Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 27. joulukuuta 2013

Burn, burn baby, burn

Toissayönä valvoin, viilsin ja olin hajoamispisteessä. Eilinen meni jossain sumussa. Nukuin reilut kahdeksantoista tuntia viime yönä. Ja nyt ahdistaa. Olen jälleen hajoamispisteessä. En tiedä tai muista onko mun hoitaja töissä, tuskin, lääkäri ei kai ainakaan ole. Pitäis ottaa Opamoxia, pitäis, mut mulla on kaks syytä olla ottamatta, yks hyvä ja yks huono. Huono on et haluun kiduttaa itteeni. Hyvä on et pelkään miten selviin loppupäivän ko en saa ottaa ko sen kolme päivässä. Mut kai se on pakko ottaa, pakko etten yritä tehdä mitään tyhmää.

Oon syönyt liikaa (suklaata ja kaikkea) ja oksetan itseäni. Oon lihavampi kuin koskaan ja en jaksa tehdä asialle mitään. Mulla ei mee hyvin. Pelkään psykoosin uusiutumista enemmän kuin koskaan, ja lähinnä koska luin liikaa netistä oireita, jotka saattavat olla merkkejä skitsofrenian / psykoosin uusiutumisesta. Mun unirytmi on sekava. Oon ärtynyt. Mua mieliala aaltoilee ja nyt se on lähtenyt syöksyyn. Oon kokenut psykoottisia läpilyöntejä. Mua tosiaan ahdistaa ja oon jännittynyt, ajoittain paniikissa ja. No, vittu, liikaa ennakko-oireita päällä. Okei, ne on yksilöllisiä, ja mulla ei oo koskaan vielä pamahtanut toista psykoosia päälle, mut.


Nyt otin ne kaks Opamoxia. Mulla on vasta toinen päivä tammikuuta tapaaminen. Viikko pitäis sinnitellä. En tiedä miten selviän. Mä haluaisin viiltää, mä haluaisin yliannostaa, mä haluaisin tehdä mitä vaan mikä satuttaa mua mut joka tavallaan helpottais. Mut helvetti, mä en tee. Mä en voi. Mun kädessä ei oo oikeastaan tilaa enää arville ja... En tiedä. Mä yritän parhaani selvitä, vaikka en haluaiskaan.

Oksettaa. En pysty ajattelemaan selvästi. En tiedä mitä teen, en tiedä mitä teen. Niin kovasti haluaisin rauhoittua, rentoutua - siis viiltää. En pysty ajattelemaan selvästi. Pelottaa. Mä haluan jotain muuta lääkettä kuin Opamoxia, mut se vieras lääkäri ei suostunut vaihtamaan, ja epäilöen vahvasti et muistan oikein kun muistan et mun oma lääkäri on vielä lomalla. Ehkä mä vain vaellan epätoivoisena ympäri kämppää ja valitan oloani. Ehkä mä katoan viiltämään ja toivon ettei mua keskeytetä. Ehkä, ehkä, ehkä mä selviän? Ehkä, vaik tää olo haluais, että huudan, riehun ja tapan itteni. Mut ehkä, ehkä mä selviin. EHKÄ. Mä en jaksa enää.

np: Linkin Park - Forgotten

2 kommenttia :

  1. Pystyisitkö soittaa ja kokeilla, jos se sun hoitaja olisikin töissä? Tai jos soittaisit jollekin muulle auttavalle taholle, tai sitten vaikka päivystykseen tai jotain, jos et mitenkään kestä siihen 2. tammikuuta asti? Ei tollasessa olossa pitäis joutua kärvistelemään, varsinkaan niin pitkiä aikoja putkeen. :( Tsemppiä, yritä jaksaa äläkä tee mitään peruuttamatonta, ethän? ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. noooo nyt on myöhästä tältä päivältä. päivystystä oon miettiny, mut toisaalta mitä ne siellä tekee mulle? ehdottaa osastoa - nounou, en oo menos. tuskin ne antaa mitään toista rauhoittavaakaan ("koska sun omalääkäri on tota määrännyt, ei voida vaihtaa sitä"). joten oon vähän umpikujassa. ja huomen on taas lauantai. seuraava arkipäivä maanantaina, jolloin voisin kokeilla soittaa hoitajalle, siihen asti on kai sinniteltävä. :/

      Poista