Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Vituikshan se menee, aina (turha)

Se kämppä. Jota käytiin katsomassa. Oli samassa talossa kuin missä Milka asuu. Ja aivan kamala. Eli siis ei tarvinut tehdä vaikeita päätöksiä: kunhan vain käveli tapahtumapaikalta pois. Nyt ymmärrän miksi siitä ei ollut kuvia.

Oon unohtanut ottaa kuvat yhdestä häkistä yhdelle ihmiselle ja se varmaan tulee kohta kirveen kanssa ovesta sisään. Oon myös paennut eilen vanhemmille ja nukkunut siellä yhden yön maailmaa paossa. Oon ollut ahdistunut, pakannut joululahjoja ja halunnut itkeä. Löytänyt muistoja mielen syövereistä ja ihan fyysisestikin, mm. parhaan piirrustukseni ikinä - eli auki viilletyn käsivarren. Nam, mutta se on kaunis, niin kaunis... Muistoista sen verran, että muistin vuosien takaa miten ala-asteikäisenä kirjoitin isän läppärillä salaista päiväkirjaa ja tallensin kaiken korpulle. Se korppu on varmastikin vieläkin olemassa. Jossain. Mutta muistan sen tunnelman. Synkän. Salailevan. Epäluuloisen. Kirjoitin silloin ensimmäistä kertaa kameroista.

Väsyttää ja ei väsytä. Kadotin inspiraation kirjoittaa tässä näin. Aivot tyhjenivät, tuli olo että. En ole mitään. Ja muutenkin. Ahdistaa. Ahdistaa vaikka oon syönyt nyt kiltisti Anksilonit täydellä annoksella. Saatana mitä paskaa ei pitäisi julkaista tätä mut julkaisen kuitenkin. On vaan niin mitäänsanomaton olo just nyt että ei irtoo. Sry.


np: Lana Del Rey - Radio

5 kommenttia :

  1. Yökh ja phyik ;_; Harmi että oli kurja kämppä!

    VastaaPoista
  2. Wäääh, harmi ettei se kämppä ollutkaan kiva. :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä teille löytyy ihan varmasti toinen asunto, jos niin oikeesti haluat. Paljon paljon tsemppiä täältä!

      Poista