään?) kertaa mä en osaa sanoa mitä mulle tarkalleen kuuluu. Kaikki on sekavaa. Vietin kaksi yötä isovanhempien mökillä, sitten yhden yön vahtimassa Joonaa porukoilla. Tänään nyt illalla kotiin. Oon ollut helvetin väsynyt ja melkein nukuin koko ajan mökillä. Eilenkin menin joskus ysiltä nukkumaan ja nukuin kahteentoista aamulla.

Edelleen väsyttää. Aina ajoittain itsemurha-ajatukset valtaa mun pään, samoin kuin ahdistuspaniikki et jos jonain päivänä oonkin terve. Sairasta, eikö? Jollain sairaalla tasolla koen jo olevani liian terve ja siksi sairaudentunto on hakusessa. Musta ois kiva saada jonkun ulkopuolisen arvio miten sairas olen, miten pahassa jamassa, vaikka kai se pitäis siitä jo tajuta että oon menossa päiväpoliklinikalle ja dkt:hen, mikäli mut sinne huolitaan.

Oon vaan niin väsynyt elämään. Pelkään sen takia menettäväni Eetun, koska se on sanonut ettei se jaksa mua jos oon liian epävakaa ja en oo varma haluanko elää. Eetu on mulle niin helvetin tärkeä ettei sitä voi käsittää. Vaik välillä vihaan sitä eniten ni rakastan sitä tuhannesti enemmän. Ja se ei itse tajua sitä. Mut tiedän et sit en ainakaan selviäis jos menettäisin sen, ääh, se on mun tuki, turva ja kotisatama. Kun se vain ymmärtäis sen...

Mä oon niin jotenkin umpikujassa, juoksen pakoon itseäni ja kaikkea mun ympärillä. En tajua miten tästä voi selvitä, ja musta tuntuu ettei kukaan kunnolla ymmärrä miten pahassa paikassa mä oon itteni kanssa. Like I said; death would be such a relief...


Kaipaan mun omahoitajaa. En oo nähnyt sitä neljään viikkoon, ja en näe varmaan ainakaan toiseen. Mietityttää mitä tapahtuu jos Deprakinen arvot eivät ole nousseet annostuksen nostosta huolimatta. Syöttääkö ne mulle litiumia seuraavaks haha? Osaako psykologi kellä käyn nyt vastata tohon? Tuskin.

Yritän löytää elämästä postiviisisuuksia tähän loppuun. No, ainakin ihmiset kuvittelee että mulla menee hyvin, koska siltä se näyttää kai(?) ulospäin. Mä näen huomenna Milkaa ♥ Ja... no, negatiivisia ois helpompi keksiä. Kuten päälle 70€:n lasku, jonka olin unohtanut maksaa ja johon mulla ei ole varaa. Rotilla on edelleen rohinaa vaik antibioottikuuri on loppunut. Mä en vittu jaksais tätä ainaista stressiä! Mut joo, onneks huomenna Milka.

np: Adema - Giving In

2 kommenttia :

  1. Tuli muuten mieleen, kun sanoit joskus että kaipaat Lahti-kavereita, niin musta ois kiva joskus käydä Lahdessa tapaamassa sua ^^ Tykkään Lahdesta ja tykkään sinusta, niin niin! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hihi, joku muukin tykkää Lahdesta! :3 Juu, tänne saa aina tulla! :))))

      Poista