Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 19. joulukuuta 2013

Niin, joka päivä on kai liikaa


Ahdistaa. Taas ja edelleen. Otin tossa tunti sitten Opamoxin; hetkellinen helpotus tapahtui, mut nyt ollaan pahemmassa pisteessä kuin mistä lähdettiin liikkeelle. Taas siinä pisteessä, että tahtois vetää sen paketillisen mitä vain, jotta tää menis ohi, pois, katoais. Suotana sentään kun ei osaa enää edes viiltää. Se on kai vähän turvallisempi vaihtoehto kuin lääkkeiden yliannostaminen - tai miten sen haluaa ottaa.

"Mul on vaikea, villi mieli, joka pannan tarvitsee 
Mä painin sen kanssa, kunnes se itkee ja häpee 
Siis kaksi syytöntä syntymässä; minä ja mun pää 
Tuomittu samaan selliin, kunnes henki riistetään"

Tässä kohtaa aivot teki tenän ja kadotin ajatukseni jonnekin aivojen tyhjyyksiin. Pitäis kai mennä nukkumaan. Joo. Musta irtoais kyllä angstia vaikka millä mitalla; ahdistusta, itkemättömiä kyyneliä, verta ja lääkehuuruja, mut who gare's.

"Oon ystävä mustelmien 
Tarpeeksi niistä saa mä en"

Hyvää yötä maailma, hyvää yötä. Huomenna mä herään taas ahdistukseen, taas tuskaisuuteen ja levottomuuteen. Mut edelleen; who gare's? Mun kohtalo, mun elämä, ei sille mitään kai voi.

np: Chisu - Yksinäisen keijun tarina

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti