Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 30. syyskuuta 2013

Apathy

Mussa on sisällä niin paljon tyhjyyttä. Niin paljon ei-mitään. Voin kai keskimääräisesti ihan-ok-semi-hyvin, mutta se ei auta kun tunteet puuttuvat. Mä oon myös tehnyt oikeastaan päätöksen siitä etten jatka enää dkt:ssä. En mä oo pystynyt sitoutumaan niihin välitehtäviin tai muutenkaan siihen. Mä en ole valmis vielä(kään). Oon liian lopussa, liian rikki, liian kaikkea helvetti! Aion huomenna ilmoittautua sairaaksi ja jättää ryhmän väliin, ja keskiviikkona kertoa asiasta hoitajalleni. Uskon että näin on parempi. Mun ei tarvi stressata ryhmää enää ja muiden ryhmäläisten ei tarvi kärsiä siitä etten ole sitoutunut ryhmään. Mä luulin että mä pystyisin tähän, mutta ei, en mä vaan pysty. Ehken koskaan.

Eilen halusin vain kuolla. Ajattelin paljon Annua, ajattelin paljon lääkkeiden yliannostusta, ajattelin paljon viiltämistä. Yritinkin viiltää, mutta tulos oli heikko: pieni viilto ja aivan liian vähän verta. Onneksi en sentään jäänyt kiinni teostani ja terä on yhä hyvässä tallessa. Mutta once again, viiltämisen makuun kun pääsi sitä tahtoo kunnes "onnistuu". Se vaivaa ja hiertää nyt mun takaraivossa kunnes toteutan mielihaluni. Haavaa peittää nyt sitten sellainen iso pyöreä Hello Kitty -laastari, koska olin näköjään tuhlannut kaiken laastarin joskus aikaisemmin.

Mutta en tosiaan tiedä kauanko jaksan enää. Aina vaan sama virsi. Mutta oikeasti. Tuntuu että joka kerta kun harkitsen itsemurhaa, se on helpompi kestää. Ajatus kuolemasta. Vaikka samalla siitä tulee pelottavampi joka kerralla. Mutta. Kuitenkin. Helpompi. Ja silti tavallaan kaipaan tarkkailuosastoa. Mut toisaalta en halua enää ikinä sairaalaan. En halua osastolle. Osastosta, varsinkaan vastaanoton akuuttiosastoista, ei ole minulle mitään apua. Siellä ei saa edes puhua. Ketään ei kiinnosta. Ollaan vain säilössä. On tylsempää kuin helvetissä kun edes puhelintaan ei saa pitää. Perkeleen paskaa.


Mulla ei oo inspiraatiota mihinkään. Tai on. Rahan kuluttamiseen. Tahtoisin ne uudet kengät, maksaisivat 60€. Tahtoisin yhden rotan (tai mieluiten kaksi) mahdollisimman pian laumanjatkeeksi. Tahdon tahdon tahdon ja tahdon. Yritän hillitä itseni. Mulla ei ole ens kuussa varaa mihinkään. Ei sitten mihinkään. Hyvä jos ruokaankaan. Mutta siis se inspiraatio. Ei innosta, mikään oikea. En jaksa kiinnostua kuin hetkeksi, koska en saa kiinni siitä tunteesta. Ehkä sitä tunnetta ei edes ole. Ehkä en osaakaan tuntea.

Tiedän vain sen, että ei ihminen voi elää kauaa tällaisena. Ei sitä jaksa.

PS. Osaako joku muuten neuvoa miten saisin tuon tekstin otsikon keskitettyä? Oon yrittänyt koodinpätkällä , jonka kaivoin jonkun muun bloggarin blogista, mut tällä hetkellä vaikuttaa siltä että se on keskittynyt vain mulla itselläni? Miten se voi olla edes mahdollista?? :D Kaikki neuvot otetaan kiitollisina vastaan PAITSI se "googleta!", koska oon googlettanu ja etsinyt ja yrittänyt vaikka mitä :((

np: The Used - The Taste of Ink

Mä tajuta sain, että hetki on kaunis


RIP Seppo aka Ratsian Face the Fact
13.1.2012 - 30.9.2013

Nuku rauhassa Sepi, ihmisrakkain eläin johon oon ikinä törmännyt. Meidän lauman "henkinen johtaja", joka oli aina jotenkin surumielisen oloinen ja mietteliäs, fiksu otus. Olit jo niin vanha, ettet enää vain jaksanut ja siksi jouduimme luopumaan susta - ja ainahan se tuntuu että ihan liian aikaisin. Olin meidän vanhaherra jo nuorena, jotenkin "ikäistäs vanhemman oloinen". Pusuttelija, joka rakasti kaikkia. Nyt pääsit veljes luo sateenkaarisillan taa paremmille juustomaille. Ikuisesti muistoissamme ♥

np: Haloo Helsinki! - Hetki on kaunis

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Hehe moi kaikki!


Raato innosti minut tähän.
Että niin. Siinähän se kuvassa jo lukee.
Tai jotain.

Tutut ja tuntemattomat, yllättäkää mut!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Lana Del Rey -melankolia


Melankolia - ei, masennus? - valtaa mieleni. Haluaisin vain ne lääkkeet ja sen kuoleman. Kello on tietenkin liikaa jo soittaakseni Tukipisteelle. Kriisinumeroon en halua soittaa. Ja Eetukin on kotona, en saisi soittaa rauhassa. Jos sanoisin meneväni ulos tähän aikaan niin... Herättäisi entistä enemmän epäilyksiä. Istun jälleen ilman housuja kuten silloinkin kun poliisit ilmestyivät keittiöömme. Airsoft-aseita lojuu edelleen ympäri kämppää, vain ruiskut ja neulat puuttuvat koska rotat eivät ole antibioottikuurilla, voi lol. Ja kaikki ovat jo nukkumassa joille voisin puhua. Eetulle en osaa puhua - vieläkään - enkä halua huolestuttaa. Sillä on hauskaa Oton kanssa just kun pelaavat. En halua keskeyttää ikävästi.

