Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 14. joulukuuta 2013

Yksin usvassa

Tää päivä on ollut unta ja ahdistusta. Jossain välissä Eetun äidillä syömässä. Niin. Eetu pääsi eilen pois osastolta. Aivan liian aikaisin, jos multa kysytään. Mutta joo. Sille ei voi mitään, mut jos Eetu menee samaan kuntoon kuin ennen tätä äskeistä osastoreissua niin ehkä ammun itseni. Multa loppuu jaksaminen kun toisen jaksaminen on sitä tasoa että kaikki pitää tehdä sen puolesta. Mutta eksyin aiheesta?

Tosiaan nukuin tänään aivan liikaa, mutta se oli mun ainoa keino sietää ahdistusta. Ei mulla ole juuri muita, varsinkaan kun väsymys oli niin massiivista että ei olisi jaksanutkaan tehdä asialle mitään. Ahdistus on paksua, painavaa ja kaikenkattavaa. Mietin miten selviän huomisesta, jos sama jatkuu. Maanantaina aamusta kuitenkin olisi siirtopalaveri ja voisin jotenkin ehkä saada apua. Harkitsen jo päivystystä, mutta siihen menis ens viikoks varatut bussirahat, eikä ajatus innosta muutenkaan; yksin bussissa, yksin päivystyksessä, yksin. Ja kun pelkään, että jos menen yksin niin mut on helpompi heittää osastolle. Mietin jo tyhmyyksiä, sitä että pyydän Eetulta lupaa viiltää tai että yliannostan, mutta kai mun pitää olla vahvempi?

Levoton olo. En tiedä kauan jaksan tätä oikeasti. Tiedän, että rauhoittavat eivät ole pitkän aikavälin ratkaisu, mitä sitten, pitääkö nostaa Anksilonia ja köyhdyn entistä nopeammin? En oo valitettavasti/onneksi lääkäri. Ääh, kuulostaa että vain toistan itseäni vuodesta toiseen. Tuntuu ettei ketään kiinnosta, ei kai muakaan enää. Haluaisin vain helpotuksen.


np: Apulanta - Armo

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti