Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Marche Funebre

Joskus haluaisin lopettaa tämän blogin ja kadota. Aloittaa alusta. Olla mystinen ja salaperäinen ja tuntematon. Jättää omilla kasvoilla kirjoittaminen ja kadota anonymiteetin suojiin. Noin vain. Toisaalta samalla haluaisin kadota kokonaan. Poistaisin livejournalin, en enää koskaan kävisi tumblrissa, katoaisin Facebookista, jättäisin kaiken. Samalla muuttaisin salaa kauas pois. Vanhemmille vastaisin yhä harvemmin puhelimeen, sanoisin että on kiireitä. Ehkä perustaisin uuden blogin, muka-salaisen. Kirjoittaisin kauniisti kuin runotyttö ja kaikilla olisikin kaunis kuva minusta.


~"Se on sellainen kaunis runotyttö. Sillä on pitkät pianistin sormet ja se polttaa pitkiä tupakoita hienostuneen boheemisti. Sillä on pitkät tummanruskeat hiukset, pehmeät ja hieman sekaiset. Lukulasit ja kädessä aina kirja. Se lukee niitä kirjailijoita joista kaikkien ois pitänyt kuulla ja joita kaikkien ois pitänyt lukea jos haluavat olla kuin se. Ja kaikki haluavat olla kuin se. Se on melankolinen, mut sillä hyvällä, runollisella tavalla, ja kun se lopulta viiltää ranteet auki niin sekin on vain kaunista, ei ollenkaan rumaa. Ja se elää pyhällä hengellä, ei se syö, juo teetä vain. Ja sen ääni on keveä ja samalla vanha ja viisas. Se on kuin unelma. Kaunis unelma."~


En tiedä mikä purkaus tää taas on. Näitä sattuu. Outoja aikoja. Niitä me elämme. Aina ja ikuisesti. Mä kuuntelen Soap&Skiniä ja yritän kadota. Ei onnistu, oon kipeesti kiinni tässä hetkessä. Kaikki huutaa, kaikki sattuu, kaikki on pahaa ja rumaa. Mä pilaan kaiken. Mä vien ihmisten rahat, tuhlaan, sotken, itken ja parun. Oon itsekeskeinen, lapsellinen ja turha. Tää on se totuus mitä koitan haaveillani piilotella. Oon turha. Turha, sillä mä varastan aikaa. Imen sitä itseeni, kulutan ja vanhennan kaikkea lähelläni. Sen ei pitänyt mennä näin. Mun ei pitänyt syntyä.


Miksei mussa oo voimaa hypätä junan alle? Syödä niitä lääkkeitä? Itsehän sanoin - tiedän - ettei se tunnu miltään, kuolema. Mun takia meidän taloudessa on tällä hetkellä, nyt, about puolen kuun paikkeilla, alle sata euroa rahaa. Kuukausi kuukaudelta mä imen kuiviin tän systeemin. Mä ajattelen vain synkkiä asioita, mä olen synkkä, mä olen saatanasta, paha ja pimeä. Haron hiuksiani ja olen ruma, likainen, ruma. En ollenkaan runotyttö. Mä olen saastaa. Mä olen paholainen, mä olen hirviö. Teurastakaa mut, tuomitkaa kadotukseen.

np: Soap&Skin - Sleep

4 kommenttia :

  1. Pöhhhhh! Musta ainakin tollaset "täydelliset" runotytöt on ihan tylsiä. Niitä on Livejournal pullollaan, osasyy miksi en enää siellä olekaan. Sä olet sata ellet miljoona kertaa kiinnostavampi ku joku thigh gap-prinsessa runojensa ja pintanaarmujensa kera. Usko pois. Oot ihana, ihailen sua. Ja miksi sun pitäis olla jotain muuta kuin mitä olet? (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei mun kai pidä. Mutta joskus (=usein, aina) tuntuu ettei se vain riitä :(
      Kiitos kuitenkin kommentistasi :) ♥

      Poista
  2. Jos joutuisit tilanteeseen, jossa henkeäsi uhattaisiin, mitä tekisit? Jos joku ilta kävelisit kotiin ja tuntematon ihminen hyökkäisi veitsen kanssa eteesi, olisitko onnellinen? Ajattelisitko oikeasti "Ah, ihanaa. Vihdoin kuolema. Vihdoin pääsen pois täältä" vai taistelisitko henkesi puolesta, juoksisit karkuun ja toivoisit että saisit elää vielä? Mieti tarkkaan. Mieti haluatko ihan oikeasti kuolla, vai haluatko paremman elämän. Jälkimmäinen vaihtoehto on, kuten varmasti ymmärrät, paljon parempi. Ja loppujen lopuksi helppo. Kunhan tiedät mitä teet ja varsinkin mitä haluat.

    Mitä haluat elämältä? Olet puhunut huonosta taloudellisesta tilanteestanne. Onko se ikuista? Uskotko että joudut elämään lopun elämääsi pikkuhiluilla? Vai uskotko että jonain päivänä keksit keinon saada asiat kuntoon? Jos jonain päivänä pystyisitkin menemään töihin, tai alkaisit vaikkapa myymään jotain? Jotkut myyvät piirustuksia, toiset itsetehtyjä koruja, toiset myyvät vanhaa omaisuuttaan. Niistä saa ihan mukavasti rahaa. On olemassa ammatti-ihmisiä, jotka voivat auttaa tuollaisessa tilanteessa, ja kertoa miten pääset eteenpäin elämässäsi ilman että joka sekunti tarvitsisi stressata mistä saa lisää rahaa.

    Puhut paljon myös ulkonäöstäsi ja siihen liittyvistä paineista ja ongelmista. Muista että pikkujutuilla saa ulkonäköä kohennettua yllättävänkin paljon. Leikkaa/värjää hiukset, muotoile kulmat eri tavalla, opettele vaikka uusi meikkaustapa. Kokeile! Vaihtoehtoja on monta. Paino-ongelmasi on täysin hoidettavissa myös. Älä aseta itsellesi liian korkeita tavoitteita, ne saattavat vain pahentaa tilannetta. Esim. Jos kuvittelet voivasi laihtua 20kg parissa viikossa, todellisuus saattaa iskeä vasten kasvoja vähän turhan kovaa. Netistä löytyy paljon ohjeita syömiseen ja liikkumiseen, ja ravintovalmentajat ym. osaavat kyllä auttaa. Älä ole liian ankara itsellesi. Kehosi tottelee kyllä mieltäsi, kunhan tiedät mitä haluat.

    Olet uskomattoman kaunis ihminen, sekä ulkoa että sisältä, ja maailma muuttuisi jälleen kerran hieman synkemmäksi, jos päättäisit täältä lähteä. Anna elämälle vielä mahdollisuus, sillä sekin antaa sinulle uuden mahdollisuuden, jokaikinen päivä. Älä luovuta.

    - C

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh, mitä tähän sanoisi. Se kuulostaa niin helpolta. Ehkä se onkin. Ehken vain osaa. Tai ehkä se on vain tämä masennuspeikko joka tekee tän mulle uudestaan ja uudestaan. Oon miettinyt noita asioita useasti, usein jopa päivittäin, varsinkin tuota ensimmäistä. ... Yksi iso ongelma onkin kun en tiedä mitä haluan elämältä, mitä haluan yhtään miltään. Ainoa tavoite on perhe, ja sitäkään en voi vielä miettiä, kuten ollaan hoitajan kanssa monesti puhuttu.

      Anteeksi etten osaa vastata nyt mitenkään kummoisesti... Kiitos kuitenkin kommentistasi, arvostan.

      Poista