Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 31. tammikuuta 2014

Vain pastellisia ajatuksia

Kaikenlaisia ajatuksia. Oon tällä viikolla nähnyt Milkaa, nähnyt Nooraa ja tänään kävin katsomassa yhtä kivaa tytyä sairaalalla. On niin väärin et niin ihanatkin ihmiset voi pahoin. Oon ollut siis supersosiaalinen verrattuna normaaliin, ehkä sen takia on väsyttänyt? On kyllä muutenkin menty edelleen vain väsyneissä fiiliksissä. Onneks tänään selvis Eetun lääkekorvattavuusasia sen verran, että nyt se vihdoin, eihän täs oo menny ko... montakohan kuukautta, menee Kelan käsittelyyn, 170€/kk yhdestä lääkkeestä on aika kova meidän budjetissa. Kuntoutustukikin on sillä haussa, vuodeksi muistaakseni. Mullakin pitää kohta alkaa uusia sitä, parin kuukauden sisään, jos käsittelyajat on kerran jotain päälle kolmea kuukautta? Huh.

Kaikenlaisia ajatuksia. Useasti mun pään täyttää taas ja aina vaan ajatukset kuolemasta - itsemurhasta. Ne tulee päivittäin, ne on kroonisia, ne vaivaa mua hetkestä toiseen vain poistuakseen hetkeksi ja palatakseen taas eri voimakkuuksilla. Usein tuntuu että mun pitäis vaan vetää ne lääkkeet ihan koska en jaksa enää kuunnella pään huutoja ja käskyjä niellä ne. Ihan vaan vittuillakseni itelleni. Silleen "hähähähähää voitin koska tein sen ilman teidän lupaa tai käskyä". Lisäks mua on alkanut kammottaa ajatus siitä et elän vanhaks. Tällä hetkellä mä en halua sitä, mua ahdistaa suuresti ajatus kuoleman odottamisesta. Mä haluan olla itseni herra, lähteä kun siltä tuntuu. Ja siltä tuntuu valitettavan usein.

Kaikenlaisia ajatuksia. Marsut tulee (? toivottavasti) viikon päästä, pitää ens viikolla laittaa kämppää uuteen järjestykseen olohuoneen osalta. Huomenna siivoillaan vähän muuten vaan. Ootan kauhunsekaisella odotuksella. Mietin, miten niihin osaa suhtautua kun eivät ole omia vaan "vain lainassa". Mietin, mietin, mietin. Ja pelkään vähän. Mut kyl ne saa tulla, perskele, otan haasteen vastaan! Mietin jo listaa mitä pitää ostaa. Ruokaa niille, heinää, taikakuutioita on ostettu joten ehkä jonkinlaista vahakangasta pitäis hommata... Ja lisää vanhoja pyyhkeitä, unohdin kysyä isovanhemmilta kun poikkesin siellä tänään. Ääh. ETTÄ JOS JOLLAIN ON VAHAKANGASTA TAI VANHOJA PYYHKEITÄ JOISTA TAHTOO EROON NIIN TÄÄLLÄ ON OSOITE OIKEA NIILLE!


Kaikenlaisia ajatuksia. Oikeestaan menee kai ihan hyvin. Väsymys painaa, ahdistavat itsemurha-ajatukset häiritsee elämää ja pelottaa, mut marsut on tulossa ja awwwwwww. Stressiä on, mut selviin. On vaikeita asioita, joista en osaa tai voi puhua kenellekään kunnolla tai ollenkaan. Mut maanantaina on taas hoitajien aika, vielä toistaiseks viikottain, ja ens viikko on muutenkin jännitystä täynnä koska ne marsut. Ja jos saatais Milka raahattua eläintarvikeshoppailemaan ens viikolla kun Eetun auton akkukin on nyt kunnossa...! Ei sitä tiedä koskaan koska mä flipahdan, mut sitä odotellessa, eiks? Tänään vituttaa eniten ettei oo mitään mässyä koska ei oo oikeen rahaa mut ehkä teen vaan ruisleipää ja oon tyytyväinen? :3 Joo. Turha valittaa (tänään).

np: Hollywood Undead - Medicine

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Loco


...siis korjaan, hyvin tarpeellinen epäselvä epätarkka epätärkeä video. En uskaltanut taaskaan katsoa tuota, joten en tiedä kuuluuko mun ääni. Volat kaakkoon, eh? Njoo, mutta siinähän sitä tuli taas höpötettyä. Pitäis tilaa jostain (tiedän jo mistä ja minkä mutta oli kiva sanoa noin) USB 3.0 -kortinlukija kun tuo 2.0 on niin hidas ja koneesta löytyis tosiaan 3.0 paikkakin. Ääh.

Jotenkin outo olo. Sekava. Oon vieläkin vähän kipeä, tää ihmetauti ei anna periksi, viikko jo kärsitty (eli joo ei se ripuli ollutkaan antibiooteista). Mut toi sekavuus ei kyllä liity fyysiseen oireiluun vaan on ihan psyykkista sekavuutta. Tavallaan tekee mieli satuttaa, tavallaan tekee mieli tuhota lisää. Toisaalta en halua. Toisaalta en halua muuta. Hankalia oloja. Rahaa ei oo, väsyttää, voimia ei oo. Silti pitää jaksaa ja mulla on tunne et mun pitää olla edelleen ja aina vain se joka pitää kaiken kasassa, että mä en saa sortua. Mulla ei ole oikeutta.

Mun päässä risteilee monia vaikeita ajatuksia joista en voi enkä osaa puhua kenellekään. Pelkään et sortuminen on kuitenkin oven takana, mut mä en koske siihen oveen, mä en avaa sitä, mä vain kuuntelen kuinka se kurottelee, raapii ja rohisee oven takana käheitä kutsujaan. Oikeastaan haluaisinkin romahtaa, tuntuu et oon taas voinut hyvin jo ihan liian kauan (vaikka en ole, tiedän, tiedän kyllä) ja se on raskasta. Raskas on ehkä oikein sana kuvaamaan tätä oloa. Kaikin puolin raskas. Harkitsen itsemurhaa päivästä toiseen ja pelottavinta on etten tiedä koskaan kuinka tosissani olen. Haluaisin vain lepoon.

np: Ill Niño - All I Ask For

maanantai 27. tammikuuta 2014

Kadota

Kaikki on ihan ok, kaikki on ihan ok. Tai näin mä hoen itselleni. Mä en tiedä onko mun kädet kylmät vai vartalo kuuma vai mikä mulla on. Mä oon niin väsynyt just nyt etten jaksa edes nukkua - saati kuolla. Liikaa vaivaa. En jaksa edes viiltää. En jaksa. Jostain syystä muhun sattuu fyysisesti. Kaikki on ihan ok, kaikki on.


np: Ultramariini - Tuhat onnettomuutta

lauantai 25. tammikuuta 2014

And the questions you've asked needed to be answered


Millaisista ihmisistä pidät? Täytyykö olla "hullu"?
Ei, ei todellakaan tarvi olla hullu! Pidän aika monenlaisista ihmisistä. Huumorintajuisista, iloisista, surullisista, sellaisista jotka ovat kokeneet kovia, aidoista, ystävällisistä, omanlaisistaan, hauskoista, hieman kieroutuneista, ei liian tiukkapipoisista... Sellaisista ihanista jotka aiheuttaa mussa awwww-efektin jollain mystisellä tavalla!

Paskin lääke mitä oot syöny?
Kaikki menneet melkeen, koska paskojahan ne on olleet kun eivät ole enää käytössä? :D Mirtatsapiini oli helvetillinen yhden yön -juttu, kouristelin kuin hullu (hehs). Zeldox pahensi katatonisia jumioloja. Seroquel Prolong, joka on edelleen osittain käytössä, lihotti saatanallisesti. Zyprexa oli myös aika shittiä.

Paras lääke mitä oot syöny?
Varmaan eniten oon tyytyväinen Abilifyyn. Se pitää harhat poissa, enää jäljellä ne "pakolliset" pienet kesto-oireet: ripaus paranoiaa ja toinen yleistä hulluutta :D:DD::D

Milloin aloit viiltelemään?
17-vuotiaana vuoden 2007 syksyllä.

Onko sulla yhtään värikkäitä vaatteita?
No on! Milkahan se aina taitaa muistuttaa kun oon niin "ihanan värikäs" haha! :D Kyllä, sanotaanko että mulla on nykyään enemmän värikkäitä vaatteita kuin mustaa. Tai no, okei, ainakin melkein yhtä paljon :D

Haluatko edes parantua?
Tää on paha kysymys. Päivinä, joina ei tunnu sairaalta sitä ei edes ajattele, ja oikein huonoina päivinä sitä tahtoo vain pois pahasta olosta. Olen tottunut ajattelemaan, että kuolema on ainoa pakovaihtoehto mulle, mutta ei sitä tiedä jos jonain päivänä onnistun kääntämään sen niin että ajattelen huonoina päivänä että "tästä mä haluan parantua"?

Ootko enemmän masis vai skitso?
Nykyään ahdistunut ja masentunut (ja lievästi pakko-oireinen dissosioija?). Skitsofrenian oireet pysyvät hyvin hallinnassa lääkityksellä.

Ootko polttanu tupakkaa?
Never ever. En ole.

Kokeillut huuuuumeita?
Huuuuuuu en ole.


Suosikkinimet tytölle?
Äöäöäöä. Kaikki mistä Eetu ei tykkää :D Sanon tähän nyt sen minkä toivon (tällä hetkellä...) mun mahdollisesta tytöstä tulevan, eli Veera Valpuri. En osaa varsinaisesti suosikkinimiä sanoa.

Rumin nimi kenel vaa?
MAILA!

Parhaat ystäväsi ovat?
Noora. 20 vuotta sairasta sekoilua eri asteilla. En mä siitä taida (haluta) päästä irti.

Mikset tee ask.fm-tunnusta? (Vink vink!)
Vink vink vaan, en tiedä. Ei ole käynyt mielessä. Tää on kivempää näin :D:D::DD:D Ja siellä saa kuulemma shaissea niskaan :(

Koetko olevasi yhteiskunnan roskaa?
Ajoittain. Useammin kuitenkin tuntuu että yhteiskunta on roskaa. <:)

Minkä diagnoosin tipauttaisit pois jos yhen vaan sais lähtee veks?
No itseasiassa asiahan taitaa olla näin että mulla on tasan yksi virallinen diagnoosi elikkäs juu tuota erilaistumaton skitsofrenia :D:D:D:D Voisin läpällä kyllä muistaa kysyä psykoosityöryhmän puolella et millä diagnoosilla/diagnooseilla mut sinne lähetettiin...

Seksikästä sun mielestä?
En tiedä en tunne sanaa "seksikäs" :(

Syötkö e-pillerei?
Syön, merkki on Yasmin 3mg koska en voi syödä muuta koska lääkitykseni just nyt alkoi muuten pelottaa koska lääkitystä on nostettu enkä tiedä vaikuttaako se tähän voihan saatana menenkin tästä varaamaan gyneajan (siis for real, oikeesti).

Haluutko lapsia?
Haluan, mielellään kaks tai max. kolme. Kaks ois aika kiva. Ehkä kolme. Kaks.

Oletko jo suunnitellut marsutuksille nimiä vai onko niillä ne jo valmiiksi?
Onhan niillä varmasti siis kasvatusnimet tai ne mitkä kasvattaja antaa. Mutta Ilona ja Tytti:3

Tykkäätkö katsoa lastenohjelmia? Jos tykkäät niin mitä!
En, hyi. Kauheeta kuraa :D:D:D:D:D:D


Kerro jokin omituinen tapasi, jolle et löydä minkäänlaista järkevää selitystä!
Se, että mä heilutan käsiä urpona kun oon innostunut? :D:D:D:D:D:D

Mikä on mun yllärilahja! Mrrr!
MILKA YOU'VE GOTTA WAIT UNTIL WEDNESDAY! >8DDDDD

Millaselt sun sielunmaisemas näyttää?
Mustavalkoiselta. Toisaalta se on sellanen ilojen, ystävien ja rakkauden valoittama maailma, mut toisaalta taas täynnä pelkoa, ahdistusta, pimeää ja epätietoisuutta. En osaa kuvata kunnolla :(

Parhaat seuraamasi mielenterveysongelmia käsittelevät blogit?
Sry, mutta en rupea laittamaan ketään tai mitään mihinkään "parhaat blogit kategoriassa x" listaan, oon tän päättänyt jo aikoja sitten. Koska en yksinkertaisesti osaa tai voi laittaa muiden omia luovia tuotoksia arvo- tai muuhunkaan järjestykseen.

Mikä on sun lempi asukokonaisuus (omista vaatteistasi?)
Vaihtelee, mut tykkään kovin mun vihreänmustasta nahkaniittiolkapää -neuleesta, mun mustasta tekonahkalärpäkehameesta, mustista sukkahousuista, sit musta paita tietty. Maiharit viel jalkaan, ja joku pitkäketjuinen kullanvärinen koru. 

Mikä on ensimmäinen kirja jonka muistat lukeneesi?
MÄ MUISTAN SEN! Se on varmaan myös eka kirja, jonka oon lainannu kirjastosta! En osannut edes lukea kunnolla vielä, ja muistan kun mua vitutti kun äiti teki ruokaa eikä malttanut koko ajan auttaa mua. Mutta mä luin sen, luin sen perkeleen kirjan jonka nimeä en saa mieleeni millään! Mä muistan hämärästi jopa sen kannen, ja sen että se oli tavutettu, mutta ei muuten muistikuvaa kirjan nimestä enkä nyt jaksa alkaa kaivella :((

Kirjoitatko paperipäiväkirjaa?
En. Enää. Oon liian laiska siihen lolz.

Omistatko muumimukeja?
Omistan, valitettavasti :(( En pidä muumeista. En sitten yhtään.

Mikä on parasta keväässä/kesässä/syksyssä/talvessa? Mikä huonointa?
KEVÄT: aurinko lämmittää, tuoksuu keväälle (ei siis se paskanhaju), jotenkin tulee sellanen kevyt olo / jostain syystä kevät on mulle aina vaikeampaa(?) aikaa
KESÄ: kesäillat, isovanhempien mökki, helpompi pukeutua / ei voi pukeutua neuleisiin ilman että kuolee, hikoilu (hyi), ötökät
SYKSY: kaunista, sade, "syksyfiilis" (en osaa selittää) / haisee mädille sienille :(, loskapaska-aika
TALVI: joulu ja sen odottaminen, lumi, kauniit pakkaspäivät / rumat, harmaat päivät jolloin lämpötila näyttää plussaa, vaikea pukeutua

Tykkäätkö kaktuksista?
:D:D:D:D:D::DD Joo. Vähän.

Miltä kuuloharhat tuntuu?
Tuntuu? Täähän on hyvin yksilöllinen asia. Mä voisin vaikka ottaa pienen videonpätkän tähän? Jos sallinette :D:D:D::DD (Anteeks ko sekoilen :(((((((( ahahahahhahhaha)


Miten otit sen tiedon vastaan kun sait kuulla että sulla on skitsofrenia?
No tuota. Kuulostanko hullulta jos sanon että nauroin? :D Koska se on totta. Ja koska tiedän et tähän on jatkokysymys "miksi nauroit?" (koska se lääkärikin kysyi niin), niin vastaan siihenkin: koska olin helpottunut kun mun oma, päässä ajattelemani diagnoosi sai vahvistuksen. Mulle tää oli siis ennen kaikkea helpotus, vihdoin joku nimi kaikelle sille mitä tapahtuu.

Entä sun vanhemmat ja muu perhe?
Vanhemmat otti sen aika raskaasti, oletettavasti. Lisäks koska niiden tiedot skitsofreniasta oli aika rajalliset ne pelkäs aika tavalla että oon heti kättelyssä "menetetty tapaus". Veli... No, se otti sen omalla tavallaan. Hiljaa ja rauhallisesti.

Mihin matkustaisit jos saisit mennä ihan minne vaan kahdeksi viikoksi ja kaikki asiat hoidettaisiin puolestasi (raha yms.)?
Islantiin, koska mun perse ei kestäis lentoa Uuteen-Seelantiin :D:D:D

Jos sulla ei olisi diagnoosia/diagnooseja eli olisit "terve" niin miltä sun elämä näyttäisi?
Jaa-a. Vaikea kysymys. On tässä nyt kuitenkin koko aikuisikä ja suuri osa nuoruuttakin eletty sairaana. En ainakaan ois tässä. Mä en haluu miettiä asiaa että mitä jos. Koska jossittelu ei oo koskaan auttanu ketään (paljoa :D). Elämä menee niinko menee, ei sille voi mitään.

Oliko sulla lapsena unelma ammattia?
Oli! Ja se kesti mun unelma-ammattina pitkään, aina lukioon asti. Ja DINDINDINDINDII! se on luokanopettaja.


Kuvat vai kirjoittaminen?
Ehdottomasti kirjoittaminen! Rakastan sitä yli kaiken ja ah, mikään ei helpota kuin se kun saa purettua kaiken tekstinä ulos!

Lempi väri?
Musta, mustempi, mustin!

Lempi artisti?
Aaaaaa. Last.fm:stä voi stalkata mitä kuuntelen. :3

Ja miten voit olla niin kiva ja ihana? :3 <3
Hei ihana, ei saa miellistellä ;D :D::D:D:D En tajua teitä ihmisiä vieläkään että mistä kohtaa oon muka söpö ja kiva ja ihana kun en itse näe kun höpsön, joka ennemmin tai myöhemmin aina vajoaa pohjalle.

Olet haaveillut väkivaltaisesta ihmissuhteesta ja tunnut pitävän vähän rajummasta menosta, onko teillä Eetun kanssa jotain sellaisia seksijuttuja?
:D:D::D:D:D:D:D KUOLIN. Sanoisinko nyt että kaikkea saa tietty kokeilla :3

np: Kerli - Bulletproof

perjantai 24. tammikuuta 2014

Huono olo - vähän niinko kirjaimellisesti

Eilen oli helvetillinen päivä. Iski antibioottiripuli. Kyllä. Ripuli. Vatsa huutaa ja mun pää huutaa ja onnistuin mä sit oksentamaankin (suurimmaks osaks nenän kautta). Eli kaunis päivä toisin sanoen. Halusitte tietää. Mä olin niin valmis ampumaan pääni tohjoks, sellanen olo oli. Tuntu et ois ollu kuumettakin. Onneks tää meni ohi maitohappobakteereil ja ylipitkillä yöunilla. Tänään pääsin sit käymään taas siel sairaanhoitajalla, sanoi et haavat on nätit (haha...), siistit ja paranee nopeesti. Täl hetkellä oon ihan tyytyväinen tähän. Kai?

Oon nukkunu niin helvetisti etten tiedä oikeen mitä mulle kuuluu. Selkään sattuu ja väsyttää, riittääks se kuulumisiks? Jotenkin vähän ehkä ahdistaa? En tiedä. Oon porukoilla vahtimassa koiraa, vois mennä päiväunille kunnes porukat tulee. Palelee vähän. Ja väsyttää. 