Mitä siis teen? Otanko liikaa lääkkeitä ja kuolen tällä kertaa. Ajatus huumaa, humahtaa, nousee päähän. Humisee ja huimaa. Jos ottaisinkin vain muutaman, saisinko lääkäriltä lisää sillä verukkeella että saan tapettua itseni muutenkin lääkkeilläni ja että olen osannut käyttää niitä "oikein"? Lupauksella? Oon aina ollut lupaukseni mittainen, mitä kävisi kun rikkoisin lupaukseni?

Pyörin, hyörin, hyräilen ja kääriydyn tähän tunteeseen. Se tuntuu niin oikealta. Kuolema. Tai sen yrittäminen. Itsemurha on kaunis sana, kauniimpi teko, tänä iltanako? Eetukin on pohtinut onko tässä mitään järkeä, meissä, joten pääsisi sekin rauhaan. Voisi surra hetken (jos haluaa, jos tarvii, ei ehkä edes tarvisi), sitten jatkaa kohti parempaa. Tavata jonkun kauniin, fiksun, mukavan, ihanan, paremman jne. Sellaisen kun haluaa, sillä ei mua halua, muhun tyydytään. Mä oon second best option, en se first choice.

Se ois niin helppoa. Kadota lääkepilveen (ja kadota). Mulla on 150mg Oxaminia. 220mg Tenoxia. 2250mg Ketipinoria. 14700mg Venlafaxinea. 1400mg Cipralexia. 75000mg Deprakinea. 24000mg Seroquel Prolongia. Ja 760mg Zeldoxia. Aivan, ja Anksilonia, mutta en jaksa alkaa laskea niitä purkista. Hätätapauksessa taloudestamme löytyy vielä Eetun lääkkeet; Absenoria, Venloja lisää ja Zyprexaa. Oon huumaantunut. Tästä vallan määrästä. Tästä huumaavasta tunteesta joka tulee kun tajuaa että se on mahdollista. Kuolema. Pidän sitä käsissäni kuin ... en keksi mitään sopivan kuvaavaa sanaa. Mutta se on arvokas.

Olo hieman helpottui laskemisesta. Se loi turvaa. Apteekissa odottaa vielä kolmen kuukauden satsit Venlafaxinea ja Seroquel Prolongia sekä Anksiloniakin pari pakettia. Se on mahdollista. Koska tahansa vain haluan. Miksen uskalla, miksen? Miksen tee sitä nyt kun olen nuori, suht siedettävän näköinen ja kohtuullisen rakastettu? Mut maybe I like this rollercoaster. Who knows and nobody cares. Hyvää yötä, mä selviän tän yön vielä, mä meen nyt nukkumaan kun Eetukin.

np: Lana Del Rey - Diet Mountain Dew

torstai 26. syyskuuta 2013

(CD-)mania continues?


Tos puolet siitä hyllystä joka Milkalta hankittiin. Samoin überhiAnot Coca-Cola -laatikot ♥ Taustalla rottahäkki ja tuoli jonka edessä on siis mun datauspiste. Eetun datauspiste on mua vastapäätä. Laskeskeltiin et on meillä joku parisataa CD:tä? On se ihan jeeshyvin. Mun CD:t siis oikealla, Eetun tuol ylävasemmalle.

Eilen oli mun ja Eetun 3v. päivä ♥ Käytiin Oton rahoilla ja kanssa syömässä Amarillossa ja illalla pelattiin Oton ja Jaakon kans Arkham Horroria. Osattiin jopa (kai) ja voitettiin Cthulhu ennen ko se ehti tulla repimään meitä kappaleiksi! :3 Ilta huipentui about tunnin mittaiseen jalkahoitoon - siis mulle! Ah ♥ Rotat juos samalla vapaana ja Seppohan ois mielellään maistellut omenantuoksuista jalkakylpyä! Ja tällä kertaa Taneli "katosi" - löytyi lopulta uinumasta mun kitaravahvistimen takaa. Awww.

Josta puheenollen; soitin taas vähän kitaraa. Siis vähän. Eli oikeastaan en oo vieläkään soittanut kunnolla ko sillon joskus viitisen vuotta sitten. Jolloin osasin vähän jotain. Joten. Voitte vaan kuvitella kuin paska olen nyt :D

Ei täs kai muuta, oon ollu menossa ja meiningissä ja tolleen en oo edes ehtinyt ajatella fiiliksiä. Tai no, tyytyväinen oon ollu tähän et olohuone on vähän siistimpi ko ennen. Ja ei datailla enää keittiössä. Alkaa taas vähän tuntua kodilta? Viel on PALJON tehtävää mutta. Pienestä se kai lähtee.

