Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 18. tammikuuta 2014

PS. sexy kalasuihkuverho

Käsissä sairaalan haju vaikka pesin ne. Soitin Tukipisteelle, puhuin viisitoista minuuttia, joista viimeinen sai ihmisen puhelimen toisessa päässä sanomaan: "sä menet nyt päivystykseen". Puhuin sekavasti, jännittyneesti ja lopulta sanoin viiltäneeni pahasti. Tää muutti kaiken, ja mä uskoin. Mä pakotin Eetun kuskiksi ja suunnaksi otettiin PHKS:n päivystys.

Ensin psykiatrisen sairaanhoitajan puheille. Pelkäsin niin saatanasti, mutta nähdessäni ehkä about mun ikäisen nuoren nätin naisen mä rentouduin hieman. Juteltiin, se kyseli kaikkea ja sain sanottua etten ollut saanut sanottua mitään lääkärintapaamisella tai oikeastaan parilla edelliselläkään ajalla. Se oli kauheen ymmärtäväisen oloinen ja kuunteli ja kyseli rauhallisesti kysymyksiään. Mäkin siinä rauhoituin, vaikkakin olin edelleen suht levoton fyysisesti - mut mieleltäni. Sain sanottua asioita, ja ne kirjattiin ylös. Se oli hyvä, nyt tietävät että mulla ei ole hyvä tai helppo olla. Vaikka en vieläkään sanonut kaikkea.

Tän jälkeen pitkä odotus toisessa odotussalissa. Viimein, ehkä tunnin päästä, se kaikista pelottavimman oloinen lääkäri kutsuu mut luokseen. Olin peloissani jo valmiiksi: entä jos ne rupeaa aukomaan haavoja uudestaan että ne sais tikatuksi? Entä jos ne huutaa mulle, on epäasiallisen vihaisia? Entä jos itken, jos sekoan niiden käytöksen takia? Mut tääkin osoittautui ihan mukavaksi tapaukseksi, ei syyllistänyt tai mitään vaan oli ihan asiallinen, hymyilikin vähän kun poistun tän katsottua mun haavat ja annettua antibioottikuurin. Nyt sit popsin helvetin pahanmakuista antibioottia kolmesti päivässä kymmenen päivän ajan ja varaan ensi viikolle ajan haavahoitajalle tuohon omalle terveysasemalle. Se lääkäri sanoi että "paraneehan nuo, mutta" ja lopetti lauseen siihen jättäen sanomatta että "ettei niistä kauniita tule", oletan.

Lisää odotusta. Ehkä taas tunti, vähän alle, ja hoitaja kutsuu mut luokseen. Haavat puhdistetaan ja sidotaan, saan ekat antibiootit mukaan ja sit luvan poistua. Eetu tahtoo ruokaa, ja omakaan maha ei oo täpötäysi, joten lähimmän aukiolevan snagarin kautta himaan. Käsi kutiaa edelleen, liima-allergia on vaan pahentunu ja se lääkärikin oli silleen OHOPS kun näki haavojen lisäks allergisen reaktion. Mut eihän täs muuta. Vielä sain ohjeeks et jos punoitus pahenee tai alan kuumeilla niin heti lääkäriin.

Että ei tässä. Mitään. Hieman kevyempi olo, ja toisaalta ei. Lupasin tänään liian monta kertaa olla viiltämättä, ja pelottaa pystynkö kuinka pitkään pitämään lupaukseni. Lupasin tänään liian monta kertaa olla tekemättä itselleni mitään, vannoin ettei mulla ole itsetuhoa tai -murhaa koskevia ajatuksia. Kumpa vain selviäisin. Kai.


np: Linkin Park - Faint

1 kommentti :

  1. Oot tosi rohkea. Voimaa sulle,paljon.
    On sellainen fiilis että omien kokemusten vuoksi haluaisin sanoa enemmänkin mutta en osaa.
    Sulle toivoisi pelkkää hyvää <3

    VastaaPoista