Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 27. joulukuuta 2013

Hello Kitty

Mä istuin pyöritellen puhelinta varmaan viisitoista minuuttia. Sit katsahdan siihen ja perkele, se soittaa itsekseen (eli painoin vahingossa soittonäppäintä) näytöllä hehkuneeseen Tukipisteen numeroon. Ainakaan ei tarvinut tehdä itse päätöstä. Puhelimeen vastaa rauhallinen, vanhempi naisääni. Alan itkeä lähes välittömästi. Puhumme ahdistuksestani, "sä taidat olla aika nuori ja mä kuulen kuinka paha sulla on olla", ja siitä et selviänkö. Multa kysytti Sain lopulta ohjeistuksen ottaa vika Opamox ja soittaa uudestaan puoli kymmenen aikaan. Jos mun olo on vielä silloin kamala, niin lähden päivystykseen. Soitin vielä äidille ja kysyin lähteekö se mun mukaan päivystykseen jos tarvii. Lähtee.

Kun soitan uudestaan Tukipisteelle, ajattelin kysyä et kannattaisko mun käydä joka tapauksessa päivystyksessä moikkaamassa psykiatria. Et oisko mahdollista et se määräis mulle jotain muuta lääkettä, koska tiedän et 99,9%:n todennäköisyydellä huomenna aamulla kun herään, tää alkaa alusta. Vai pitääkö mun sinnitellä sinne 2.1. asti tai odottaa et tää menee niin mahdottomaks että on vaan PAKKO mennä päivystykseen kun muita vaihtoehtoja ei vain ole. Kun en minä tiedä miten nää toimii.

Helpotti hieman tuo soitto, mut pelottaa silti. Kauan jaksan tällasta? En ees muista tarkkaan kauan tätä on nyt pahenevassa määrin jatkunut. Tuntuu ikuisuudelta. Tuntuu taas, etten oo elämässäni nähnyt yhtään hyvää päivää. Masennus iskee. Ahdistus painaa. Mä en halua elää tällaista elämää.


np: Destroy Rebuild Until God Shows - Graveyard Dancing

3 kommenttia :

  1. Onko sun arvet noin koholla? Näyttää aika pahalta :(

    VastaaPoista
  2. auts :( sinä ihana koita jaksaa <3 oot tärkeä.

    VastaaPoista