Huomenna ilmestyy Ylpön ja Ihmisten uusin, en oo uskaltanut kuunnella ees niitä biisejä jotka on jo päässeet radiosoittoon yms. Jännityksellä siis kun pääsee hakemaan omansa Äxästä. Ja huomenna myös porukoille; kun Eetu lähtee Kotkaan. Mut joo. Oon kuunnellu Maya Jane Colesia ihan intopiukeena, tää sopii jotenkin syysiltoihin. Ja odotan tulevaa. Jos rahat ei oo liian tiukilla niin ehkä matkustamme Sivoskalle 10.10. Eetun kanssa - käydään samalla Ikeassa ja tolleen. Sitten juuri saamamme tiedon mukaan oon tervetullut Sonjan luo Halloweenia juhlimaan marraskuun eka, jos vaan saan rahaa porukoilta tähän. Ja sit 8.11. VIHDOIN Nooralle ♥

Eli nyt. Jatkan täällä. Dataamista. Hyvää illanjatkoa muruset siel ♥!

np: Maya Jane Coles - Stranger

tiistai 24. syyskuuta 2013

Please, extinguish me

Aamulla olo kamala; menin kuitenkin dkt:hen koska sinne on vaan mentävä, se kuuluu siihen että menee jne. Ahdistelin sielläkin, jouduin siks laittamaan ranteet jäisen veden alle koska en osaa muuten palauttaa keskittymistä itse ryhmään. Se on siis keino palauttaa ajatukset ahdistuksesta, ei rangaistus. Ääh. En siltikään pystynyt keskittymään koko puoltatoista tuntia ja lopulta jäi sekavat fiilikset.

Oloa ei helpottanut että jouduin kiertelemään puolisen tuntia kaupungilla bussia odotelleen. Löysin kaikkea kaunista, kaikkea ihanaa, kaikkea liian kallista. Sen hameen, joka ei mahtuis ees mun päälleni, ja ne kengät, joita katselin jo aikaisemmin Eetun ja Sivoskan kanssa. Rahaa tilillä tyyliin pyöreä nolla, samoin Eetulla. Rahaa tulossa 7.10. ja perkeleellisesti laskuja maksettava. Mun pitäis varmaan pitää 24/7 käsiä sen jäisen veden alla etten pystyis ahdistua kaikesta. Lopulta selvisin kotiin - lähikaupan kautta; ostin viimeisillä pennosilla suklaata → ei olis pitänyt.

Pari (vai jo kolme?) päivää itsemurha-ajatukset ovat vaivanneet. Pahasti. Jatkuvasti. Kotona, bussissa, kävellessä, syödessä, koneella, lukiessa... Koko ajan kun vain annan ajatuksien tulla. Ehkä joo pitäis harkita sitä muuttoa sinne jääkylmään veteen? Mut vittu ko kaikkeen tottuu (tai sit siihen kuolee). Huomenna hoitajan kanssa keskustelu. Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa, tahdon pois. Nyt ei voisi osastollekaan... Jäisi dkt... ja kaikkea. En kyllä tiedä auttaako toi dkt mitään, osaanko sitoutua tarpeeksi... Oon niin väsynytkin ollut. Nyt vain odotan kunnes mä putoan todella. Hehs, hauskaa.


np: Soap&Skin - Wonder

maanantai 23. syyskuuta 2013

Video eilisillalta


Voi vittu mitä kuraa :D:D::D:D::DD Ei mul muuta, nauttikaa siis.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Kai mä hengitän

Torstaina vähän Bang!ia jätkäporukalla. Oli hauskaa, oli ääntä, oli uni silmässä ja jätkät ihaili rottia ja airsoft-aseita. Torstaina oli myös omahoitajan ja tulevan omahoitajan kanssa tapaaminen sekä kehotietoisuusryhmä. Vai mikä vittu sen nimi nyt olikaan. Perjantain nukuin lähes kokonaan, taisin olla hereillä kolmisen tuntia? Tänään käytiin porukoilla syömässä. Väsyttää.

En tiedä, äsken mulla oli vielä joku idea minkä takia ajattelin kirjoittaa. Nyt tekee vaan mieli mennä pienille päiväunille. Haukottelen vaan ja silmät valuu. Ääh. Ja vaikka nukuin jo päivällä ne lähes kahen tunnin päikkärit. Perkele.

Jostain syystä tuntuu et vajoan. Jostain syystä haluan et vajoaisin. Tilillä rahaa viisi euroa, lisää tulossa seitsemäs lokakuuta. Lompakossa vähän kolikoita et pääsen ryhmiin ens viikolla. Ehkä.


- -

Yritin nukkua, mut sain inspiraation alkaa suunnitella uutta huonejärjestystä olohuoneeseen. ...ja nyt kello on vierinyt eteenpäin monia tunteja ja tässä mä vaan olen. Huomenna varmaan käydään nappaamassa se hylly Milkalta ja vois sitten siirrellä tavaroita olohuoneessa uusille paikoilleen. 

Ääh, en mä tiedä. Oon vaan ollut kauheen tylsä viime aikoina. Tai siis, en väitä et oisin ennenkään ollut kovin mielenkiintoinen mutta. Tuntuu etten saa itsestäni ees ite otetta. Oon tyhjä. On hyviä hetkiä, on huonoja hetkiä, mut ne ei tunnu miltään. Kaikki pitää tätä jotenkin parempana suuntana, mut tavallaan tää on paljon pahempaa kuin mikään muu. Kun on tunteeton. Se ahdistais, mutta kun ei pysty olemaan edes ahdistunut. En saa kiinni mistään. En mistään. Anteeksi.

Teen teille videopostauksen mun lempparilevyistä mitä omistan kunhan jaksan/inspaa/kameran akku on latautunut. Hihi.

np: Sentenced - Brief is the Light

torstai 19. syyskuuta 2013

"Ihan ite"

Vau, 30000 kävijää rikki, en ikinä ois uskonut et oon näin "suosittu"; että keräisin kolmekymmentätuhatta kävijää ja melkein lähes sata lukijaa, vau vau vau, mä oon kai aikaansaanu tän ihan ite? Oon kiitollinen ja iloinen! Kiitos kaikki ihanat! Vaikka tää on aika klisee niin mulla on kyllä aika eeppisen ihania lukijoita, kommentit piristää lähes poikkeuksetta päivää ja kannustus on mahtavaa vaikken ookaan helpoin kannustettava :3


Mulla ei oo muuten paljon sanottavaa, oon pahoillani. Nyt on menossa sellainen kausi taas ettei mitään tunnu tapahtuvan, ettei mikään tunnu miltään ja ... blääh. Kaikki on jotenkin niin yhdentekevää? Sivoska on täällä käymässä parasta aikaa (nukkuu toivottavasti jo vihdoin) ja on ollut mukavaa seuraa. Ollaan pelattu Carcassonnea, syöty hyvin (paljon) ja käyty (lohtu)shoppaamassa Eetun kanssa. Puhuttu paskaa jne. Perussettiä.

Nyt siis valvon. En saanut vaan unta enää, en ees viittiny yrittää. Blääh. Lääkkeet nyt sanois vähän et NUKU IDIOOTTI mut kun tän vaiheen yli pääsee ni helpottaa. Huomenna (siis tänään, hups) kehotietoisuusryhmä (olikohan se sillä nimellä en jaksa tarkistaa :D) ja sen jälkeen omahoitajan tapaaminen, johon tulee joku toinenkin hoitaja, sillä mun omahoitaja on tosiaan jäämässä sille vuorotteluvapaalle ja tää toinen hoitaja jatkaa mun omahoitajana. Itkettää, harmittaa, vituttaa, mut elämä vittu on.

Kaupungilla oli saatanallisesti kaikkea ihanaa mitä oisin tarvinut ehdottomasti. Ginassa esim. parit villaneulepaidat, bootsikenkulit ketjuilla Dinskossa ja sukkahousuja H&M:llä. Sain mä sitten loppujen lopuksi Eetun ostamaan mulle laukun, jota katselin jo ainakin vuosi sitten(? koska ainakin Annu oli vielä silloin ;_____;): sellainen luonnonvaalea suht iso jossa on ruskeat "kahvat" ja irrotettava kantohihna. Etupuolella keskellä laukkua menee pystyraita luonnonvaaleaa pitsiä ♥ Ja tärkeimpänä; onhan siinä sisällä "sisätasku", josta siitäkin saa ei-niin-pienen pikkulaukun! OOOH! Eetu on vaan paras ♥

Ollaan jopa vähän suunniteltu kämpän sisustusta uusiks. Ehkä noin sadan vuoden päästä voisin esitelläkin tän? :D:D::D:D Pari hönöllä tavalla söpöä Coca-Cola -laatikkoa on kotiutunut, ostetaan Milkalta ylimääräinen Ikean Expedit-tuplahylly itsellemme ja jossain vaiheessa sit haetaan siihen säilytyslaatikoita Ikeasta ettei kaiken tarvi olla näkyvillä. Saadaan CD:t arvoiselleen paikalle ja stufffff. Onneks Milka on ihana ja antaa maksuaikaa ♥ Ja Ikea-reissukin mietittiin et voitais hyötykäyttää ja ajaa Tampereelle Sivoskan luo kun ei olla siel viel Sivoskan uudessa kämpässä käyty. Pitkän tähtäimen suunnitelmia mut suunnitelmia kuitenkin, ja eiks niitä pitänyt olla?

Btw, Toivo on kotiutunut mahtavasti! Se muutti isojen poikien häkkiin heti toisena päivänä :3! Vau sillekin! Siellä se vaan vetää menemään :D:D::D:D En oo tosin nähnyt sen vielä juovan kertaakaan, mut oishan raukka jo kuivunut täysin jos se ei ois juonut. Pieni syökin ihan peloissaan vielä jossain nurkassa salaa ja nopeesti (mut toisaalta kannattaakin varoa kun paikalla on Läski-Taneli, Varas-Pasi ja Laumanjohtaja(?)-Sepi).

Muttamutta. Nyt kello on kuusi aamulla enkä keksi just mitään nyt enempää. Tätä tekstiähän ilmestyi jostain... Jotenkin. Hups, anteeksi, huijasin :( Nyt voisin... Datailla vähän lisää, johan tässä seurakin alkaa vähitellen heräillä? ::D:D::DD Joten, hyvää huomenta kaikille :3 ♥

np: Enter Shikari - OK, Time For Plan B

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Pieniä vastauksia suuriin kysymyksiin


KUINKA PITKÄ OLEN?
Olen 161cm pitkä. Näin ainakin haluan uskoa, ehkä saattaa löytyä pari "ylimääräistä" senttiä... Mutta hyss, ei puhuta niistä? :3

MIKÄ ON LEMPIRUOKANI?
Hyi suurin osa ruoasta on pahaa :) Oon epäterveellisen ystävä, koska en pidä mistään vihreästä tms. Mutta joku kebab on aika hot tällä hetkellä ainakin.

ONKO MULLA JOTAIN TAVARAA/MUUTA MATERIAA JOSTA OISIN AINA HAAVEILLUT?
Tää on aika paha! Mut jotain mistä oon haaveillut tooooooosi pitkään, jostain lapsesta asti, on polaroid-kamera :3

JOS HERÄISIN ERÄÄNÄ AAMUNA MIEHENÄ, MITEN REAGOISIN JA MITÄ TEKISIN?
Tääkin paha! Varmaan hyppäisin ikkunasta, tai nauraisin. Hyvät vaihtoehdot. Mut ois lievä järkytys kyllä.

HUONOIN LUKEMANI KIRJA?
En lue kovinkaan paljon paskoja kirjoja... Joten tääkin on vähän kinkkinen. Ja koska muistini on lyhyt kuin kanan lento niin. Täytyy sanoa että tähän on mahdoton vastata. :( Sry.

MILLOIN MINULLA TODETTIIN SKITSOFRENIA?
Alkukesästä 2009 sain diagnoosini :)

KOLME ONNELLISINTA HETKEÄ ELÄMÄSSÄNI?
Tää on kovin paha, varsinkin tosiaan koska muistini ja ääh. Mutta koetan laittaa ees kolme onnellista hetkeä, ei ehkä niitä kaikista isoimpia mut jotain? Ok. Eli eivät ole järjestyksessä mutta tässä kuitenkin ovat hihihihihihihi
- kun kuulin rotan ensikerran naksuttavan onnesta mulle
- kun Eetu lopulta kosi mua
- kun muutettiin Eetun kanssa yhteen

KAUAN OLLAAN OLTU EETUN KANSSA YHDESSÄ? MIKÄ SUHTEESSAMME ON PARASTA JA MIKÄ HUONOINTA?
25.9.2013 tulee kolme vuotta seurustelua täyteen. Parasta on varmaan ko ollaan niin samanlaisia urpoja, että jaksetaan katella toisiamme XD Huumorintaju, eläinrakkaus, nörtteily ja vammaisuus :3 Huonointa se et ollaan molemmat itsepäisiä jääriä, joten otetaan yhteen aika helposti. Mut hyviin puoliin kuuluuj myös et kumpikaan ei oo pitkävihainen :3

JOS SAISIN YHDEN TOIVEEN, JOKA VOISI OLLA MITÄ VAIN, MIKÄ SE OLISI?
Tää on ihan liian paha. Pitäis tietenkin kai toivoa mielenterveyttä, mut toisaalta oon niin tottunut tähän ja vähän koukussakin että se ei oo jotenkin vaan... :/ Joten oon kamala ja toivon toimeentuloa. Sellasta kuukausittaista rahamäärää, jonka kanssa ei oikeesti tarvis jatkuvasti miettiä, mutta ettei nyt ois loputtomatkaan tulot että oppisin aina vaan vähän kerrallaan siihen että pitää osata käyttää sitä rahaa oikein. If you get what I mean :D

KUINKA PITKÄÄN OLEN SAIRASTANUT JA MISTÄ KAIKKI ALKOI?
Tää on hankala kysymys. En osaa sanoa. Oon ollut hyyyyyyyyyyvin pitkään sairas, ainakin yläasteelta, jollain tapaa jo ehkä ala-asteen yläluokilta, ehkä aina? Sillä oon uskonut esim. että mua valvotaan kameroilla niin aina. Kaiken alku on hyvin epämääräinen, ehkä jotain voi saada selville lukemalla mun Suurta Elämänkertablogia täällä.

LEMPIRUOKA? INHOKKIRUOKA?
No ekaan jo vastasin tuolla, ja vähän tuohon inhokkiinkin. Mut joku tosi inhokki on kaalilaatikko ym. kaaliruoat sekä hernekeitto.

KÄYTÄNKÖ ALKOHOLIA OLLENKAAN / OLENKO ENNEN KÄYTTÄNYT JA MITEN?
No tuotatuota. Käytän. Satunnaisesti ja vähän. Olen ollut elämässäni tasan kerran humalassa ja olen ylpeä tästä, sillä sekin oli lähinnä kokeilu. En koe mitään tarvetta olla humalassa, se ei musta eronnut kovin edes mun normaalista olotilasta (oon sekaisin jo valmiiks hihihihi :3). En juonut ollenkaan alle 18-vuotiaana, enkä vielä kuin varmaan vasta parikymppisenä ensimmäisen kerran enemmän kuin suullisen? Olin pitkään streittari. Nykyään voin suoda itselleni sen pari, kolme lonkeroa jos siltä tuntuu :)

OLLAANKO EETUN KANSSA KOSKAAN MEINATTU EROTA TOSISSAAN JA VAIKUTTAAKO MUN MT-ONGELMAT KOVASTI MEIDÄN SUHTEESEEN?
Me ollaan erottu kerran mun aloitteesta, mutta palattu yhteen myös mun aloitteesta. Se oli hyvin impulsiivinen teko ja kadun sitä edelleen. Ja kyllähän nuo vaikuttaa. Ne kiristää tunnelmaa kun en jaksa tehdä asioita ja oon väsynyt, mm. 

PELKISTETYSTI, MINKÄ LUULEN OLEVAN PÄÄSYINÄ SAIRASTUMISEENI?
Oon varmasti ollut jotenkin herkkä aina. Koti/perhetilanne nuorempana. Kiusaaminen. Stressi.

MILLAISTEN IHMISTEN SEURASSA VIIHDYN, MILLAISTEN EN?
Viihdyn monenlaisten ihmisten seurassa, mut luulen et sellain sopiva avoimuus, yhteensopiva huumorintaju ja ymmärtäväinen luonne on jees. Noin ainakin. Sellaiset ihmiset, josta ei saa irti mitään millään tai joilta puuttuu empatiakyky on eieiei. Ja vielä sellaiset jotka ovat HYVIN itsekeskeisiä, siis epäterveessä määrin. Mut oikeesti, tuun toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa jos vain haluan ja tunne on molemminpuolinen :DD

OVATKO HARHANI OLLEET AINA PELKÄSTÄÄN PELOTTAVIA JA EPÄMIELLYTTÄVIÄ VAI ONKO NIITÄ OLLUT NS. MUKAVAMPIAKIN?
Valitettavasti en ole itse koskaan kokenut noita ns. mukavia harhoja :(

MITEN OLEN OPPINUT NÄIN HYVÄKSI KIRJOITTAJAKSI? MISTÄ SAAN INSPIRAATION?
Tota. En nyt voi yhtyä tähän mitenkään. Mielestäni olen korkeintaan siedettävä kirjoittaja, ja kadehdin monia mua paaaaaaaaljon parempia ja haluaisin oppia. Joskus, ajoittain, lähes psykoottisena onnistuu vähän paremmin tuo ajatuksenjuoksu, mut lähinnä inhoan esim. kirjoittamani tekstin tarkistusta (enkä siksi tee sitä kuin äärimmäisen pakon edessä). Inspiraatiota en oo saanut pitkään aikaan. Joskus, kun vielä osasin kirjoittaa runoja, inspis saattoi iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta ja sain aikaiseksi jotain vähän siedettävämpää, mutta nykyisin oon toivottoman inspiraatioton :(((( Harmittaa.

MONTA KERTAA OLEN OLLUT OSASTOLLA?
Apua antakaa anteeksi jos tää arvio heittää parilla kerralla mut yritän laskea NYT. ... ... 7-8 kertaa? Ja kolmesti päiväpolilla. Olen "käynyt läpi" PHKS:n osastot 7, 9 ja 51 (RIP).

OSASTOELÄMÄN PLUSSAT JA MIINUKSET?
+ en uskalla tehdä itselleni mitään siellä
+ hoitajat / keskusteluapu aina (ainakin teoriassa) saatavilla
+ pääsee rauhoittumaan / lepäämään
+ (riippuen osastosta) vertaistuki / muut potilaat
- ruoka(ilut)
- vuorokausirytmi
- (riippuen osastosta) muut potilaat
- lihon siellä aina
- SE TYLSYYS / TEKEMISEN PUUTE!
- kun ei pääse käyttämään nettiä / puhelinta vapaasti eli on aika eristyksissä ystävistä ym.
Noi nyt tuli nopeasti mieleen.

JOS VIILTELEN, KADUTTAAKO ETTÄ ALOITIN? MIKSI?
Hmm. Enää en viiltele kovinkaan usein. Mutta ennen sitäkin useammin, päivittäin, jatkuvasti. Mutta vaikka vasen käteni on aikamoinen arpipelto en osaa katua, sillä pidän arpia kauniina ja pelkään niiden haalistumista ja siksi tuntuu jotenkin pahalta kun en "osaa" enää viiltää "kunnolla". ://

ONKO MULLA MITÄÄN "VOIMAUTTAVIA" LAULUJA, JOITA KUUNTELEN SURULLISENA? MITKÄ LAULUT?
Valitettavasti ei ole. Ennemminkin se toimii niin, että kuuntelen entisestään masentavia biisejä :/ Sad but true.

JOS SAISIN PÄÄTTÄÄ, PARANTAISINKO KAIKKI MIELISAIRAAT VAI POISTAISINKO SODAT, NÄLÄNHÄDÄN YMS.? KUMMAN VALITSISIN JA MIKSI?
HMM! Tää on erittäin paha. Mutta mä luulen... Etten tiedä :( Sry. Tää on kysymys, jossa pitäis tietää niin paljon enemmän ko mitä mä tiedän. Ja koska tää... Äsh, en vaan tiedä. Toisaalta joo, toisaalta ei. Joten oon nyt hiljaa :D:D:D::D::DD

- -

Jos jokin jäi vielä vaivaamaan,
niin aina saa toki kysyä lisää :)

Hän on saapunut


Mustavalkoinen Toivo


Äidin hellässä syleilyssä Toivo

Toivo on tosiaan saapunut luoksemme! (Ymmärrettävästi) pelokas pikkukaveri, joka kuitenkin tuli välittömästi toimeen kaikkien muiden kanssa - ja muut tulivat myös toimeen Toivon kanssa. Nyt oli kuitenkin pikkuisen aika mennä omaan terraan yöksi syömään, juomaan ja nukkumaan, sillä en ihan niin luota noihin vanhuksiin että... :D Kohta voisi itsekin suunnitella nukkumista, mut ei ihan vielä. Ja kerran vielä ainakin pitää käydä kurkistamassa hiljaa miten Toivolla sujuu... Aaaaa. Pieni... uuden äidin... joku... ongelma? :3 ♥

np: Rammstein - Reise, Reise

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kysy / ask !!


Hyvin yksinkertaista:
sinä esität kysymyksesi - minä vastaan.

Annan aikaa kysymysten kysymiselle hmm... sunnuntaihin asti.
Eli siis vastailen ensi maanantaina / sunnuntai-iltana.

Kiitän jo etukäteen :3

Unelmia ja vittupäitä

Käytiin tänään katsomassa unelmakämppää. Se ois ollut kaikkea mitä halutaan ja enemmän. Uskottiin jo sen vuokraajan puheista että saadaan se 99,9% varmuudella, muttei näköjään saa koskaan luottaa jos ei luvata täysin; kämppä meni käsistä. Mä niin oisin kaivannut uutta alkua, uusia maisemia. Mut ei voi mitään, itkuhan siinä tuli, vittupäät saatana, mut ei voi mitään, ei.

Meen perjantaina Milkalle vetään irtiottoa arjesta. Vikoilla rahoilla jee. Onneks Eetu on vähän rahoissaan. Ens tiistaina Sivoska kai hurauttaa tänne meille, jeah! Ja silti vaik kaikkee kivaa tiedossa ni... Oon niin väsyny elämään. Perjantaina hoitajan tapaaminen, saan kuulla tehäänkö lääkitykselle mitään / onko lääkärintapaamista / mitä tapahtuu. Toivon oikeasti jotain helpotusta tähän helvetilliseen oloon (jonka kruunaa flunssa).

Aivot juoksee tyhjää. Juoksee ja juoksee, mut mitään ei tapahdu. Oon jumissa, lukossa, ehkä se on tää flunssa, mut ottaa päähän. Tää päivä on oikee päähän ottamisen ennätyspäivä. Oon halunnut jo sen takia tappaa itteni. Mut ei tänään. Kai. Mul on täl hetkel hyvää seuraa fb:ssä (Noora ja K) ja tosiaan kaikkee hyvää tiedossa. Pitää vaan yrittää jaksaa ja jaksaa ja toivoa parasta. Nyt lopetan kun ei tästä tule mitään muuta kuin paskaa. Loppu ja anteeksi jälleen.


np: Diecast - Fade Away

tiistai 10. syyskuuta 2013

She's ... nothing at all


Masentaa. Oon voimaton, väsynyt. Äsken vielä iloinen ja toivoa täynnä. Kiitti hei. Tekee mieli viiltää, mutten tiedä koska Eetu ja veljeni palaavat ulkoa. Mut tosiaan Suomalaisesta tarttui tänään mukaan Hulluuden historia. Ei olis pitänyt. Taaskaan. Vitutan itseäni. Dkt-ryhmä oli levotonta aikaa mulle. En osannutpystynytvoinut keskittyä. Ääh, musta tuntuu vain et mun unelmat murenee, rapistuu, tuhoutuu. Ei vittu, nyt ei oo hyvä päivä. Anteeksi.

np: Avery Watts - Criminal

maanantai 9. syyskuuta 2013

Irrallaan


Tänään tapasin Milkan lisäksi prinsessa Manasin ♥ Hurmaava kisu, oijoi, ainakin yhtä hurmaava kuin emäntänsä! Valitettavasti ei värikuvia, koska yhdistelmä minä ja mun kamera on paska :3

Lisäks aiemmin tapasin mun hoitajan. Juteltiin dkt-ryhmän ekan kerran juttuja (sen jolla en ollut), täyteltiin sopimuksia ja papereita. Huomenna sitten ekaa kertaa ryhmään. Sanoin myös siitä etten koe lääkitystäni riittäväksi, ja mulla on uusi aika perjantaille, jolloin selviää voiko asialle tehdä mitään lääkärin mielestä. Sanoin myös et menisin osastolle jos ei ois Eetua. Se kai sai hoitajan viimeistään uskomaan et mul on hätä. Surullinen uutinen on et mun hoitaja jää vuorotteluvapaalle tässä syksyn/talven aikana (en muista nyt tarkoin ajankohtaa). Pelkään että mut siirretään toiseen yksikköön sinä aikana, ääh, apua, en halua luopua mun ihanasta hoitajasta ;____;

Tekee mieli viettää irtiottoilta. Istua jossain, juoda pari, puhua (syvällistä) paskaa. Nukkua ja herätä aamulla uutena ihmisenä. Tai jotain. Mä oon väsynyt kaikkeen, joten jos tollain ees piristäis. Pakko kokeilla lähitulevaisuudessa.


miksi Manas näyttää noin jättimäiseltä tässä? :D

np: A Broken Silence - Keep Living Our Life

Kiittämätön

Hulluus on tehnyt musta rohkean. Ehkä ennemminkin hullunrohkean? Mutta rohkean kuitenkin. Mä uskallan julkaista omalla naamallani tarinoita omasta vitun paskasta elämästäni vitun paskasti kirjoitettuna ja vitun paskoilla (naama)kuvilla varustettuna muka-taiteellisen-vitun-perkeleen-hiAnosti. Anteeksi kielenkäyttöni. Jostain syystä nautin voimasanoista juuri nyt (normaalia enemmän). Saatana.

"Mä en haluu nukkua tänä yönä", laulaa Elina. Enkä kai kuollakaan. En tiedä. Jotenkin tuntuisi turhalta just nyt kuolla. Haluan vielä nähdä hoitajani ainakin kerran. Kysyä että onko sitä ihmelääkettä olemassa vai pitääkö mun vain kärvistellä (ja kuolla). Ja lupasinhan mä vielä tavata Milkan huomenna. Ja prinsessa Manasin, kummityttökissani. Harmittaa kun ei ole (varaa viedä) mitään Manasille kun tapaamme nyt ensi kerran. Ehkä joskus sitten kun olen poikennut Faunattaressa ja syön niitä ihmepillereitä? Pyh, joo, haluan luottaa niiden olemassaoloon.

Mun pääni humisee ja on samalla kovin alakuloinen. Muistelen vanhoja (hyviä) aikoja: muistan syvät viillot, muistan ikuisuuden kestäneet huudot, muistan pimeässä vaanivat demonit ja päivänvalon ylikirkkauden ja ihmisäänien järkyttävän kovaääniset kaiut. Jostain syystä kuulen sydämeni lyönnit musiikin läpi ja ahdistaa. En pidä sydämenlyöntien äänestä. En pidä. Sydämenlyönnit kertovat mun olevan edelleen elossa. En pidä. En myöskään pidä siitä, että joudun hengittämään vieraiden ihmisten hajua. Ulkoilmassa on helpompaa, mutta sisätiloissa vaikeaa. Vieraat ihmiset levittävät pahaa ympärilleen, jos hengitän sitä sisään... Ei, en edes halua ajatella, siksi yritän välttää hengittämistä kun joku kävelee turvavyöhykkeen sisäpuolelta ohi.


"Maskeerasin" valuneet meikit kasvoilleni. Haluaisin osata itkeä taas. Itkeä ahdistusta, masennusta, sairautta pois. Mutta en ole lähikuukausina itkenyt kuin kerran: kun olin niin väsynyt etten jaksanut enää valvoa (ette saa ehkä koskaan tietää miksi). Mihin katosivat kyyneleet? Mä epäilen että lääkkeet ovat syöneet ne, kuten mun aivosolutkin. Ei, en väitä että lääkkeet ois pahasta! Ne pitää mut tänkin verran järjissäni, tänkin verran elossa. Mutta voin sanoa että mun ÄO on tippunut varmaan 20:llä lääkityksen aloittamisen jälkeen. Ennen olin lähes Mensa-tasoa(?), nyt vain "yli keskitason". En saanut koskaan tietää ÄO:tani älykkyystestien jälkeen - minut haluttiin säästää pettymykseltä. Petyin. Kaikkiin, eniten itseeni.

