Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 16. tammikuuta 2014

I never knew I could be broken in so many ways

Hakkaan (tai no, läpsin) itseäni laastareilla peiteltyihin kohtiin. Sattuu mukavasti, vaikka en kivusta niin perustakaan. Inhoan laastareiden vaihtoa ja inhoan kun ne kastuvat kudos- ym.nesteistä. Miksi siis viillän? Se helpottaa, se järjestää ajatukset päässä taas hetkeksi raiteilleen, se piristää, se auttaa oloon tukalaan. Ei sitä voi tietää jos ei ole itse, no, en sano kokeillut koska en kannusta tähän mutta. You know. Viiltojäljet myös kutiaa. Paskaa, tää on paskaa.

Mulla on positiivinen salainen odotus, josta en täällä kerro vielä mitään. Koska muuten se menee vituiks. Asioista ei saa kertoa jos vain toivoo niitä. Vasta sitten kun on varmaa.

Huomenna lääkäri. Jännittääahdistaapelottaa. Niin että sisuskaluja kääntää ja vääntää. Niin etten haluaisi mennä, vaikka se onkin ainoa mitä haluan tällä hetkellä. En tiedä, miten mua voidaan auttaa, kun en edes tiedä mikä on vialla, tiedän vain että kaikki ei oo okei tai oikein. Pitäis ehkä lukea merkintöjä taaksepäin ja kirjoittaa ylös mitä oon ajatellut vaikka viimeisen parin viikon aikana. En muista.

Oon epämääräinen. Epälooginen. Ahdistaa. Tahdon vain viiltää lisää, mä en ajattele juuri muuta, tai no, ajattelen liikaakin kaikkea muuta, mutta aina palaan viiltoihin. Tekis mieli sanoa Eetulle vain että mä tässä viiltelen, pysyppäs omalla puolellas. Mut ko tiedän ettei se pitäis. Se näki silloin viimeksi tuoreeltaan mun viillon, ja näin miten sitä oksetti se, näin sen sen naamasta. Mut se ei sanonut yhtään mitään. Ei ees vihjannut tikeistä, itse taisin sanoa sille et pitäishän se mutten halua. Tai näin mä ainakin muistelisin, tää muisti ei oo mun vahvimpia puolia.

Mulla on nykyään kameralle jalusta. TRIPODI SAATANA. Sain sen halvalla ni olihan se pakko. Voin nyt kuvata koko saatanan läskiä ruhoani. Tai no lähinnä hankin sen videoita varten. Ei tarvi enää kasata kirjoja kasoiksi ja tasapainotella siinä sitten kameraa. Yksinäisen valinta on jalusta ♥


Pitäis vaihtaa noi vitun laastarit. En haluais, koska en halua kohdata mitä oon tehny itelleni. Ja jostain pitäis saada voimaa kertoakin huomenna tosta. Ja mistä muusta? Viime viikkoina oon näköjään halunnut aina vaan toistuvasti kuolla, ei mulla oo mitään muistikuvaa. Ja oon ollut ahdistunut, erilaisissa määrin. Ja se että musta ei oo tuntunut omalta itseltäni, että oon ollut levoton ja sekava. En kai psykoottinen, mut jossain hämärässä välitilassa. Joo. Ei tässä kai muuta ko että toivottakaa onnea.

np: BANKS - Change 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti