Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 21. joulukuuta 2013

Yöllisiä keskusteluja kaikuvien äänten kanssa


Siis niin vittumaista. Niin perseestä. Tämä ahdistus, joka vain jatkuu, iskee kohtauksina päälle milloin sattuu, väistyy yhtäkkiä ja iskee taas ilman syytä, jonka keksisin, havaitsisin, löytäisin. Liikun rajalla, liikun heikoilla jäillä. Ja joulu on tulossa. En haluaisi ottaa Opamoxia taas (haluaisinpas), mutta en tiedä saanko untakaan, koska olen niin levoton, tuskainen, ahdistunut.

Sleep Dealer kaikuu korvissa, ja samoin ajatukset. Oksettaa. Jos mulla ois voimaa iskisin veitsen läpi kädestäni, tai jotain muuta yhtä inspiroivaa. Jälleen kerran terävät esineet pistävät silmään, ja verkkokalvoilla vilisee kuvia verestä ja muusta goresta. Haluaisin pystyä, haluaisin voida, mut mun käsivarressa ei oo enää juuri tilaakaan; vanhoja arpia ei saa pilata uusilla.

En jaksa liikkua ja samalla levottomuus hakkaa jaloissa; "juokse, juokse!". Tää ei oo erityisen mukavaa. Yritän rauhoitella itseäni, mut se on vaikeaa kun en tiedä miltä mä rauhoittelen. Itseäni. Ahdistukselta, okei, mutta syy = epäselvä. En hallitse mitään hienoja rentoutumiskeinoja, sillä ne ahdistavat lisää, varsinkin sellaiset missä pitää tulla tietoiseksi itsestään. En osaa hengitysharjoitusten salaisuuksia, tai liiku pois olojani. Mä "vain sinnittelen", kuten lääkäri - ja kaikki muutkin - aina sanovat. Sinnittelen, sinnittelen, kunnes en pysty, jaksa, enää. Haluaisin vain paeta tältä, paeta, loppua, kadota. Aina ja ikuisesti, sitä vain.

np: Sleep Dealer - Away

1 kommentti :

  1. En tiiä mitä mä eilen lääkehuuruissa sekoilin, kun ei tainnu mun kommentti tulla?:o

    Mutta niin, kiitoskiitoskiitos sun ihanasta kommentista<3 vastasin sulle mun blogiin! jaja plääplöö en tiiä mitä sanoa. Mut on jotenkin kiva, että ollaan samassa ryhmässä jajajaja :33 koita jaksaa ihana!! oikeesti, niinku laitoin siihen kommenttiin niin teki pahaa nähdä sun kädet :--(

    pushali oot tärkeä <3

    VastaaPoista