Päässä tuntuu oudolta. Olen yksin. Toisaalta ois niin helppo lähteä. Nyt. Ottaisin lääkkeet, menisin nukkumaan sohvalle. Tiedän, Eetu joutuisi kohtaamaan sen aamulla, ja tiedän etten voisi tehdä sitä sille. Mutta. Tää taistelu. Käy voimille. En mä saa aikaiseksi enää kiinnostavaa tai järkevää tekstiä. En oo pitkiin aikoihin saanut. Vituttaa. Ahdistaa. Just nyt ei okseta sentään. Antaa olla. Ääh.

np: Chisu - Sabotage

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

No title, no fuckingfreaking title

Mua ei kiinnostaisi selittää missä oon ollut viime päivät. Mutta kai se on pakko. Porukoilla siis, Eetu oli Kotkassa. Vähän lomaa kummallekin. Viikonlopun aikana oon soittanut pitkästä aikaa kitaraa; soinnut muistuivat mieleen yllättävän helposti, muuta en muistanutkaan. Lauloin myös pitkästä aikaa. Opetin veljen kanssa äidin ja isän pelaamaan Bang!iä. Söin hyvin, nukuin hyvin.

Mut nyt heti kun palasin kotiin se palaa. Se pakottava tarve kuolla, se minkä pystyin ohittamaan porukoilla ollessani. Se pakottava huuto takaraivossa. Ja tunne ympärillä. Tapa ittes. En tiedä taas kauan voin vastustaa tätä. Mä mietin osaston vaihtoehtoa, mut mitä siitä ois apua? Se siirtäis tätä oloa niin kuin vaikka porukoilla vierailu, muttei poistais ongelmaa.

En tiedä, oon vaan niin lopussa. Aina ja edelleen. Tiedän et tätä mä jauhan aina, tiedän. Mut jonain päivänä, ehkä jo tänään, mä lopetan tän jauhamisen. Katoan kokonaan. Ikuisesti. Loppu, the end, finito, jne.


Anteeks etten osaa sanoa taas mitään fiksua tai positiivista. Anteeks.

np: The Birthday Massacre - Need

tiistai 3. syyskuuta 2013

Aren't we a perfect mess

Ympärilläni tapahtuu paljon asioita, eikä niin hyviä tai mukavia. En voi vielä puhua niistä, sillä mikään ei ole varmaa, ehkä huomenna? On paljon pelkoa, paljon kuoleman läsnäoloa. Paljon epämääräistä sekavuutta ja huolta. Oon lopussa, en jaksa enää, ja tää kaikki tapahtuu mun ympärilläni, ei mulle. Paitsi huoli. Ja samalla se tapahtuu myös mulle, mut mun on oltava voimakkaampi, mä en voi sortua nyt vaikka mä haluaisin vain kadota. Nyt mulle ei vain anneta sitä vaihtoehtoa. Ja silti pelkään koska napsahtaa.

Posti toi lähi-Ärrälle kolme kirjaa. Odotetuimpana Haruki Murakamin 1Q84 osat 1&2, sekä pari kirjaa, jotka jouduin ostamaan uudestaan, sillä ne jäivät Annulle tämän poistuttua tästä maailmasta, kun en kehdannut mennä omaisuuttani vaatimaan surun murtamilta sukulaisilta. Ne olivat kuitenkin sellaiset kirjat, jotka haluan kirjahyllyyni.

En päässyt tänään aloittamaan siinä dkt-ryhmässä. Tuon ensimmäisessä kappaleessa mainitun takia. Kerron tosiaan lisää kun tiedän enemmän, siitä on turha kysellä vielä. Harmitti suuresti, mutta toisaalta olin myös niin väsynyt, etten olisi jaksanut raahautua ryhmään. Huomenna uudestaan hoitajan kanssa keskustelu, maanantaina kävin viimeksi. Huomenna pitäis myös käydä Eetun kanssa Kelassa, mut en tiedä mitä siinä käy. Kaikki menee luultavasti vituiks. Positiivista, eiks?


En tiedä. Emmi oli laittanut postissa Hanskin syntymätodistuksen, kauniin piirroksen (♥) ja riipparin rotille. Näen Nooraa torstaina, se on hyvä. Kaipaan ystävää, heillä ei vain ole sanoja nyt. Ei ole mullakaan, ei sillä. I'm just waiting for the future to swallow me whole. Kai mä selviin, ne sanoo et oon selvinny tähänkin asti ni selviin kyllä vähän aikaa vieläkin. Toivottavasti se on "vähän aikaa", koska mä en jaksa enää kauaa - taas, ja edelleen, tuntuu siltä. Aina vain siltä.

np: From First to Last - I Once Was Lost But Now Am Profound

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Se toinen Elina


Se toinen Elina on mun yritys kirjoittaa mun tarinaa ylös, ehkä jopa kirjaksi asti?
Aloitustarina / esipuhe kertoo vähän siitä mikä tän projektin tarkoitus on.

En lupaa et tää etenee hurjaa vauhtia.
Voi olla, et tää jää hyvinkin kesken (ties mistä syystä).
Ainoa mitä voin luvata on että tää on hyvin kesken vielä.
Mut toivotan silti jokaisen tervetulleeksi lukemaan.