Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Mua heitättää, mua huimaa tää korkeus

Oon yksin, tai no, tarkoitan että ketään ei oikeen pyöri tähän aikaan enää netissä. Olen viiltänyt. Olen viiltänyt niin, että olisi kai pitänyt tikata, en minä tiedä kun koskaan en ole tikkejä hakenut. Mutta en mä ole edes tikkien arvoinen viiltelijä, lolz. Rikoin samalla itselle antamani lupauksen, jossa lupasin että käsivarren "päälipuolelle" ei viilletä. Pyhpah, sinne meni se lupaus. Ei ollut tilaa muuallakaan oikein, en pidä esim. reiteen viiltämisestä. Tiedän, että Eetu suuttuu ja pettyy muhun jälleen kerran. Mut ainakin mulla oli hetken hyvä olla?


Toinen käsi on aivan kylmä, toinen lämmin. Hmm. Huomenna (tänään) pitäisi jaksaa Eetun äidille syömään, en taida jaksaa. Syön kotona. Nuudeleita. Kasan nuudeleita! Outo tunne koko kehossa, ehkä johtuu siitä että muistin lääkkeet vasta niin myöhään yöllä. Ehkä se on tää valvominen. Ehkä. Ehkä sekoan.

Kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä. Annan niiden mennä. Ei tänään, ei enempää tänään, ei. On nälkä, kai teen leipää tai lisää nuudeleita, oi, nuudeleita, nuudeleita ilman mausteita koska siinä maustepussissa on aina niitä saatanan RUOHOJA. Kello on 4:44, onko se merkki jostain? Mietin miten selitän tän Eetulle aamulla. Miten saan sen muistamaan, ettei se ollut sen syy, että valitsin itse. Että mua ei tarvi vartioida joka yö kun en saa unta, koska näitä öitä on jo liikaa ja niin edespäin.

Nyt mä syön leipää. Se maku muistuttaa mua hernekeitosta, jostain ihmeen syystä. Meidän fiikus kuolee, mä oon päättänyt niin. Se on tiputtanut jo puolet isoista lehdistään, ja mä oon luovuttanut sen suhteen. Ennen mä sentään tapoin kasvit huolehtimalla niistä liikaa. Onko tää kyynisyyttä?

Toinen leipä. Se ei maistu enää niin paljon hernekeitolle vaan enemmän leivälle. Hernekeitto on pahaa. Oon juonu niin paljon Pepsi Maxia että saan ravata jatkuvasti vessassa, inhoan sitä, sillä vessan ovi narisee rasittavasti eikä kukaan jaksa tehdä asialle mitään. Halusitte tietää, oi kyllä, halusitte.

Kuinka rikkinäinen mä oikeasti olen? Päivisin mä olen (esitän?) normaali(mpi), mutta illasta se yleensä alkaa. Väsymys. Unettomuus. Ahdistus. Itsetuhoisuus. Yliviretila. Masennus. Ajatuksenjuoksu. Ja sitten mä valvon, mä nukun liikaa, mä hihitän, mä viillän, mä epäilen ja uskon. Maanantaina on hoitajanaika. Pelottaa. Sinne tulee myös psykoosityöryhmän hoitajistani toinen, toinen niistä uusista. Se, jota en olisi halunnut hoitajakseni. Perjantaina sitten lääkäri. Sekin pelottaa, jostain syystä kuitenkin hieman vähemmän.

Mun suunnitelma taitaa olla, että valvon ja jos mun tarvii mennä nukkumaan otan yhden Opamoxin jotta nukun hieman levollisemmin. Päässä heittää vähän, siis huimaa, ei sillä ... toisella tavalla. Kyl tää tästä.

np: Soap&Skin - Thanatos

2 kommenttia :