Että sellanen pikainen ja tyhmä kokemuskertomus tässä. Blah. Toivottavasti ketään ei jäänyt harmittamaan etten kertonut ekan kappaleen tapahtumista tarkemmin >:3 Anteeks, kirjotan viikonloppuna ehkä vähän fiksumpaa tekstiä myös? PS. Kirjoitelkaapa vielä niitä kysymyksiä tänne, jos vaikka vastailisin niihin seuraavaks tässä lähipäivinä? ♥


np: Stam1na - Paperinukke

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Ihmisellä on taipumus tippua jaloilleen


Öäöäöäööäöäö. Mitäköhän sitä. Kokeilin tunkea linnun päähän ja samalla tuohon kuvaan tuota logoa. Paskaltahan se vähän näyttää, kaikin puolin :3 Nam. No, en jaksanut kyllä kamalasti panostaakkaan koko juttuun, en tiedä ees miks tein noin, lolz. Oon kai vaan tyhmä, jee.

Tänään mun piti mennä aamulla suihkuun mut kellon soidessa päätin laittaa pipon päähän ja nukuin puol kahteen. Viittätoista vaille kolme mulla oli se aika sairaanhoitajalle tossa lähiklinikalla. En nyt edelleenkään tiedä oliko tuo oikeasti vain sairaanhoitaja vai joku haavahoitaja, koska mut ohjattiin huoneeseen jonka ovessa luki elvytystarvikkeet, joka paljastui jonkinlaiseksi toimenpidehuoneeksi. Hoitaja oli itse ystävällisyys, täydellinen vastakohta sille Terveysneuvon kurpalle, ja se kurkkas haavat, sanoi että ovat siistit ja parantuvat kyllä, sitten pestiin ne ja käärittiin kasaan. Se kyseli vielä et onko kaikki ok ja miltä tänään tuntuu (sille sitten näkyi ne kaikki mitä päivystyksessä oli kirjoitettu...). Oli mukava käydä, perjantaina meen vielä näyttämään noita sille.

Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Käytiin ton jälkeen vielä Eetun kanssa hakemassa isännöintitoimistosta lupalappu, että saadaan pitää autoa tuossa vitun kämäsessä hiekkaparkissa, koska joku on keksinyt tehdä siitäkin pysäköinninvalvonnan alaisen. Sit apteekista Eetulle lääkkeitä (sinne meni 90€ puolen kuun yksiin lääkkeisiin, ja Eetun lääkekorvattavuudesta ei oo kuulunut vieläkään mitään, oon niin varma et se Eetun ex-lääkäri ei laittanut niitä papereita eteenpäin vaikka lupas) ja kaupasta ruokaa ja kolaaaaaaaaa. Sit olin vammapää ja vaadin saada pitkästä aikaa kebabia, joten eihän siinä mikään auttanut kuin kebabeläimen syöminen. Oli se hyvää sit, pitkästä aikaa, nomnom.

Marsut on kuulemma valmiit tulemaan meille heti kun vain sopii. Täytyy ensin vähän tosiaan järjestellä olohuonetta etteivät joudu raukat tohon parvekkeen oven viereen, siinä kun vetää. Ajattelin ehdottaa Eetulle et jos pyydettäis ne tänne vaikka perjantaina 7.2. Oijoi! Huomenna meen käymään porukoilla kun äiti pyys, samalla kyselen Honkkarista niitä taikakuutioita. Mut joo. Mulla oli paljon vielä sanomista mutta unohdin kun alkoi väsyttää. Vois olla ihan jees mennä ja nukkua vähän. Toi uus sänky on sellanen kiero paska että siinä nukuttais vaikka ja kuinka haha :D:D::D:D Mut joo. Ostin mä tänään jatkojohdonkin. Se siitä. Moi.

np: Happoradio - Ottaisitko silti minut

tiistai 21. tammikuuta 2014

Eka kuva näköjään tärähti + ASK!!




Joo. Niin siinä kävi, että tänään tipahti mun Raven Ranchin paketti postiluukusta (ja jotain pientä kivaa Milkalle kiitokseksi vaivalloisesta hiusoperaatiosta ja kaikesta hähähähähää). Eka kuva tosiaan tärähti, mutten huomannut sitä ottaessani vaan innolla availin jo paketin ja enhän mä sitä rupea uudestaan paketoimaan satan666. Harkinnassa on vaihtaa tohon pitempi ketju/nauha, koska toi on niin vammainen pituus nyt t. mun tissit.

Muuten? No, ei jaksettu Eetun kanssa nousta tänään uudesta sängystä joten toimintakeskuksen ryhmät jäi väliin. Nukuttiin siis (liian) myöhään (ja silti väsytti) ja sen jälkeen yritin pelailla Simssiä, mut koska se vammasi alkoi ottaa päähän ja siirryin internettiin. Sähköpostissa oli kiva yllätys (tässä vaiheessa taikausko ja pelot hakkaa päälle että älä kerro älä kerro koska se tietää huonoa onnea mut haistatan paskat niille tällä kertaa!), nimittäin meille tulee luultavasti jossain vaiheessa vieraileviksi tähdiksi pari marsua. Kaikki rottaharrastajat varmaan vetää mut hirteen, mutta ollaan molemmat lopen kyllästyneitä (jo näinkin nopeasti) siihen että rotat syntyy ja kuolee samantien about ja halutaan (toivottavasti) pidempi-ikäinen lemmikki - tai siis kaksi. Joten nää pari marsua tulevat tuosta läheltä kasvattajalta testaukseen, sillä halutaan olla varmoja ettei Eetu saa allergiaoireita niistä (tai lähinnä heinästä yms.).

Oon niin innoissani, sillä mun silmään ainakin nuokin löllykät on suloisia :3 Lisäks sain hyvät suositukset kaverilta niiden ottamiseen, ja Eetukin innostui ihan yllättävän paljon (se kaiveli yhtenä päivänä ihan itsekseen ja vapaaehtoisesti ja yksinään ja vaikka mitä niin tietoa ja videoita marsuista ja kiljui söpösti kun ne tekivät jotain hauskaa/söpöä videolla :D:D::D::D ♥). Nyt vaan jännittää että miten tää onnistuu... Tuleeko Eetulle minkälaista allergiaa (kyllähän se vähän rotillekin on, mut silleen et sen kanssa voi elää), onnistunko mä tappamaan ne vierailevat marsutähdet (...no en? :D:D::D:D) ja saadaanko mistä taikakolmioita. ETTÄ MUUTEN BTW: taikakuutiot tulis tarpeeseen, jos tunnet jonkun joka myy niitä / itselläsi on niitä, ja haluat auttaa niin kommenttia vaan! Ostamme mielellämme, kiitos! :3

Loppusanat? En tiedä, oon ihan marsuna tääl. Jos meille tulee marsuja niin se tietää et olohuoneen järjestystä pitää muuttaa, ajattelin tässä et vois vähän suunnitella. Pitää myös hommata häkki, (ne taikakuutiot!), vahakangasta, vanhoja pyyhkeitä, ruokaa... Mörtti-Röpöä meil onneks on joku viiskyt litraa jälellä. Ehkä sit ko varmistuu toi Eetun allergiasysteemi suuntaan tai toiseen niin voi ruveta taas miettimään jos myis rottien häkit pois. Ehkä. Anteeks tää hehkutus, mutta... :D:D::DD LOPPUUN KUITENKIN VIELÄ PIENI PYYNTÖ:


ELI KYSYKÄÄ NIITÄ KYSYMYKSIÄ, KIITOS!
Vastailen sitten kun on sopivasti kysymyksiä ilmestynyt :3

np: Maya Jane Coles - 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Hauska täti on hauska

Sain tänään taas hauskaa palvelua Terveysneuvossa. Päivystyksen lääkäri todellakin sanoi mulle, että pitää varata ensi viikon alkuun aika haavahoitajalle omalle terveysasemalle. Niinpä soitin tänään Terveysneuvoon ajan perässä. Kun kerroin asiani (kävin perjantaina päivystyksessä, tarvisin nyt sieltä saamani ohjeen mukaan ajan haavahoitajalle), ongelmat alkoivat. Ei kuulemma löytynyt minkäänlaisia tekstejä, että olisin päivystyksessä käynyt, joten mua ei tahdottu uskoa alkuunsakaan. Sitten alkoi pommitus siitä, että miksi oikein tarvisin aikaa, millainen ongelma mulla muka on? 

Tässä kohtaa multa meinas loppua jo ymmärrys: eikö haavahoitajalle mennä yleensä sen takia että jonkinlainen haava kaipaa hoitoa? Kerroin sitten tyynesti, että mulla on haavoja kädessä, jostako nainen sekosi: "siis mitä, millaisia haavoja, mistä sä oot ne saanut?" Seuraava "virheeni" oli kertoa totuus. Puhelimen toisessa päässä väitettiin kivenkovaan etten siinä tapauksessa tarvi laisinkaan apua viiltohaavoihin vaan aika pitäisi varata psykiatriselle sairaanhoitajalle.

Meinasin revetä. Että mitäköhän vittua. Sanoin rauhallisesti, että mulla on kyllä hoitokontakti, mikä sai naisen kihisemään raivosta (siltä se ainakin kuulosti). "Minkä ihmeen takia sun pitää päästä haavahoitajalle, onko sulla joku ongelma niiden kanssa?" Kun kerroin tulehduksesta, mulle sanottiin että ei se kuulu heille, varsinkaan jos mulla on jo antibioottikuuri. Sitten mulle väitettiin edelleen, ettei mitään tietoja mun päivystyskäynnistä ja tästä käskystä hankkia aika näkynyt. Väitin vastaan kunnes lopulta tää nainen suostui antamaan mulle ajan - siis ajan ihan tavalliselle sairaanhoitajalle. En nyt tiedä saanko seuraavaks huudot kun meen sen vastaanotolle vaikka mun ei periaatteessa pitäisi. Okei, haavahoitajalle ei kuulemma ollut edes aikoja tällä viikolla, mutta. Jotenkin kyllä jäi paska maku taas :3 Thanks, ihana nainen, you shaved my day.


Mut joo, muuta. Kävin mä tapaamassa myös mun uusia hoitajia. Käytiin läpi mun elämäntarinaa; lapsuus, ala-asteikä, yläaste, lukio. Sanoivat näin mun sanoin että paljon paskaa ehtinyt yhdelle ihmiselle tapahtua. Tai ei välttämättä niinkään suoraan mulle, mut ainakin välillisesti. Enkä ees menny yksityiskohtiin lol. Kerroin kiusaamisesta, isän firman konkurssista, vanhempien keskinäisistä ongelmista, äidin (keski?)vaikeasta masennuksesta, siitä kun vanhemmat laittoivat eropaperit vetämään ja lopulta palasivat yhtään, ystävistä ja niiden menetyksestä... Elämästäni. Sain kuulla et oon kantanut näidenkin hoitajien mielestä ihan liian suurta taakkaa lapsena. No, niinhän mä vittu oonkin. Saatana. :D

Iltapäivästä sit takas kotiin. Mamma tuli mukaan ja alkoi siivoilla heti. Myöhemmin iskä, Otto ja ukki toi meidän uuden sänkysen, purrnau, se on musta, musta, musta, sanoinko jo, kerroinko jo että se on musta? Kohta voisin lähteä sinne makoilemaan, lukemaan kirjaa (himottais kaikista kesken olevista kirjoista huolimatta aloittaa M. T. Andersonin Feed, joka jäi käteen tuossa noin... ♥) ja sit nukahtamaan. Eetu on viel pelailemas kavereil Flames of Waria. Okei vois kyllä syödä eka pari sämpylää vielä kun mamma oli niitäkin leiponut ;O Tänään oli loppujen lopuks ihan ok päivä, jos en ota huomioon tota ultimaalisen elämäänsä kyllästynyttä hoitajaa Terveysneuvossa (okei, kaikilla on huonoja päiviä mutta :3). Että joo. Näin.

np: Scary Kids Scaring Kids - The Deep End

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Freak gasoline fight accident


Tilanne on muuttunut radikaalisti. AHAHHAHHAAHA. Nimittäin sen sängyn osalta. Mulle ilmoitettiin tänään, et meille on ostettu ihan oikeasti uusi sänky. Ei mitään kirpparisänkyä. Vaan että tänään on käyty maksamassa uudesta jenkkisängystä rahat ja huomenna se ilmestyy meille. Se on musta. Voi jeesus.

Käsi kutisee edelleen ja musta tuntuu et mul on kuumetta, päätäkin särkee. Huomen on pakko muistaa soittaa Terveysneuvon kautta se aika sille haavahoitsulle, kun en mä löydä sitä kuumemittaria mistään ja noi näyttää aika tulehtuneilta. En oo muistanu syödä antibiootteja aka oon syöny niitä miten sattuu ja tosiaan liian pitkillä väleillä. Että silleen, jeboujees, hienoa. Vois nyt muistaessaan kiskoa sellasen, hyi.

Ei oo ollu oloja. Vielä. Ihme kyllä. Tosin pelleilin ton kameran ja naamani kanssa aika pitkään ja viihdytin itseäni niin, ei oo päässyt ahdistus tai itsetuho painamaan päälle. Saa taas nähdä miten tässä lopulta käy. Eilen sain kuitenkin unta, sentään, mut kello tais olla... lähempänä kolmea? Vai kahta. En minä tiedä enää.

Okei nyt pesen ehkä tän meikin (iih) pois ja syön munariisipasteijaa nomnom. Ja ehkä rahkaa, jos jää nälkä, nomnom. Jännittää huominen, oikeestaan ihan perkeleesti, monestakin syystä. Mut kai mä selviin. Ehkä. Toivottavasti (?) suunta ei oo osasto, vaan pääsen ens yön jälkeen uuteen sänkyyn - enkä siis uuteen sairaalasänkyyn. Asd. Joo. Mut nyt jos ne meikintapaiset. P-o-i-e-s. Moi.

np: It Dies Today - A Constant Reminder

lauantai 18. tammikuuta 2014

"Hit that break girl, you got to slow down"


Tilillä 15€, pitää maanantaina hakea sillä apteekista kunnon laastaria tai mikä sen nimi nyt onkaan, ja maitohappobakteereja. Vituttaa tää elämä. Kaikkineen. Mun paitakin haisee pahalle, vaikka se on puhdas, hyi. Varpaita paleltaa, mua ahdistaa ja päässä pyörii, no, vähän kaikenlaista. Inhoon itteäni, inhoon ko oon tyhmä, laiska ja saamaton, vai miten se meni. Kämppä kauheessa kunnossa ja en jaksa siivota, huomenna pitäis kuitenkin, koska saadaan maanantaina ihan oikea parisänky. Tai siis, nyt meillä on ollu tollain tilapäisratkaisuyhdistelmä kaks vuotta jo. Et joudun aina kiipeileen Eetun yli sänkyyn jne. Mut maanantaina se tapahtuu! OIKEA SÄNKY. Patjat ja petarit ja kaikki. Ei mikään kaunein yksilö, mut se on sänky. Njoo no tää kinosti ko kasa paskaa hehs :3

Musta muuten tuntuu että se biotiini on auttanut? Kynnet tuntuu paljon vahvemmilta! (Taas kinostaa.) Se siitä aiheesta, takaisin paskoihin fiiliksiin. Mä nimittäin oon miettiny sitä osastoa aika vakavasti tässä. Mut en vittu vaan haluais sinne (varsinkin kun se tarkoittais vastaanotto-osastoa, nounou, aina vaan sitä ja en oo menos). Mitä oon ollu viimeks joskus... 2012 siellä? Vai peräti 2011? Niin hieno putki ilman osastoa ko ennen olin tyyliin aina puolen vuoden välein vähintään. Lisäks, kuten on todettu lähes sata kertaa (...), siitä ei oo varsinaisesti apua koska en osaa olla osastolla siinä olossa kuin kotona, vaan "parannun" sekunneissa ko astun osaston seinien sisäpuolelle. Että. Paskaa. Kaikki. Edelleen. Kai.

Haluun shopata. Tarvisin (ainakin) yhet rintsikat ja paitoja, koska vanhat hajoo käsiin. En vaan löydä mitään kivoja mistään (ainakaan sillon kun ois rahaa). Taas kinosti. Mut se on totta. ... ... ... Joo. Ja kaikkea turhaa, kaikkea jännää, kaikkea mitkä ei mahdu mun päälle ja satan666. On taas kamala inhotus päällä koskien itseäni, kaikin puolin. En tunne olevani tarpeeksi mihinkään. Oon yksinäinenkin. Ainahan mä vähän. Oon kuitenkin luonteeltani, ainakin nykyään, aika sosiaalinen ihminen, ja jos mun sosiaaliset kontaktit rajoittuu perheen ja Eetun lisäks hoitohenkilökuntaan ja korkeintaan kerran viikossa tapahtuvaan kaverin tapaamiseen niin. Siis sellaset livetapaamiset on tossa. En valita ettei mulla ois ystäviä, vaan sitä et maailma on jostain syystä päättänyt ettei asuta tarpeeks lähekkäin.

Tarvis hakea lisää kolaa jääkaapista, pitäis ja tarvis ja pitäis ja tarvis kaikenlaista. Eetu meni jo nukkumaan, saa nähdä miten mulle käy. (Jälkilisäys: oho, ei mennykkään vielä ko potkin sen ylös!) Vituttaa kun pitää laittaa tavallista laastaria haavoihin vielä tänään ja huomenna, ellen pakota Eetua jo huomenna kaupunkiin apteekkiin. Vitun sunnuntai. Mut joo, tää oli niin saatanan mielenkiintoinen teksti että. Oli vain tarve höpöttää turhia. Et nyt taidan lopettaa. Moi vaan.

np: Redrama - Slow Down

PS. sexy kalasuihkuverho

Käsissä sairaalan haju vaikka pesin ne. Soitin Tukipisteelle, puhuin viisitoista minuuttia, joista viimeinen sai ihmisen puhelimen toisessa päässä sanomaan: "sä menet nyt päivystykseen". Puhuin sekavasti, jännittyneesti ja lopulta sanoin viiltäneeni pahasti. Tää muutti kaiken, ja mä uskoin. Mä pakotin Eetun kuskiksi ja suunnaksi otettiin PHKS:n päivystys.

Ensin psykiatrisen sairaanhoitajan puheille. Pelkäsin niin saatanasti, mutta nähdessäni ehkä about mun ikäisen nuoren nätin naisen mä rentouduin hieman. Juteltiin, se kyseli kaikkea ja sain sanottua etten ollut saanut sanottua mitään lääkärintapaamisella tai oikeastaan parilla edelliselläkään ajalla. Se oli kauheen ymmärtäväisen oloinen ja kuunteli ja kyseli rauhallisesti kysymyksiään. Mäkin siinä rauhoituin, vaikkakin olin edelleen suht levoton fyysisesti - mut mieleltäni. Sain sanottua asioita, ja ne kirjattiin ylös. Se oli hyvä, nyt tietävät että mulla ei ole hyvä tai helppo olla. Vaikka en vieläkään sanonut kaikkea.

Tän jälkeen pitkä odotus toisessa odotussalissa. Viimein, ehkä tunnin päästä, se kaikista pelottavimman oloinen lääkäri kutsuu mut luokseen. Olin peloissani jo valmiiksi: entä jos ne rupeaa aukomaan haavoja uudestaan että ne sais tikatuksi? Entä jos ne huutaa mulle, on epäasiallisen vihaisia? Entä jos itken, jos sekoan niiden käytöksen takia? Mut tääkin osoittautui ihan mukavaksi tapaukseksi, ei syyllistänyt tai mitään vaan oli ihan asiallinen, hymyilikin vähän kun poistun tän katsottua mun haavat ja annettua antibioottikuurin. Nyt sit popsin helvetin pahanmakuista antibioottia kolmesti päivässä kymmenen päivän ajan ja varaan ensi viikolle ajan haavahoitajalle tuohon omalle terveysasemalle. Se lääkäri sanoi että "paraneehan nuo, mutta" ja lopetti lauseen siihen jättäen sanomatta että "ettei niistä kauniita tule", oletan.

Lisää odotusta. Ehkä taas tunti, vähän alle, ja hoitaja kutsuu mut luokseen. Haavat puhdistetaan ja sidotaan, saan ekat antibiootit mukaan ja sit luvan poistua. Eetu tahtoo ruokaa, ja omakaan maha ei oo täpötäysi, joten lähimmän aukiolevan snagarin kautta himaan. Käsi kutiaa edelleen, liima-allergia on vaan pahentunu ja se lääkärikin oli silleen OHOPS kun näki haavojen lisäks allergisen reaktion. Mut eihän täs muuta. Vielä sain ohjeeks et jos punoitus pahenee tai alan kuumeilla niin heti lääkäriin.

Että ei tässä. Mitään. Hieman kevyempi olo, ja toisaalta ei. Lupasin tänään liian monta kertaa olla viiltämättä, ja pelottaa pystynkö kuinka pitkään pitämään lupaukseni. Lupasin tänään liian monta kertaa olla tekemättä itselleni mitään, vannoin ettei mulla ole itsetuhoa tai -murhaa koskevia ajatuksia. Kumpa vain selviäisin. Kai.


np: Linkin Park - Faint

perjantai 17. tammikuuta 2014

Put me out of my fucking misery

Käsi näyttää perseeltä. Kolme viiltohaavaa, laastareista saatanallinen ihottuma. Kutiaa niin helvetisti. Vesikelloja, punoitusta ja rasvakudosta. Lievä tulehduskin kai. Kyllä on nannaa! Ja kukaan ei vieläkään tiedä. Hoitotaholla. Eikä kai tule tietämäänkään. Melkein jo hypähdin ... jostain ... kun lääkäri tänään kysyi, olenko käyttäytynyt itsetuhoisesti. Vastasin kyllä, mutta asian käsittely jäi siihen.

Sain kuulla kuinka hyvässä kunnossa olen, kuinka mulla on ihan vitusti lääkkeitä ja ettei mun lääkitykselle sen takia voida tehdä mitään. Sain kuulla et oon tullu niin paljon eteenpäin, että en tarvi enää viikottaisia käyntejä (vaikka niitä alkuun uudella puolella onkin viikottain) sillä oonhan mä jo ihan helvetin hyvässä kunnossa, hyvä jos lääkärissä tarvii kerran vuoteen käydä!

Itkua pidätellen hymyilin ja nauroin mukana, mut en vaan saanut sanottua mitä mun pää huus; "auttakaa ny saatana mua". Yks kyynel karkas silmäkulmasta, pyyhin sen pois, kaikki huomasivat että mua itketti mut kukaan ei sanonut mitään. Mä mietin siinä istuessa et kävelenkö suoraan junan alle, vai kituutanko vielä hetken ja käyn vielä viimeisen kerran porukoilla.

Tässä mä sit oon, kotona Eetun kanssa, eikä oo ollu koskaan näin suurta impulssia syödä kaikki lääkkeet. En tiedä mitä mun pitää tehdä, soittaa Tukipisteelle vai mennä päivystykseen vai mitä. En haluis osastolle, mut tää olo on ihan kamala. Mua itkettää, mä en jaksa enää. Mä en jaksa enää.


np: Linkin Park - Given Up

torstai 16. tammikuuta 2014

Xtran halppislightkolaa suoneen


Sekavaa, en uskalla (taaskaan) tarkistella mitä sitä tuli höpisteltyä. Mulla on kaks kanjonia mun kädessä ja kuulen kolmannen kutsun. Nyt vain pitää taistella sen kutsua vastaan. En tiedä haluanko. Sen sijaan voisin jossain vaiheessa yötä kokeilla hopeashampoota päähäni, koska tää punertaa makuuni hieman liikaa. Saa nähdä mitä siitä tulee, paskaa luultavasti mutta who gare's. Nyt aion eksyä netin saloihin etsimään mahdollisimman hienoja ja korkeita platformeja ens kevättä silmälläpitäen. Ah! ebay ja muut, here I come! →

np: SOiL - Give It Up

I never knew I could be broken in so many ways

Hakkaan (tai no, läpsin) itseäni laastareilla peiteltyihin kohtiin. Sattuu mukavasti, vaikka en kivusta niin perustakaan. Inhoan laastareiden vaihtoa ja inhoan kun ne kastuvat kudos- ym.nesteistä. Miksi siis viillän? Se helpottaa, se järjestää ajatukset päässä taas hetkeksi raiteilleen, se piristää, se auttaa oloon tukalaan. Ei sitä voi tietää jos ei ole itse, no, en sano kokeillut koska en kannusta tähän mutta. You know. Viiltojäljet myös kutiaa. Paskaa, tää on paskaa.

Mulla on positiivinen salainen odotus, josta en täällä kerro vielä mitään. Koska muuten se menee vituiks. Asioista ei saa kertoa jos vain toivoo niitä. Vasta sitten kun on varmaa.

Huomenna lääkäri. Jännittääahdistaapelottaa. Niin että sisuskaluja kääntää ja vääntää. Niin etten haluaisi mennä, vaikka se onkin ainoa mitä haluan tällä hetkellä. En tiedä, miten mua voidaan auttaa, kun en edes tiedä mikä on vialla, tiedän vain että kaikki ei oo okei tai oikein. Pitäis ehkä lukea merkintöjä taaksepäin ja kirjoittaa ylös mitä oon ajatellut vaikka viimeisen parin viikon aikana. En muista.

Oon epämääräinen. Epälooginen. Ahdistaa. Tahdon vain viiltää lisää, mä en ajattele juuri muuta, tai no, ajattelen liikaakin kaikkea muuta, mutta aina palaan viiltoihin. Tekis mieli sanoa Eetulle vain että mä tässä viiltelen, pysyppäs omalla puolellas. Mut ko tiedän ettei se pitäis. Se näki silloin viimeksi tuoreeltaan mun viillon, ja näin miten sitä oksetti se, näin sen sen naamasta. Mut se ei sanonut yhtään mitään. Ei ees vihjannut tikeistä, itse taisin sanoa sille et pitäishän se mutten halua. Tai näin mä ainakin muistelisin, tää muisti ei oo mun vahvimpia puolia.

Mulla on nykyään kameralle jalusta. TRIPODI SAATANA. Sain sen halvalla ni olihan se pakko. Voin nyt kuvata koko saatanan läskiä ruhoani. Tai no lähinnä hankin sen videoita varten. Ei tarvi enää kasata kirjoja kasoiksi ja tasapainotella siinä sitten kameraa. Yksinäisen valinta on jalusta ♥


Pitäis vaihtaa noi vitun laastarit. En haluais, koska en halua kohdata mitä oon tehny itelleni. Ja jostain pitäis saada voimaa kertoakin huomenna tosta. Ja mistä muusta? Viime viikkoina oon näköjään halunnut aina vaan toistuvasti kuolla, ei mulla oo mitään muistikuvaa. Ja oon ollut ahdistunut, erilaisissa määrin. Ja se että musta ei oo tuntunut omalta itseltäni, että oon ollut levoton ja sekava. En kai psykoottinen, mut jossain hämärässä välitilassa. Joo. Ei tässä kai muuta ko että toivottakaa onnea.

np: BANKS - Change 

tiistai 14. tammikuuta 2014

En pessyt mun silmälaseja vielä tänäänkään



Mua vituttaa suunnattomasti koska en oo saanut tota aghouaglk banneria kohdalleen tai näyttämään fiksulta. Oon yrittäny mielestäni vaikka mitä. Mut. Oon tyhmä, joten... Turha odottaa liikoja. Eetu ei oo saapunut vieläkään kotiin. Jätkät on pelaamassa Flames of Waria. Munkin piti mennä, mut sit sain ilmoituksen et mun kirjat on saapuneet ja halusin hakea ne ja ja ja ja. Keksinhän mä fiksuuksia, esim. se viiltely ja oon kohta ahminut ton riisikakkupaketinkin että että. Hienoa minä, hienoa.

Varpaita palelee. Vähän jännittää mitä Eetu sanoo mulle ko se tulee, vai jaksaako se sanoa mitään. Tuntuu kauhea yksinäiseltä ja turhalta, vaikka tiedän että mulla on perhe ja ystäviä, jotka välittää. Silti jotenkin. Ei tunnu siltä. On vähän vaarallinen olo, haluaisin että Eetu tulis jo himaan. Impulssit hakkaa päässä ja. Niin. En haluaisi tehdä mitään. Pahaa. En halua sairaalaan, haluan selvitä perjantaihin ja tavata lääkärin ja miettiä asioita sen kanssa.

Ei mulla mitään asiaa ole. Ollut. Ole. Kunhan vain kulutan aikaani ja puhun paskaa. As usual. Masentaa. Vittu. Yritän pysyy järjissäni, ei se ois Eetullekaan kiva ylläri löytää mua täältä sekasin olevana. Jos ottais sen sopivan, sallitun määrän Opamoxia (= 2), jos se rauhottais ajatuksia. Ainahan voi kokeilla. Joo.

np: Wolfheart - Routa pt. 2

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

It's always nice to be hated


Tuntuu perseeltä kuulla että selän takana joku puhuu susta paskaa. Joku sua vanhempi, joku sua paljon vanhempi. Mut tavallaan oon jo tottunut että mua ei arvosteta tietyissä... piireissä. Oon liian friikki. Erilainen, outo, sekaisin, hullu ja vielä lihava. "Voisit joskus pukeutua johonkin muuhun kuin mustaan!" Mitä, tavattiin vasta? Mitä, ethän sä edes tunne mua? TE ETTE KUKAAN TUNNE MUA ETTEKÄ EDES HALUA YRITTÄÄ JOTEN OLKAA HILJAA.

Mua itketti kun lähdettiin kotoa, mä meinasin hyperventiloida kun kävelin sun perässäs sisään. Mä oisin halunnut jäädä kotiin, olin väsynyt ja rikki. Mut mä selvisin. En itkenyt, en hyperventiloinut. Mä en edes sanonut mitään pahaa. Onneks näyttää siltä et on olemassa yks jolle mä vielä kelpaan jotenkin.

PS. Mulla on vielä näköjään vähän ongelmia tän blogin ulkoasun kanssa. Raportoikaa ihanat jooko kaikki viat mitä huomaatte? Oon niin aloittelija näis joten apukin on tervetullutta... ;______;

Loppuun terveisiä rakkailta veljeltäni Otolta ja koiraltamme Joonalta!
Mä taidan kohta painua vihdoin nukkumaan...


np: Metric - Front Row

Pirunpaska

Tänä pitkänä yönä mä oon noutanut terän käteeni neljästi; viiltänyt vain kerran ja vain yhden viillon (en siis tarpeeksi). Viimeksi hain terän aivan minuutteja sitten, mutta totesin itselleni puoliääneen; "sä oot vahvempi". En tiedä miksi, koska en halua olla vahva. Mä haluan just nyt olla se tyty jonka käsi- ja olkavarsi on joka puolelta arpien peitossa - ja just nyt mä en ole vielä tavoitteessani. En vielä, en vielä...


Välkyn ja vilkun. Eetu nukkuu edelleen, ja niin kai moni muukin fiksu ellei ole töissä tai koulussa tai jossain muussa yhteiskunnallisesti hyödyllisessä toiminnassa mukana näin aikaisin aamusta. Mietin jostain syystä asioita, joissa olen hyvä ja mieleeni tulee vain a) kuvien ottaminen niin (läheltä) että näytän suht normaalipainoiselta(ko) enkä sairaalloisen ylipainoiselta b) "valkoiset valheet", joita lasken suustani liian helposti c) itsetuhoisuus d) ihmisten mielten pahoittaminen lähinnä koska kohta c e) skitsoilu (hehheh) f) tuhlaaminen ja muu impulsiivinen ja haitallinen toiminta sekä g) laiskottelu, turhana oleminen ja yleinen vammailu. Ei kelpaa varmaan kovinkaan moneen firmaan CV:nä? "Jag också talar LITE svenska!"


- -

Mä olen hieman hämmentynyt. Onkohan mun sivuilla ruvennut käymään liuta botteja, sillä en tajua miten yhtäkkiä, muutamassa kuukaudessa mulla on kävijämäärät per kuukausi kasvaneet jostain tuhannesta reiluun neljään tuhanteen. Okei, eihän tää oo mitään verrattuna oikeisiin bloggareihin, mut kun joinain päivinä mun blogia on kurkattu päälle kaksisataaviisikymmentä kertaa... wow. Ei tää oo niin mielenkiintoista, eihän? Vai oonko mä tarpeeks naurettava, sitäkö se on? Njoo, lievää paranoiaa ilmassa.

Laastari irtoo kädestä ja tunnen jostain syystä koko ajan veren valuvan pitkin käsivartta. En uskalla katsoa haavaa, säälittävää (haavaa). Fiikus tiputti taas yhden lehden, se tömähti kovaäänisesti lattialle. Vittusaatanaperkelejumalauta. Inhottaa ajatella, miten iho alkaa punottaa ja kutista kun pidän laastaria tarpeeksi monta päivää samassa paikassa; vitun herkitstyminen teipille/liimalle - sponsored by selfharm! Mä en ansaitse tätä, mä en ansaitse mitään. Oon juonu kohta neljä litraa Pepsi Maxia. Se, valvominen ja lääkkeet ei oo hyvä yhdistelmä. Ja siis lääkkeillä tarkoitan ihan normilääkkeitäni, joo, ei hätää en ole leikkinyt niillä sentään.

Kun rannetta kiertää niin haavaan sattuu. Kierrän siis rannetta; alkaakohan se vuotaa? Voisin tehdä jotain tälle ulkoasulle kun on niin tylsää ja muutenkin, kokeilla jotain uutta. Joo, joten jos tää näyttää ihmeelliseltä niin... Se on sitä. Sitä on liikkeellä, muistakaa pestä kätenne!

Psssst! Kurkistin laastarin alle, sittenkin. Laastarin valkoinen on nyt punaista, eri sävyissä, vielä kosteaa. Juon lisää Pepsi Maxia, juoksen vessassa, sitten aloitan sen ulkoasun kanssa. Ehkä. Joo.

np: Haste the Day - Long Way Down

Mua heitättää, mua huimaa tää korkeus

Oon yksin, tai no, tarkoitan että ketään ei oikeen pyöri tähän aikaan enää netissä. Olen viiltänyt. Olen viiltänyt niin, että olisi kai pitänyt tikata, en minä tiedä kun koskaan en ole tikkejä hakenut. Mutta en mä ole edes tikkien arvoinen viiltelijä, lolz. Rikoin samalla itselle antamani lupauksen, jossa lupasin että käsivarren "päälipuolelle" ei viilletä. Pyhpah, sinne meni se lupaus. Ei ollut tilaa muuallakaan oikein, en pidä esim. reiteen viiltämisestä. Tiedän, että Eetu suuttuu ja pettyy muhun jälleen kerran. Mut ainakin mulla oli hetken hyvä olla?


Toinen käsi on aivan kylmä, toinen lämmin. Hmm. Huomenna (tänään) pitäisi jaksaa Eetun äidille syömään, en taida jaksaa. Syön kotona. Nuudeleita. Kasan nuudeleita! Outo tunne koko kehossa, ehkä johtuu siitä että muistin lääkkeet vasta niin myöhään yöllä. Ehkä se on tää valvominen. Ehkä. Ehkä sekoan.

Kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä. Annan niiden mennä. Ei tänään, ei enempää tänään, ei. On nälkä, kai teen leipää tai lisää nuudeleita, oi, nuudeleita, nuudeleita ilman mausteita koska siinä maustepussissa on aina niitä saatanan RUOHOJA. Kello on 4:44, onko se merkki jostain? Mietin miten selitän tän Eetulle aamulla. Miten saan sen muistamaan, ettei se ollut sen syy, että valitsin itse. Että mua ei tarvi vartioida joka yö kun en saa unta, koska näitä öitä on jo liikaa ja niin edespäin.

Nyt mä syön leipää. Se maku muistuttaa mua hernekeitosta, jostain ihmeen syystä. Meidän fiikus kuolee, mä oon päättänyt niin. Se on tiputtanut jo puolet isoista lehdistään, ja mä oon luovuttanut sen suhteen. Ennen mä sentään tapoin kasvit huolehtimalla niistä liikaa. Onko tää kyynisyyttä?

Toinen leipä. Se ei maistu enää niin paljon hernekeitolle vaan enemmän leivälle. Hernekeitto on pahaa. Oon juonu niin paljon Pepsi Maxia että saan ravata jatkuvasti vessassa, inhoan sitä, sillä vessan ovi narisee rasittavasti eikä kukaan jaksa tehdä asialle mitään. Halusitte tietää, oi kyllä, halusitte.

Kuinka rikkinäinen mä oikeasti olen? Päivisin mä olen (esitän?) normaali(mpi), mutta illasta se yleensä alkaa. Väsymys. Unettomuus. Ahdistus. Itsetuhoisuus. Yliviretila. Masennus. Ajatuksenjuoksu. Ja sitten mä valvon, mä nukun liikaa, mä hihitän, mä viillän, mä epäilen ja uskon. Maanantaina on hoitajanaika. Pelottaa. Sinne tulee myös psykoosityöryhmän hoitajistani toinen, toinen niistä uusista. Se, jota en olisi halunnut hoitajakseni. Perjantaina sitten lääkäri. Sekin pelottaa, jostain syystä kuitenkin hieman vähemmän.

Mun suunnitelma taitaa olla, että valvon ja jos mun tarvii mennä nukkumaan otan yhden Opamoxin jotta nukun hieman levollisemmin. Päässä heittää vähän, siis huimaa, ei sillä ... toisella tavalla. Kyl tää tästä.

np: Soap&Skin - Thanatos

lauantai 11. tammikuuta 2014

Kakskytänelejä


Niin siinä kävi. Näin elämäni kahdennenkymmenennennennennennenneljännen (en tiedä miten se kirjoitetaan, anteeksi) syntymäpäiväni. Se valkeni suht synkkänä Milkan sohvalla (syy synkkyyteen siis sää, ei Milka tai tämän sohva). Eilen tehtiin kaksi värinpoistoa päähäni ja yksi oksennus -lopputulokseen päättynyt värjäys. Hauskaa ainakin oli! :3 Tänään sitten heti herättyämme ängimme lisää väriä päähän ja ihan hyvä siitä lopulta tuli! Milka kohosi arvoasteikolla suoraan mun hovikampaajaksi ♥

Oon ihan fiiliksissä uudesta tugasta, hiplailen sitä koko ajan hihihihihihii! Veljeni järkyttyi mun hiuksien takia, iskä oli silleen "aha" ja äiti sanoi ettei ollenkaan paha, kun käytiin perinteisellä synttäriravintolakeikalla. Lehtipihvi valkosipuliperunoilla maistui helvetin hyvin, nomnom.

Tää on ollut onnellisin syntymäpäivä vuosiin. En tajua tätä. En oo vielä ehtinyt haluta kuolla kertaakaan, siis hyvin poikkeuksellista kokonaisuudessaan. Mut en valita, en, ihmettelen vain. No onhan tässä vielä ilta aikaa saatana >:3 

Ihanaa kun ihmiset on muistaneet mua syntymäpäivinä. Nooralta tuli ehkä upein kortti sitten viimevuotisen (Noora on joku ihme korttimestari!), mua on onniteltu siellä, tuolla ja täällä, halattu ja vähän sain jo etukäteen rahaakin. Milka tosiaan maksoi toisen värinpoiston mulle lahjaksi ja sainhan mä siltä väriäkin mukaankin vielä ;____; ♥ Ääää, ihmiset siellä, ootte ihania :3

PS. Jos jotain kiinnostaa nähdä mun läski naama ja välivaiheet värjäys-värinpoistourakassa, ja lukea Milkan ihana teksti, niin tässä linkki.

np: My Chemical Romance - Na Na Na (Na Na Na Na Na Na Na Na Na)

torstai 9. tammikuuta 2014

Kuka se on, jolla on punaiset silmät?


Tiedän, että on yö. Että päivä on torstain puolella. Että aamupäivällä mulla on parturi. Mutta se, mitä oon tänään tehnyt, on jotenkin sumussa. Tiedän et se johtuu siitä etten nuku nyt ja että nukuin päivällä liian pitkät päiväunet. Kävin kai verikokeessa (siltä se ainakin näyttää), sitten kaupassa Eetun kanssa. Sitten nukuin. Olen pessyt näköjään pyykkiä, ja suihkussakäynnin muistan. Mut kaikki sumua.

En usko et saan tää yönä unta, vaikka väsyttää. Se on sinänsä jännä, sillä mulla on kuitenkin sellaisia lääkkeitä, jotka väsyttää. Ja paljon lääkkeitä. Käsittääkseni. Seitsemän pilleriä illalla, siitä ei saa sellaista söpöä kuvaa kielestä/suusta, jossa kököttää yksi tai kaksi pientä pilleriä. Seitsemän isokokoista tippuu suusta kun yrittää työntää kieltä kidastaan ulos. Höhöhöhöö. Vittu.

Lääkärinaika 17.1. kello 13. Ajalla keskustellaan kai ainakin osastosta, lääkityksestä, ahdistuksesta... Kaikesta mukavasta. Odotan sitä silti, paikalla on nimittäin vanha lääkärini. Ehkä tämä on nyt viimeinen virallinen tapaamisemme. Ei haittaa mua, että niitä tuli yksi lisää, pidän hänestä. Hän on asiallisen reilu, kuuntelee, mutta kuitenkin puhuu asiaa. Sais joka lääkäri olla samanlainen.

Repäisin jalastani, jonkun pienen ruven irti. Ollut varmaan joku näppylä. Veren, vaikka vähäisen, näkeminen kiihdyttää automaattisesti hengitystä, sykettä, kaikkia elintoimintoja mitä vain kykenen havaitsemaan. Miksen osaa viiltää enää?

On nälkä, on jano, pitäis nukkua. Jostain syystä pelottaa. En tiedä mikä. Ehkä se, että suunnittelin pääni sisällä kuinka nielen kaikki lääkkeet meidän taloudesta. Pääni sisällä oikein huusin sitä. Hypin pari ilohyppyä, hymyilin, ja sitten pysähdyin sekunnin murto-osaksi miettimään et mitä vittua? Sit jatkoin. Se on kumma. Se halu kuolla. Miten se muuttuu halusta, toiveesta, tavaksi. "Ai, junarata, vois hypätä. Ai, lääkkeitä, vois niellä. Ai, amme, vois hukkua." Se on... arkipäiväistä. Ja jotkut viisaammat sanovat että se tekee siitä niin vaarallista.

Mä tiedän, et huomenna multa kysytään luultavasti punaisten silmien syytä, enkä osaa valehdella. Miksi valehtelisin? Vaikeimmat tunnit on vielä edessä, kahdesta viiteen on kaikista tylsintä, mulla alkaa olla jo kokemusta. Onneks mulla on Sims 3, uutta sisältöä ja internet toimii ainakin vielä toistaiseksi. Ainakaan eivät hiukset sekoa kun en pyöri ympyrää tyynyllä vaan nökötän datisryhtisenä koneella.

np: The Used - Liar Liar (Burn In Hell)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Rest in peaches


Nyt tuntuu oudolta :D:D:D::D Mut kai se ihan hyvää tekee välillä uudistaa naamaa? Hmm. No, sanotaan tähän väliin ettei mee ihan hihittelyks että ahdistus on ollu taas läsnä koko päivän vaikka huonostihan se musta näkyy kodin ulkopuolella (ja joskus täälläkin). Hoitajan kanssa juteltiin, ettei ihan vielä ihan kaikki konstit oo kokeiltu, että ei ihan vielä tarvi osastolle mennä, mut lääkärintapaaminen odotettavissa, kuten vähän toivoinkin. Huomenna verikokeisiin, joten sen jälkeen. Toivottavasti pääsisin vielä samalle lääkärille kun on ilmassa pientä kriisinpoikasta, vieraat lääkärit kun eivät loogisesti tunne mua tai mun taustoja kovin hyvin... Opamoxitkin on lopussa, jos niitäkin sais lisää?


Alan pikkuhiljaa naamaani aikani tuijoteltuani (ninininini) niin tottua snakettomuuteen. Käärmeettömyys. Hmm. Tänään on maksettu uus korotettu vuokra ja shoppailtu hauskan tytyn kanssa (tuo huivi ja tuo paita, mitkä kuvissa ps. paita näyttää oudolta tossa?). Huomenna pitää soittaa Kelaan et missä vitussa viipyy vaikka minkälaiset päätökset, just esim. asumistuen tarkistus. Kaikkea pitää jaksaa ja pystyä. Ääh. Ja huomaan et mun kajarit vetelee viimeisiään, teippiviritelmät johdoissa alkaa olla aikansa eläneitä. Pitäis kai katella jostain halpoja mut ihan ok olevia uusia ://// Joo.

Tekee mieli jotain hyvää vaikka äskeinen vaa'allakäynti masensikin aikas urakalla. Sairaalloinen lihavuus. Ihanaa. Tekee oikein mieli hymyillä, näin katsokaas: :))))))))))) !! Että perkele. Pitäis osata taas olla sh-potilas, pitäis laihduttaa ko hullu (ja jokatoinen teini), olla kevyt mut vittu tavallaan en ees jaksa vaikka vituttaa ja ahdistaakin. Yritän ottaa tän asenteel et tää ei oo mun vika, ja niin kauan ko en paina miljoonaa ja mahun ovesta eikä diabetes kutittele niin voin hengittää. Ainakin tänään. Vähän. Ja asiasta taas kukkaruukkuun: mä sorruin. Nimittäin ostamaan... biotiinia. Ajattelin et siitä vois olla hyötyä kun hiukset joutuu kuritukseen, ja mun kynnet on sellaiset paskat että katkeilevat koko ajan. Mun säkällä mulle käy niin että säärikarvat kukoistaa ja päähaivenet tippuu, no, päästä. Apuapapua.

Juttelin Nooralle ja nyt mun tekee mieli nuudeleita. Kauppaan ei enää ihan ehi, joten perkeles. Joten tonnikala paloina vedessä saa luvan kelvata. Namhyi. Jalat on muuten kipeät. En muista enää selitinkö tossa videossa siitä että olin iskän apuna tekemässä inventaariota. Siin sai laskea sataan muutaman kerran - kirjaimellisesti siis. Oli jos jonkinlaista nippeliä ja nappelia. Mut selvisin ja sain vaivanpalkaksi vähän rahaakin :3

PS. Yritän tehdä jotain tolle ylirumalle bannerille, ja myös sille et mun videot on aina helvetin huonolaatuisia (jos osaan).

np: Avicii - Hey Brother

maanantai 6. tammikuuta 2014

Kaksi päivää

SUNNUNTAI 5.1.

Anteeks ko mä valitan aina, aina ja ikuisesti, et mul on paha olla. Mut mulla on. Helvetin paha. En voinut mennä kotiin tänään, en vielä, en vaikka Eetu tarvis mun apua - ja just sen takia. Mulla ei oo voimia auttaa. Mä ehkä hymyilen ja oon iloisen oloinen, mut mä en ole mitään muuta kuin ahdistunut ja surullinen. Mulla ei oo sanojakaan enää. Mä en osaa puhua oikein näistä tunteista, mä valehtelen ja piilottelen. Mä haluaisin nukkua mut kello on vasta vähän yli viis. Ehkä mä nukun silti.

- -

Kello on puol kaheksan. Nukuin reilut pari tuntia, sit luin katkonaisesti reilun puol tuntia. Ihme että pystyin keskittymään. Olo on kamala, en tiedä mitä tekisin, ehkä meen takas nukkumaan. En tiedä onko mulla kohta enää muita vaihtoehtoja kuin osasto tai kuolema. Osastolle en halua. Tulispa jo tiistai.


MAANANTAI 6.1.

Syön nuudelia. Hieman parempi olo kuin eilen. Huomenna tapaan erään ihanankivan ihmisen, ja voi olla että jo viikonloppuna Milka tekee mulle värinpoiston jos saan hiustenleikkuuajan jo tälle viikolle. Odotan. Odotan, vaikka olo on paha ja en meinaa pystyä ajattelemaan muuta kuin paskaa oloa.

Sain kuitenkin eilen luettua loppuun 1Q84-trilogian (parasta ♥) ja taidan mennä lukemaan kohta Hotel Sapiensia. Huomenna pitää herätä aikaisin (pelottaa), koska meen ensin auttamaan iskää inventaariossa (pakko, koska tarvin  ne rahat mitä saan siitä). Sit on keskustelu hoitajan kanssa, sit kässäryhmä ja sit tapaan tän kivan ihmisen! Väsyttääkin kyllä ihan mukavasti, ehken luekaan vaan nukahdan sen sijaan?

Tää päivä on ollut ahdistusta aika jatkuvalla syötöllä. Tää ei oo ihmisen elämää. Hain apteekista lisää Anksilonia. Liittyen. Verikokeet vasta keskiviikkona (en muista mainitsinko jo tästä joskus). Toivon salaa lääkärinaikaa, mut en tiedä järjestetäänkö mulle ko siirto paikasta toiseen on niin lähellä. En tiedä. Tää oli nyt vaan tällanen paska. Lopetan siis tähän.

np: Jenni Vartiainen - Suru on kunniavieras

lauantai 4. tammikuuta 2014

Suhdeluku

Kaks Opamoxia, taas tänään, jälleen. Toivon niin et tää kaikki johtuis vaan valproaattiarvoista niin kuin silloin kesällä. Muistaakseni. Porukoiden TV huutaa, en pysty keskittymään. Aivoihin sattuu. Haluun tiistain, haluun jo tiistain. En jaksa, mä en jaksa. Multa menee vittu hermot tän kanssa. Ei helvetti. En kestä enää. En vaan kestä. Sattuu niin paljon, tää sattuu niin vitun paljon. Mul on enää kymmenen Opamoxia, vielä kolme päivää. Pakko nukkua, aivan pakko nukkua että saa ajan kulumaan nopeammin. Ahdistaa. Voi vittusaatana jne.


np: - (nothing)

perjantai 3. tammikuuta 2014

Mä en tiedä kauan jaksan tätä enää

Seuraava hoitajan aika tiistaina. Just nyt tuntuu et se on liian kaukana. Kaikki on periaatteessa hyvin, muttei kuitenkaan. Kaikki on vitun paskasti, tiedän sen siitä että haaveilen kuolemasta jatkuvalla syötöllä ja se ei voi kertoa siitä että kaikki ois hyvin, eihän? Helvetti. Menny ehkä kolme päivää(?) niin hyvin ja nyt se iskee. Tajuton ahdistus. Ei pysty hengittään kunnolla, ei ajattelemaan järkevästi. Kädet tärisee. Jos en huomenna näkisi Milkaa voisin ottaa pari (...) Opamoxia ylimääräistä, nyt taidan tyytyä kolmeen ja nukkua suht normaalisti.

En pysty keskittymään. Tää on kamalaa. Tää vaan ilmestyi jostain, iski päälle ja asdhjagsadgko. Tekee mieli raivota, hajottaa paikkoja, ja eniten - viiltää. En vaan voi tehdä mitään, koska oon porukoilla. Helvetinperkele. En tiedä mitä teen. En tiedä mitä teen. En saanut ilmaistua viimeks hoitajalle paljoakaan ajatuksiani, ehkä johtui siitä että en ollut nukkunut ja joku yliviretila päällä. En vittu vaan tiedä mitä teen. Nyt on helvetin paha olo.

Mä en tiedä mitä teen. Apua. Auttakaa, auttakaa mua.


np: - (nothing)

torstai 2. tammikuuta 2014

She is not


En ole 1) todellakaan tyytyväinen blogin ulkoasuun (vinkkejä!?) 2) nukkunut koko yönä 3) pitkään aikaan ollut näin tyytyväinen pärstäkuvaani 4) oikeasti noin hyvännäköinen 5) vieläkään ottanut snakebitesejä pois (...) 6) kovinkaan väsynyt, sen sijaan liian pirteä ottaen huomioon olosuhteet 7) varma keksinkö ne haluamani kymmenen kohtaa tähän 8) ennen laittanut näin isoja kuvia blogiini (se tulee muuttumaan tänä vuonna siis!) 9) kai kunnossa vaikka tuntuukin liikaa siltä (se ei ole, ei ole, ollenkaan hyvä) 10) ja vitut, en keksi enää mitään.

np: Fall Out Boy - What a Catch, Donnie

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Pikaisia muutoksia

Nopea sekunnissa väännetty uudempi ulkoasu; pari hassua paskaa muutosta. En sanoisi parempi, sillä en ole tyytyväinen vieläkään. En vain jaksanut enää tapella, kun enhän mä oikeasti osaa käyttää kuvanmuokkausohjelmia, daah. Joten. Kärsikää, anteeksi.

Huomasin tänään peilistä, et mun hiukset on kasvaneet aika pitkiksi. Toinen puoli jumittaa edelleen jäljessä, mutta huomenna mä soitan ajan parturiin ja ehkä saan jotain järkeä tähän päähän, hehs. Vittu, teksti ei kulje, mut haluisin kirjoittaa.

En tiedä, huominen jännittää. Osaanko kertoa mun oloista tarpeeks hyvin, osaanko, osaanko, pystynkö. Nytkin tekee mieli vetää pää täyteen lääkkeitä, oikeastaan kuolla, mut ilman mitään tunnetta. Sellaista ei ole. On vain. Halu. Sellainen mystinen, jolle ei oo syytä tai mitään. Tai kai sille syy on, mutten pysty kaivamaan sitä esiin nyt kun ei tunnu miltään. 

Mut koht täytyy kai pakata. En ees muistanu et jätkillä alkaa huomen kolmen päivän laniputki (ei onneks meillä, huh, terveisin maksan sähkölaskumme) ja mä aion karata porukoille. Sit lauantaina shoppaan Milkan kanssa!! Sitä ennen yritän kahlata kirjoja läpi, luulen, ehkä, en tiedä. Haruki Murakamin 1Q84 on niiiin mahtava, ja hups, ette usko ( vaan tiesitte, tiedän sen!) mut saatoin tilata kolme kirjaa lisää luettavaa. Kuka on (kirja)hullu? En tunnusta mitään :3 Eipä siinä, ovat kaikki taas hulluuskirjoja, en pääse irti obsessioistani, hihs.

Mut tosiaan. Joudutte odottamaan siedettävämpää ulkoasua tuntemattoman ajanjakson verran. Ehkä seuraava häiritsevä inspiraatiokohtaus tuottaa jotain vähän kauniimpaa? Who knows. (Ja joo, joskus voin kirjoittaa myös vähän vähemmän sekavaa tekstiä!)


np: Marina & the Diamonds - Starring Role

Tervetuloa, 2014?

Puolisen tuntia vuoden vaihtumiseen, ja mulla on yllättävän hyvä olo vaikka oonkin levoton kuin mikä. Tää päivä on mennyt yllättävän hyvin ja kevyesti, pelottavan hyvin jopa. Jänniä oloja ollut, mut lähinnä sellaista levotonta menoa ja ylipirteyttä, ei ollenkaan samanlaista masennusta kuin eilen, ja itsemurha-ajatukset ovat olleet harvinaisen vaimeita. Onhan tässä vielä yötä aikaa, mutta.

Ollaan nyt illan aikana syöty läskisti, jätkät on käyny leikkimässä pommien kanssa, mä oon nauranu Katien kanssa tyhmille jutuille ja nyt pelaan Civilization V:sta - taas. Pommien tasaiseen paukkeeseen asunnon kummaltakin puolelta on jo tottunut, tulee varmaan hiljaista kun se toivottavasti loppuu kahden aikoihin. Aion valvoa niin kauan kuin pää antaa ettei tarvi olla huomenna kauaa hereillä. Torstaina sitten pääsee jo hoitajan luo keskusteluun.


Ajattelin tässä, koska mielentila on suht ok, niin listailla kuitenkin asioita, joiden takia kannattaa kituutella eteenpäin vielä myös vuotta 2014. Elikkäs:
- tatuointi; Pori, Emmi, Klaudia ja tatuointi - MÄ OON MELKEEN JO TULOSSA (rahaa ei vaan oo once again, mut kaikki aikanaan järjestyy jne. :3)
- soitan heti torstaina ajan kampaajalle (äiti maksaa synttärilahjaks), sit ko kuontaloa on vähän pätkitty niin voidaan Milkan kanssa tuhota mun hiusten kunto ja tehdä värinpoisto, jonka jälkeen ehkätoivottavasti pääsisin ihanan serkkuseni koe-eläimeksi ja saisin uutta väriä tuGGaan!
- ja tosiaan onhan se jännä elää ja nähdä 24-vuotissynttärinsä jotka tossa kohta koittavat, jos vaikka pääsis ravintolaan syömään sen kunniaks, äiti?, iskä? (ja nähdä se kuin paljon ahdistaa tää kyseinen merkkipäivä, sillä kun on tapana ahdistaa)
- The Sims 4 - elleivät ne paskiaiset siirrä sen julkaisua vielä jollain tekosyyllä vuoden 2015 puolelle :))))
- päätin et keksin viis kohtaa... oottakaas kyllä mä vielä... no, ainakin on tulossa kirjoja, jotka haluan lukea (ja omistaa...), joten kai senkin vois tähän laskea?


Ja nyt se vuosi on vaihtunutkin, joten toivotaan että mä näen kaikki nuo tapahtumat. Just nyt tuntuu, että selviän torstaihin, sen jälkeen... En tiedä, enkä jaksa murehtia. En nyt, en tänään. Tai siis. En ainakaan nyt.

np: Linkin Park - Castle of Glass