Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 5. lokakuuta 2013

Satakolmekymmentä x iloa

Hihihii oon jossain hihittelypilvessä :D Johtuu vain siitä että Stellan innostamana tein Mensan kotitestin, ja tulos sanoi että "älykkyysosamääräsi on noin 130, joka on korkeampi kuin 97,7 prosentilla väestöstä". Goddamn, jos ois yli 130 niin pääsisin Mensaan (eli hyvinkin voisin onnistua oikeassa testitilaisuudessa?) :D:D:D:D Mut ei hätää, tuskin musta mensalaista tulee koska en ikinä uskaltais mennä siihen tilaisuuteen - ois niin noloa saada just joku 129:n ÄO, tai pahempaa, vielä alhaisempi ;______; Ei, en oo yhtään ankara itselleni.

Mitä muuta tänään? Heräsin (ylläri). En muista mitä tein. Menin takas nukkumaan. Eetu herätti et Simo tulee kohta kylään, joten nousin uudelleen ylös. Istuin jätkien kanssa keittiössä kunnes lähtivät lenkille. Sit vähän datasin, sit juoksinkin kohta jo niiden kanssa Puolenkuun peleihin ettimään Simollekin Flames of War -figuja. Sen jälkeen tein ruokaa kaikille meille kolmelle ja nyt sit oon istunu tekemässä ÄO-testiä ja hihitellyt yksinäni ihan testille kuin sillekin että jätkät liimailee figujaan tuolla ihan intopiukeena :3 Aww ♥ Ja vaikka oon ollut vähän yksinäinen tänään - tai en niin vähääkään? - niin tää on ollu ihan jees päivä?


Ja tästä kuvasta tuli mieleen. Et miten mun maailmasta puuttuu muut värit kuin aina vain musta ja valkoinen. Kaikki on tosiaan mustavalkoista, mut epävakaillehan se on tyypillistä. Vaikka joskus tuntuu harmaalta, niin ei, aina se on mustaa tai valkoista, lopulta. Harmaa on tunnesana, ei sellainen... Kuvaava? Nyt kuulostan jo sekavalta mut :D Kun mietin niin asiat on aina hyviä tai pahoja, ihania tai vitun paskoja. On joko ylivireä, ylihyvä fiilis tai sit alivireinen paskamasisfiilis.

Ei oo keltaisia päiviä, ei vihreitä, ei sinisiä. Ehhhh, on vain iloa TAI surua. Energiaa tai väsymystä ja lamaannusta. Ja kun sekään ei riitä että päivä koostuis pelkästä mustasta tai valkoisesta, vaan päivä voi olla yhtä kahden värin välillä hyppimistä, ping-pong, edestakaisin. Se on suoraan saatanasta.

Mä haluisin itkeä. Näen mun omahoitajaa enää ehkä kerran. Se kyllä puhui, että yrittää järjestää mulle vielä toisenkin tapaamisen mut. En tiedä. Pelottaa niin hirveesti se muutos. Ensin menee viikkoja, kuukaus ainakin, että opin tuntemaan sen uuden hoitajan. Sittenkään se ei voi vielä tietää musta niin paljon ko tää mun nykyinen. Se ei oo sama ihminen.

Ääh, en mä tiedä mitä oon yrittäny koko ajan tässä selittää. Ehkä sitä et ... en tiedä. Että en pidä edelleenkään elämästä. Että mä haluan edelleen kuolla. Että päivä päivältä mun taakka kasvattaa painoaan ja selkä taipuu enkä jaksa enää. Ja muutokset just nyt on pahasta, jos ne on tollasia kuin hoitajan vaihto. Mut eihän sillekään voi mitään.

Vittu, en mä osaa ees kirjottaa mitään järkevää, kiitti ja anteeks.

np: Pää Kii - Paskahousun paluu

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti