Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 1. marraskuuta 2013

Psykiatrian rakennuksen salakäytävät

Olen kotona. Turvallisesti oman tutun kämpän seinien sisäpuolella. Enkä ole yksin. Olen saanut luvan tämän kaiken kirjoittamiseen ja kertomiseen. En tiedä miten aloittaisin. Tää kaikki on vaikuttanut mun elämään jo viime maaliskuusta asti noin about. Tätä oon joutunut "salailemaan" teiltä, ja nyt vasta kun tilanne on mennyt akuutiksi (tai toivottavasti vähän sen yli), voin kertoa teille tästä - luvalla.

Elikkäs siis tuota. Eetu hakeutui mun pakottamana viime kevättalvesta psykiatrian hoidon piiriin. Ensin hoidettiin masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä, nyt pari viikkoa sitten diagnoosi vaihtui määrittämättömäksi psykoosiksi ja Eetu vietti viime viikon PHKS:n vastaanotto-osastolla numero 7. Nyt Eetu on kotilomalla, ja pääsee luultavasti kotiin ensi tiistaina. Lääkkeitä menee kohta lähes yhtä paljon kuin mulla, muttei onneksi ihan. Parasta on, että meidän lääkitys on melkein identtinen :D:D::D::DD ♥

Sen verran uskallan vielä kertoa et Eetulla on ollut ongelmia varmaan ainakin yhtä kauan kuin mulla - eli jollain tasolla lapsuudesta asti. Eetu on saanut ongelmiinsa apua armeijassa jo, ja sen jälkeen hetken, mut koska Eetulla ja silloisella hoitajalla ei synkannut yhtään (ymmärrän hyvin miksi; tapasin tän kaverin kerran ja sitä ei kiinnostanu Eetu yhtään vaan lähinnä se et mulla oli skitsofrenia??) joten hoito jäi kesken. Joten mä sit viime maaliskuussa raahasin Eetun lääkäriin kun jaksaminen loppui mieheltä kokonaan. Sen jälkeen on sinnitelty välillä paremmalla voinnilla, välillä huonommalla - kumpikin.

Onneks nyt näyttää et pikkuhiljaa (kiitos osaston) lääkitys vois olla kohdallaan tai ainakin tarpeeksi kohdallaan avohoitoa varten. Pelkäsin itse kuukausien hoitojaksoa Eetun kohdalla, mut ehkä parempi näin. Ei munkaan tarvi roikkua isovanhemmilla tai jossain kuukausia kun en mä yksin pysty olla olojeni kanssa. Niistä sen verran, et vaikka oisin isovanhemmilla niin kun kaadun vaan sänkyyn niin Ne Olot tulevat: ahdistus, itsetuho ja kuolemantoive.

Mut positiivisia: ollaan mamman ja ukin kanssa siivottu lähes koko meidän kämppä siitä kauheasta sotkusta, eli ehkä jonain päivänä tulee kämppäpostausta?! Vihdoin :D:D:D: Ei täs ookaan ooteltu ko hmm kohta kaks vuotta! Muutakin positiivista on, nimittäin mun stressimäärä on vähentynyt oikeasti hurjasti kun Eetu sai oikeasti apua ja oon saanut viettää Eetu-vapaata aikaa; mun kun piti oikeastaan hoitaa kaikki kotityöt, kaupat ja raha-asiat (mikä ei todellakaan ollut MULLE helppoa) tässä koko syksyn ajan kun Eetun vointi vain huononi ja huononi.

Mut joo. Tällä hetkellä menee silleen... Suht kivuttomasti. En oo tehny itelleni mitään, ja impulsseja on semihelppo välttää. Nyt ajattelin mennä lattialle pyörimään rottien seuraks; tarjoankin teille loppukevennykseksi paskan kuvan Pasista ja Toivosta ja toivotan hyvää viikonloppua :3 ♥


np: Lana Del Rey - National Anthem

2 kommenttia :

  1. ihana kuulla, että menee edes hieman paremmin :) olet tärkeä ♥

    VastaaPoista
  2. Paljon voimia teille molemmille! ♥

    VastaaPoista